Minun Disney-historiani

Sara ehdotti jokunen kuukausi sitten, että kertoisin, mitä Disney-elokuvia katselin eniten lapsena ja lupasin ottaa idean toteutukseen. Tuota elokuvalistaa miettiessäni aloin muistella myös muuta Disneyyn ja sen tuotoksiin liittyvää ja sitä, miten minusta on tullut tällainen Disney-nörtti. Lopulta kirjoituksesta jalostui tällainen oma Disney-historiani. Sopivasti Disneyn virallisella fanikerholla, D23:lla on nyt menossa When did it start for you? -kampanja, jonka tiimoilta voi jakaa hetkiä, jolloin Disneystä tuli lähtemätön osa omaa elämää. Virallinen hashtag on #WDIS4U.

Lapsuudessani 1990-luvulla elettiin tietysti VHS-aikaa ja videot olivat minun ja pikkusiskoni käsissä kovalla katselulla. Pidin paljon animaatioista, mutta en ollut mikään varsinainen Disney-fani. Pidin enemmän esimerkiksi Muumilaakson tarinoista ja Vili Vilperistä. Meillä oli videolla vain jokunen Disney-klassikko, jännästi niistä suurin osa oli eläinklassikoita; 101 dalmatialaista, Aristokatit, Kaunotar ja kulkuri, Viidakkokirja ja Nalle Puh. Lapsuuteni ainoa prinsessaklassikko oli Prinsessa Ruusunen. Niiden lisäksi löytyi jonkin verran jaksoja animaatiosarjoista Aladdin, Nalle Puh ja Pieni merenneito, jatko-osat Leijonakuningas 2, Pieni merenneito 2 ja Nalle Puh ystävää etsimässä sekä näytelty musikaali Maija Poppanen. Joskus 90-luvun lopulla hankittiin myös Mulan, josta tuli heti suuri suosikkini.

Todellista 90-luvun tyylitajua arkistojen kätköistä, huomaa toistuva Pieni merenneito -aihe

Vaikka 1990-luku oli Disneyn renessanssiaikaa, en ole suinkaan saanut lapsena mitään erityisen kattavaa Disney-sivistystä, vaan useampaan kertaan tuli nähtyä vain nuo kymmenkunta klassikkoa. Niitä kaikkia tuli kyllä napitettua moneen otteeseen ja useiden repliikit ja laulut ovat ainakin puoliksi syöpyneet muistiini. Niiden lisäksi ainakin luulen nähneeni jossain klassikot Pieni merenneito, Kaunotar ja hirviö sekä Pelastuspartio Bernard ja Bianca (jota säikähdin kamalasti). Toisaalta aika monen klassikon tarina tuli tutuksi Lasten oman kirjakerhon kirjojen kautta, enkä siksi ole ollenkaan varma siitä, milloin olen nähnyt minkäkin klassikon ensimmäistä kertaa.

Kouluikäisenä eli 2000-luvun alkupuolella näin ensimmäistä kertaa Disney-klassikon elokuvateatterissa. Kyseessä oli Keisarin uudet kuviot, joka ostettiin myöhemmin myös videona. Jossain vaiheessa meille hankittiin DVD:llä Tarzan, Pixarin Ötökän elämää sekä jatko-osa Mulan 2. Olisin kyllä halunnut Disney-elokuvia enemmänkin. Muistan olleeni kateellinen eräälle luokkakaverilleni, jonka kotona oli paljon enemmän klassikoita. Yritin joku kerta vedota äitini Kreikka-kiinnostukseen ja saada hänet ostamaan meille Herkules-videon, kun siinä on sitä kreikkalaista kulttuuria. Mielestäni yritys oli hyvä, mutta harmikseni se ei mennyt läpi. Ala-asteella Disneyä enemmän minua kiinnosti muun muassa Pokémon, Shrek-elokuvat ja The Sims -pelit.

Yläasteella ollessani muistan taas nähneeni ainakin elokuvat Karhuveljeni Koda, Monsterit Oy, Nemoa etsimässä ja Ihmeperhe. Eräänä kesänä kävimme myös päivävisiitillä Pariisin Disneylandissa. Vuonna 2007 äitini ehdotti, että menisimme katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Kaunotar ja hirviö -musikaalin, mutta teini-Paulaa ei tuolloin kiinnostanut pätkän vertaa mitkään satumusikaalit. Voi jos voisin palata tuohon aikaan ja muuttaa mieltäni…

Käännekohta kiinnostuksessani Disneyä kohtaan tapahtui lukioikäisenä, keväällä 2009. Kävin silloin yhdessä kaverini kanssa katsomassa Taidemuseo Tennispalatsissa Walt Disney ja Euroopan taide -näyttelyn. Ennen sitä minulla ei ollut oikeastaan mitään hajua siitä, miten animaatioita edes tehdään, joten näyttely oli todella silmiä avaava. Sen jälkeen päällimmäinen fiilis oli: ”Voi hitsi, mistä oikein olen jäänyt paitsi!?” Jälkiviisaana voisi sanoa, että tuo näyttely oli minulle juuri sellainen #WDIS4U-hetki. Myöhemmin samana vuonna kävimme katsomassa HKT:n Maija Poppanen -musikaalin ja pidin siitä kovasti.

Pukeuduin minnimäisesti lukio vappujuhlassa, kenties kyseessä oli joku DisneyBound-pukeutumisen esiaste

Disney-harrastukseni pääsi varsinaisesti alkuun vuonna 2010. Kävin tuolloin katsomassa elokuvateatterissa kaverien kanssa Prinsessa ja sammakko -elokuvan. Sen jälkeen olenkin käynyt aina katsomassa kaikki uudet Disney-klassikot elokuvateatterissa (Nalle Puhin elokuvaa lukuun ottamatta). Pixar-klassikotkin on Wall-esta eteenpäin (Toy story 3:a lukuun ottamatta) tullut käytyä katsomassa teatterissa. Aloitin myös Disney-klassikoiden keräilyn ostamalla Aladdin ja Herkules DVD:t. Valitsin juuri nuo varmaan siksi, että molempien puuttuminen oli jäänyt ikävästi vaivaamaan lapsuudessa, Herkulestahan äiti ei ollut suostunut ostamaan ja Aladdinista olin nähnyt vain jatko-osan ja niitä animaatiosarjan jaksoja. Seuraavana vuonna liityin Taikalinna-foorumille, hyödynsin omistamieni elokuvien englannin- ja ruotsinkielisiä versioita YO-kokeisiin valmistautumisessa ja tein ensimmäistä kertaa tilauksen Disney Storen verkkokauppaan.

Sen jälkeen olenkin vuosi vuodelta oppoutunut aina vaan syvemmälle Disney- ja Pixar-elokuvien maailmaan. Vähän vähältä olen kartuttanut kokoelmaani ja viime vuonna katsoin vihdoin ja viimein kaikki loput aiemmin näkemättä jääneet Disney-klassikot. Elokuvakokoelmaanikin kuuluu tällä hetkellä 68 eri elokuvaa DVD- tai Blu-ray-muodossa sekä jokunen soundtrack, keräilynukke ja taidekirja. En tosiaankaan halua laskea kuinka paljon rahaa tähän kaikkeen on mennyt, mutta I regret nothing! Onneksi tavoitteenani ei ole kerätä täydellistä kokoelmaa, vaan keskittyä itselleni mieluisiin elokuviin.

Nyt yliopistovuosinakin olen päässyt vähän puuhaamaan Disney-tietouden parissa: suullisella englannin kurssilla pidin lyhyen esitelmän Disneyn ja Pixarin historiasta, ranskan tentteihin olen treenannut ranskankielisiä dubbauksia kuuntelemalla sekä erään tietotekniikan kurssin harjoitustyöni oli pienen Disney-tietokannan koodaus. Olen koristanut omaa kotiani muutamin Disney-esinein ja lisää on luvassa.

Harrastus nousi tietysti ihan uudelle tasolle tämän blogin perustamisen myötä. Näiden vajaan puolentoista vuoden aikana on tullut tutustuttua moniin Disney-elokuviin ja -ilmiöihin aiempaa tarkemmin. En ole mielestäni kovin hyvä analysoimaan vaikkapa elokuvien teemoja tai symboliikkaa, mutta minua kiinnostaa kovasti kaikki kulissien takainen; tekninen sekä bisnespuoli. Lukulistaltani löytyy esimerkiksi useita taidekirjoja sekä opukset Pixarin historiasta ja Disneyn johdosta. Saa nähdä mitä kaikkea muuta Disneyyn liittyvää tulevat vuodet tuovat tullessaan.

Toivottavasti tämän stoorin lukeminen oli edes jossain määrin kiinnostavaa. Sen kirjoittaminen oli ainakin melkoinen nostalgiapläjäys, vaikka tuntuikin oudolta kirjoittaa itsestä. Olisi oikein kiva lukea teidän lukijoiden Disney-historioista! Löytyykö teiltä jotain #WDIS4U-hetkeä?

| Kategoriassa Disney life | Avainsanat:

15 kommenttia artikkelissa “Minun Disney-historiani

  1. Uuuu, olipa mielenkiintoinen teksti! Ja ihania kuvia! Pitäisiköhän itsekin yrittää kaivaa jostain laatikoiden kätköistä jotain vanhoja kuvia, joissa minulla on just noita 90-luvun tyylikkäitä Disney-aiheisia vaatteita päällä… :D

    Oma Disney-historiani menee aika samoja ratoja sinun kanssasi. Lapsena katselin paljon Disney-klassikoita, ja meillä olikin niitä aika paljon VHS:llä. Kummeillani oli laite, jolla pystyi nauhoittamaan television ohjelmia VHS:lle, joten he olivat nauhoittaneet paljon telkkarista tulleita klassikoita (mm. Leijonakuningas, Aladdin) ja ihanaa Nalle Puh-sarjaa! Muistan katselleeni pienenä myös paljon Pieni merenneito -elokuvan jatko-osia, ja aina videovuokraamossa käydessämme halusin lainata sellaisen. (Vaikka Pieni merenneito ei ole koskaan ollutkaan suosikki-klassikkoni.) Pocahontas oli minulle se suurin Disney-klassikko pienenä – sitä tuli katsottua monet kerrat nauhalta! Omistin myös Pocahontas-Barbien, Pocahontas-penaalin ja Pocahontas-kuviollisia vaatteita. Muistan myös harjoitelleeni kirjoittamista kirjoittamalla vihkooni sanan Pocahontas siitä penaalista mallia katsomalla. :D Pocahontas oli ensimmäinen elokuva ikinä, minkä kävin katsomassa elokuvateatterissa. Ehkä innostus tuohon elokuvaan johtui juuri siitä syystä. Ekalle luokalle mennessäni minulle ostettiin 101 dalmatialaista -penaali. Sellainen peltinen, joka kolisi ikävästi tippuessaan lattialle.

    Jossain vaiheessa ala-asteella kiinnostus ”lastenelokuviin” laimeni. Paljon parempia juttuja olivat juuri ne Pokemonit, mutta ala-asteen lopulla minut sai valtaansa suuri Star Wars -fanius. Fanitin Star Warssia ihan kybällä vielä ylä-asteella ollessani, eikä Disney kuulunut ollenkaan ajatusmaailmoihini. Taisin kyllä katsella erityisesti Pixarin elokuvia pienemmän serkkuni kanssa, mutta en muista kokeneeni mitään erityistä.

    Entäs minun #WDIS4U-hetkeni? Se on minullakin tapahtunut lukiossa. En kyllä muista, että olisi ollut mitään erityistä hetkeä, milloin tajusin Disneyn ihanuuden, mutta lukiossa innostukseni kuitenkin alkoi. Silloin ostin jonkun yksittäisen Disney-elokuvan, joka oli joko Peter Pan tai Viidakkokirja, en muista kumpi. Päätin kuitenkin, että nyt alan keräämään Disney-klassikoita itselleni DVD:lle! Siitä se sitten lähti…. Muistan myös katsoneeni Dumbo-elokuvan poikaystäväni (nykyisen avomieheni) kanssa juuri, kun olimme aloittelemassa seurusteluamme, ja ehkä se jotenkin vielä syvensi suhdettani Disneyhyn. Ehkä.

    Blogia aloin kirjoittelemaan vuonna 2011 opiskellessani yliopistolla. Harjoittelimme jollain tvt-tunnilla blogin perustamista, ja päätin sitten tehdä ihan virallisen blogin itselleni. Aluksi blogissa oli juttuja ihan kaikesta elämääni liittyvästä, mutta pari vuotta myöhemmin eriytin sen koskemaan pelkästään Disneytä – enkä ole katunut päätöstäni! DVD-kokoelman täyttyessä aloin myös keräilemään klassikoiden soundtrackejä, ja nyttemmin olen myös ostellut Disneyhyn liittyviä kirjoja ynnä muuta pientä aiheeseen liittyvää. Välillä tekisi mieli laajentaa keräilyä ja intoilua suuremmalle alueelle, mutta toistaiseksi olen saanut pidettyä itseni kurissa. Esimerkiksi tätä sinun blogia lukiessani tekisi mieli ostella niitä Disney-nukkeja ja kaikki mahdolliset taidekirjat…. Harmi, ettei ylimääräistä rahaa ole Disney-juttuihin asti!

    Mutta sellainen oli tiivistettynä minun Disney-historiani! Tulipa piiiitkä kommentti! Huhhuh!

    1. Mielenkiintoinen tämä sunkin tarina, Anna! Mullekin Star Wars oli kova juttu ala-asteella, ja tykkään kyllä vieläkin. Ironista sinänsä, nythän ne melkein ovat jo Disneyn elokuvia kun lafka omistaa oikeudet ;)

      1. Sanopa muuta! Kyllä minäkin vielä salaa fanitan Star Warssia, mutta en yhtä suurella kiihkolla kuin ylä-aste -aikoina (nimimerkillä: seinälläni roikkuu SW-juliste…). Ei kyllä osaa vielä sanoa, että onko se hyvä juttu, että Disney osti Star Warssin itselleen. Odotan tulevaa elokuvaa sekä innolla että kauhulla… Vaikka kyllähän periaatteessa kahden fanituksen kohteen yhdistelmä ei voi mennä pieleen, eihän…?

    2. Kiitoksia Anna! Noita 90-luvun Disney-vaatteita löytyi useammasta kuvasta, mutta muut eivät oikein olleet julkaisukelpoisia. Minua jotenkin naurattaa nuo Mikkejä sun muita täynnä olevat pöksyni, melko samantyyppisiä vaatteita sitä nytkin löytyy vaatekauppojen teiniosastoilta. :D

      Voi että, minullakin oli lapsena Pocahontas-Barbie. Sillä oli hiuksissa vähän jänniä turkooseja ja violetteja raitoja, liekö ne niitä tuulen värejä. :D Pokémonit oli kyllä tosi iso juttu lapsena. En itse ole koskaan päässyt sisään Star Wars -elokuvien maailmaan enkä kyllä ole katsonutkaan kuin sen ihan ensimmäisen. Varmaan ne olisi pitänyt nähdä juuri lapsena, kun ei osaa niin kiinnittää liikaa huomiota sen ajan erikoistehosteisiin. Lähipiirissäni ei vaan koskaan ole ollut ketään niihin hurahtanutta, niin se villitys ei vaan ole tarttunut minuun.

      On toisaalta varmaan ihan hyvä, että käytettävissä on rajoitettu budjetti Disney-juttujen ostoon. Silloin tulee ainakin toivottavasti tehtyä harkitumpia ostoksia ja pysyttyä kohtuuden rajoissa. ;)

      Tosi ihanaa, että jaksoit kirjoittaa noin pitkän kommentin, minulle tuli ihanan nostalginen fiilis sitä lukiessa! :)

      1. Minulla oli kuule just samanlainen Pocahontas, jonka hiuksista löytyi tuulen värejä! :D Ne tuli esiin jotenkin kylmän tai kuuman veden alla… Ja sitten ekan kerran jälkeen ne ei enää lähteneet pois. Se harmitti minua – olisin halunnut vaihdella hiusten väriä useamminkin. :)

        Minullakaan ei lähipiirissä ollut Star Wars -faneja, taisin itse asiassa olla ensimmäinen, joka siitä innostui. Vanhempani päättivät kerran sivistää minua ja pikkuveljeäni, lainasimme naapureilta Star Wars -VHS:sät ja katsoimme ne, ja se oli menoa se. Sain sitten innostetuttua kaverinikin Star Warsin maailmaan, niin oli kiva fanittaa kyseistä maailmaa yhdessä.

        Ja täytyy sanoa, että eilisen kommentin jälkeen selailin ties mitä nettisivuja, ja taisipa rahapussi kilistä hieman Disneyn suuntaan…. Hups! :D Pakettia odotellessa…

  2. Jes, tosi hienoa kuulla ”Disney-taustasi”! Kuvat olivat myös mahtava lisä. Hauska huomata että tässä on joitakin yhtymäkohtia omaan Disney-tarinaani, tosin osasyy on varmasti se että olemme aika lailla saman ikäisiä :P Minullekin Prinsessa ja Sammakko oli ensimmäinen teattereissa nähty Disneyn elokuva, lapsena muistan nähneeni vain Pixarin elokuvia. Samalla tavoin kotona VHS:llä oli varsin harva klassikko, meidän leffat koostuivat lähinnä kolmesta ensimmäisestä prinsessaleffasta (Lumikki-Tuhkimo-Ruusunen) sekä eläinelokuvista, Aristokatit, Topi & Tessu, 101 Dalmatialaista, Bernard & Bianca Australiassa ja Leijonakuningas. Ja Pinokkio meillä oli myös. Jatko-osat jäivät tuon B&B:tä sekä yhtä Lilo&Stitch-jatkista lukuunottamatta varsin tuntemattomiksi itselleni, tosin kaverien luona tuli myös nähtyä jatko-osia. Vaikka 90-lukua olenkin hyvän tovin elänyt, niin lähes kaikki ”renessanssiajan” klassikoista on tullut nähtyä vasta teini-iässä tai sen jälkeen. Kiinnostavasti 90-luvun klassikot ovat eläneet minun lapsuudessani oheistuotteissa, mäkkärileluja tuli kerättyä ja meillä on aina ollut aika paljon Disney-aiheisia astioita. Yhä ehjinä on vielä todella söpö keraaminen vauva-Herkules & Pegasos astiasto :) Kuuluin myös Lasten Omaan Kirjakerhoon, ja meilläkin on sieltä saatuja kirjoja.

    Minulla ehkä yksi suuri kiinnostuksen herättäjä yläasteiässä oli Disney Channel. Kanava näytti viikonloppuisin elokuvia, ja sen myötä tuli katsottua joskus niitäkin klassikoita, joita ei ollut ennen nähnyt. Itse kävin myös katsastamassa tuon mainitsemasi Disney ja Euroopan taide-näyttelyn, ja kokemus oli hieno vaikka en kokenutkaan samanlaista ”valaistumista” :D Itselläni ei oikein ole tuollasta #WDIS4U -hetkeä, vaan Disney ja animaatiotaide kasvoivat osaksi elämää niinä teini-iän vuosina, jolloin elämä oli aika ankeaa ja Disneyn satumaailma toi sitä toivottua uskoa unelmiin :) Muistan, kun muut perheenjäseneni saattoivat joskus viettää kokonaisen päivän pikkuveljeni turnauksissa, ja tuollaisina päivinä kävin vuokraamassa Disneyn leffoja illan ratoksi, ettei tulisi niin synkkä fiilis tyhjässä kodissa.

    Disney-juttujen seuraamisen sosiaalisesta mediasta aloitin kyllä huomattavan myöhään, vasta samoihin aikoihin kun aloitin yliopiston. En kai ennen ollut löytänyt sopivaa paikkaa uutisten seuraamiseen, ennen kuin tein tilin Tumblriin :D

    Kyllä sitä olisi ihan hyvä osata palata ajassa taaksepäin pyörtämään ne typerät päätökset. Itsekin katkerana muistelen päivää kun skippasin sen Pariisin Disneyland-visiitin, vaikka jopa mun vanhemmat patisti menemään!

    1. Joo, ei meillä taida kovin montaa kuukautta olla ikäeroa. Muistaakseni bongasin joskus, että ainakin ollaan samana vuonna synnytty. :) Melko samanlaiselta kuulostaa tosiaan lapsuuden Disney-kokemukset. Jostain varastosta löytyy varmaan vieläkin muutama mäkkärin Herkules-lelu ja oli lapsena suuri pettymys, kun itse Herkules katosi johonkin.

      Voi epistä, meillä ei koskaan ole tilattu mitään maksukanavia. Olen ajatellut, että jossain vaiheessa vielä tilaan omaan kotiin Disney Channelin, kun olen jäänyt siitä kokemuksesta paitsi aiemmin. :P

      Tumblrin avulla on kyllä päässyt mainiosti sisään Disney-fandomiin ja saanut hyvän käsityksen esimerkiksi siitä, miten paljon isompi juttu Disney on Yhdysvalloissa ja minkälaista keskustelua elokuvista käydään. Ja elokuvien tekijöiden julkaisut somessa tuovatkin sitten vielä ihan uuden ulottuvuuden fanitukseen, kun pääsee suoraan seuraamaan heidän tekemisiään.

      Voi ei! Tuo Disneylandin skippaaminen on jo paljon kehnompi päätös kuin tuo mainitsemani musikaalijuttu. Toivottavasti sinulle tarjoituu vielä jossain vaiheessa tilaisuus ottaa vahinko takaisin. ;)

      Oli tosi kivaa kuulla myös tämä sinun tarinasi Sara! :)

  3. Ihanan nostalginen teksti, toisten harrastushistorioista on aina kiva lukea!

    Itse tulin pienestä pitäen katsoneeksi paljon leffoja, varmasti osaksi siksi, että isäni ja hänen vaikutuksestaan myös kolme vuotta vanhempi isoveljeni olivat leffaintoilijoita. Tapitimme veljen kanssa yhdessä Disneyn leffoja usein ihan pienestä asti, enkä edes muista sellaista aikaa, jolloin Disney ei olisi kuulunut elämääni. Vanhemmat olivat aina melko anteliaita viihteen suhteen, joten meillä oli monia Disneyn suosikkiklassikoita ostovideoina, ja videovuokraamoissakin käytiin kohtuullisen usein. Pieni merenneito oli ainoa renessanssileffa, joka uupui, joten näin leffaa vain muutaman kerran ystäväperheen luona, ja himoitsin aina sitä punaista VHS-kuorta, jota en koskaan saanut.

    Yksi hienoimpia Disney-muistojani on, kun olin miljoonatta kertaa katsonut Aladdinin, ja jostain syystä jättänyt poikkeuksellisesti lopputekstit pyörimään. Niiden päätyttyä VHS pyörittikin vielä Jafarin paluun trailerin. Sen tajuaminen, että suosikkileffasta on tulossa jatko-osa räjäytti mieleni (voi niitä viattomia aikoja, kun Disneyn jatko-osa tarkoitti pelkkää ihanuutta). Hain tohkeissani veljenkin katsomaan, ja hän oli tietysti yhtä innoissaan asiasta. Pian löysimmekin kaupasta Jafarin paluu -videon ja se piti tietysti saada kotiin. Sitä seurasi iso läjä muitakin jatko-osia.

    Isoveli tilasi myös Aku Ankkaa, ja lehdessä hypetettiin kätevästi tulevia Disney-leffoja. Muistan lukeneeni ensimmäistä kertaa ainakin Herkuleesta, Mulanista ja Tarzanista juuri Aku Ankan sivuilta, ja nuo taisivat olla ensimmäiset klassikot, jotka näin leffateatterissa. Kaikki kolme kuuluvat edelleen suosikkeihini.

    Vanhemmat pitivät kovasti matkailusta, joten pääsimme käymään Floridan Disney Worldissä ja Pariisin Disneylandissä pieninä (tosin niin pieninä, etten muista kummastakaan kovin paljoa, joten onneksi pääsin Pariisiin uudestaan lukioikäisenäkin). Äiti muistelee vieläkin, kuinka kanssani piti jonottaa tunti lentäviin elefantteihin Floridassa, koska minun oli ihan välttämättä päästävä niiden kyytiin.

    Pienempänä Disney oli toki vain yksi rakkaista asioista, mutta olen koko ikäni tykännyt paljon animaatiosta, ja opin jo varhain, että ne parhaat animaatiot olivat yleensä Disneyn tuotoksia. Disney ei kuitenkaan ole koskaan ollut ainoa intoilujeni kohde. Yläasteella innostuin enemmän animesta ja mangasta, lukiossa taas live-televisiosarjoista Buffy the Vampire Slayerin johdolla. En muista kuitenkaan, että missään välissä rakkauteni Disneyn klassikoihin olisi hiipunut, vaan tykkäsin niistä aina, ja olen aina katsellut sekä vanhoja että uusia.

    Viimeisimmän ihan valtaisan sykäyksen Disney-innostus koki kuitenkin, kun vietin toissasyksyn opiskelijavaihdossa Pariisissa. Disneylandin fyysinen läheisyys pisti pääni mystisesti ihan pyörälle, ostin vuosikortin sinne, mietin klassikoita melkein taukoamatta ja Disney-aiheet vähän kaappasivat animebloginikin. Käyn edelleen ihan täysillä kierroksilla Disney-jutuista tämän uuden superinnostusaallon kanssa, ja olikin oikein mukava löytää näitä suomalaisia Disney-aiheisia blogeja ruokkimaan Disney-nälkääni.

    Reippaan kuukauden päästä onkin edessä päivävisiitti Tokion Disney Seahin, ja tärisen innostuksesta jo valmiiksi!

    1. Enpä voi itsekään sanoa muistavani sellaista aikaa, jolloin Disney ei olisi ollut osa elämää. On se aina ollut jotenkin taustalla, vaikka ei olisikaan juuri jotain hetkenä ollut mikään supertärkeä juttu.

      Hauska tuo Aladdiniin liittyvä tarina. Muistan kuulleeni jostain toisestakin yhteydestä, että tieto jatko-osasta sai lapset innostumaan hirmuisesti. Itse olin lapsena tosi innoissani Leijonakuninkaan ja Pienen merenneidon jatko-osista, vaikka tosiaan itse klassikot eivät olleet minulle kovin tuttuja.

      Unohdin ihan kokonaan mainita tekstissä, että olen itsekin tilannut usean vuoden ajan Aku Ankkaa. Varmaan kouluun mennessä se tilattiin ekan kerran, mutta joskus teini-iässä sen lukeminen sitten lopulta jäi. Don Rosan sarjikset ovat ihan lemppareitani ja pitäisi joskus saada hankittua loputkin hänen albuminsa kirjahyllyyn.

      Hauska kuulla tuosta Pariisista alkaneesta totaalisen Disney-innostuksen alusta, itsellekin tulee välillä hetkiä, että päässä ei pyöri mikään muu kuin Disney-elokuvat. Kausikortti Disneylandiin kuulostaa kyllä ihan unelmalta! Ja oi että, olen tosi kade tuosta tulevasta visiitistäsi ihan jo siksi, että Japanissa myydään vaikka mitä supersöpöjä Disney-tuotteita. Toivottavasti matka menee hyvin! :)

  4. Pienenä me aina vuokrattiin Disney-leffoja. Suosikki leffani olivat Tuhkimo, Pocahontas ja Notre Damen kellonsoittaja. Suosikki kohtaukseni oli Pelastajissa se, kun hiirulaiset olivat ravintolassa ja herneestä taikoutui suuri annos soppaa :D Pidin lisäksi Pariisin Disneyland mainoksista ja haaveilin pääseväni sinne joskus. Elävästi muistan myös miten pukeuduin Kaunotar ja Kulkuri -paitaan ja Esmeralda lippikseen. Minulla oli (ja on edelleen) Pocahontas nukke ja sitä raahasin aina matkoilla mukanani.

    Lukiossa minulla taisi kuitenkin olla se suuri käännekohta, vaikka Disney olikin aina osa elämääni. Olin vuosia haaveillut pääsevani animaattoriksi, myös kuvataiteen opettajani kannusti minua hakemaan alalle opiskelemaan. Vaikka noita kouluja riittääkin (Suomessakin), mä haaveilin GOBELINSista, josta Disney ja monet muut nappaavat lahjakkuuksia. Pettymys oli suuri kun selvisi, että pitäisi osata sujuvaa ranskaa, jota en opinnoistani huolimatta oppinut ikinä kunnolla puhumaan… Joten tämä angstinen teini heitti unelmansa romukoppaan, hylkäsi taidehaaveensa ja päätyi opiskelemaan kansainvälistä kauppaa, haha.

    Olen kuitenkin löytänyt paljon muita keinoja nauttia edelleen Disneystä. Koukuttava Tumblr avasi mulle oven amerikkalaisten maailmaan, joista osalla on aikaa ja rahaa viettää lähes jokainen päivä Disneylandissa. Tämä kannusti minua vierailemaan Tokion Disney Sea ja Disneyland puistoissa vaihtovuoteni aikana. Lisäksi sain Koreassa ollessani koukutettua yhden ihmisen pitämään Frozenista ja täten sain ensimmäisen ystävän, joka jaksoi välillä höpistä Disneyn elokuvista. Haaveilen edelleen Pariisin Disneylandista, mutta halukasta matkaseuraa ei tahdo löytyä. Ehkä mä vielä rohkaistun ja matkustan sinne yksin :)

    1. Tajusin muuten, että sain käännekohtani kuulostamaan negatiiviselta. Tarkoitin kuitenkin, että opin pitämään Disneystä myös monilla muilla tavoilla, joka on vain hyvä asia :D

    2. Tulikin tuosta Disneylandin mainoksesta mieleen, että monet VHS-videoilla pyörineet mainokset ovat jääneet hyvin muistiin selkärankaan. Eihän niitä voinut kelata. Joidenkin klassikoiden osalta ne olivat myös ainoa katsaus niihin, esimerkiksi Basil Hiirestä muistan lähinnä vain ne mainoksessa nähnyt. (”Ratigan, maailman ilkein rotta.. – Minä en ole rotta! – ..on kaiken takana.”) :D

      Voi, harmi juttu! No, välillä elämässä tulee vastaan tuollaisia plot twistejä. Mutta onneksi et jäänyt suremaan sitä liikaa vaan Disneyn maailmasta löytyi muitakin kiinnostavia puolia. :) On se kyllä vähän epistä kuinka vaikka amerikkalaisilla on niin paljon paremmat mahdollisuudet päästä töihin Disneylle tai vierailla puistoissa. Olen niin kyllästynyt kuulemaan kitinää siitä, kuinka jollain amerikkalaisella on parin tunnin ajomatka lähimpään Disney Storeen, kun itsellä lähin DS on parin tunnin lentomatkan päässä, Kööpenhaminassa.

      Jos päätät matkata Disneylandiin yksin, niin ThatDisneyLoverin youtube-sivulla on ainakin pari vinkkivideota yksin matkustamisesta Disneylandiin. ;)

  5. Kun olin pienempi, muistan katsoneen prinsessa Ruususta VHS:ältä monesti päivässä. Bambikin on lähellä sydäntä. En ollut nähnyt Ruususta yhdeksään vuoteen kunnes pidimme kavereiden kesken Disneymaratoonin ja katsoimme monia elokuvia, joita en aikoihin ollut nähnyt. Ihan kuin olisi katsonut upouusia näkemättömiä elokuvia. Yhtenä päivänä katselin vanhoja VHS-kasetteja. Sieltä löytyi monia ihania elokuvia joita en sitten eskarin ole nähnyt:
    Notredamen kellonsoittaja (En edes muista elokuvasta paljoakaan)
    Lumikki (Katsoin Disneymaratoonin aikana, ja oli lyhyempi kun muistin)
    bambi (en muista kun Bambin äidin kuoleman, ja kohtauksen missä Bambi ja ystävykset rakastuvat. tosin hyvin hämärästi)
    Aladdin
    Liisa Ihmemaassa ( Äiti ei ikinä tykännyt kun katsoin sitä. Johtuu varmaan siitä kun kolmetoista vuotta vanhempi isosiskoni katsoi sitä kolmesti päivässä kun oli pieni)
    ja monia muita. Pitäisi varmaan hommata DVD:eelle nuo klassikot<3
    sitten sitä vaatehistoriaa
    olen aina omistanut paljon disneyaiheisia yöpaitoja ja alusvaatteita ja joitakin paitoja.
    Toivoin joululahjaksi The nightmare before christmas aiheista yöpukua, mutta tilaus ei koskaan tullut. Nyt säästelen rahaa tilatakseni joitain vaatteita itse Disneystoresta. Tällähetkellä omistan The nightmare before christmas aiheisen laukun ja lompakon, muuta en taidakkaan. Keräilyharrastustani moitittiin vissiin koulussa, ja en enää kehdannut pitää Disney aiheisia vaatteitani. Toivottavasti ylä-asteella on sitten mukavampaa porukkaa :D

    ohhoh, tuli taas kirjoiteltua :D

    1. Voi, oli varmaan mukava fiilis katsoa noita klassikoita ikään kuin ensimmäistä kertaa! :) Ja kavereiden kanssa pidetty Disney-maraton kuulostaa tosi kivalta, ei ole itse tullutkaan pitkään aikaan pidettyä sellaista. Hihi, ymmärrän kyllä, jos äitisi ei olisi enää jaksanut katsoa Liisa Ihmemaassa -elokuvaa. :D.

      Harmi, ettet saanutkaan haluamaasi yöpukua. Ja tylsää, jos olet saanut jotain ikäviä kommentteja vaatteistasi. :/ En ole itsekään hirveästi kehdannutlapsuusvuosien jälkeen pitää Disney-vaatteita julkisilla paikoilla, mutta ainakin kotona niitä voi pitää täysin vapaasti miettimättä kenenkään muun mielipiteitä. :)

      Täytyykin käydä tutustumassa tuohon Instagram-tiliisi. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *