10 suosikkiklassikkoani, osa 1

Top-listausten lukeminen on aina mielenkiintoista ja uskon, että suosikkielokuvat voivat paljastaa melko paljonkin ihmisestä. Erityisesti, jos listan laatija on jaksanut perustella valintojaan. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että ainakin minusta tällaisten listojen raapustaminen on paljon aivotyötä vaativaa hommaa. Halusin kumminkin pistää pienet harmaat aivosoluni töihin ja laatia oman top 10 -listan Disney-klassikoista. Koitin miettiä elokuvien järjestystä monelta kannalta, jotta se kuvaisi tämän hetkistä suosikkijärjestystäni mahdollisimman hyvin. Vaikkapa vuoden päästä lista voi olla hieman erilainen. Top 4:n järjestys oli heti aika selkeä, muiden kanssa järjestystä piti miettiä pidempään. Koitin kertoa hieman taustastani kyseiseen klassikkoon sekä toki vähän perustella valintojani.

10. Kaksin karkuteillä – Tangled (2010)
Näin Tangledin ensimmäistä kertaa elokuvateatterissa ja olin tuolloin pian täyttämässä 18. Vaikka minun ja Tähkäpään elämäntilanteet olivat hyvin erilaiset, tuntui, että pystyin samaistumaan hahmoon muun muassa iän ja mielenkiinnonkohteiden vuoksi. Kaksin karkuteillä -klassikossa on paljon pieniä asioita, joista pidän hyvin paljon. Esimerkiksi Tähkäpään luovuus ilahduttaa minua joka kerta, kerrankin joku muu kuin mummohahmo nähdään neulomassa. Mukana on myös huvittavia ja ikimuistoisia hahmoja, kuten Pascal ja se pieni humalainen rosvo. Lyhtykohtaus on myös mielestäni yksi kauneimmista elokuvakohtauksista. Tangled on muutenkin Disneyn ensimmäinen CGI-animaatio, jota oikeasti pidin kauniina. Aiemmin pidin vain perinteisestä animaatiosta, mutta tämän elokuvan myötä aloin luottaa siihen, että myös CGI-tekniikalla voidaan tehdä todella upeita, yksityiskohtaisia paikkoja ja miellyttävän näköisiä hahmoja eikä vain kummallisia karikatyyrimäisiä venkuloita.

9. Pocahontas (1995)
Pocahontasta en tainnut nähdä lapsena koskaan kokonaan, mutta Pocahontasin tarina oli ainakin jotenkin selvillä ja intiaanileikkejä tuli leikittyä kesäisin. Itse elokuvasta pidän kovasti, vaikka hupsut sivuhahmot varastavat välillä show’n. Parasta elokuvassa on mielestäni laulut ja vähän ysärimäinen värimaailma. Vaikka suomidubbi on erittäin hyvä ja Arja Korisevan esittämät laulut ovat melko legendaarisessa asemassa suomalaisten keskuudessa, on Pocahontas minusta erityisen upeaa kuultavaa englanniksi. Alkuperäiskielellään elokuva kuulostaa minun korvaani mukavalla tavalla vähän aikuismaisemmalta kuin monet muut klassikot.

8. Leijonakuningas – The Lion King (1994)
Luultavasti olen jossain vaiheessa nähnyt Leijonakuninkaan lapsena, mutta tuolloin minulle tutumpia olivat kuitenkin Leijonakuninkaan jatko-osat, varsinkin Jylhäkallion ylpeys. Ties kuinka monet housut kuluivat puhki polvista leijonaleikkien seurauksena. Kun lopulta näin itse Leijonakuninkaan, muistan, että suomidubin amerikkalaiset piirteet häiritsivät vähän, mutta nyt niihin on jo tottunut. Leijonakuningas vetää mukaansa joka katselukerralla ja tarttuvien laulujen mukana tekee mieli laulaa. Vaikka en ihan ymmärrä sitä, miksi jotkut suhtautuvat tähän elokuvaan niin suurella fanaattisuudella, on Leijonakuningas kuitenkin oikea Klassikko ja nimenomaan isolla k:lla.

7. Prinsessa Ruusunen – Sleeping Beauty (1959)
Prinsessa Ruusunen on yksi ainoita kunnon prinsessaelokuvia, jotka olen nähnyt jo lapsena. Toisin kuin monet muut lapsuudestani tutut klassikot, tämä ei kuitenkaan innoittanut leikkeihin. Prinsessa Ruususta katsottiin kuitenkin monet kerrat, sen melko perinteinen satumaailma veti varmaankin minua puoleensa. Lapsena nyt ei juuri osannut kiinnittää huomiota elokuvan visuaaliseen puoleen, mutta myöhemmin olen tajunnut kuinka uskomattoman kaunis tämäkin elokuva on.

6. Mulan (1998)
Lapsena Mulan oli minulle aika tärkeä elokuva ja muistan innostuneeni sen myötä kiinalaisista asioista, tyyli oli ainakin piirroksissani mukana. Muistan edelleen, että olin todella ylpeä siitä hetkestä, kun sain elokuvan VHS:n käsiini. Pidän elokuvan eksoottisesta miljööstä ja toiminnantäytteisestä tarinasta edelleen kovasti. Vaikka Mulan tuli katsottua monta monituista kertaa lapsena, riittää siinä edelleen pohdittavaa ja uutta oivallettavaa. Taisin vasta tämän vuoden puolella tajuta, että Mushu nimittää pandaratsuaan pandoliinoksi, mikä mahtava vitsi suomentajalta! Tästä klassikosta onkin tarttunut paljon lentäviä lauseita ja huumoriakaan siitä ei puutu. Mulan on mainio malli rohkeasta sankarittaresta ja olen iloinen siitä, että minulla oli lapsena tällainen elokuvaesimerkki urheasta tytöstä.

5. Aladdin (1992)
Aladdin on taas yksi esimerkki elokuvasta, jonka hahmot ja tarina tulivat minulle tutuiksi muuten kuin itse klassikon kautta. Lapsena aikaa tulikin vietettyä Jafarin paluu -jatko-osan, muutaman tv-sarjan jakson ja tietokonepelin parissa. Kun lopulta näin Aladdinin, sen huumori ja mahtavat laulut iskivät aika kovaa. Onhan Aladdin omalla tapaa aikansa lapsi ja osa sen vitseistä vähän vanhentuneine viittauksineen on edelleen iso kysymysmerkki minulle, mutta elokuva on siitä huolimatta viihdyttävä. Minun mielestäni Aladdin tulee ehdottomasti katsoa suomeksi, Veskun Henki on vaan niin mahtava eikä Sami Aarvan hurmaavaa ääntä vaan voi vastustaa.

Listan neljän kärkeä en paljastakaan ihan vielä, vaan julkaisen sen muutaman päivän päästä. Sitä odotellessa voit vaikka veikkailla mitkä neljä klassikkoa tuohon kärkeen kuuluvat ja missä järjestyksessä. Muokkaus: Listan loput elokuvat löydät tästä postauksesta.

7 kommenttia artikkelissa “10 suosikkiklassikkoani, osa 1

  1. Hihii! TOP-listoja on aina mukava lukea! Tiedän, että niiden kirjoittaminen vaatii paljon aivotyötä, ja minulla on monesti lista jo monta kuukautta valmiina ennen julkaisua, mutta taustakirjoitukset vaativat oman aikansa ja inspiraationsa… Mutta ne kertovat ihmisestä paljon, kuten itsekin sanoit. Tästä kirjoittamastasi listan alusta voisi esimerkiksi päätellä, että pidät elokuvista, joihin sinulla liittyy rakkaita muistoja (esim. lapsuuden leikit tai 18v. synttärit). Että tavallaan hyvät kokemukset ja elokuvaan liittyvät tunteet korottavat elokuvan arvosanaa. Ja niinhän se on varmaan kaikilla.

    TOP-4 tulee olemaan ainakin ilmiselvästi Pieni merenneito, joka voisi peräti ykkössijan saavuttaa. Veikkaisin myös, että TOP-4ssa olisi Kaunotar ja Hirviö sekä Frozen. Vielä yksi pitäisi keksiä, hmm… Veikkaan, että Tarzan. :)

    1. Vähän samoin kävi minullekin, itse lista muodostui helposti, mutta perustelutekstien viilailuun meni melkein kaksi kuukautta. :D Hyvin huomattu, listani olisi saattanut olla hieman erilainen, jos lapsena olisin omistanut joitain muita klassikoita. Johonkin elokuvaan liittyvät positiiviset muistot tekevät elokuvasta rakkaamman, mutta eivät ne toisaalta ihan joka leffaa pelasta.

      En vielä kommentoi sinun tai muidenkaan veikkauksia puoleen tai toiseen, myhäilen vain itsekseni. Pidetään jännitystä yllä vielä huomiseen saakka. ;D

  2. TOP-listat ovat kyllä hauskaa luettavaa ja kuten itsekin sanoit niin kertovat ihmisestä ties mitä :) Pakko sanoa että tunnistin itseni noista Leijonakuninkaaseen fanaattisesti suhtautuvista ihmisistä… Onpa muuten mukavaa nähdä Pocahontas tällä sinun listallasi, jotenkin tuntuu etteivät niin monet Disney-fanit siitä pidä, ainakaan verrattuna muihin 90-luvun elokuviin.

    Pieni Merenneito kyllä varmaankin löytyy topnelosesta, ja myös Kaunotar ja Hirviö on minun arvaukseni. Niistä kahdesta muusta en kyllä osaa lähteä arvaamaan… Postausta lukiessa tuli mieleen, että olisi ihan mielenkiintoista joskus kuulla mitä Disneyn elokuvia katselit eniten lapsena!

    1. Haha, olen saanutkin sellaisen kuvan, että pidät Leijonakuninkaasta aika paljon. :D Mutta et kyllä ole ainoa, olen esimerkiksi kuullut tytöstä, joka lapsuudessaan katsoi sen jokaisen koulupäivän jälkeen. Kyllä Pocahontas kuuluu minun mielestäni muiden 90-luvun klassikoiden laadukkaaseen joukkoon. :)

      Mainio idea! Täytyy toteuttaa se jokin päivä, silläkin uhalla, että kyllästytän höpinöilläni puolet lukijoista kuoliaaksi. ;P

  3. Top-listat ovat aina mielenkiintoisia! :) Hauska huomata että listalta löytyy useampi omista suosikeistani. Sinäkin fanitat Veskun henkeä! Hänen tulkintansa on kyllä mainio, jopa alkuperäistä parempi! Itsekään ei aivan ole päässyt jyvällä Leijonakuninkaan valtavasta suosiosta vaikka loistava klassikko onkin.

    Veikkaan muiden tavoin ainakin Pientä Merenneitoa ja Kaunotar & Hirviötä.

    1. Kivaa, että pidit! :) Vesku on ihan mahtava Henki! Vaikka Robin Williams on varmasti vaikuttanut paljon siihen millainen hahmo Hengestä tuli, en tykkää kuunnella Aladdinia englanniksi, vaan valitsen aina suomiversion.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.