WALL•E – erityinen pieni robotti

Ehkä huomasittekin, että WALL-E otti voiton sivupalkissa olleessa kyselyssä teidän lukijoiden parhaana pitämänä Pixar-elokuvana. Lupasin tehdä voittajaelokuvasta jonkin spesiaalimman postauksen ja melkein heti aloitettuani WALL-E:n katselun, keksin sopivan aiheen. Inspiroiduin kirjoittamaan vähän enemmän elokuvan päähenkilöstä sekä siitä millainen se on muihin elokuvan robotteihin verrattuna. Mitään sen kummoisempia hahmoanalyysejä minun ei ole vielä aiemmin tullut kirjoitettua, joten toivottavasti en ole mielestänne aivan kujalla tässä tekstityypissä.

Vielä pieni alkuhuomautus, ennen kuin siirrymme itse asiaan. Koska WALL-E on sekä elokuvan, päähahmon että sen robottityypin nimi, käytän selkeyden vuoksi tässä tekstissä päähahmosta nimitystä WALL•E ja yleisesti kaikista sen mallin roboteista tai itse elokuvasta puhuessani muotoilua WALL-E.

WALL•E etsii tarkoitusta elämälleen.

WALL-E-elokuvan tekoa innoitti erityisesti kysymys: ”Mitä jos ihmisten oli lähdettävä maapallolta, ja joku unohti sammuttaa viimeisen robotin?” Myös tarinan alkuasetelman voi tiivistää tähän kysymykseen. Tämä viimeinen robotti on WALL•E, monialaisen jättiyhtiö BnL:n kehittämä siivousrobotti, joka kerää jätettä ja puristaa niistä kompakteja kuutioita. Nämä pienet apurit kehitettiin puhdistamaan maapallo järkyttävistä jätevuorista, sillä välin kun ihmiset viettivät aikaa viisivuotiseksi tarkoitetulla avaruusristeilyllään. Tämä siivousoperaatio päätettiin kuitenkin lopettaa vähin äänin, kun maapallo todettiin asuinkelvottomaksi.

Jollain ihmeen kaupalla WALL•E on jäänyt kuitenkin käyntiin, kun taas sen kaikki muut toverit ovat jämähtäneet paikoilleen kesken tehtäviensä. WALL•E ei kuitenkaan ole osannut lopettaa työntekoa, vaan on jatkanut sitä ahkerasti noin 700 vuoden ajan. Kaikille elokuvan roboteille on yhteistä se, että ne toteuttavat niille ohjelmoitua tehtäväänsä kyseenalaistamatta sitä. Monet tuntuvat olevan suorastaan virkaintoisia hommistaan.

Elokuvan sci-fi-puoli näkyy siinä, että roboteille on annettu ominaisuuksia, jotka tuskin ovat oikean elämän roboteille mahdollisia. Ensinnäkin roboteilla vaikuttaa olevan kyky ajatella ja tehdä päätöksiä. Ne kaikki eivät vain sokeasti tee tehtäviään, vaan ne voivat tarvittaessa irrottautua rutiineistaan ja kokeilla uusia keinoja. Useat robotit osoittavat myös merkkejä persoonallisuuksista. Esimerkiksi putsaajarobotti M-O pitää kaikkien vieraiden epäpuhtauksien siivoamista tärkeänä tehtävänään. Se päättää kuitenkin poiketa tutulta reitiltään, jotta saisi siivoustehtävänsä eli WALL•E:n putsaamisen suoritettua.

WALL•E:ssa nämä piirteet näkyvät vielä voimakkaammin. Robottiystävämme pystyy kyllä tekemään työtään aivan protokollan mukaan, mutta kaikkien vuosien jälkeen se havahtuu pohtimaan, onko maailmassa jotain tärkeämpää kuin työnteko. Sillä on myös vahva selviytymisvaisto. Se kaivautuu maahan turvaan laskeutuvaa rakettia ja osaa vaihtaa rikkoutuneiden osien tilalle uudet. Varaosien ottaminen muilta lajitovereilta on oikeastaan pikkaisen karmivaa, mutta menee läpi, kun kyseessä on kone.

WALL•E on hyvin utelias uusia asioita kohtaan ja toisinaan sen huomio kiinnittyy roskakasoista löytyviin esineisiin, joita se ottaa talteen. Sillä on myös oma koti, jonne se on keräillyt näitä löytämiään esineitä ja vieläpä lajitellut niitä tyypin mukaan. Se osoittaa myös taiteellisia kykyjään, kun muotoilee roskista EVA:n näköisen hahmon. Nämä kyvyt tuskin kuuluvat jokaisen WALL-E:n taitoihin. Hahmo tosin vaikuttaa myös aika yksinäiseltä. Sen koti näyttäisi olevan WALL-E-robottien kuljetusauto ja tukikohta, sillä kokoon mentyään robotti mahtuu täydellisesti hyllylle. Kenties se on kerännyt esineitä myös siksi, ettei se tuntisi oloaan niin yksinäiseksi tyhjässä autossa.

Uteliaisuus johtaa suuriin seikkailuihin.

WALL•E ei siis selkeästikään ole mikään tavallinen robotti ja sen kaltaisia on myös monia muita. Axiomilla tapaamme viallisia robotteja, jotka eivät kykene tekemään tehtäväänsä oikein. Auringonvarjorobotti esimerkiksi aukeilee omia aikojaan ja meikkaajarobotti tekee pellemäisen liioiteltuja meikkejä. Ne on suljettu omalle osastolleen, sillä ne voisivat antaa BnL:sta huonon kuvan tai olla vaarallisia käyttäjilleen. Toisaalta juuri ne osoittavat merkkejä välittämisestä, kun päättävät yksissä tuumin auttaa WALL•E:a.

Mielestäni WALL•E:ssa on joitain pieniä yhtäläisyyksiä näiden viallisten robottien kanssa. Se ei aina toimi niin kuin kuuluisi, vaan se välittää myös muista kuin itsestään. Tunteet erottavat sen kuitenkin monista muista roboteista. Se on saanut ystävän koppakuoriaisesta ja se pitää pienestä ystävästään myös huolta. Se ihastuu oitis uutuuttaan kiiltävään EVA-robottiin ja lähtee tehtävistään huolimatta seurailemaan sitä. Kun EVA lukittuu, WALL•E kokee huolestumisen ja alakulon tunteita. Se tahtoo pitää uudesta ystävästään huolta, vaikka huolehtiminen onkin sille melko vaarallista. Työskentelykään ei enää maistu vaan pikkurobotin ajatukset tuntuvat harhailevan muualla. Nämä ominaisuudet tekevät WALL•E:sta mielenkiintoisen hahmon, mutta ne hidastavat sen työskentelyä eivätkä kuulu sen alkuperäisiin tehtäviin.

Auto taas on monella tapaa WALL•E:n vastakohta. Se tottelee ohjelmointiaan pilkuntarkasti eikä välitä juuri mistään muusta. Hahmo on kylmä eikä näytä mitään merkkejä persoonallisuudesta. Sen muotoilussakaan ei ole tippaakaan sympaattisuutta, vaan se on kuin ihmisiä valvova silmä.

WALL•E koskettaa monen muun elämää.

WALL•E ei itse juuri muutu elokuvan aikana. Se ehkä tajuaa, ettei rakkaus ole ihan niin helppoa kuin elokuvissa, mutta toisaalta pitkäpiimäisyys ei ole sille uutta. WALL•E pikemminkin muuttaa monia muita hahmoja sekä heidän elämänsä suuntaa. Ehkä eniten muuttuu EVA. Se on aiemmin suhtautunut kaikkeen uuteen hyvin suurella varauksella, mutta WALL•E:en tutustuttuaan se löytää elämästä sekä herkempiä että humoristisia sävyjä. Tehtävän suorittaminen ei mene enää kaiken muun edelle, vaan muiden hyvinvoinnista huolehtimisesta tulee tärkeämpää.

WALL•E:n uteliaisuus ja vilpittömyys tekevät vaikutuksen myös ihmisiin. Erityisesti Mari, Joni ja Kapteeni huomaavat elämästään aivan uusia asioita. Aiemmin päivät ovat kuluneet omassa pienessä mukavassa tuolikuplassa istuen, mutta WALL•E:n tapaamisen myötä he havahtuvat tajuamaan mitä kaikkea muuta ympärillä tapahtuu. Axiomin kallistuminen pakottaa heidät poistumaan mukavuusalueeltaan ja ottamaan uudistuneen elämänsä ensimmäiset askeleet.

Mikä sinun mielestäsi tekee WALL•E:sta niin suloisen hahmon? Entä olisiko sinusta kiva lukea tämän tyyppisiä kirjoituksia myös jatkossa?

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:, ,

6 kommenttia artikkelissa “WALL•E – erityinen pieni robotti

  1. Olipa tosi kiva lukea tällainen hahmoanalyysi omasta lempparista :) Tosi hyvin olet taas kirjoittanut ja mahtavasti toit esiin Wall*E:n eri ominaisuudet ja miten ne heijastuivat elokuvan muissa hahmoissa.
    Minäkin pidän jotenkin karmivana sitä että Wall*E ottaa toisilta roboteilta osia korjatakseen itsensä, etenkin kun muuten se on varsin sympaattinen ja toiset huomioonottava. Mutta ehkäpä sitä tosiaan pitää vain ajatella siltä kantilta, että kun ovat koneita ja ne muut ovat jo ajat sitten sammuneet eivätkä enää tarvitse niitä osia.
    Sen verran pitää tekstiäsi korjata, että Wall*E:n ötökkä ystävä on torakka ei koppakuoriainen :) Muistan jostain lukeneeni että torakka ja sen syömät herkut ovat sisäpiirivitsi viittaukselle, että kun kaikki muu tässä maailmassa tuhoutuu niin torakat ja ne herkut säilyvät. (En nyt yhtään muista kyseisten herkkujen nimeä, jotain amerikkalaisten säilöntäaine ihmeitä ne ovat.)

    1. Kiitos! :) Tekstin kirjoittaminen muistutti välillä mudassa rämpimista, kun runosuoni ei meinannut yhtään sykkiä, mutta hyvä että siitä sai jotain irti.

      Ehkä osien ottamista voisi verrata elinluovutuksiinkin. Onhan se parempi, että osaset tai elimet ovat käytössä eivätkä mene hukkaan.

      Jaa kappas, minulta meni sitten vähän ötökät sekaisin. Ohjaaja Andrew Stanton taisikin mainita ainakin tuosta torakkavitsistä kommenttiraidalla. Herkut taas taitavat olla nimeltään Twinkie, en ole maistanut, mutta kuvien perusteella niiden voisi hyvin uskoa selviävän vaikka maailmanlopusta. :D

  2. Awwww! Olipa ihana teksti! Wall-E on kyllä tosi ihana ja söpö robotti, ja analyysisi kuvaa Wall-Ea täydellisesti! Awww! Nyt tuli herkkis olo! Tuli kaikki elokuvan tapahtumat ja Wall-En teot mieleen… Eli kirjoita vain jatkossakin tällaisia hahmoanalyysejä, jos ensimmäinenkin herättelee minussa tunteita hahmoa kohtaan! :) Ai että olisikin mielenkiintoista pureutua Pixarin ja Disneyn elokuvien hahmoihin ja tehdä syväanalyysiä heistä – mitä kaikkea uutta hahmoista voisikaan keksiä!? Hmmm…

    Minusta Wall-Esta tekee suloisen ensinnäkin hänen hieman ränsistynyt ulkonäkönsä. Erityisesti Wall-En silmissä on sitä (Disneyn/Pixarin perinteistä) pyöreyttä ja suuruutta, jonka takia hahmo näyttää tuhat kertaa söpömmältä kuin pienten silmien kanssa. Silmissä on myös syvyyttä ja ne ovat kliseisesti Wall-En sielun peili: Wall-En silmien avulla katsoja tajuaa Wall-En kulloisenkin tunnetilan. Elokuvan lopussa Evan yrittäessä herättää Wall-Ea uudelleen henkiin Wall-E näyttää ensin unohtaneen muistonsa, ja hänen silmänsäkin katsovat vain lasittuneesti eteenpäin. Miten kahteen lamppusilmään onkin saatu niin paljon inhimillisyyttä!!!!???

    Wall-En silmien ohella pienessä robotissa on ihanaa juuri tuo hänen auttamishalunsa. Muiden auttaminen on monesti ensisijaista Wall-Elle. Wall-Ea voisi myös pitää eräänlaisena ”maalaisena” kaupunkilaisympäristössä, sillä hän on niin ystävällinen ja avoin kaikille avaruusaluksella tapaamilleen hahmoille. Suloisuutta lisää myös Wall-En hienoinen kömpelyys. Robotilla on myös määrätietoisuutta ja tahtoa, sillä epäonnistumisista huolimatta Wall-E jatkaa eteenpäin, eikä jää suremaan tapahtunutta, toisin kuin Eva (joka suree kasvin ”menetystä”). Ja onhan ne Wall-En ääntelytkin aika söpöjä – varsinkin silloin, kun hän huokailee Evan perään. Ah! Wall-E on kyllä ihana elokuva! <3

    1. Voi aaaws, kiitos Anna! Tosi mukavaa, että pidit tekstistä ja että se nosti tunteetkin pintaan! :) Tuntuu, etten ole vielä kovin hyvä tämän tyyppisissä teksteissä/analyyseissa, mutta siihen nyt ei taida auttaa mikään muu kuin harjoittelu. Siitä vaan kirjoittelemaan ideoita ylös, jos tuntuu, että sait jotain inspiraatiota tästä tekstistä! Hahmoja Disneyn ja Pixarin elokuvissa ainakin riittää. ;)

      Totta, WALL-E näyttäisi varmasti paljon geneerisemmältä hahmolta ilman kaikkia naarmuja ja likalaikkujaan. Sen silmistä näkee helposti kulloisenkin tunnetilan, ne ovat myös tosi onnistunut elementti tässä robotissa.

      Enpä olisi itse keksinyt verrata WALL-E:a maalaiseen, mutta sitähän se auttamatta on kaikkien nykyaikaisten robottien joukossa. Äänetkin ovat aivan ihania, Ben Burttin pitkä uurastus ei suinkaan mennyt hukkaan. :)

  3. Puh, nyt vasta sain tämän tekstin luettua, mutta tykkäsin myös oikein paljon! Hahmoanalyysit ovat itselleni kauhean tärkeä tekstityyppi, koska saan sekä muiden tekstejä lukemalla että itse kirjoittamalla tosi paljon uutta irti fiktiohahmoista. Usein ei tule ihan normikatselulla mietittyä hahmoja niin syvällisesti kuin silloin, kun oikein syventyy miettimään näitä (tai syventyy lukemaan toisten syventymisiä). Esimerkiksi Wall-E:tä en ole koskaan pohtinut hahmona kauheasti sen erityisemmin kuin miten söötti ja symppis tämä on, mutta otit esille tosi monta jännää pointtia, kuten tuon samankaltaisuuden viallisten robottien kanssa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla hahmoanalysoida uudestaankin, vaikkapa miettiä mitä kaikkea saisi irti jostain suosikkihahmosta – suhde hahmoa kohtaan voi syventyä tosi paljon, vaikka se vähän työlästä onkin. :)

    1. Mukavaa, että tykkäsit, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :) Elokuvahahmon syvempi pohtiminen oli kyllä mukavaa ja olen saanut paljon irti myös sinun teksteistäsi. Vaikka pohtimiseen ja kirjoittamiseen menee aikaa, on tosi mahtavaa huomata suosikkielokuvista tai -hahmoista uusia puolia. Mielelläni tartun tähän tekstityyppiin uudestaan, kunhan joku sopiva hahmo tulee mieleen. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *