Setting the Scene -kirja

Taas löysin mielenkiintoista luettavaa kirjastosta! Opiskelukaupunkini pääkirjastoa kierrellessä satuin huomaamaan elokuvakirjojen osastolla Fraser MacLeanin kirjan Setting the Scene. Ties milloin olisin saanut kuulla kirjasta, jos en olisi törmännyt siihen tällä tavalla sattumalta.

Nimen perusteella ehkä arvaakin, että kirja kertoo animaatioiden tuotannosta, erityisesti kohtausten visuaalisesta suunnittelusta ja sommittelusta. Kirja ei keskity pelkästään Disneyn tai Pixarin animaatioihin, mutta koska kirjassa on runsaasti esimerkkejä molempien studioiden elokuvista ja niiden työntekijöiden haastatteluja, niin sopii se tarpeeksi hyvin blogini aihepiiriin.

setting the scene kirja

Fraser MacLean: Setting the Scene – The art and evolution of animation layout
Foreword: Pete Docter
260 sivua | Chronicle Books 2011

Kun aloitin kirjan lukemisen, olin erittäin pihalla siitä, mitä kaikkea elokuvien layout-puoleen oikein kuuluu. Tunnistin ehkä sen, milloin jokin kohtaus näyttää hyvältä, mutta en osannut sen erityisemmin sanoa, mikä tekee siitä hyvän. Kirjan avulla oppi ainakin jonkin verran aiheesta, mutta en voi sanoa kokeneeni mitään suurta valaistumista.

Kirja alkaa layout-käsitteen määrittelyllä, mikä ei suinkaan ole mikään helppo tehtävä. Sanan määrittely on hankalaa, sillä layout kietoutuu niin monelle animaation eri osa-alueelle. Layout-suunnittelussa on otettava huomioon kerrottava tarina, jokaisen yksittäisen ruudun asettelu sekä tilanteen valaistus. Layout on myös yksi niistä animaation osa-alueista, jota voi pitää onnistuneena silloin, kun katsoja ei kiinnitä siihen huomiota. Ei kovin kiitollista hommaa siis. Animaattorit ja ohjaajat sen sijaan ovat yleensä niitä animaation superstaroja. Layoutin voisi ehkä suomentaa sanalla sommittelu tai kenties lavastus.

setting the scene pinocchio
Toisinaan aniaattoreiden avuksi tehdään pienoismalleja elokuvien lavasteista. Kuvassa Pinocchio-klassikon teossa käytetty Strombolin vaunun miniatyyri.

Kirjan alussa kerrotaan myös paljon siitä, miten animaatioita tehdään ja millaisia toimintatapoja studioilla on käytössä. Animaatioita tehdään monen ihmisen voimin ja monesti eri osastoilla työskentelevät keskittyvät vain omiin kohtauksiinsa ja tekemään oman osansa eikä heillä ole kovin hyvää käsitystä muiden osastojen osuudesta. Layout-osaston työ taas on niin kokonaisvaltaista, että heillä on oltava laaja kuva koko elokuvasta, jotta he voisivat tehdä työnsä hyvin. Heidän on oltava oikeita monitaitureita; on ymmärrettävä niin tarinankerronnan kuin animaation keinojenkin päälle, jotta kohtaukset toimisivat. Yksi layout-osaston tärkeistä tehtävistä on saada katsojan huomio kiinnittymään hahmoihin.

Kirjassa on mukana aika tarkkoja kuvauksia siitä, millaista käsityötä animaatioiden kuvaaminen on aikanaan ollut. Jokaisen ruudun animaatio oli kuvattava yksitellen ja samalla oli liikutettava taustamaalauksen eri tasoja varoen kohtauksen ohjeessa mainitun tarkan määrän verran. Ja kaikki tämä tukalassa huoneessa kuumien lamppujen paahteessa. Minun kärsivällisyyteni ei ainakaan olisi riittänyt siihen hommaan. Kirja saikin arvostamaan vanhempia Disney-klassikoita ihan uudella tavalla.

setting the scene layout book

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista jutuista liittyy tuohon yllä olevaan kuvaan. Siinä on ehdotelma siitä, kuinka sommiteltaisiin tilanne, jos hahmo karkaa toisen kerroksen ikkunasta, ylittää tien ja hyppää pakoauton kyytiin. Kamera kuvaa tätä kaikkea ensimmäisen kerroksen ikkunasta. Koska animaatioissa kameraa ei voi kallistella eri suuntiin samalla tavalla kuin live actionissa, on layout-suunnittelija tehtävä taustoista sellaisia, että niissä on useampi pakopiste. Kokonaisuutena katsottuna kuvan kaupunki näyttää vääristyneeltä ja oudon kumiselta, mutta kun elokuvassa siitä nähtäisiin vain ruutu kerrallaan (suorakulmiot A-D), syntyy illuusio kameran liikkeestä. Vaikka todellisuudessa kamera on pysynyt koko ajan paikallaan ja kuva liikkunut.

Kirja ei tosiaan keskity ainoastaan Disney-elokuviin, vaan mukana on esimerkkejä myös monen muun studion elokuvista ja animaatiosarjoista. Monet sivuilla nähdyt luonnokset ovat harvinaisia ja joitain ei ole julkaistu kertaakaan aiemmin. Tämän kirjoituksen kuvitukseksi otin kuitenkin vain Disney- ja Pixar-elokuviin liittyviä esimerkkejä. Kirjassa on mukana myös runsaasti eri studioiden työntekijöiden haastatteluja. Kirjailija itse on työskennellyt Walt Disney Animation Studiosilla muun muassa Tarzanin parissa.

setting the scene toy story
Yksityiskohdilla on väliä. Hahmojen asentoja ja katseiden suuntaa muuttamalla Buzz ja Woody saatiin elokuvan kohtauksessa vaikuttamaan enemmän tiimiltä, kuin alkuperäisessä luonnoksessa.

Teksti on välillä vähän teknistä ja esimerkiksi tuota animaation kuvaamista kuvaillaan melko tarkasti. Se oli sinänsä mielenkiintoista, mutta myös hieman raskasta luettavaa. Kirjassa oli todella paljon eri studioiden työntekijöiden haastatteluja ja sekin teki kirjasta rakenteeltaan hieman sekavan.

setting the scene bernard ja bianca australiassa
Bernard ja Bianca Australiassa oli ensimmäinen Disney-klassikko, joka tehtiin kokonaan CAPS-ohjelmistoa käyttäen. Kuvassa esillä elokuvan storyboard-piirroksia.

Kaikki layoutin salat eivät tosiaan vielä tämän kirjan jälkeen tulleet minulle ihan kristallinkirkkaiksi. Välillä tuntui, että asiat olisi voinut selittää ymmärrettävämmin esimerkiksi videolla kuin kirjallisesti. Kirja kuitenkin auttoi ymmärtämään paremmin sitä, millainen valtava projekti animaatioelokuvan tuottaminen oikein on. Animaatioissa minua kiehtoo juuri se, että kaikki — hahmot, tapahtumapaikat, esineet — on luotava tyhjästä eikä voida käyttää näyteltyjen elokuvien esimerkiksi valmista kaupunkia kuvauspaikkana. Toisaalta se tekee animaatioista todella suuren haasteen ja varmasti työlään johtaa. En voi kuin ihmetellä sitä, kuinka ohjaajat saavat pidettyä kaikki langat käsissä.

setting the scene 101 dalmatialaista
Näissä 101 dalmatialaisen piirroksissa on käytetty eri värejä merkkaamaan hahmojen liikkeiden ”key pose” -asentoja.

Kirja oli täynnä asiaa ja tosi yleissivistävä esitys animaatioiden teon historiasta. Kokonaisuus oli kuitenkin hieman raskas ja sivuilla vilisi minulle tuntemattomia, animaatioihin liittyviä teknisiä termejä, joille tosin löytyi selitys lopun laajasta sanastosta. Lukujen jaottelu olisi voinut olla jollain tapaa selkeämpi, sillä punainen lanka oli minulta tosiaan välillä hukassa. En myöskään aina ihan ymmärtänyt mistä kuvituksena käytettyjen piirrosten oli tarkoitus olla esimerkkinä. Ehkäpä omien animaatioiden tekemisestä kiinnostunut tai animaattorin urasta haaveileva henkilö (jolla on minua parempi keskittymiskyky ja kielipää) saisi kirjasta irti enemmän kuin minä sain.

Arvioni:

| Kategoriassa Keräily | Avainsanat:,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *