Disney-taikaa parhaimmillaan!

Onpa ollut vaihteeksi kiireinen, mutta ihana viikonloppu! Perjantaina kävin siskoni kanssa katsomassa Marvelin uusimman elokuvan ja eilen oli myös liikkeellä siskoni kanssa. Kävimme kuuntelemassa yhdessä Helsingin Musiikkitalossa järjestetyn Vantaan viihdeorkesterin Disney in Concert Magical Music from the Movies -konsertin. Kyseessä taitaa olla jonkin sortin kansainvälinen brändi, sillä samansisältöistä konserttia on esitetty myös muissa maissa. Elokuva-arvostelun saatte lukea ensi viikolla, nyt on pakko kirjoitella ylös tuoreeltaan fiilikset upeasta konsertista!Konsertti alkoi hiukan myöhässä, kun osalle yleisöstä etsittiin vielä viiden jälkeen hyviä paikkoja. Ennen aloitusta ehtikin sitten hyvin ihailla tyylikästä Konserttisalia sekä tietenkin napata pakolliset Instagram-kuvat.   Kaikkien löydettyä istuinpaikkansa, ohjelma saattoi alkaa kahden nuoren juontajatytön johdolla.

Musiikkiosuus alkoi Disney Classics Overturella, joka koostui eri pituisista instrumentaalisista musiikkipätkistä. Mukana oli  muun muassa kappaleita elokuvista Maija Poppanen, Tuhkimo ja Liisa Ihmemassa, Song of the Southin Zip-a-Dee-Doo-Dah sekä puistoista tuttu It’s a small world -sävelmä. Konserttisaliin oli viritetty kolme suurta valkokangasta, joihin heijastettiin kaikkien esitysten aikana pätkiä elokuvista tai joissain tapauksissa vain still-kuvia.

Overturen jälkeen sukellettiin aaltojen alle Pienen merenneidon sävelin. Illan ensimmäinen lauluesitys oli Raili Raitalan laulama englanniksi Part of your world. Kyseinen laulu ja varsinkin Jodi Bensonin versio siitä on minulle erittäin tuttu ja ikävä kyllä bongasin esityksestä muutaman virheen. Minusta Raitala sekoili pari kertaa sanoissa. Sovitus oli myös oudon nopea ja laulu ja musiikki tuntuivat hetken olevan väärässä tahdissa. Seuraavaksi kuultu Antti Timosen Aalloissa siis sen sijaan oli aivan mainio veto! Yleisökin oli hyvin mukana esityksessä eikä minua edes haitannut, se että laulu esitettiin 2. dubbauksen sanoin. Tämä jälkeen kuultiin instrumentaaliversio Poor Unfortunate Souls -kappaleesta sekä Happy Ending -score.

Seuraavaksi Emilia Nyman pääsi esittämään lempisankarittarensa eli Pocahontasin laulun Colors of the Wind. Todella kaunis esitys!

Pocahontasin jälkeen siirryttiin Kaunottaren ja hirviön maailmaan. Nyman jatkoi lauluosuuttaan laulamalla Bellen osat laulusta Belle, muut solistit lauloivat kyläläisten osuudet. Kappale kuulosti kuitenkin vähän oudolta, kappaleessa käytettiin eri suomennoksia kuin elokuvan suomidubissa. Myös Vieraamme-laulu oli kääntynyt muotoon Ole kuin kotonas, esittäjänä Timonen. Sanoitukset lienevät samat kuin Helsingin Kaupungin Teatterin musikaaliversiossa. Sen sijaan Petrus Kähkösen ja Nymanin esittämä Tyttö sekä hän taisi mennä ainakin suurin piirtein elokuvadubbauksen mukaan.

Kähkönen sai jatkaa Viidakkokirjasta tutun Apinalaulun (I Wan’na Be Like You) parissa. Esitys oli aivan uskomattoman energinen ja svengaava. Se oli ehdottomasti paras kuulemani versio kyseisestä laulusta!

Konsertin ensimmäinen puolisko päättyi käytännössä täydellisesti Maija Poppasen parissa. Kaikki neljä solistia lauloivat laulut Chim chim cher-ee, Luppohetkireti (Jolly Holiday), Superylipoppelistikeksirallinmoista (Supercalifragilisticexpialidocious) sekä Steppaamaan (Step in time). Myös yleisöä kannustettiin laulamaan mukana ja ruuduilla näytettiin kappaleiden sanat. Suomennokset olivat kuitenkin taas suomidubbaukseen tottuneelle oudot, kappaleissa oli käytetty HKT-version suomennosta.

Väliajalta palattiin Notre Damen kellonsoittajan pariin. Orkesteri esitti instrumentaaliversiot ainakin kappaleista The Bells of Notre Dame, Topsy Turvy sekä Out There.

Aladdin-osuus taas alkoi instrumentaalisilla versioilla Arabian Nights -kappaleesta sekä pätkällä One Jump Ahead -laulua. Tuon jälkeen kuultiin taas solistejakin, kun Antti Timonen esitti Hengen Ei kaveria parempaa -laulun. Sitten saimme todistaa Disney-taikaa, kun Henki muuttui yhdessä käänteessä Aladdiniksi ja lauloi Se on kuin yö -kappaleen duettona Raitalan kanssa.

Seuraavana vuorossa oli instrumentaalinen Pirates of the Caribbean Suite. Osuuden aikana ei poikkeuksellisesti näytetty pätkiä elokuvasta (kenties ikärajasyistä), vaan vain elokuvan logo. Esityksen aikana saattoikin vain ihailla upean orkesterin työskentelyä tai vain nauttia musiikista silmät kiinni.

Konsertin viimeinen osuus oli tuttu Leijonakuningas-klassikosta ja se aloitettiin elokuvan score-musiikilla. Seuraavaksi kuultiin Kähkösen esittämänä laulu Elämän tie. Aivan mainio esitys ihan siitä ”Nants ingonyama bagithi baba” -aloituksesta lähtien. Useinhan Elämän tie kuullaan naisen esittämänä, mutta Kähkösen versio oli tosi mahtava! Seuraavana vuorossa oli Kunhan kruunun saan kuninkaan -kappale, jossa Raitala esitti Simban ja Timonen Zazun osuudet. Timonen jatkoi myös seuraavan kappaleen, Tunnetko tään rakkauden parissa. Oli vähän outo valinta esittää kyseinen kappale soolona, mieluummin olisin kuullut sen duettona. Tämä osuuden aikana elokuvapätkät olivat poikkeuksellisesti Konsertti päättyi afrikkalaisissa soundeissa, kun solistit esittivät yhdessä  Elämä tien repriisin.

Esitysten jälkeen teki mieli taputtaa kädet kipeiksi ja kipeiksihän ne lopulta tulivatkin. Laulajat ja kapellimestari taputettiin takaisin lavalle laulamaan uudestaan viimeinen kappale. Lisäksi heidät sekä juontajatytöt kukitettiin. Seisten taputtava yleisö vaati heidät vielä toistamiseen takaisin lavalla! Oli aivan mahtavaa, kuinka innostuneesti yleisö suhtautui konserttiin. Mutta oli jokainen esiintyjä ihan sen arvoinen!

Kaikki solistit olivat todella lahjakkaita, mahtavaa tietää, että Suomesta tosiaankin löytyy näin ammattimaisia esiintyjiä. Petrus Kähkönen ja Antti Timonen olivat molemmat uskomattoman karismaattisia ja energisiä. Raili Raitalan Pieni merenneito -esityksestä en oikein pitänyt, mutta hänen toiset ohjelmanumeronsa olivat huomattavasti onnistuneemmat. Emilia Nyman taas oli minusta aivan mahtava koko konsertin ajan. Molemmilla naisilla oli vielä aivan ihanat mekotkin! Solistit vetivät laulujen välissä välispiikkejä, jossa esimerkiksi mainitsivat esimerkiksi kappaleiden säveltäjät ja sanoittajat. Niissä laulajat mokailivat hieman, mutta se ei haitannut menoa, vaan teki esityksestä sympaattisemman.

Orkesteri sekä kapellimestari Nick Davies tekivät myös ihan virheetöntä työtä! Myös valaistus oli todella hieno, varsinkin Pieni merenneito -osuuden aikana tuli tosi vedenalainen fiilis. Screeneiltä oli myös hauska seurata välillä elokuvapätkiä.

Aivan mahtava konsertti, niin täydellinen minulle ja iho oli kananlihalla ihan alusta saakka! Pieniä mokia sattui, mutta ne vain tekivät kokonaisuudesta hauskemman. Toivottavasti tämä ei jää ainoaksi Disney in concert -esitykseksi Suomessa. Ainakin yleisön reaktio oli niin upea, että sen perusteella voi uskoa siihen, että Suomessa todella riittää kiinnostusta Disneyä ja Disney-musiikkia kohtaan.

4 kommenttia artikkelissa “Disney-taikaa parhaimmillaan!

  1. Tiivistitpä oikein osuvasti minunkin fiilikseni konsertista! Vähän harmitti kun ensimmäisenä laulettuna kappaleena tullut Part of your world ei mennyt Raitalalta ihan putkeen (minulla oli varsinkin hänestä sellainen fiilis, että hän saattoi vähän jännittää… Vaikka kokenut esiintyjä varmasti onkin) mutta muut esitykset olivat sitäkin mainiompia! Ja mokailut eivät pääasiallisesti ollenkaan haitanneet itseänikään, olet oikeassa että lisäsivät vain hauskuutta.

    Valituista kappaleista minulla ei ole varsinaisesti mitään valitettavaa, mutta jäi vähän harmittamaan että 90-luvun Disney ja Alan Menken olivat niin ylivoimaisesti edustettuna, höystettynä sitten Shermanin veljeksillä ja sillä Pirates of the Caribbeanilla (joka oli mahtiveto!) Ymmärrän toki syyn: 90-luku on käytännössä musikaalia toisensa perään ja tämän ajan musiikki on jo niin ikonista, että se palvelee varmasti kaikenikäistä yleisöä. Kuitenkin itse olisin jäänyt kaipailemaan esimerkiksi musiikkia varhaisemmista prinsessaelokuvista (esimerkiksi Once upon a dream olisi ollut aika ihana!) tai vaihtoehtoisesti vähän uudemmista elokuvista, kuten Prinsessa ja Sammakko tai Kaksin karkuteillä. Noh, varmasti on konsertin settilistan suunnittelijoilla ollut aikamoiden runsaudenpula kappaleita valitessaan :) Olin kyllä todella iloinen että Notre Damen Kellonsoittajastakin oli valittu musiikkia, kyse kun ei ole aivan suosituimmasta klassikosta ja musiikki on kuitenkin elokuvassa kerrassaan upeaa <3

    Itse olin juuri noissa liikuteltavissa joukoissa, ymmärsin että meidän katsomoomme kuuluu niin huonosti ettei meitä haluttu sine jättää? Minulla oli halvin lippu ja olen kyllä aika iloinen että sain vaihtaa paikkaa, olisi ollut ikävää katsoa solisteja takaapäin ja valkokankaallekaan ei oikein meinannut kaiteen yli nähdä… Takanani istuva nainen oli kyllä katkerana että oli joutunut maksaa viisi euroa enemmän lipustaan ja joutui nyt jakamaan parven meidän ”siivestelijöiden” kanssa… :D

    1. Kiva kuulla, että sinäkin olit kuuntelemassa konserttia. Mietinkin, että se olisi varmasti ollut sinunkin mieleesi! :)

      Mietin myös, että jännityksellä on voinut olla osuutta asiaan. Ei ollut varmastikaan helppo paikka avata konsertin lauluosuutta ja vielä melko vaikealla kappaleella, vaikka kuinka olisi kokemusta. Mokailut olivat hauskoja, varsinkin kun esiintyjät osasivat ottaa virheensä huumorilla.

      Kappaleiden valinnassa oli tosiaankin painotettu renessanssiajan Disneyä. Mutta toisaalta oli melko odotettavissa, että musiikiksi valitaan useimmille tuttuja säveliä. Noita ehdottamiasia kappaleita olisi kyllä ollut myös kiva kuulla!

      Kiva kun selvensit tuota istumisjärjestelyasiaa, ihmettelinkin hieman mistä siinä oli kyse. Tosi kiva, että saitte paremmat paikat! On se jännää, miten jotkut eivät ollenkaan osaa iloita toisten puolesta, vaan pitävät vain ”siivestelijöinä”. :D

  2. Hyvin tiivistetty ja yksityiskohdatkin muistettu – paitsi että se on RAITALA, ei Rintala! :D Itsekin arvostan Jodi Bensonia alkuperäisenä Arielina, ja olen kuullut aivan kauheita sekunda-Arieleita Yhdysvalloissakin, ja siksi olin ällistyneen positiivisen yllättynyt Raili Raitalan UPEASTA esityksestä! Olihan siinä jotain outoja sanoja, mutten oikein usko että kaikki olivat Raitalan unohduksia. Muun muassa kohta ”flipping your fins” on saatettu tarkoituksella muuttaa, kun FINlandissa kerta ollaan… ;) Disney ON poliittisesti ylikorrekti.

    1. Voi nolous, mikähän ajatushäiriö minulla oikein kävi tuon sukunimen kanssa. Kiitos huomautuksesta, pitää korjata tuo moka. :)

      Raitala osoitti kyllä olevansa erittäin hyvä laulaja, mutta olen kyllä edelleen sitä mieltä, että hänen muut esityksensä olivat parempia. Pitäisi vielä jotenkin päästä kuulemaan hänen POTW-esityksensä uudelleen, jotta voisin analysoida sitä tarkemmin. Yksityiskohdat alkavat jo unohtua. Enpä ajatellutkaan tuota fin, finn -juttua, oltaisiinko Disneyllä tosiaan niin poliittisesti korrekteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *