Disney-tiistai: Bernard ja Bianca Australiassa

Tänään Disney-tiistaissa käsitellään Bernard ja Bianca Australiassa -elokuvaa, joka on järjestyksessään Disney-renessanssin toinen ja samalla kenties unohdetuin elokuva. Sen tuotanto oli melkoinen tekninen läpimurto, mutta lipputulojen suhteen elokuva osoittautui suureksi pettymykseksi.

Bernard ja Bianca Australiassa (The Rescuers Down Under)
Ohjaaja: Hendel Butoy & Mike Gabriel
Äänirooleissa: Adam Ryen, Eva Gabor, Bob Newhart, Tristan Rogers, George C. Scott, John Candy
Suomidubissa: Tero Anttila, Carita Mäkelä, Seppo Pääkkönen, Petri Liski, Matti Tuominen, Jarkko Rantanen
Kesto: 74 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 16.11.1990, Suomessa: 22.11.1991
Lipputulot Yhdysvalloissa: 27,931,461 USD

1980-luvun lopussa Disneyllä oli päätetty julkaista yksi animaatioelokuva vuodessa. Tämä uusi julkaisuaikataulu sai elokuvaideoiden aallon liikkeelle ja samalla keksittiin, että studio voisi tehdä ensimmäisen kokoillan jatko-osansa. Pelastuspartio Bernard ja Biancan menestys on nykyelokuvien mittapuulla hyvin maltillinen, oli se Disneyn pronssikauden menestyneimpiä elokuvia. Niinpä kymmenisen vuotta julkaisun jälkeen sille alettiin kaavailla jatko-osaa.

Tässä toisessa Bernard ja Bianca -elokuvassa nähdään tietysti ensimmäisestä animaatiosta tuttu hiiripariskunta. Näyttelijä-koomikko Bob Newhart ja näyttelijätär Eva Gabor palasivat rooleihinsa Bernardina ja Biancana. Orville-albatrossin ääninäyttelijä Jim Jordan oli ehtinyt nukkua pois ensimmäisen Pelastuspartio-elokuvan jälkeen, joten Roy E. Disney ehdotti, että linnulla voisi olla veli Vilpuri. Hahmon ääninäyttelijäksi valittiin kanadalainen koomikko John Candy. Lintuhahmojen nimet olivat viittaus kuuluisiin Wrightin veljeksiin, jotka olivat ilmailun uranuurtajia.

Elokuvan ainoa oikea australialaistähti oli kenguruhiiri Jaken ääninäyttelijä Tristan Rogers. Nuoren Toni-pojan ääni Adam Ryen taas norjalainen lapsitähti ja salametsästäjä McLeachin ääni George C. Scott amerikkalainen. Ääninäyttelyn konkari Frank Welker toimi maaralinnun ja Jonnan äänenä sekä teki muita erilaisia ääniä elokuvaan.

Bernard ja Bianca Australiassa
Disney-triviaa: Maaralinnulla on 200 höyhentä.

Pieni joukko elokuvan tekijöitä matkusti Australiaan tutkimaan, kuvaamaan ja luonnostelemaan sikäläistä luontoa ja sen eläimiä. Vastaavia tutkimusmatkoja ei ollut aikaisemmin tavattu tehdä, joten elokuva aloitti uuden perinteen studiolla. Lisäksi tekijät vierailivat Dan Diegon eläintarhassa tarkkailemassa australialaisia eläimiä ja studiolle tuotiin myös esimerkiksi iguaani Jonnan animaattoreiden malliksi.

Glen Keane sai eteensä aivan uudenlaisen haasteen, kun hän sai animoitavakseen maaralinnun. Hän tutki erilaisten lintujen liikkeitä ja sai jopa lainaan täytetyn kotkan, jotta voisi tutustua anatomiaan vielä tarkemmin. Maaralinnun animointi oli kuitenkin niin työlästä, ettei hahmo esiinny elokuvassa kuin muutamien minuuttien ajan. Animaattorit saivat myös apua Floridasta, jonne oli vuonna 1989 perustettu uusi sivustudio, Walt Disney Feature Animation Florida. Itärannikolta käsin työskennelleet animaattorit tuottivat elokuvaan noin kymmenen minuutin verran materiaalia.

Bernard ja Bianca Australiassa -elokuvan animaatio piirrettiin perinteisesti, mutta vuosikymmeniä käytössä ollut Xerox-tekniikka korvattiin nyt uudella CAPS-järjestelmälllä. Enää ei käytetty myöskään lainkaan animaatiokalvoja, jotka olisi pitänyt maalata käsin, vaan ruudut väritettiin ensi kertaa tietokoneella. Myös taustat koottiin tietokoneella, joten monitasokameralle ei ollut enää käyttöä. Siirtymä uuteen tuotantoprosessiin ei kuitenkaan ollut ongelmaton. CAPS oli aivan uusi järjestelmä, jonka Disney oli kehittänyt yhdessä Pixarin kanssa eikä sitä oltu ehditty testata aikaisemmin edes lyhytelokuvan teossa. Tiukat aikataulut ja temppuilevat tietokoneet pistivät tekijät koville.

Disney-triviaa: Animaattori Mark Henn otti Bernardiin mallia ääninäyttelijä Bob Newhartin maneereista. Newhartilta lainattiin Bernardille muun muassa tämän tapa elehtiä käsillä puhumisen ohessa.

Elokuvan Yhdysvaltain ensi-ilta koitti 16.11.1990 ja se julkaistiin yhdessä Mikki Hiiri -lyhytelokuvan Prinssi ja kerjäläispoika kanssa. Bernardin ja Biancan toinen elokuva ei saanut kriitikoilta kovin hyviä arvioita ja ensimmäisen viikonlopun lipputulot olivat niin iso pettymys, että Jeffrey Katzenberg päätti lopettaa elokuvan kokonaan markkinoinnin kokonaan ja kääntää katseensa studion seuraaviin elokuviin. Yhdysvalloissa lipputulot jäivät vain hiukan vajaaseen 28 miljoonaan dollariin, mikä on Disneyn renessanssikauden alhaisin tulos.

Bernard ja Bianca Australiassa saapui Suomessa elokuvateattereihin 22. marraskuuta 1991. Katsojia oli reilut 60 tuhatta ja se oli vuoden 29. katsotuin elokuva. Elokuvan suomenkielisen dubbauksen ohjasi Pekka Lehtosaari ja siinä kuullaan muun muassa Carita Mäkelää Biancana, Seppo Pääkköstä Bernardina, Petri Liskiä Jakena sekä Jarkko Rantasta Vilpurina.

Disneyn ensimmäinen kokoillan animaatiojatko-osa on jäänyt minulla melko vähälle katselulle enkä voi kehua pitäväni siitä kovinkaan paljon. Vaikka Disney-animaatioiden ei ole tarkoituskaan olla mitenkään todenmukaisia, alkoi minua elokuvan alussa ärsyttää se, miten epäuskottavalta sekä nopeasti kokoon kyhätyltä tarina tuntui. Esimerkiksi hiiritohtorin vain ärsyttivät minua. Mutta on elokuvassa jotain hyvääkin. Bernard ja Bianca ovat edelleen sympaattisia ja heidän osuutensa olisi voinut olla minun puolestani paljon isompi. Animaation jälki on myös laadukasta ja näyttää todella uudenaikaiselta sitä edeltäneisiin elokuviin verrattuna.

Kummasta sinä pidät enemmän, Pelastuspartio Bernard ja Biancasta vai tästä jatko-osasta?

Lähteet:
Stewart, James: DisneyWar (2005)
The Making of The Rescuers Down Under (2003)
Waking Sleeping Beauty -dokumentti (2009)

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

10 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Bernard ja Bianca Australiassa

  1. Hehee, tein väkisin aikamatkan lapsuuteni, kun näin Bernard ja Bianca Australiassa-elokuvajulisteen kuvan blogissasi. En lapsena sisäistänyt, että myös tämä on Disneyn elokuva, minusta se poikkesi tyyliltään (ei piirroslaadultaan, mutta tunnelmaltaan ja asetelmaltaan) niin paljon totutuista Disneyn satu-piirretyistä. Ensimmäisen B&B-elokuvan näin vasta aikuisena, joten en tiennyt siitä kersana mitään.

    Katselin tätä Australia-leffaa pikkuveljeni kanssa melkoisen usein -ei sen liikuttavuuden tai kiehtovuuden takia, vaan koska siitä sai hyvät naurut. Suomalainen dubbaus oli paikka paikoin todella hassun kuuloista, muistan vieläkin, miten hirnuimme lattialla pahiksen kutsuessa liskoaan pitkästi ”Jonnaaaa…!”. Ja kananmunakohtaus jaksoi huvittaa loputtomiin.

    Varsinaiseen kysymykseen vastattuna, en pidä oikein kummastakaan Pelastuspartio Bernard ja Bianca-animaatiosta. Disneyllä meni näiden kanssa vähän metsään. Päiväkoti-ikäinen kummityttöni sen sijaan tykkäsi kovasti katsoa ensimmäistä B&B-elokuvaa vielä pari vuotta sitten, häntä kaiketi viehättivät synkät rämemaisemat (hänellä oli ”hirviöt ja pelottavuudet kiinnostavat”-kausi).

    1. Heh, hauska tarjota tällainen pieni aikamatka. :D Tuosta julisteesta tulee väistämättä mieleen 90-luku, ei tuollaisia piirrettyjä julisteita enää näe. Olet kyllä ihan oikeassa, Bernard ja Bianca Australiassa on jotenkin tosi erilainen varsinkin, kun vertaa aikaisemmin ilmestyneisiin. Ja on tuo visuaalinen ilmekin aika uudenlainen, kun CAPS otettiin käyttöön.

      Tuollaiset sisarusten keskeiset nauruntäyteiset hetket ovat kyllä ihan parhaita hetkiä lapsuudessa. Vaikka jotkin vitsit eivät enää myöhemmin niin hirveästi naurata, ainakin voi hymyillä kivoille muistoille. :)

      Olen aika samaa mieltä, kumpikaan B&B-elokuva ei oikein nappaa.

  2. Olen nähnyt kyseisen klassikon kokonaisuudessaan ehkä kaksi kertaa enkä minäkään voi sanoa juurikaan pitäväni siitä. Ensimmäinen seikkailu voittaa siis mennen tullen. Ja vaikka sekään ei ole klassikoiden suosikkilistalla, pidän Bernardista ja Biancasta hahmoina niin paljon, että klassikkoa on toisinaan ihan pakko katsoa!

    Tiivistettynä Bernard ja Bianca Australiassa olisi ihan hyvin voinut lukeutua tavallisiin jatko-osiin klassikoiden sijaan.

    1. Bernard ja Bianca ovat minustakin hirveän ihania hahmoja. Hieman harmittaa, etten pidä heidän elokuvistaan enemmän, eikä niitä siksi tule oikein katsottua.

      On kyllä jännä, että elokuva julkaistiin ihan elokuvateattereissa eikä vain videona. Tuo suoraan videolla julkaistujen jatko-osien konsepti ei vaan ollut tainnut oikein olla syntynyt vielä siinä vaiheessa, kune elokuvaa alettiin tehdä, vaan vasta pari vuotta myöhemmin.

  3. Minua hieman häiritsee se, ettei missään lukemassani suomenkielisessä kirjoituksessa, joka koskee tätä elokuvaa, ole sanottu, että Jonna on VARAANI. Aina siitä on vain käytetty nimitystä ”lisko” tai jotain muuta vastaavaa. Esimerkiksi Aku Ankka -lehdessä Jonnaa väitettiin kerran leguaaniksi. Mikä tekee ”varaanista” sellaisen lajinimen, että vain harvat suomalaiset näyttävät tuntevan sen? Ainakin Vili Vilperissä englannin kielen sana ”goanna” osattiin kääntää oikein ”varaaniksi”.

    1. Jaa, enpä ole osannut tuollaista ajatellakaan. Dubbauksessa ei taidettu kutsua Jonnaa varaaniksi, joten ehkä siinä on syy, miksi oikeaa lajinimeä ei ole osattu käyttää. Erilaiset liskoeläimet eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä Suomessa eikä Jonnaa nyt välttämättä varaaniksi tunnistaisi, joten ehkä ei ole kovin iso moka kutsua väärällä nimellä. Mutta nyt ainakin itse muistan varmasti, että Jonna ei ole mikään lisko. :)

  4. Itsellä tämän elokuvan katselukerrat voi laskea yhden käden sormilla. Vilpuri on ihan hauska hahmo ja Bernardin kosimisyritykset on herttaisia. Ei tämä mitenkään huono mielestäni ole, mutta joitakin ei vaan tule katsottua useammin. Pelastuspartio Bernard ja Bianca:a tulee taas katsottua usein. :)

    1. Ei minunkaan tule hirveästi katsottua sellaista ihan kiva -tasoa olevia Disney-klassikoita. Jonkinlaiselta hiomisella elokuvasta olisi saanut varmasti paremman, mutta harmi kun tekijät eivät tajunneet sitä.

  5. Mä olen tainnut nähdä tämän kaksi kertaa, molemmat kerrat vasta aikuisena. Tykkään selvästi enemmän ekasta Bernardista & Biancasta, siinä se tarina ja rämeikön fiilis on paljon kiinnostavampia. Toki tässä jatko-osassa on jonkun verran kivoja Australia-maisemia, mutta toteutus muuten ja tarina ei sit oikein inspaa niin paljon.

    1. En ole tainnut itsekään katsoa elokuvaa tuon useammin. Luulenpa, että ensimmäinen B&B-elokuva nousee minunkin suosikikseni, vaikka pidänkin sitä edelleen vähän pelottavana. Mutta kyllä se vaan on minustakin kiinnostavampi tapaus näistä kahdesta. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *