Disney-tiistai: Aristokatit

Kuten viime viikolla lupailin, on taas viimein tullut Disney-tiistain aika! Disney-tiistaissa kurkistetaan vähän tarkemmin siihen, kuinka Disney-animaatiot ovat oikein syntyneet. (Jos sarja ei ole sinulle vielä tuttu, lukaise vaikka aluksi aloituspostaus.) Tänään käsittelyyn pääsee Disneyn pronssikauden aloittaja, 20. animaatioklassikko eli Aristokatit.

Aristokatit

Aristokatit
Ohjaaja: Wolfgang Reitherman
Äänirooleissa: Eva Gabor, Phil Harris, Roddy Maude-Roxby, Hermione Baddeley, Sterling Holloway, Scatman Crothers
Suomidubissa: Carita Mäkelä, Pekka Lehtosaari, Ilkka Moisio, Seela Sella, Jarmo Koski, Esa Saario
Kesto: 78 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 24.12.1970, Suomessa: 17.12.1971

Vaikka Aristokatit onkin ensimmäinen Disney-klassikko, joka julkaistiin Waltin kuoleman jälkeen, ehti Walt olla osallisena elokuvan teossa. Ensimmäiset ideat Aristokatteihin syntyivät jo 1960-luvun alkupuolella, kun Disneyllä työskennelleet Tom McGowan ja Harry Tytle alkoivat suunnitella äitikissasta ja sen pennuista kertovaa tarinaa. Tarinan oli määrä sijoittua Pariisiin ja sen oli tarkoitus olla kaksiosainen näytelty tv-ohjelma, jonka osat voitaisiin myöhemmin yhdistää ja näyttää elokuvateattereissa.

Alun perin tarinassa oli tarkoitus olla mukana kaksi emäntänsä perintöä havittelevaa palvelijaa, jotka kehittelevät hölmöjä juonia, jota pääsisivät eroon kissaperheestä. Kaksikko muokkasi tarinaa useamman kuukauden ja McGowanin lisäksi käsikirjoittamaan tuli myös Tom Rowe. Disneyn johto hylkäsi käsikirjoituksen, mutta McGowan rohkeni näyttää sitä suoraan Waltille, joka piti tarinasta. Juonen muokkaamista jatkettiin ja kuvauksia varten tehtiin alustavia valmisteluja, mutta elokuvasuunnitelmat päätettiin hyllyttää kesällä 1963.

Tytle ei halunnut luopua elokuvaideastaan ja ehdotti, että se voitaisiin toteuttaa animaationa. Idea sai kannatusta animaatio-osastolla ja jo seuraavana keväänä esituotanto aloitettiin. Walt ehti hyväksyä alustavat suunnitelmat, mutta niihin tehtiin hänen kuolemansa jälkeen monia muutoksia. Tytlen tilalle elokuvan tuottajaksi tuli ensiksi Winston Hibler, mutta lopulta ohjaaja Wolfgang Reitherman otti myös tuottajan tehtävät hoitaakseen. Hänen johdollaan elokuvasta jätettiin pois käsikirjoituksen tunteellisimmat hetket. Sen sijaan tarinaa muokattiin vauhdikkaampaan ja komediallisempaan suuntaan. Kun Viidakkokirja oli saatu valmiiksi vuonna 1966, studio keskitti voimansa Aristokattien tekoon.

Aristokatit
Disney-triviaa: Tarinan alkuperäiset ideat keskittyivät kertomaa aristokattien seikkailuista Pariisissa ja sen lähiympäristössä, ei niinkään Ranskan maalaisseudulla.

Usean Disney-animaation käsikirjoittaja ja taiteellinen vastaava Ken Anderson käytti yli vuoden Aristokattien hahmojen suunnitteluun. Alkuperäisissä luonnoksissa Herttuatar ja pennut olivat pörröisiä ja pitkäkarvaisia persialaiskissoja, mutta pysyäkseen budjetissa ohjaaja päätti vaihtaa ne lyhytkarvaisempaan rotuun. Aluksi Madame Bonfamillen palveluskuntaan kuului Edgarin lisäksi Elvira-niminen kotiapulainen. Hahmolle ehdittiin valita ääninäyttelijäkin, mutta tuotannon nopeuttamisen vuoksi hahmo päätettiin poistaa tarinasta kokonaan.

Varhaisten suunnitelmien mukaan elokuvan oli määrä alkaa kohtauksesta, jossa Herttuatar ja pennut tutustuvat Louvressa maalauksiin kuuluisimmista kissoista. Alkuperäinen juoni eroaa myös muuten lopullisesta elokuvasta. Aiemmissa versioissa Elvira oli vielä osa tarinaa, ja kun Edgar sai selville, että Madame haluaa jättää omaisuutensa hänelle ja Elviralle, alkoi rahanahne hovimestari juonitella, kuinka saisi yksin koko perinnön. Mukana oli kokonainen laulu, jossa Edgar yllättäen kosii Elviraa — vilpillisin mielin tietysti. Herttuattaren yritys etsiä rakastava koti kasvaville pennuilleen oli myös aiemmin tärkeä osa tarinaa.

Herttuattaren rooliin valittiin tunnettu näyttelijätär ja seurapiiritähtönen Eva Gabor. Baloon ääninäyttelijä, jazz-muusikko Phil Harris lainasi ääntään myös kujakatti Thomas O’Malleylle. Disneyn vakioääni Sterling Holloway oli mukana Roquefort-hiiren roolissa. Jazz-tähti Louis Armstrongin oli tarkoitus ääninäytellä Hottikattia, mutta mies vetäytyi projektista vain vuotta ennen elokuvan valmistumista. Tuossa vaiheessa hahmoon oli liian myöhäistä tehdä suuria muutoksia, joten studio ei voinut muuta kuin palkata Scatman Crothersin imitoimaan Armstrongia. Napoleonin ja Lafayetten ääninäyttelijöiksi taas valittiin Pat Buttram ja George Lindsey, jotka olivat myöhemmin mukana myös parissa muussa Disney-animaatiossa.

Aristokatit Herttuatar Thomas O'Malley
Disney-triviaa: Ensimmäisissä luonnoksissa Thomas O’Malley oli raidallinen. Hahmon ulkonäköä päätettiin kuitenkin yksinkertaistaa, sillä tekijöillä oli vielä tuoreessa muistissa, miten paljon vaivannäköä Shere Khanin raidat olivat vaatineet Viidakkokirjaa tehtäessä8.

Aristokattien musiikin loivat Shermanin veljekset Richard ja Robert. He halusivat musiikkiin ranskalaista tunnelmaa. Kun sävelsivät alkukappaletta, harmittelivat sitä, että tunnettu ranskalainen näyttelijä ja laulaja Maurice Chavalier on jo eläkkeellä. Ohjaaja Wolfgang Reitherman kehotti Shermanin veljeksiä tekemään laulusta demon, jossa he imitoivat Chavalieria ja lähettämään sen herralle itselleen. Tekijöiden iloksi Chevalier suostui äänittämään laulun elokuvaa varten ja se jäi hänen viimeiseksi elokuvaesiintymisekseen. Taustamusiikin sävelsi jälleen George Bruns, joka toi elokuvaan erityisesti jazz-vaikutteita.

Aristokatteja oli tekemässä viisi Disneyn yhdeksästä vanhasta miehestä. Milt Kahl keskittyi elokuvan ihmishahmoihin, kuten Edgariin ja Madameen. Ollie Johnston animoi Herttuatarta ja pentuja ja Frank Thomas taas Thomas O’Malleyn laulukohtauksen ja Lafayetten ja Napoleonin osuuksia. John Lounsberyn vastuulla olivat Hottikatti ja muut musisoivat kujakatit. Myös Eric Larson oli mukana tekemässä näitä sekä Roquefortin osuuksia, mutta hän vähensi jatkuvasti animointiin käyttämäänsä aikaa ja alkoi keskittyä enemmän uusien animaattoreiden kouluttamiseen.

Disney Aristokatit
Disney-triviaa: Shermanin veljekset kirjoittivat elokuvan kohokohtaa varten ensiksi laulun ”Le Jazz Hot”. Studion johto piti laulua kuitenkin liian ranskalaisena, joten se korvattiin laululla “Ev’rybody Wants to Be a Cat”.

Aristokatit julkaistiin Yhdysvalloissa jouluaattona 1970. Se menestyi teatterikierroksellaan hyvin ja sai kriitikoilta melko suotuisia arvioita. Elokuva julkaistiin uudestaan elokuvateattereissa vuosina 1980 ja 1987, kunnes se sai videojulkaisun vuonna 1996. 2000-luvun alussa Aristokateille suunniteltiin jatkoa. Ensiksi kaavailtiin televisiosarjan tekemistä sitten jatko-osaa. Sarjan oli tarkoitus kertoa teini-ikäiseksi kasvaneista pennuista ja jatko-osan taas piti olla CGI-animaatio ja keskittyä Marieen. Molemmat ideat kuitenkin kuopattiin lopulta vähin äänin.

Suomeen Aristokatit saapui jouluksi 1971. Teatterikierroksen aikana sen näki reilut 347 000 katsojaa. Elokuvan ensimmäisen dubbauksen ohjasi Reino Bäckmanin ja siinä oli mukana muun muassa Tuula Rosqvist Herttuattarena, Ossi Ahlapuro Thomas O’Malleyna sekä Bäckman itse Edgarina. Aristokatit dubattiin uudelleen vuoden 1994 videojulkaisua varten. Tässä Pekka Lehtosaaren dubbauksessa kuullaan Carita Mäkelää Herttuattarena, Seela Sellaa Madamena ja Ilkka Moisiota Edgarina.

Aristokatit on yksi omia lapsuudensuosikkejani. Pidän elokuvasta edelleen kovasti, mutta on pakko myöntää, että huomioni herpaantuu aina varsinkin Napoleonin, Lafayetten ja Edgarin toilailujen aikana. Itse aristokatteihin keskittyvää juonta taas on mielenkiintoista seurata, sillä Disney-klassikoissa pääsee harvemmin seuraamaan sisarusten välisiä suhteita. Aristokattien tuotantoon tutustuminen antoi myös kiinnostavan silmäyksen siihen, miten tuuliajolle Disneyn animaatiostudio joutui ilman Waltin ohjausta ja mielipiteitä. Aristokateista jää päällimmäisenä mieleen sen herttaisuus, mutta jos se olisi toteutettu Waltin visiolle uskollisempana, siitä olisi voinut tulla vielä paljon sydämellisempi tarina.

Onko sinulla jokin oma lempihahmo tai -kohtaus Aristokateissa?

Lähteet:
Animated Views: From Snow Queen to Pinocchio II: Robert Reece’s animated adventures in screenwriting
Aristokatit blu-rayn lisämateriaalit
Jimhillmedia.com: Would Walt’s version of “The Aristocats” have been a bigger hit for Disney Studios?
Mouseplanet.com: The Secret Origin of the Aristocats

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

9 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Aristokatit

  1. Oi, Disney-tiistait palasi. Jejjj! Ja oi, Aristokatit on mahtava elokuva! <3 Todella paljon olet löytänyt tietoa elokuvasta, itse en oman elokuva-arvosteluni kirjoittamisaikaan sitä löytänyt millään…. Tai osannut vielä etsiä. Sain siis uutta tietoa elokuvan kulisseista, kiitos! :)

    Aristokatit on täynnä mahtavia hahmoja ja kohtauksia. Edgar on ihana pahis, mutta kissat vievät hänestä kyllä voiton. Lempikohtauksiani ovat elokuvan laulukohtaukset: Katti tahtoo olla jokainen ja Thomas O'Malley. Kissanpentujen harrastuksia elokuvan alussa on myös kiva katsoa. Ja Herttuattaren ja Thomasin kohtaus Pariisin kattojen yllä on niin romanttinen, ah! <3 Ja englantilaiset ankat on kanssa mahtavia. Ja kissojen kidnappaus on ihanan dramaattinen ja epätoivoinen salamoineen kaikkineen. Ja Roquefort on mahtava leikkiessään salapoliisia JA yrittäessään saada Hottikatin joukkoineen pelastamaan kissoja. Pidän kyllä kovasti koko elokuvasta, ja tiettyä lempikohtausta on hankala valita!

    1. Haha, pelästytit minut silloin, kun sanoit, ettei Aristokateista meinaa löytyä mitään tietoa! :’D Mutta niin vaan onnistuin kuitenkin haalimaan tämän reilu 900 sanaa kasaan eri lähteiden tiedoista. Vaikka ei se kyllä ihan helppoa meinannut olla! ;)

      “Katti tahtoo olla jokainen” muuttuu loppua kohden vähän liian psykedeeliseksi minun makuuni, mutta muista elokuvan lauluista pidän kyllä kovasti! Hihi, huomaa kyllä, että tykkäät Aristokateista tosi paljon! :))

  2. Aristokatit ei rehellisesti sanottuna kuulu minun suosikkielokuviini, mutta Abigail ja Amelia ovat kyllä ehdottomasti suosikkihahmojani koko leffassa, koska ne saavat minut aina hyvälle tuulelle. Olen siitä erikoinen persoona, että voin löytää itselleni suosikkihahmoja jopa sellaisista leffoista, joiden suurimpiin faneihin en välttämättä kuulu.

    1. Abigail ja Amelia ovat kyllä hauskoja hahmoja! Ja täytyy myöntää, että pidän myös Waldo-sedästä, vaikka moni voi pitää hahmoa vain tosi ärsyttävänä. :D Se on kiva, että onnistut löytämään jotain hyvääkin sellaisista elokuvista, joista et muuten välitä. Animaatiot vaativat kuitenkin niin monelta ihmiseltä satoja työtunteja, että en ainakaan itse haluaisi pelkästään haukkua jotain elokuvaa.

  3. Aristokatit! <3 Yksi eniten odottamistani Disney-tiistai -postauksista :D
    Minullakin on vaikeuksia eritellä parhaimpia kohtauksia tai edes suosikki-hahmoja. Molempia kun on niin monta!

    En tietolähteiden vähyyden vuoksi tiennyt juuri mitään Aristokattien tuotantovaiheista tai siitä miten paljon tarina on matkan varrella muuttunut. Suurimpana yllätyksenä tuli varmaankin Edgarille suunniteltu rikoskumppani! Olen tosin tyytyväinen ettei suunnitelmaa viety eteenpäin, muuten sekoilua olisi ollut jo liikaakin :'D

    1. Hupsista, luin tekstin eilen jai muistin väärin :’D Eihän Edgarille siis rikoskumppania suunniteltu vaan kollegaa! Mutta ei kosintajuoni yhtään vähemmän yllätyksellinen ollut.
      Mutta edelleenkin on hyvä että juonittelijoita on vai yksi!

    2. Saattoi tuo Elvira hyvinkin olla jonkin sortin rikostoverikin jossain vaiheessa tuotantoa. Ainakin heillä oli kai jotain ihan pähkähulluja suunnitelmia kissaperheen päiden menoksi. Mutta Edgarista löytyy ihan tarpeeksi juonittelijaa tämän elokuvan tarpeisiin, joten minustakin on hyvä, ettei mitään kollegaa ole mukana. :)

  4. Tuo 1996 on ilmeisesti vhs:n ilmestymisvuosi USA:ssa? Suomen julkaisu tuli tammikuussa 1995.

    1. Joo kyllä, puhun tuossa aiemmassa kappaleessa Yhdysvaltain julkaisuista ja seuraavassa kappaleessa vasta Suomen julkaisusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.