Thor: Ragnarök arvostelu

Uusimman Marvel-elokuvan, Thor: Ragnarökin ensi-illasta tulee tänään kuluneeksi viikko. En ehtinyt tällä kertaa ihan uusimman aallon harjalle, sillä olin reissussa ensi-iltaviikonloppuna ja pääsin katsomaan elokuvan vasta pari päivää sitten.

En ollut juuri tutustunut elokuvaan etukäteen. Tiesin vain, että siinä nähtäisiin Thorin lisäksi Loki ja Hulk sekä joku uusi mustatukkainen pahisnainen. Elokuvateatteriin mennessäni odotukseni olivat korkealla, sillä olin kuullut leffan saaneen kehuja. Onneksi teatterista ei tarvinnut lähteä pettyneenä, vaan elokuva oli minusta vielä mahtavampi, kuin osasin odottaakaan!

HUOM: Spoilereista! Arvostelussa kerrotaan elokuvan alkuasetelmasta, mutta mukana ei ole sen isompia paljastuksia juonesta. Jos kuitenkin haluat pysyä turvassa kaikilta mahdollisilta juonipaljastuksilta, hyppää suoraan viimeisen kuvan alla olevaan yhteenvetoon.

Thor: Ragnarök
Ohjaaja: Taika Waititi
Rooleissa: Chris Hemsworth, Tom Hiddleston, Cate Blanchett, Tessa Thompson, Idris Elba, Karl Urban, Mark Ruffalo
Ensi-ilta: 3.11.2017 | Kesto: 2 h 10 min

Thor: Ragnarök on nyt jo kolmas ukkosenjumala Thorin seikkailuihin keskittyvä elokuva. Hahmoa on toki nähty muissakin Marvel-elokuvissa, viimeksi Avengers: Age of Ultronissa. Tuon elokuvan Sokovian taistelun jälkeen Thor on keskittynyt etsimään Ikuisuuskiviä. Hänen etsintänsä eivät kuitenkaan ole oikein edenneet ja ne saavat uuden suunnan, kun hän saa kuulla, ettei hänen isänsä Odin olekaan enää Asgardissa. Thorille selviää, että Odiniksi tekeytynyt Loki onkin hallinnut Asgardia ja hän pakottaa veljensä mukaan etsimään isää. Etsintäreissu saa uuden käänteen, kun kuoleman jumalatar Hela vapautuu kahleistaan ja julistaa itsensä Asgardin kuningattareksi. Kaiken huipuksi Thor itse päätyy omituiselle gladiaattoritaisteluja rakastavalle planeetalle. Ja vieläpä ilman Mjölnir-vasaraansa!

Elokuva sai minut temmattua mukaansa heti ensimmäisten minuuttien aikana ja seurasin tapahtumia ihan innoissani koko parituntisen ajan. Tarinassa liikuttiin monien eri paikkojen välillä ja juoni olisi voinut helposti mennä sekavaksi poukkoiluksi, mutta onneksi niin ei käynyt. Eri juonikuviot punoutuivat yhteen sopivaa tahtia, ja vaikka uskoi sankarien varmasti lopulta voittavan, ei missään vaiheessa voinut olla varma, kuinka se oikein tapahtuisi.

Oli todella hauskaa nähdä veljekset jälleen samassa elokuvassa. Huomasin pitäväni nyt Thorista enemmän kuin aiemmin, sillä hahmo ei ole enää yhtä nuori ja hölmö kuin ensimmäisessä elokuvassaan. Loki on kuitenkin pitkään ollut lempihahmoni Thor-elokuvissa ja oikeastaan Marvel-elokuvissa yleensä. Sydäntä oikein lämmitti, kun Odin sanoi Thoria ja Lokia pojikseen. Ehkä ilkikurisen Lokinkin sydän vähän suli silloin.

Thor: Ragnarökissa nähtiin monta muutakin hahmoa, jotka olivat tosi mielenkiintoisia. Ensimmäisenä on mainittava Valkyyria, joka oli jotenkin niin huippu että! Hahmo tuntui minusta tuoreelta, vaikka Valkyyriassa onkin samoja piirteitä kuin aiempien Marvel-elokuvien mahtimimmeissä Black Widow’ssa ja Gamorassa. Bruce Bannerin hajoilua oudolla planeetalla oli kiinnostavaa seurata ja Heimdallillakin oli mielenkiintoisempi osa, kun hän ei vaan nököttänyt miekanvarressa Bifrostissa, vaan tärkeän osansa Asgardin pelastamiseksi. Helaa taas oli helppo vihata, mutta hahmo jäi minusta jotenkin etäiseksi.

Ihan ehdottomasti yksi lempijutuistani elokuvassa oli sen omalaatuinen musiikillinen maailmansa. Muistan, että ihmettelin trailereita katsoessani niiden 80-luvun viboja, jotka saivat elokuvan vaikuttamaan hyvin erilaiselta verrattuna muihin Marvel-elokuviin. Mutta pian teatterin penkkiin istuuduttuani ja elokuvan alettua huomasin ajattelevani, että leffa kuulosti ihan äärettömän makealta. Enpä muista, että olisin koskaan aiemmin elokuvaa katsoessa fiilistellyt sen musiikkivalintoja ja äänimaailmaa yhtä paljon. Syntikkasoundit ja kasarityylinen futuristisuus toi hyvällä tavalla mieleen esimerkiksi He-Manin. Olin niin vaikuttunut musiikeista, että melkein yksistään niiden vuoksi odotan elokuvan näkemistä toistamiseen.

Elokuvaan oli ujutettu paljon huumoria, mutta siinä oli onnistuttu mielestäni paljon paremmin kuin Thor: Dark Worldissa. Elokuvassa oli vähän samaa tyyliä, kuin Guardians of the Galaxy -elokuvissa, mutta se ei kuitenkaan tuntunut miltään GotG-kopiota.

Ihan viimeistään elokuvan puolivälin tienoilla minulle tuli fiilis, että Thor: Ragnarök on yksi siisteimmistä tänä vuonna näkemistäni elokuvista. Marvel-faneille se on ihan must see -elokuva, mutta uskallan suositella sitä myös muille elokuvien ystäville. Jos et ole nähnyt kaikkia aiempia Marvel-elokuvia, osa vitseistä saattaa mennä vähän ohi, mutta en usko, että se häiritsee elokuvamaailmaan uppoutumista.

Arvioni:

Oletko ehtinyt käydä katsomassa Thor: Ragnarökin? Olisi hauska kuulla ajatuksianne siitä!

Kuvat: The Walt Disney Company Nordic

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:, ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *