Understanding Disney

Olin jo iät ajat suunnitellut hyödyntäväni yliopiston kirjastoa omiin Disney-juttuihini, mutta vasta eräänä lokakuun iltana sain päähäni toteuttaa tuon tuuman. Marssin siis kirjastoon hetkeä ennen sulkemisaikaa ja olin vallan eksyä sinne humanistikirjojen osastolle, mutta selvisin reissusta voittajana. Mukaani lähti Janet Waskon kirjoittama kirja Understanding Disney – The Manufacture of Fantasy (2001).

Understanding Disney cover

En ole aiemmin lukenut akateemisia/tieteellisiä kirjoja Disneystä, vain tietokirjoja studion elokuvista tai itse Walt Disneystä. Disney-imperiumissa ja sen tuotteissa, elokuvissa, hahmoissa, työntekijöissä sekä johtamiskäytännöissä on kuitenkin paljon tutkittavaa ja analysoitavaa ja aiheesta löytyy useita englanninkielisiä opuksia. Understanding Disney -kirjalla on aika kunnianhimoinen tavoite, sillä se pyrkii selittämään mistä Disneyn tuotteiden vetovoima johtuu ja mikä siinä vetää puoleensa niin monia lapsia ja aikuisia. Olen miettinyt jonkin verran itsekseni sitä, mikä Disneyssä vetää minua puoleensa, mutta en ole päässyt pohdinnoissani kovin pitkälle. Wasko on viestintätieteisiin erikoistunut professori Oregonin yliopistossa Yhdysvalloissa ja hän on ainakin kirjan ilmestymisen aikaan opettanut Disney-kurssia. Wasko on myös aikoinaan työskennellyt Disney-studiolla, mutta palasi sen jälkeen akateemisen elämän pariin.

Waskon kirja on jaettu kahdeksaan lukuun. Ensiksi on lyhyt johdatus kirjan aiheeseen, seuraavaksi kerrotaan Disneyn historiasta/historioista vuosina 1901–1970. Kolmannessa luvussa käsitellään Disney-imperiumissa vuoden 1970-luvulta alkaen tapahtuneita muutoksia. Neljäs luku kertoo millaisia strategioita Disney käyttää menestyäkseen ja viides millaisen kuvan sen elokuvat ja muut tuotokset antavat maailmasta. Kuudennessa luvussa käsitellään Disney-puistoja ja seitsemännessä Disneyn yleisöjä. Viimeinen luku toimii kirjan yhteenvetona.

Understanding Disney contents

Kirja sai pohtimaan omaa suhdettani Disneyyn. Kirjan alussa todettiin, että monet pitävät Disneyä jotenkin erilaisena ja uniikkina yhtiönä ja arvostavat sitä. Yleinen käsitys on, että yhtiön ainoa tuote on viihde, kuten Walt Disney jatkuvasti muistutti. Huomaan itsessäni samoja piirteitä. Arvostan Disneyn (ja Pixarin) elokuvia enemmän kuin muiden animaatiostudioiden ja suhtaudun yhtiöön melko epäkriittisesti. Kuitenkin, jotta saisin kokonaisvaltaisemman kuvan Disneystä, haluan myös jossain määrin ymmärtää yhtiön saamaa kritiikkiä sekä tietää mikä tekee Disneystä Disneyn ja miten tuo ilmiö on onnistuttu rakentamaan.

Disney-tarinan merkittävin luoja oli tietenkin itse Walt Disney. Kirjan historiaosuus oli suurimmaksi osaksi tuttua, sillä olen aiemmin lukenut Neal Gablerin kirjan Walt Disney – amerikkalaisuuden ikoni. Disneyn historia Waltin kuoleman jälkeen sen sijaan oli minulle vieraampi aihe, tiesin vain, että yhtiöllä meni vuoden 1966 jälkeen aika heikosti. Mielestäni kirjan mielenkiintoisin osuus olikin luku 3. Siinä kerrottiin kuinka Team Disneyksi nimetty porukka eli Michael Eisner, Frank Wells, Jeffrey Katzemberg ja Helene Hahn käänsivät yhtiön voimakkaaseen nousuun vuodesta 1984 alkaen. Kaikki heidän toimensa eivät ehkä olleet aivan ns. Disney-henkisiä tai parhaita valintoja, mutta tiimi ymmärsi bisneksen päälle ja rakensi Disneystä sellaisen media- ja viihdejätin kuin me sen tänä päivänä tunnemme. Näin kauppatieteilijän näkökulmasta en voi kuin ihmetellä ja ihaillakin sitä muutosta, jonka Team Disney sai aikaan yhtiön taloudellisessa tilanteessa. Kirjaan on sisällytetty myös jonkin verran mielenkiintoista tilastotietoa yhtiön taloudellisesta tilanteesta ennen vuotta 2000. Tiesitkö esimerkiksi, että Walt Disney Companyn pääoma kuusinkertaistui vuosien 1984 ja 1994 välillä.

Yksi merkittävä tekijä Disneyn menestyksessä on kontrolli. Se kävi hyvin ilmi puistoja käsittelevissä kohdissa. Disney-puistojen vieraille halutaan tarjota mahdollisimman tasalaatuinen, standardoitu elämys, jolloin työntekijöiden käytökselle ja ulkonäölle on asetettu tiukat raamit. Yhtiö pitää myös hahmojensa käytön melko tiukassa otteessa. Tekijänoikeuksien tarkka vahtiminen on kyllä mielestäni melko ymmärrettävää, sillä laaja hahmogalleria on Disneyn perusta ja niiden käyttö hämäräperäisemmissä yhteyksissä ei yhtiön kannalta ollenkaan toivottavaa. Toisaalta ylilyöntejäkin on sattunut, Disney mm. uhkasi haastaa kolme päiväkotia, kun ne olivat käyttäneet hahmoja luvatta seinämaalauksissaan.

Disney-puistot olivat tosiaan saaneet kirjassa oman lukunsa. Minulle puistot eivät ole ollenkaan vahva alue Disney-tietämyksessäni, joten olikin ihan mielenkiintoista lukea joistain puistojen käytännöistä, kuten maanalaisista käytävistä ja muuta kulissien takaisesta. Kirjassa myös esiteltiin vuonna 1989 tehty väite, että 70 % kaikista amerikkalaisista oli käynyt joko Walt Disney Worldissa tai Disneylandissa. Kirjassa puistot saavat osakseen myös reilusti kritiikkiä muun muassa keskiluokkaisuudestaan, historian siistimisestä sekä kulutuskeskeisyydestään.

Yksi mielenkiintoisimmista aiheista löytyi kirjan loppupuolelta. Kirjassa esitellään seitsemän erilaista arkkityyppiä Disneyn yleisöille: fanaatikko, fani, kuluttaja, kyynikko, mielenkiinnoton, hylkijä ja vastustaja (englanniksi: fanatic, fan, consumer, cynic, uninterested, resister & antagonist). Arkkityypit perustuvat tutkimuksiin siitä, miten ihmiset suhtautuvat Disneyyn sekä sen esittämiin arvoihin. Ne koskevat erityisesti amerikkalaisia, mutta ainakin joiltain osin niitä voi soveltaa muiden maiden asukkaisiin. Arkkityyppien käsittelyssä riittäisi asiaa vaikka omaksi artikkeliksi asti, mutta yritän tässä lyhyesti käsitellä ne kaikki.

Fanaatikot voivat olla suorastaan pakkomielteisen kiihkoilevia kaikessa Disneyyn liittyvässä ja Disney on heille elämäntapa. Fanaatikot haluavat näyttää uskollisuutensa Disneyä kohtaan monin tavoin (googleta omalla vastuulla sadoin Disney-tatuoinnein itsensä ”koristellut” George C. Reiger). Fanit ovat fanaatikkoja rauhallisempia, mutta tietävät paljon yhtiöstä ja ovat kiinnostuneita sen tuotteista. Kuluttajat ostavat Disney-tuotteita ja pitävät Disneytä normaalina osana kulttuuriaan. Tämä ryhmä on kirjassa jaettu vielä innostuksensa perusteella kolmeen luokkaan: innostuneet, ihailijat ja vastahakoiset (englanniksi: enthusiastic, admiring & reluctant). Kyynikotkin voivat ostaa tuotteita, mutta suhtautuvat niihin kriittisesti. Monet kyynikot pitävät Disneyn tuotteista, mutta ajattelevat yhtiön jo ylittäneen hyvän liiketoiminnan rajat. Mielenkiinnottomat eivät tunne vetoa Disneyn tuotteisiin, vaan ovat kiinnostuneita muista asioista. Hylkijät taas ovat kasvaneet yli Disneyn taiasta tai kenties pettyneet siihen jotenkin ja pitävät enemmän muiden viihdeyhtiöistä tuotteista. Vastustajat taas eivät vain väheksy tai sivuuta Disneytä, vaan toimivat jotenkin sitä vastaan.

Kirjaa oli mielestäni melko helppo ymmärtää, nettisanakirjaa tarvitsin kyllä muutamien oudompien sanojen selvittämiseen. Hidastahan lukeminen toki oli, mutta kirja oli suurimmaksi osaksi mielenkiintoista luettavaa. Kirjan puolivälin jälkeen Waskon tapa viitata jatkuvasti muihin jo edellä käsiteltyihin tai pian käsiteltäviin alkoi ärsyttää. Tein lukiessani paljon muistiinpanoja ja tuntui siltä, että olisi ollut kivaa kirjoittaa myös kirjan marginaaleihin huomioita, mutta lainakirjaa nyt ei viitsi sotkea. Voisin harkita kirjan hankkimista itselleni, jos Wasko tekee siitä joskus päivitetyn painoksen. Kirja on julkaistu vuonna 2001 ja kaipaisi kovasti uudempia esimerkkejä. Onhan Disney-imperiumissa tapahtunut vaikka mitä muutoksia 2000-luvun aikana.

Understanding Disney on aika tiukka annos Disney-tietoutta ja -kritiikkiä, tarvitsin pienen hengähdystauon kirjan lukemisen jälkeen ennen kuin sain tämän tekstin kirjoitettua. Kirja ei välttämättä ole ihan jokaisen mieleen, mutta paikoin se oli todella mielenkiintoista luettavaa. Se selkeytti sitä, miten Disney-yhtiö toimii ja millaiset ajatukset sitä pyörittävät. Osa niistä on ollut ehkä jo aiemmin mielessä, mutta en ole saanut niitä selkeään muotoon. Kirja auttoi myös ymmärtämään miten Disneyntäyteisessä maailmassa elämme ja kirjan esimerkit kaikkein fanaattisimmista Disney-faneista saivat minussa aikaan voimakkaan vastareaktion. En halua täyttää elämääni Disneyllä, vaan pitää sen määrän järkevissä rajoissa. En pidä kaikista Disney-elokuvista ja pidän osaa Disney-tuotteista lapsellisina, mutta se on osa omaa faniuttani.

| Kategoriassa Keräily | Avainsanat:

4 kommenttia artikkelissa “Understanding Disney

  1. Varmasti mielenkiintoinen kirja! :) Nuo seitsemän arkkityyppiä alkoivat kiinnostaa minuakin ja nuo lyhyet kuvaukset jokaisesta pistivät miettimään millainen arkkityyppi itse saattaisi olla.

    Hävettää myöntää etten tiedä Disneystä yhtiönä (tai sen historiasta) kovin paljoa, (shame on me!) niin pitäisi kyllä lukea joku tietokirja yhtiöön tai itse Walt Disneyyn liittyen. Jos sitä jaksaisi :D

    1. Kirjassa nuo arkkityypit oli kuvattu paljon monisanaisemmin, mutta toivottavasti nuo tiivistelmäni antoivat jonkinmoisen kuvan niistä.

      Jos Disneyn historiapuoli alkaa jossain vaiheessa kiinnostaa, niin ainakin tuo tekstissä mainitsemani Neal Gaplerin kirja on aika hyvä (ja suomenkielinen) perusteos Waltin elämästä. Kannattaa joskus lukaista, siinä riittää lukemista useammaksi viikoksi. :)

  2. Tosi mielenkiintoinen esittely, kiitos siitä! Itsekään en ole hirveästi tutustunut Disneyyn yrityksenä, ja tuo kirja vaikuttaa oikein sopivalta ja kriittiseltä katsaukselta asiaan. Muutenkin akateemiseen tutkimukseen lafkasta ja sen tuotteista olisi varmaan kiinnostavaa tutustua. Itse teen tällä hetkellä kandia liittyen lastenkirjallisuuden tarjoamiin arvoihin, ja nämä jutut kiinnostavat Disneyn elokuvissakin. Näistä asioista keskustellaan aika paljon esimerkiksi Tumblrissa, mutta itseäni vähän häiritsee moniin faneihin jäävä ”kulttuurikuilu”, monet kun sattuvat olemaan pohjoisamerikkalaisia, ja he tarkastelevat elokuvia tietysti omasta näkökulmastaan.

    Nuo Disneyn yleisön arkkityypit olivat aika hauskoja. Ihan jo niiden takia tekee mieli tutustua kirjaan tarkemmin. En usko että ”fanaattisuus” on hyväksi kellekään, oli kyse sitten Disneystä tai mistä tahansa muusta asiasta… Ei ihme että kuvaukset nostavat niskakarvat pystyyn!

    1. Kirjassa oli tosiaan otettu kriittinen ote aiheeseen ja olikin ihan mielenkiintoista lukea teos, jota ei ole (ainakaan tietääkseni) etukäteen hyväksytetty Disneyllä. Yhtiöllä tuntuu vähän olevan tapana siloitella joitain puolia historiastaan. Kenties tämänkaltaisista kirjoista voisi saada jotain inspiraatiota kandiisi, vaikka elokuvat eivät ilmeisesti tutkimusaineistoosi kuulukaan. Vaikka perustuuhan moni Disney-elokuvakin kirjaan.

      Joo, amerikkalainen tyyli vetää asiat överiksi on oikeastaan aika kaamiva juttu. Tuo kulttuurikuilu on tullut itsellenikin vastaan vaikka juuri Tumblrissa, Yhdysvalloissa Disney on niin paljon isompi osa kulttuuria kuin Euroopassa. Esim. noihin Disney-puistoihin liittyy hirveästi kaikkea, joka on meille eurooppalaisille vierasta, kun vaikkapa vuotuiset puistovierailut eivät ole mikään itsestäänselvyys. Ja toisaalta sikäläiset tuntuvat ottavan nokkiinsa jostain elokuvien asioista, joita en itse edes kulttuurierojen vuoksi huomaisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *