Raportti: Popcult Helsinki 2015, osa 1

Yhteistyössä Popcult Helsinki

Tässäpä olisi lupaamani raportti 25.–26.4. järjestetyn Popcult Helsinki 2015 -tapahtuman kulusta. Jutusta tuli niin pitkä (ilman kuvia täyttyi 7½ A4-sivua, ehheh hups…), että päätin jakaa sen kahteen osaan ja pistää linkin taakse, jotta se ei tukkisi koko etusivua. Kuvittele siis itsesi Kulttuuritalon edustalle ja tee aikahyppy lauantaiaamuun klikkaamalla ”Read more”.

popcult helsinki 2015 lauantai

Lauantai

Lauantaina saavuin tapahtumapaikalle heti kymmenen jälkeen ja sain lipunmyyjiltä mediapassini tapahtumaan. Vein takkini ilmaiseen narikkaan (peukku sille!), katselin hetken ympärilleni ja siirryin sitten Aalto-saliin odottelemaan Avajaisten alkua. Avajaisissa vieraat toivotettiin tervetulleeksi tapahtumaan ja esiteltiin Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tekemä Supernatural-parodia Yliluonnollista, joka vitsaili sekä sarjalle että suomalaisuudelle. Yleisöön tuo lyhytelokuva tuntui uppoavan hyvin ja nauratti se minuakin hieman, vaikken sarjan suuri fani olekaan ja edellisestä katselukerrasta on jo useampi vuosi. Mielestäni lyhäri olisi kaivannut ehkä vähän rivakamman tahdin ja aiheista olisi saanut ammennettua jotain vielä isompaa. Lyhärin voit halutessasi katsoa YouTubesta.

Avajaiset eivät kestäneetkään kovin pitkään, joten kävin sen jälkeen kiertelemässä hieman lisää ja kurkkasin missä toiset salit sijaitsevat. Tapahtuma myytiin loppuun jo etukäteen, mutta Kulttuuritalolla liikkuessa väkimäärä tuntui oikein sopivalta eikä käytävillä ollut liian ahdasta. Aulassa ammattimyyjillä oli myynnissä paljon oheistavaraa ja taidekujalla fanit myivät tekemiään pieniä taideteoksia. Oheistuotteiden tarjonnassa ei juuri Disneyä näkynyt, mutta taidekujalta ostin itselleni suloisen merenneitoprintin (kuva luvassa huomenna). Taidekujalla oli myynnissä paljon elokuvien ja sarjojen hahmoista inspiroituneita tai heitä suoraan kuvaavia teoksia. Vaikka monet työt oli tosi taitavasti tehty, en periaatteesta halunnut niitä hankkia, sillä fanitekijöillä tuskin on lisenssioikeuksia hahmojen kaupalliseen käyttöön. Tästä aiheesta olen jo iät ja ajat suunnitellut kirjoittavani, mutta en vielä ole saanut artikkelia haluamaani muotoon. Jossain vaiheessa palaan vielä asiaan.

Another Castle – Musiikkia toisista maailmoista

Aikani kierreltyäni suunnistin takaisin Aalto-saliin kuuntelemaan Another Castle -nörttikuoroa. Kuoron ohjelmistossa oli muun muassa Doctor Who ja Game of Thrones -sarjojen tunnusmusiikit. En tiennyt kappaleista kuin ehkä puolet, mutta olin lähes koko ajan iho kananlihalla. Taitavia laulajia kuuntelee aina mielellään. Vain yhdessä laulussa taisi olla sanat, muut laulut esitettiin dyydydyy-tyyliin (toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan, musiikkitermien tietämykseni on edelleen täysi nolla) ja ilman säestystä.

Kunniavierasshow: Jarmo Koski

Kuoroesitystä seurasin kauempaa, mutta kunniavierasshow’ta uskaltauduin siskoni kanssa katsomaan lähempää lavaa. Näyttelijä-dubbaaja Jarmo Koski otti heti yleisön haltuunsa ja nauratti kaikkia useaan otteeseen. Afureko-blogin Cilla ja Nita haastateltavina Koski innostui todella tarinoimaan uransa vaiheista. Jouduin ottamaan ties kuinka monta kuvaa, sillä mies liikkui niin ahkerasti, että suurin osa räpsyistä oli ihan heilahtaneita. Show’ssa käsiteltiin Kosken koko uraa teatterilavoilta lähtien, mutta eniten keskityttiin hänen dubbausrooleihinsa ja kertomuksiin niistä. Oli jännä kuulla, esimerkiksi siitä, että dubbauksia joudutaan joskus muuttamaan nopealla aikataululla, jos Yhdysvalloissa päätetäänkin muuttaa keskeneräistä elokuvaa jotenkin, jos yleisö ei koenäytöksessä ole reagoinut johonkin seikkaan halutulla tavalla. Tai että Koskella on tapana kuunnella elokuvan originaaliraitaa dubatessaan. Siitä nimittäin kuulee hahmon puheen tahditukset melko hyvin.

popcult helsinki 2015 jarmo koski

Jarmo Koski oli kyllä aivan mahtavan karismaattinen esiintyjä ja piti tosiaan yleisön hallussaan koko ajan. Hänellä riitti vitsejä ja hauskoja kertomuksia, jotka saivat yleisön nauramaan. Haastatteluun oli lisäksi otettu mukaan pieniä videopätkiä hänen rooleistaan Mielensäpahoittajana, Nikke Knattertonina, Alfred J. Kwakina sekä Nalle Puhina. Näistä rooleista keskusteltiin sitten pätkien jälkeen vähän tarkemmin. Koski antoi myös itse aktiivisesti pieniä näytteitä tunnetuista rooleistaan. Ainoa toiveeni olisi ollut se, että näytteessä olisi kuultu pätkä myös iki-ihanasta Aina ja aina -laulusta (elokuvasta Nalle Puh ystävää etsimässä), johon haastattelussa viitattiin.

Toinen jalka Ankkalinnassa – Tie fanista tohtoriksi

Kunniavierasshow’n jälkeen suuntasin heti Henrik-saliin kuuntelemaan Katja Kontturin Aku Ankkaan liittyvää luentoa. Tarkemmin sanottuna se liittyi keskeisesti hänen väitöskirjaansa ”Don Rosan Disney-sarjakuvat postmodernina fantasiana”. Pakko myöntää, että olin etukäteen vähän epäileväinen tästä ankkatohtorin arvosta ja ajattelin sen olevan noita humanistien hömpötyksiä, mutta tuli kyllä hyvin nopeasti selväksi, miten tarkasti ja tieteelliseen tyyliin Kontturi on aihetta tutkinut. Kyllä siinä oli kyse ihan kunnon tutkimuksesta eikä mistään höpö-höpötieteestä. Oli mielenkiintoista kuulla miten sarjakuvia tutkitaan ja millaisiin seikkoihin niiden analysoinnissa tulee kiinnittää huomiota. Rosan sarjakuvat ovat minunkin suosikkejani ja oli kiva kuulla oikein asiantuntijan tekemiä huomioita niistä.

Esityksen alussa Kontturi kertoi omasta historiastaan Aku Ankka -tarinoiden sekä fantasian parissa. Don Rosan tarinoista hän oli pitänyt jo pitkään ja yliopistossa ne tarkentuivat hänen tutkimusaiheekseen. Kuten arvata saattaa, on tutkimusta tehdessä saanut kohdata ennakkoluuloja tiedeyhteisön suunnalta. Sarjakuvatutkimus on nuori tutkimusala ja Suomesta löytyy Kontturin mukaan tällä hetkellä noin 9 sarjakuvatutkijaa. Tutkimuspiireissä tykätään keskittyä enemmän maailmankirjallisuuden klassikoihin ja erään nimeltä mainitsemattoman professorin kommentti oli, että eihän ketään mikään Don Rosa kiinnosta. Ei tainnut tämä henkilö todellakaan tietää miten tavattoman suuri fanikanta Rosalla on Suomessa. Jos ankkatutkimus alkoi kiinnostaa enemmän, niin kannattaa tutustua Kontturin blogiin.

Sarjakuvatutkimukseen tutustumisen jälkeen olikin pidempi pätkä ylimääräistä aikaa. Kävimme siskoni kanssa vähän syömässä ja jutustelemassa. Pieni coniväsymyskin siinä iski päälle eikä oikein ollut mitään mielenkiintoista tekemistä. Päätimme suunnata Aalto-saliin katsomaan jonkin tanssiesityksen loppua ja parin cosplay-kisan palkintojen jakoa. Sen jälkeen siskoni alkoi osoittaa vakavia kyllästymisen merkkejä ja päätti lähteä kotiin. Jäin itse kiertelemään ja istahdin hetkeksi kuuntelemaan Afureko-siskosten luentoa minulle vieraiksi jääneistä Don Bluthin animaatioista. Ehdin kuunnella heidän esitystään Anastasia-elokuvaan saakka, kunnes minun oli aika lähteä kuuntelemaan etukäteen eniten odottamaani ohjelmaa.

Naiskuva Disneyn klassikoissa

Onneksi olin sopinut etukäteen järjestäjien kanssa paikasta muutamaan minua erityisesti kiinnostaneeseen ohjelmaan, sillä muuten olisin luultavasti missannut tämän. Alvar-auditorio oli nimittäin täyttynyt jo hyvissä ajoin ennen luennon alkua, mutta onneksi ystävällinen salivastaava haki minulle ylimääräisen tuolin oikein salin aitiopaikalle. Maaretin aka. Aranan luennolla tarkasteltiin pääosanaisia Disney-klassikoissa Lumikista Big Hero 6:een. Ulkopuolelle oli rajattu pahishahmot ja aihetta lähestyttiin fanin, ei niinkään vaikkapa feministisen tutkimuksen näkökulmasta.

Esityksen aluksi Maaret käsitteli esimerkiksi sitä, mitä vahvalla naishahmolla tarkoitetaan. Vahva tai mielenkiintoinen naishahmo voi olla muun muassa oma-aloitteinen, toiminnallinen, pelastaja eikä pelastettava ja hänellä on omia päämääriä. Pidin kovasti siitä tavasta, jolla Maaret oli seuraavaksi jaotellut Disney-klassikoiden naiset aikakausittain. Ensimmäiset kolme prinsessaa (Lumikki, Tuhkimo & Ruusunen) kuuluivat kategoriaan ”eteeriset neidot pulassa”. Monesti Lumikkia moititaan siitä, kuinka avuton hän on hädän hetkellä ja tyhjän mökin löydettyään ryhtyy vain siivouspuuhiin. Pidän kyseistä ajattelutapaa melko yksinkertaisena enkä suinkaan pidä Lumikin naisellisia piirteitä heikkoutena. Luennolla oli hyvin osannut pukea sanoiksi se, kuinka Lumikki itse asiassa pyrkii aktiivisesti hankkimaan liittolaisia mökin asukkaista ryhtyessään siivoamaan heidän puolestaan. Toisaalta nämä kolme klassista prinsessaa ovat pääasiassa tarinan dramaattisia keskuksia muiden hahmojen ollessa juonen kannalta niitä aktiivisempia toimijoita.

Seuraavana aikajanalla olivat ”kiltit naapurintytöt” (Liisa, Leena ja Kaunotar) sekä ”kypsät aikuiset naiset” (Perdita, Herttuatar, Marian & Bianca). Esimerkiksi Kaunottaren hahmo on tavallaan ”takapakkia” verrattuna ensimmäisiin prinsessoihin, sillä hänet pelastetaan useampaan otteeseen elokuvansa aikana, kun taas esimerkiksi Ruusunen pelastetaan vain kerran elokuvan lopussa. Aikuisemmat naishahmot taas ovat valmiimpia toimimaan, vaikka mies heidät lopulta pelastaakin. Maaret oli myös tehnyt tarkan havainnon siinä, että näissä eläinklassikoissa on melkoisen tarkkaa ihmissuhdekuvausta.

70- ja 80-lukujen naishahmot (mm. Rusetti & Elena) kuuluvat välivaiheeseen ennen renessanssiajan ”sähäkkiä moderneja sankarittaria” (Arielista Janeen). Pienestä merenneidosta lähtien naiset ovat olleet enemmän mukana toiminnassa ja pulasta pelastaminen on ollut vastavuoroisempaa. Esimerkiksi Ariel pelastaa aluksi Erikin hukkumiselta ja Erik sitten Arielin Ursulalta kynsistä. Hahmojen persoonallisuus alkoi myös määrittää hahmoja enemmän kuin heidän roolinsa. Esimerkiksi Herttuattaren voi hyvin tiivistää sanoihin yläluokkainen yh-äiti, mutta Bellellä on muitakin ominaisuuksia kuin hänen roolinsa keksijän tyttärenä. Toinen mainio luennolla esitetty esimerkki koski Auroraa ja Jasminea. Molemmat ovat tilanteessa, jossa heitä ollaan pakottamassa naimisiin ventovieraan miehen kanssa, mutta siinä missä Aurora itkeskelyn jälkeen tyytyy osaansa, kapinoi Jasmine tilannetta vastaan ja yrittää karata roolistaan. Aikakauden naisia voi toisaalta vähän kritisoida langanlaihasta hahmodesignista sekä rakkaustarinan keskeisyydestä tarinassa.

Nolkyl-luvulla naiset saivat monipuolisempia rooleja: löytyy sekä romanttisia naishahmoja (Kida, kapteeni Amelia), ystäviä (Missu, Audrey) että ainakin jonkin sortin päähenkilöitäkin (Lilo, Lehmäjengi). Myös hahmojen ulkonäössä otettiin askel monipuolisempaan suuntaan, muun muassa Nanin design paksuine reisineen on minusta ilahduttavan realistinen. Esityksessä verrattiin mielenkiintoisesti Herttuatarta ja Missua sekä heidän muotojaan. Herttuatar on hyvin pehmeän naisellinen kissa ja Missu taas on hyvin kujakissan näköinen, mutta silti melko keskeisessä roolissa. Toisaalta 2000-luvun alun klassikoiden naiset olivat aiempaa pienemmissä rooleissa ja heitä nähtiin ehkä vähemmän.

Tianan johdolla naiset ovat palanneet takaisin pääosarooleihin. ”Toimintasankarittarien” elokuvissa (Tangled, Räyhä-Ralf, Frozen) myös perheellä ja ystävillä on tärkeä rooli. Jännä havainto oli se, ettei pääosanaisilla ole juuri ollut naispuolisia ystäviä, Nakoma ja Charlotte lienevät ainoat. Disneyn elokuvat seuraavat aikaansa ja kuvaavat niiden aikakautta. Studion pitkän historian ansiosta klassikoiden naiskuva on aihe, jossa riittää runsaasti pohdiskeltavaa.

Naiskuva Disneyn klassikoissa oli minulle ehdottomasti päivän kohokohta ja innostuin näköjään tarinoimaan luennosta aika vuolaasti (toivottavasti et pistä pahaksesi Maaret). Esityksessä oli paljon uusia pointteja myös elokuviin enemmän tutustuneelle. Saas nähdä tuleeko minun tulevaisuudessa tartuttua aiheeseen itsekin jonkinlaisen artikkelin merkeissä. Lisää Maaretin ajatuksia naishahmoista voit lukea tarkemmin hänen blogistaan (huomaa erityisesti Prinsessapäiväkirjat-juttusarja).

Päivän päätteeksi sekä oma että puhelimeni akku olivat aktiivisen sometuksen sekä muistiinpanojen kirjoittamisen jäljiltä hyvin tyhjät. Ottamani valokuvat eivät olleet kovin onnistuneita, joten toivottavasti pääsitte Popcult Helsingin tunnelmiin ilman niitäkin.

Tällainen oli minun lauantaipäiväni, sunnuntain tunnelmiin pääset kurkistamaan täällä!

| Kategoriassa Disney life | Avainsanat:, ,

7 kommenttia artikkelissa “Raportti: Popcult Helsinki 2015, osa 1

  1. Hauskaa lukea kokemuksiasi! Itsellänikin olivat monet kaverit menossa tapahtumaan, mutta minua eivät conit tunnu vetävän puoleensa, ehkä juuri ihmispaljouden takia. On kuitenkin mahtavaa, että viime vuosina on alettu järkkäämään tällaisia tapahtumia laajasti erilaiselle popkulttuurille, siinä missä coniskene on ennen ollut pääasiassa anime- ja mangaharrastajien käsissä. Kivaa kuulla että tapahtumat ovat olleet suosittuja.

    Olen lukenut joitakin Aranan mahtavan syväluotaavista Prinsessapäiväkirjat-postauksista, ja voin uskoa että hänen pitämänsä ohjelma oli varmasti täynnä mielenkiintoista asiaa. Pitäisi palata niihin taas joku päivä :) Olisi hauskaa kuulla myös sinun ajatuksiasi aiheen tiimoilta.

    1. Minusta tapahtuman ihmismäärä oli ihan sopiva, mutta joku toinen saattaa tietysti olla toista mieltä ja hankalahan sitä olisi ollut etukäteen ennustaa. Veikkaan, että tapahtuman ohjelma olisi kyllä voinut olla mieleesi, ehkä ensi vuonna harkitset osallistumista uudestaan. ;)

      Aranan luento oli ehdottomasti lempparini ja tuntuu, että sen pohjalta voisi helposti lähteä itsekin käsittelemään aihetta, kun ei tarvitse lähteä ihan nollasta miettimään juttuja. En itsekään ole vielä ehtinyt lukemaan kaikkia sarjan postauksia, mutta mielenkiintoa on kyllä. :)

  2. Hauskaa nähdä näin perinpohjainen tapahtumaraportti! Enkä pistä yhtään pahakseni pitkää tarinointia, kiva vaan, että sait aikaan näin kattavan kuvauksen ohjelmani sisällöstä. Yritän kesämmällä ehkä kirjata luennon blogimuotoon muutenkin täydentämään Prinsessapäiväkirjoja ja antamaan kontekstia hahmoanalyyseille. Ja minustakin olisi tosi mielenkiintoista lukea ajatuksiasi aiheesta, eli kirjoita ihmeessä joskus.

    1. Kiva kuulla! Olisi kyllä kiva lukea luentosi vielä tekstimuodossa ja varmasti montaa muutakin kiinnostaa! :) Toivottavasti sinulta löytyy aikaa tekstin kirjoittamiseen. Ainakin muutama pointti taisi tästä minun tekstistäni unohtua, vaikka teinkin kovasti muistiinpanoja esityksesi aikana. Minulla on mielessä muutama juttu ainakin Tähkäpäästä, mutta pitäisi ennen kirjoittelua saada ajatukset koottua vähän järkevämpään muotoon.

  3. Dydyydyy- musiikki meinaa varmaankin A Cappellaa?
    Tämän tekstin perusteella minunkin olisi varmaan kannattanut mennä Popcultiin! Jotkut olivat valitelleet conkävijöiden liikaa negatiivisuutta(?), mutta mitään sellaista ei ainakaan tämän perusteella välittynyt. Erityisesti Disney-prinsessaohjelma olisi ollut kiinnostavaa nähdä ja kuulla!

    1. No voihan fail, miten mulla jäi noin perustermi tajuamatta. A cappellaa tosiaan tarkoitin. Hyvä, että lukijoista löytyy vähän fiksumpaa porukkaa! :D
      Minun ei ole juuri tullut luettua muiden kommentteja tapahtumasta enkä itse ainakaan huomannut negatiivisia viboja paikan päällä. Ehkä toisissa coneissa asiat ovat sitten olleet jotenkin paremmin, mutta minulla ei oikein ollut mitään vertailukohtaa niiden joukosta. Minulla oli tosi mukavaa Popcultissa ja erityisesti mielenkiintoisen ohjelman perusteella voin suositella sitä muillekin. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *