Disney-tiistai: Leijonakuningas

Nants ingonyama, bagithi baba ja oikein hyvää Disney-tiistaita! Tänään käsittelyvuoroon pääsee jo 32. Disney-klassikko eli Leijonakuningas. Jatka siis lukemista, jos sinua kiinnostaa tietää kuinka tämä hittianimaatio oikein tehtiin.

Leijonakuningas (The Lion King)
Ohjaajat: Roger Allers & Rob Minkoff
Matthew Broderick, Moira Kelly, James Earl Jones, Jeremy Irons, Nathan Lane, Ernie Sabella
Suomidubissa: Paavo Kerosuo, Annimari Rinne, Esa Saario, Jukka-Pekka Palo, Pirkka-Pekka Petelius, Pekka Laiho
Kesto: 84 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 24.6.1994, Suomessa: 2.12.1994
Lipputulot maailmanlaajuisesti: 968,483,777 USD

Ensimmäinen idea Leijonakuninkaan tekemisestä syntyi, kun joukko studion työntekijöitä oli Euroopassa Oliver ja kumppanit -elokuvan PR-matkalla. Jeffrey Katzenberg, Peter Schneider ja Roy E. Disney juttelivat lentokoneessa ja kolmikko sattui ottamaan puheeksi Afrikan. Katzenberg innostui heti ideasta tehdä Afrikkaan sijoittuva elokuva. Hän oli ollut kiinnostunut maanosasta siitä asti, kun oli nuorempana ollut erään elokuvan kuvauspaikalla Keniassa. Jeffrey keksi, että tarinan teemat voisivat käsitellä aikuistumista ja vastuun ottamista. Monet hänen omista elämänkokemuksistaan toimivat elokuvan innoittajana.

Matkan jälkeen Peter Schneider laittoi pyörät pyörimään ja pian tarinaa alettiin kirjoittaa käsikirjoitukseksi. Useat henkilöt hioivat käsikirjoitusta ja varhaisessa vaiheessa tarina oli hyvin erilainen kuin lopullinen elokuva. Esimerkiksi Kaunottaren ja hirviön käsikirjoittanut Linda Woolverton työskenteli noin vuoden tarinan parissa. Projektista käytettiin työnimiä King of the Beasts ja myöhemmin King of the Jungle. Eräässä vaiheessa tarina ei suinkaan keskittynyt pelkkään leijonien keskinäiseen draamaan, vaan kertoi leijonien ja paviaanien valtataistelusta.

Alussa elokuvan ohjaajina toimivat Oliver ja kumppanit -elokuvan ohjannut George Scribner sekä Roger Allers. He matkasivat yhdessä Lisa Keenen, Chris Sandersin, tarinavastaava Brenda Chapmanin ja studion hallinnon Jeffin kanssa marraskuun 1991 lopulla kahdeksi viikoksi Keniaan tutustumaan savanniin ja sen eläimiin. Matka antoi tekijöille aivan uutta energiaa elokuvan tekoon, mutta pian kävi selväksi, että ohjaajien visiot eivät sopineet yhteen. Scribner halusi elokuvasta melko realistisen ja luontodokumenttimaisen, kun taas Allers ja tuottajat halusivat tehdä musikaalin. Niinpä George Scribner päätettiin siirtää pois projektista ja hänen tilalleen toiseksi ohjaajaksi palkattiin Rob Minkoff. Hänen aloittaessaan myös tarina pistettiin lähes kokonaan uusiksi.

Disney-triviaa: Leijonakuninkaan ensimmäinen traileri poikkeisi perinteisestä, sillä traileri koostui elokuvan alkukohtauksesta eli Circle of Life -laulusta. Kohtaus valittiin siksi, että se oli niin vaikuttava ja se saikin monet innostumaan elokuvasta.

Moni elokuvan hahmo muuttui tuotannon aikana. Scar oli alun perin paviaanien johtaja ja Rafiki gepardi. Mufasan ja Scarin taas ei ollut ensiksi tarkoitus olla sukua toisilleen, joten sen vuoksi hahmot eivät ole ulkonäöltään kovin samannäköisiä. Elokuvasta poistettuihin hahmoihin kuuluu muun muassa Nalan pikkuveli Mheetu, Bhati-niminen korvakoira, jonka piti olla Simban ja Nalan ystävä sekä julma Banagi-hyeena.

Samalla kun Leijonakuningasta tehtiin, myös Pocahontas oli tuotannossa. Pocahontasista uskottiin tulevan suuri hitti, kun taas Leijonakuningas oli kokeilevampi eikä sen menestykseen uskottu. Lisäksi se oli animaatiostudion ensimmäinen alkuperäistarina vuosikymmeniin, vaikka sen tarinassa onkin vaikutteita Shakespearen Hamlet-näytelmästä sekä Bambista. Leijonakuningasta pidettiin yleisesti studion B-elokuvana ja ohjaajilla oli aluksi vaikeuksia houkutella tekijöitä sen työryhmään. Lopulta joukkoon valikoitui useita nuoria animaattoreita, jotka uskoivat elokuvaan ja olivat innokkaita näyttämään kykynsä.

Jotta animaattoreiden ei tarvitsisi piirtää elokuvan eläinhahmoja pelkkien kuvien perusteella, eläintieteilijä Jim Fowler toi studiolle useita oikeita leijonia taiteilijoiden malliksi. Toisaalta animaattorit katsoivat eläimiin hieman mallia myös Viidakkokirjasta. Moni animaattori pääsi ensimmäistä kertaa toimimaan hahmon pääanimaattorina. Esimerkiksi Mufasan pääanimaattori oli Tony Fucile, Zazun Ellen Woodbury ja Anthony de Rosa Nalan. Hieman kokeneemmista animaattoreista Mark Henn johti nuoren Simban, Ruben A. Aquino aikuisen Simban ja Andreas Deja Scarin animaatiota. Gnuuantilooppien ryntäys solaan oli niin monimutkainen toteuttaa, että työryhmän oli jopa luotava uusi ohjelma sitä varten.

Disney-triviaa: Keniaan matkannut ryhmä oppi paikalliselta oppaaltaan hieman swahilin kieltä ja päätyivät siten käyttämään elokuvassa fraasia ”hakuna matata”. Elokuvan muissa lauluissa taas kuullaan zulun kieltä. 

Ohjaajat valitsivat Mufasan rooliin James Earl Jonesin, sillä heidän mielestään hänen äänensä muistutti leijonan karjuntaa. Nuoren Simban äänenä oli Jonathan Taylor Thomas ja aikuisen taas Matthew Broderick. Nuora Nalaa ääninäytteli Niketa Calame ja aikuista Moira Kelly. Scarin äänenä englantilaisnäyttelijä Jeremy Irons. Nathan Lane ja Ernie Sabella hakivat alun perin Zazun ja hyeenan rooleja, mutta päätyivät äänittämään demonauhan yhdessä. Ohjaavat pitivät parivaljakosta niin paljon, että he päättivät valita heidät Timoniksi ja Pumbaksi.

Tim Rice oli mukana Aladdinin sanoittamisessa ja päätyi sitä kautta mukaan myös Leijonakuninkaan tuotantoon. Kun Ricelta kysyttiin, kenen kanssa hän haluaisi työskennellä, hän ehdotti ensin ABBAn Benny Anderssonia. Kun neuvottelut Anderssonin kanssa kariutuivat, hän ehdotti Elton Johnia, vaikkei uskonutkaan hänen ehtivän mukaan animaation tekoon. John saatiin kuitenkin suostuteltua mukaan projektiin. Rice ja John kirjoittivat elokuvaa varten useita lauluja, joista muutama ei päässyt lopulliseen elokuvaan asti. Poistettuihin kuuluvat muun muassa Mighty King of the Wild, joka Mufasan oli tarkoitus laulaa Simballe sekä Warthog Rhapsody, jonka Hakuna Matata lopulta korvasi.

Tunnettu elokuvasäveltäjä Hans Zimmer ei ollut aluksi kiinnostunut säveltämään Leijonakuningasta varten mutta suostui mukaan projektiin, kun keksi, että voisi sitä kautta lähentyä 6-vuotiaan tyttärensä kanssa. Niinpä Zimmer muokkasi Johnin säveltämät laulut elokuvan tunnelmaan sopiviksi sekä sävelsi elokuvan scoremusiikin. Hänelle tuttu muusikko Lebo M taas auttoi tuomaan musiikkiin afrikkalaisia vaikutteita.

Disney-triviaa: Eräässä vaiheessa elokuvan tekijät päättivät muuttaa Can You Feel the Love Tonight -laulun romanttisesta balladista eräänlaiseksi vitsiksi ja laittaa Timonin ja Pumban laulamaan sen. Kun Elton John kuuli tämän uuden version ensimmäistä kertaa, hän totesi tekijöiden pilanneen elokuvan.

Leijonakuninkaan Yhdysvaltain ensi-ilta koitti 24. kesäkuuta 1994. Se ylitti nopeasti kaikki odotukset, sillä se keräsi maailmanlaajuisesti vuoden parhaan lipputulopotin ja sen oheistuotteet kävivät erittäin hyvin kaupaksi. Sekä kriitikot että suuri yleisö ottivat elokuvan vastaan erittäin positiivisesti ja se sai parhaan musiikin sekä laulun (Can You Feel the Love Tonight) Oscar-palkinnot. Leijonakuningas on myös saanut jatkoa monessa muodossa. Vuosina 1998 ja 2004 ilmestyivät suoraan videolla julkaistut jatko-osat, vuosina 1995–1999 Timonilla ja Pumballa oli oma animaatiosarja ja vuoden 2016 alkoi The Lion Guard -niminen animaatiosarja. Tarina on muokattu Broadway-musikaaliksi ja lisäksi live action -versio on suunnitteilla.

Suomeen Leijonakuningas saapui noin puoli vuotta Yhdysvaltoja myöhemmin, 2. joulukuuta 1994. Ensimmäisen teatterikierroksen aikana sen kävi katsomassa yli 462 tuhatta katsojaa, mikä teki siitä vuoden 2. katsotuimman elokuvan. Suomenkielisen dubbauksen ohjasi Pekka Lehtosaari ja rooleissa kuullaan muun muassa Paavo Kerosuota Simbana, Jukka-Pekka Paoloa Scarina, Annimari Rinnettä Nalana sekä Pirkka-Pekka Peteliusta ja Pekka Laihoa Timonina ja Pumbana.

Leijonakuningas on minusta hyvin vaikuttava elokuva. Minulla ei ole siihen mitään erityistä tunnesidettä eikä sen ehkä sen vuoksi ole noussut aivan ykkössuosikikseni, mutta katson sitä kyllä aina oikein mielelläni. Leijonakuninkaassa niin moni asia on tehty todella hyvin ja tietokoneella tehdyt kohtauksetkin sulautuvat perinteisesti animoitujen hahmojen joukkoon saumattomammin kuin aikaisemmissa elokuvissa. Tarinassa taas huumoripitoiset ja tunteellisemmat kohtaukset on saatu yhdistettyä erinomaisella tavalla. Leijonakuninkaasta voi helposti nimetä monta mieleenpainuvaa kohtausta, kuten elokuvan energisen alun, Simban ja Mufasan keskinäiset hetket, Rafikin shamaanimaiset hetket, Timonin hulalaulun…

Lähteet:
Leijonakuningas Diamond edition lisämateriaalit
Stewart, James: DisneyWar (2005)
Waking Sleeping Beauty -dokumentti (2009)


Tuntuuko teistä muista, että tämä alkukevät on mennyt ihan hurjaa vauhtia? Ainakin minun päiväni tuntuvat vain hujahtavan ohi, eikä iltaisin meinaa ehtiä istua koneen ääreen, joten blogitekstien kirjoittelu sekä muiden blogien lukeminen on jäänyt vähän taka-alalle. Minusta tuntuu myös siltä, että olen haukannut vähän turhan suuria kirjoitusurakoita, joiden valmiiksi saaminen vie paljon aikaa. En kuitenkaan halua pitää mitään sen isompaa kirjoitustaukoa, joten yritän opetella kirjoittamaan vaihteeksi myös vähän lyhyempiä juttuja. Postaustahti on luultavasti nyt keväällä vähän tavallista verkkaisempi, mutta toivottavasti jaksatte roikkua mukana.

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

13 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Leijonakuningas

  1. Leijonakuningas on minulle se kaikista rakkain Disney-elokuva – olen pitänyt kissaeläimistä jo pienestä asti ja tarina sekä musiikki veivät minut mennessään jo ensimmäisellä katselukerralla. Leijonakuningas on myös ensimmäinen elokuva ikinä, joka sai minut itkemään. Suomenkielinen versio on minulle sydäntä lähellä, sillä minusta näyttelijävalinnat ovat hyvin onnistuneita. Olen nähnyt myöhemmällä iällä myös alkuperäisversion, mutta se ei onnistunut tekemään minuun yhtä suurta vaikutusta, vaikka siinäkin on mukana hyviä näyttelijöitä.

    Olen tiennyt tämän elokuvan tekemisestä melko paljon, mutta kaikkea kirjoituksessasi kerrottua en ollut tiennyt – kiitos siis, että tarjosit uutta tietoa minulle niin rakkaasta elokuvasta! :)

    Kevät todellakin tuntuu edenneen hirmuista vauhtia, en meinaa itsekään pysyä perässä. Kannattaa kirjoittaa sen verran kuin ehtii ja jaksaa, ei kannata liikaa stressata – ainakin minä aion pysyä kyydissä mukana, vaikkei sinulta tulisi postauksia koko ajan. :D

    1. Leijonakuningas kuulostaa olevan monen lemppari, mutta eihän se mikään ihme ole. Tarina todellakin vie mukanaan. On tosi ihanaa, miten rakkaisiin elokuviin liittyy aina paljon muistoja. :)

      Jee, tosi kiva kuulla, että tekstissä oli jotain uutta tietoa! :)

      Mukava kuulla Hande! :) Minua itseäni on useampana päivänä hieman harmittanut, etten ole ehtinyt julkaista enemmän juttuja, mutta välillä sitä pitää vain keskittyä muihinkin juttuihin. Toivottavasti pääsen viimeistään matkaraporttien kautta uudestaan parempaan kirjoitusmoodiin. :)

  2. Leijonakuningas on ehdottomasti suosikkini Disneyn elokuvista. Näin Leijonakuninkaan ensimmäistä kertaa 3-vuotiaana ja rakastuin siihen heti. Kissaeläimet ovat aina olleet suosikkejani, lapsena leijona oli lempieläimeni. Keräilin lapsena Leijonakuningas-oheistuotteita, ja minulla oli jossain vaiheessa ihan vaikuttava kokoelma. Kokoelma on kuitenkin vuosien aikana pienentynyt. Nykyään minulla on lähinnä muutama pehmo ja figuuri. Ala-asteella kaikki tunsivat minut siitä, että tykkäsin ihan hulluna Leijonakuninkaasta ja ylipäänsä leijonista. Pidin myös muutaman serkkuni kesken ”Leijonakuningas-kerhoa” (serkkuni eivät fanittaneet Leijonakuningasta niin paljon kuin minä, mutta leikkivät Leijonakuningas-leikkejä yms mielellään kanssani.) Lapsena suosikkihahmoni oli Simba. Pidän Simbasta edelleen, mutta suosikkini on nykyään Scar (tykkään nykyään usein pahiksista toisin kuin lapsena).

    Mainittakoon myös sellainen fakta, että Leijonakuningasta ollaan syytetty japanilaisen Kimba The White Lionin matkimisesta. Tarinassa ja hahmoissa on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä. Disney on toki kieltänyt syytökset.

    1. Sinulla on sitten pitkä historia Leijonakuninkaan kanssa. :) Voi kumpa itse tietäisin, minkä ikäisenä olen minkäkin lapsuudesta tutun Disney-elokuvan nähnyt. Se olisi niin hauska tietää! Oli myös tosi mukava kuulla noita muistojasi, lapsena sitä keksii vaikka mitä. Leijonakuningas-kerho kuulostaa tosi hauskalta! :D

      Olen kuullut tuosta Kimbasta pari kertaa, mutta en ole tutustunut siihen sen tarkemmin. Voisi olla mielenkiintoista ottaa siitä selvää. :)

        1. Kiitos linkistä Inu! Täytyy lisätä tuo kirjanmerkkeihin, että muistan lukea sen paremmalla ajalla. :)

  3. On se jännä, miten paljon omat lapsuusmuistot vaikuttavat etenkin Disneyn elokuvien suhteen siihen elokuvan vaikuttavuuteen! Minulle Leijonakuningas on se kaikkein tärkein elokuva Disneyn klassikoista, nimenomaan nostalgisten muistojen takia. Leijonakuninkaan musiikki on jotain aivan ihanaa! <3

    Muistan leikkineeni pienenä veljeni kanssa aina uimahallissa (nimenomaan siellä!) sitä kohtausta Leijonakuninkaasta, jossa Scar pudottaa Mufasan gnu-lauman tallottavaksi. Vaihdoimme vuorotellen rooleja: toinen oli Mufasa, joka "roikkui" uima-altaan reunalta, ja toinen oli Scar, joka irrotti Mufasan otteen reunasta ja sanoi vuorosanansa: "Kauan eläköön kuningas." Sitten Mufasan piti sukeltaa pohjaan. XD Mahtava leikki noinkin traagisesta kohtauksesta!

    Kevät on mennyt kyllä tosi nopeasti ohi! Kohtahan on jo kesälomakin! Täällä jaksetaan roikkua mukana, ota vain oma aikasi juttujen kirjoittamisessa! :)

    1. Minä leikin serkkujeni kanssa myös sitä kohtausta, jossa Scar pudottaa Mufasan gnu-lauman jalkoihin. Me ei tosin leikitty sitä uimahallissa vaan liukumäessä. :D Leikissä toinen oli Scar ja toinen Mufasa (joskus myös Simba), ja Scar sitten piti toisesta kiinni ja lopulta päästi irti, jolloin toinen sitten liukui liukumäkeä alas ”Eeeeei!”-huudon kera. xD

    2. Muistot ja nostalgia ovat ehdottomasti tosi tärkeitä mitä Disney-elokuviin tulee. :) Onneksi esimerkiksi Leijonakuningas on onnistunut vakuuttamaan minut, vaikkei se olekaan niin tuttu vaikka juuri lapsuudesta.

      Haha, kuulostapa hauskalta leikiltä! :D Aika jännä, sillä meilläkin juuri tuollainen dramaattinen kohtaus toimi leikkien innoittajana. Meillä oli lapsena vain Leijonakuningas 2 ja leikimme ainakin siskoni kanssa usein jatko-osan lopputaistelua, jossa leijonat ensin pyörivät ympyrässä ja sitten hyökkäävät. Voi niitä aikoja. :’D

      Voi niinpä, en ole vielä yhtään osannut vielä asennoitua tulevaan kesälomaan, kun ajatukset pyörivät vain parin viikon päässä häämöttävässä matkassa. :)

  4. Hei! Mukava kirjoitus :) Leijonakuningas ei koskaan ole noussut lempparikseni (luultavammin siksi, kun disney prinsessa elokuvat veivät nuorempana mennessään). Silti Leijonakuninkaan koskettava juoni, kaunis musiikki ja koko Disneyn hauskin kaveriduo (Timon & Bumba) saavat joka katselukerrasta loistavan.

    Löysin sivusi joskus viimevuoden lopulla, mutta viimeviikolla muistin tämän uudelleen ja siinä sitä oltiin… ihana blogi! :) kiva kun meille disney ”hömpille” löytyy oma paikka missä lukea kiinostavia kirjotuksia ja postauksia. Kirjoita kaikessa rauhassa, me odotamme :)

    1. Kiitoksia Sofia! :) Prinsessaelokuvat taitavat viedä minunkin silmissäni voiton, jos suosikkianimaatioita miettiin. Mutta onneksi Disneyllä on myös muunlaisia elokuvia tuomassa vaihtelua valikoimaan. :)

      Tosi kiva, että löysit tänne ja että blogi muistui vielä mieleen. Minua ihan järkyttää miten huono olen ollut kirjoittelemaan juttuja viime aikoina, mutta huomenna on taas tulossa uusi postaus pitkästä aikaa. :)

      Ja kiitos, koita nauttia matkasta täysin siemauksin! Matkaan on enää alle viikko, joten pientä jännitystä alkaa olla jo havaittavissa. :’D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *