Big Hero 6 arvostelu

Big Hero 6 julkaistiin Yhdysvalloissa jo yli kaksi ja puoli kuukautta sitten, mutta Suomessa sen ensi-iltaa saatiin odottaa eiliseen saakka. Kävin katsomassa elokuvan 3D-originaaliversiona eilen siskoni kanssa ja kirjoittelin teille heti tuoreeltaan ajatuksiani arvostelun muodossa. Tekstissä on ensimmäisen kuvan jälkeen mukana reippaasti spoilereita, joten suosittelen lukemaan sen osuuden vasta kun elokuva on nähty. Spoilerittoman lopputuomion voit lukea viimeisen kuvan alta.

Uusissa elokuvissa parasta on ehkä se, kun pääsee katsomaan sellaisen ilman, että tietää juonesta tai ideasta juuri mitään. Monesti etukäteiskäsitykseni elokuvan juonesta on melko hatara ja elokuva pääsee mukavasti yllättämään. Big Hero 6:n tapauksessa kävi aikalailla näin. Tiesin sen kertovan nuorista, jotka ryhtyvät supersankareiksi, mutta onnekseni ennakkotietoni päättyvät suurinpiirtein tähän.

Elokuvan päähenkilö Hiro on 14-vuotias lapsinero, joka käyttää aikansa taistelurobottien rakentamiseen, kunnes hänen isoveljensä Tadashi esittelee hänelle San Fransokyon yliopiston mahdollisuuksia. Hiro tapaa veljensä ystävät Honey Lemonin, Go Gon, Wasabin, Fredin sekä Tadashin rakentamaan Baymax-robotin. Baymaxista sekä uusista ystävistä tulee pian hyvin tärkeä apu Hirolle tämän toipuessa häntä kohdannesta tragediasta sekä jäljittäessä naamioitunutta ideavarasta.

Big hero 6

Baymax osoittautui juuri niin sympaattiseksi ja halattavannäköiseksi kuin aavistelinkin. Olen aiemmin suhtautunut hieman krittiisesti esimerkiksi Japanista kantautuneisiin robotteja koskeviin uutisiin, mutta ainakin Baymax oli erittäin monitaitoinen ja samantyyppiselle hoitorobotille olisi varmasti käyttöä oikeassa elämässäkin. Voin kuvitella hahmon ulkomuodon vetoavan ihmisiin ympäri maailmaa. Oikean elämän tekniset mahdollisuudet eivät ehkä kuitenkaan ole vielä ihan kaikilta osin Big Hero 6:n tasolla, jotta ihan noin ihmismäisiä robotteja voitaisiin tehdä, mutta onneksi animaatioissa kaikki on mahdollista. Baymaxin liikehdintä oli koomista ja robotin jutut saivat yleisön nauramaan moneen otteeseen.

Oli mukavaa, kun elokuvan sankarit olivat niin selkeästi nörttityyppejä ja jokaisella oli omat erityistaitonsa. Elokuvassa minua ärsytti ainoastaan hieman Honey Lemonin, Cass-tädin ja Fredin ajoittainen yli-innokkuus. Mutta siinä lienee kyse lähinnä kulttuurieroista ja hihkuvainen käytös tuntui vieraalta lähinnä siksi, että se on melko kaukana omasta rauhallisesta luonteestani. Sen sijaan Wasabin hahmoon pystyin hyvin samaistumaan. Itsekin toimin parhaiten, kun on joku selvä suunnitelma tai säännöt, joita noudattaa ja tunnen hallitsevani tilannetta jollain tapaa. Elokuvassa oli niin monta keskeistä hahmoa, ettei heihin ehtinyt tutustumaan kovin tarkasti. Ainakin Go Go ja Honey Lemon jäivät minulle aika etäisiksi, kun taas mieshahmot olivat saaneet enemmän taustatarinaa.

En uskonut hetkeäkään professori Callaghanin kuolleen yliopiston räjähdyksessä. Kiinnitin kykykilpailun aikana huomiota siihen, että hän ja Alistar Krei olivat fyysiseltä olemukseltaan melko samanlaiset, jolloin kumpaa tahansa voisi epäillä naamioituneeksi pahikseksi. Torjutun bisnesmiehen muuttaminen pääpahikseksi vaikutti kumminkin liian helpolta ja kuluneelta ratkaisulta, joten arvelin Callaghanin olevan mikrobottitehtailun takana. Professorin motiivia en sen sijaan osannut arvata. Ehdin vain miettiä, että se liittyisi jotenkin alussa mukana olleisiin robottitaisteluihin, mutta sitten elokuvan tapahtumat vetäisivät taas mukaansa. Abigail-tyttären kammottava kohtalo oli kyllä toimiva motivaattori ja samanlainen tilanne saisi varmasti jokaisen isän janoamaan kostoa. Jännää muuten myös, että Alan Tudyk on nyt kolmatta kertaa putkeen Disney-pahiksen roolissa, aiemmin häntä on kuultu Karkkikunkun ja Weseltonin herttuan ääninä.

Koko San Fransokyon kaupunki oli upeaa katseltavaa. Kaupunkikuvaan oli mahdutettu niin paljon yksityiskohtia, ettei oikein tiennyt mihin kiinnittäisi huomiota. Tarvitaan varmasti useampi katselukerta, jotta huomaisi edes puolet niistä. Visuaalisesti upein kohtaus oli kuitenkin se, jossa Hiro ja Baymax sukelsivat sisään portaalista. Tuijotin varmaan siinä kohtaa valkokangasta suu auki. Usein tuommoiset portaalit kuvataan melko tummasävyisinä paikkoina, joten paikan värikäs ilme tuntui ihan uudelta. Myös musiikki tuki hyvin kohtauksia, varsinkin Baymaxin esittelykohtauksen aikana kuultu musiikki jäi mieleeni.

Elokuvaan oli upotettu myös joitain hauskoja jippoja. Huomasitteko että elokuvassa viitattiin Callaghan-Catmull -parin keksintöön. Catmull viittaa tietenkin Ed Catmulliin eli yhteen Pixarin perustajista. Poliisiaseman muistitaululla taas oli Hansia koskeva wanted-ilmoitus. Mukana oli tietysti myös Marvel-elokuville perinteinen Stan Lee -cameo, tällä kertaa taulun muodossa. Lopputekstien jälkeen nähty kohtaus oli myös hauska lisä Fredin taustatarinaan.

Big Hero 6

Toisaalta Big Hero 6 oli melko perinteinen supersankarielokuva, jossa joukon sankareita on opittava käyttämään kykyjään sekä toimimaan yhdessä. Toisaalta se, että päähenkilöt tunsivat toisensa hyvin jo ennalta auttoi pääsemään nopeammin itse toimintaan, kun tutustumiseen ei tarvinnut juuri käyttää aikaa. Big Hero 6 on miellyttävän erilainen verrattuna muihin Disney-klassikoihin ja erottuu edukseen joukosta. Jollain tapaa se toi kuitenkin mieleeni Aarreplaneetan sekä Riemukaan Robinsonin perheen, Niissä molemmissa on pääosassa kekseliäs nuorimies, joka ei ole ihan sinut tärkeän henkilön menetyksen kanssa. Myös Robinson-klassikon viesti, “Keep moving forward”, soveltuu hyvin Big Hero 6:n tarinaan. Vaikeuksista huolimatta on jatkettava työskentelyä tärkeän asian puolesta. Toivottavasti elokuva innoittaa sen nähneitä lapsia käyttämään omia taitojaan ja kehittelemään uutta. Tunsin ainakin itseni melko inspiroituneeksi elokuvan jälkeen. 

Mielestäni Big Hero 6 oli monelta kannalta onnistunut elokuva. Tarina oli viihdyttävä ja mukaansatempaava. Oli mukava huomata, että Disneyn 2010-luvun nousukausi vain jatkuu.

Kuvat: http://www.disneyanimation.com/projects/bighero6

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

4 kommenttia artikkelissa “Big Hero 6 arvostelu

  1. Olen elokuvan suhteen hyvin samoilla linjoilla kanssasi :) Callagherin paljastuminen pahikseksi ei ollut mikään yllätys, mutta hän oli mielestäni muuten onnistunut antagonisti toimimalla eräänlaisena Hiron “pimeänä puolena”, so to say. Itse en ole kovin perehtynyt supersankarigenreen, ja vaikka tietyt tropet tunnistaakin niin itselleni ei tullut mitään “tää on jo niin nähty” -fiilistä.

    Baymax oli kyllä yksi uusi äärimmäisen ihastuttava Disney-hahmo. Vaikka taisin vähän ihastua ihan jokaiseen hahmoon… :D

    1. Aaa, niinpä muuten onkin! Sekä Hiro että Callaghan janosivat kostoa, mutta Hiron ystävät onneksi toppuuttelivat tämän pimeämpiä puolia. Professori oli kyllä melko mielenkiintoinen hahmo ja elokuvan lopussa tuntui oikeastaan jo aika pahalta hänen puolestaan. Viimein hänellä olisi ollut tilaisuus saada tyttärensä takaisin, mutta sitten hän joutuukin itse telkien taakse ja oletettavasti vielä melko pitkäksi aikaa. Varsinkin se hetki, jolloin hän istui poliisiautossa ja näki tyttärensä ikkunasta, oli minusta melko vaikuttava.

      Todellakin! Baymaxilla oli monta hauskaa hetkeä ja hahmo osoittautui vielä symppiksemmäksi kuin miltä se trailerien perusteella vaikutti. :)

  2. Minäkin kävin tänään katsomassa elokuvan, jejjj! Tosin vanhoista tottumuksista kävin katsomassa elokuvan suomi-dubilla. Aluksi äänet ärsytti, mutta niihin tottui onneksi nopeasti. (Olin katsonut trailereita nimittäin alkuperäisäänillä…) Eniten äänissä ärsytti professori Callagherin vuorosanat, sillä hän ei puhunut kirjakielellä, vaan “mä” ja “sä” -murteella sanoja vääntäen. Tämä kuulosti todella omituiselta vanhahkon professorin suusta kuultuna!

    Baymax oli todella ihana hahmo, jolle sai nauraa monet naurut! Ja tosiaan GoGo ja Honey Lemon jäivät tosiaan etäisimmiksi hahmoiksi, tosin niin jäivät muutkin supersankariryhmän jäsenet Hiroa ja Baymaxia lukuun ottamatta. Olisin ehkä kaivannut lisää paneutumista heidän taustoihinsa. Ehkä heihin voisi keskittyä jatko-osassa, sillä veikkaan, että tälle elokuvalle sellainen tehdään… Tai ainakin tälle elokuvalle olisi todella helppoa tehdä jatko-osa uusista superseikkailuista!

    1. Jee! :) Itselläni taas on ollut viime vuosina tapana käydä katsomassa uudet Disney- ja Pixar-leffat alkuperäiskielellä, jos se vain on mahdollista. Täytyy kyllä vielä harkita, josko sitä kävisi katsomassa elokuvan uudestaan, jotta kuulisi suomenkielisenkin version. Olisi nimittäin mielenkiintoista kuulla itsekin miten repliikit on saatu toimimaan.

      Voisi olla oikeastaan aika mielenkiintoista nähdä elokuvan hahmot vielä toisessakin elokuvassa, täytyy pitää silmät auki mahdollisten jatko-osauutisten varalta. :) Periaatteessa ryhmän eri hahmoissa riittäisi aineksia vaikka useampaan elokuvaan, mutta saas nähdä mitä ne Disneyllä vielä keksivät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.