That’s Thor out there! He’s waving his hammer around and everything!

Kävin tässä katsomassa Marvelin uusimman elokuvan Thor: The Dark World. Elokuva jatkaa siitä mihin The Avengers (2012) ja Thor (2011) jäivät: kultakutri-Thor (Chris Hemsworth) on tuonut adoptioveljensä Lokin (Tom Hiddleston) Asgardiin kärsimään tuomionsa. Elämä ei kuitenkaan ole lainkaan rauhaisaa, sillä uusi vihollinen juonii katalia suunnitelmia eikä Lokikaan ihan viaton ole. Janen (Nathalie Portman) tutkimukset Thorin löytämiseksi alkavat viimein tuottaa tulosta, kun hän löytää kummallisen painovoimapisteen.

Tästä alaspäin teksti sisältää joitain spoilereita.

The Incredible Hulkia lukuun ottamatta olen nähnyt kaikki Marvel Cinematic Universen elokuvat ja pidän kovasti tästä The Avengers-elokuvassa yhdistyvästä supersankaripoppoosta. Thor: The Dark World ei muuttanut mielipidettäni, pikemmin vahvisti sitä. Onhan leffassa mukana älytöntä mäiskettä, kuten supersankarielokuvissa kuuluu olla, mutta se ei jää päällimmäisenä mieleen. Visuaalisesti elokuva oli aika huikea, kuten suuren budjetin elokuvalta odottaakin. On se vaan jännää, miten tietokoneella voi luoda uusia ja tuhota nykyisiä maailmoja uskottavasti. Mieleenpainuvin kohtaus, josta tuli aika vahvat Tangled-vibat ja kylmiä väreitä, oli uskomattoman kaunis hautajaiskohtaus tuhansine lyhtyineen.

Hemsworth on mielestäni ihan nappivalinta Thoriksi, en voisi kuvitella kenenkään muun esittävän hahmoa. Janesta en vain pitänyt joka kohdassa, hahmo ei vaan jotenkin ole uskottava. Kuka oikeasti jakelee litsareita jumalille, ei nyt ole mikään slapsgiving. Thorin ja Janen suhde on minulle aika yhdentekevä, olen ennemmin Sifin puolella.

Minulle elokuvan kohokohta oli Loki. Vaikka en yleensä pahiksia hirveästi sympatisoi, Loki on ehdottomasti yksi omista suosikkihahmoistani Marvel-elokuvissa. Tom Hiddlestonin fanina en joutunut pettymään tämänkään elokuvan kohdalla, aika runsaasti Loki-feelsejä tuli koettua. Loki on aika ketku, olin välillä ihan ymmälläni siitä, mikä on totta ja mikä ei ja kenen puolella tämä ilkikurinen jumala on. Lokin petturuus meni ihan täydestä, mutta sen paljastuttua veljesten juoneksi, osasin olla varuillani ja hiukan epäillä tapahtumia. Jännitys säilyi kuitenkin loppuun asti, mutta en paljasta siitä sen enempää. Lokia ei enää ilmeisesti tulla näissä leffoissa näkemään, mutta onneksi Hiddlestonilla on pari muuta Disney-elokuvaa työn alla.

>Noloa myöntää, mutta en tunnistanut pääpahis Malekithiä esittävää Cristopher Ecclestonia tai Zachary Leviä, vaikka molemmat ovat minulle ihan tuttuja näyttelijöitä. Levin kohdalla ihmettelin vain, kenet ne oikein ovat pistäneet hurmuriprinssiksi ryhtyneen Josh Dallasin tilalle Fandralin rooliin enkä ollut uskoa korviani kun siskoni supisi minulle näyttelijän nimen. Puolustukseni sanottakoon, että Levillä oli vaaleat hiukset ja Ecclestonia on aika hankala tunnistaa maskin takaa.

Elokuva oli viihdyttävä, huumoria oli mukana runsaasti. Parasta antia olivat mielestäni vitsit, jotka perustuvat sille, että tuntee aiempien elokuvien tapahtumia. Mukana oli myös huvittava Avengers-cameo, pointsit siitä. Pidin elokuvasta, tulee varmasti katsottua se toistekin ja hankittua sitten aikanaan blu-rayllä.

Kuvat ja gifit: marvel.com/thor

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *