Cinderella – Tuhkimon tarina arvostelu

Kävin tosiaan eilen katsomassa Disneyn uutuuselokuvan Cinderella – Tuhkimon tarina originaaliversiona. Elokuvan edellä nähdystä Frozen fever -lyhäristä kirjoittelinkin jo eilen. Tässä arvioni itse elokuvasta, huomaathan, että mukana on spoilereita. Juonipaljastuksilta vältyt lukaisemalla vain lopputuomioni kolmannen kuvan alapuolelta.

Cinderella arvostelu

Cinderella – Tuhkimon tarina
Ohjaaja: Kenneth Branagh
Rooleissa: Lily James, Richard Madden, Cate Blanchett, Helena Bonham Carter, Holliday Grainger, Sophie McShera, Stellan Skarsgård
Ensi-ilta: 13.3.2015 | Kesto: 1 h 45 min

Elokuva alkaa Ellan viettäessä onnellista lapsuutta yhdessä vanhempiensa kanssa. Tummat varjot kuitenkin hiipivät Ellan perheen elämään, kun hänen äitinsä kuolee äkillisesti. Kauppiasisä menee uusiin naimisiin toisen lesken, Lady Tremainen kanssa ja Ella saa kaksi huonokäytöksistä sisarpuolta Anastasian ja Druzellan. Pian isä kuitenkin menehtyy matkallaan ja Ella saa piikatytön roolin omassa kodissaan.

Ella on aivan uskomattoman kiltti ja anteeksiantavainen eikä lannistu vähästä. Hahmo voisi olla oikeastaan karman lain keulakuva; tekemällä pyyteettömästi hyviä tekoja muiden hyväksi muuttuu oma elämäsi hyväksi. Suloinen Lily James sopi rooliin juuri niin hyvin kuin arvelinkin. Blanchettin esittämä Lady Tremaine käyttää sekä Ellan kiltteyttä että kaikkia eteen sattuvia tilanteita häikäilemättä hyväkseen. Hänen turhautumisensa typeriin tyttäriinsä huomaa helposti. Helena Bonham Carter oli huvittava Ellan hyvänä pummitä… kummitätinä. Pidin siitä, että hänen ja Tuhkimon kohtaamiselle oli annettu vähän enemmän ruutuaikaa. Elokuvan Prinssi oli kuitenkin aika unohdettava tapaus, eihän hahmolla tuntunut olevan luonnetta ollenkaan.

Minusta oli kiva ratkaisu käyttää kertojaa mukana koko tarinan ajan. Se toi elokuvaan vielä enemmän satufiilistä. Tanssiaisista oli myös saatu todellinen Tuhkimon tähtihetki. Toisinaan sitä kannattaa näköjään saapua tyylikkäästi myöhässä paikalle tärkeään tilaisuuteen.

Elokuvassa oli mukana myös jonkin verran huumoria, erityisesti juuri haltiakummin tapaamisessa. Isossa elokuvateatterissa on myös hauska kuunnella yleisön reaktioita. Varsinkin silloin kuin paljastui, että Prinssi oli mukana sotilaiden joukossa, salissa kuului tyytyväisenä myhäilevä kohahdus. Mukana oli myös yksi “Oh snap!” -reaktion aiheuttanut kohtaus, mutta en millään saa enää mieleeni, mikä se oli.

Olen jo moneen otteeseen etukäteen ihaillut elokuvan puvustusta eikä se todellakaan ollut pettymys itse valkokankaalla. Esimerkiksi Tuhkimon tanssiaispuvun loihtiminen oli tosi upea hetki, animaatioklassikon kohtaus kalpenee sille 10-0. Tämä sininen mekko näytti aivan ihanalta Tuhkimon päällä ja taitavasti valmistetun hääpuvun vilahdus jäi aivan liian lyhyeksi. Ei liene sattumaa, että hääpuvun kuviointi muistutti Ellan lapsuudessa käyttämää mekkoa ja Tuhkimon “rääsyläismekon” väritys toi mieleen animaatio-Tuhkimon. Eri tyyleillä tehtiin myös selkeämmäksi eroa Tuhkimon ja Tremainejen välille: Tuhkimon tyyli oli pikemmin raikkaan rokokoomainen, kun taas Tremainet suosivat paljon barokkimaisempaa ilmettä. Lavastuksessa ja kuvauspaikkojen valinnoissa oli myös tehty oikein hyviä valintoja.

Erikoistehosteetkin olivat oikein toimivia. Varsinkin kohtaus, jossa hyvän haltiakummin lumous särky, tuntui erikoistehoste-eksperttien taidonnäytteeltä. Kohtaukseen oli saatu myös sopivasti jännitystä.

Cinderellassa hiirten osuus oli onneksi paljon pienempi kuin animaatiossa eivätkä ne olleet niin kehnon näköisiä kuin etukäteen pelkäsin. Toki erikoistehostein tehdyt eläimet erotti edelleen helposti muista otuksista. Hiirten valkokangasaikaa olisi voinut vieläkin vähentää, Tuhkimon jutustelu niille aiheutti ainakin minussa henkistä silmien pyörittelyä. Minulla sattui nimittäin olemaan viikko sitten kohtaaminen oikean hiiren kanssa ja voin sanoa, etten ollut lainkaan ilahtunut siitä. Tuhkimo on eläinrakkaudessaan aivan omaa luokkaansa ja kohtaus, jossa hän vastustaa metsästystä livahti mielestäni jopa vähän hippeilyn puolelle.

Cinderella tuhkimon tarina arvostelu

Kuten vähän arvelinkin, Tuhkimon tarinan juonessa ei ollut mitään erityisiä yllätyksiä. Luulisi tämän sadun olevan nyt jo aikalailla käsitelty. Sen aikaisemmin näkemäni elokuvaversiot eivät oikein ole säväyttäneet, joten tämän uutuuselokuvan voi nostaa Tuhkimo-filmatisointien suosikikseni. Elokuva oli oikein viihdyttävä, mutta ei siitä kuitenkaan jäänyt sellaista pakko nähdä pian uudestaan -fiilistä. Elokuvasta nauttii varmasti enemmän, jos ei suhtaudu siihen kauhean kyynisesti, vaan asettaa nenälleen vaaleanpunaiset silmälasit.

Arvioni:

Cinderella-nuketkin tulivat myyntiin perjantaiaamuna, mutta päätin lopulta olla hankkimatta kumpaakaan nukeista. Petyin siniasuisen Cinderellan laatikkoon. Se näytti kuvissa jotenkin niin tavanomaiselta ja pitäisin nukkea kuitenkin esillä laatikossaan suuren osan ajasta. Haluan mieluummin hankkia nuken, johon olen tyytyväinen kaikin puolin. Wedding Cinderella taas näytti laatikossaankin aivan ihanalta, mutta en millään ole valmis maksamaan nukesta 300 puntaa (noin 420 e).

Joko olet ehtinyt käydä katsomassa Cinderellan? Oliko elokuva sinun mieleesi? Entä sattuiko kukaan lukijoista hankkimaan jompaakumpaa Cinderella-nukkea?

Lisäys: Cinderella – Tuhkimon tarina julkaistaan DVD:llä ja Blu-rayllä 31.7.2015.

Kuvat: Disney.com

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

9 kommenttia artikkelissa “Cinderella – Tuhkimon tarina arvostelu

  1. Kävin katsomassa tän kanssa eilen ja oli se itse asiassa aika positiivinen yllätys. Tykkäsin! Ja puvustus oli kyllä upea, varsinkin Cate Blanchett näytti ihan upealta vihreässä. Ainoastaan Tuhkimon tanssiaispukuun en ihastunut. Se oli vähän niin kuin joku Halloween-prinsessapuku tekokukkineen ja -perhosineen… Mut olen samaa mieltä hiiristä: niitä olisi voinut olla huomattavasti vähemmän. Tosi ärsyttäviä.

    1. Kiva kuulla, että elokuva yllätti positiivisesti. Tanssiaispuku oli kyllä tosi överi, monen päällä se voisi näyttää vielä enemmän halloween-asulta, mutta Lily Jamesia se puki nätisti. Voisikohan elokuvasta saada vaikka jonkin fan’s cut -version ilman hiiriä. :D

  2. Itse katsastin Tuhkimon eilen. Elokuva imaisi kyllä mukaansa aika odottamattomalla tavalla! Siinä tuntui olevan todellista Disneyn taikaa. Olen samaa mieltä ettäTuhkimon hahmo oli kyllä itsessään vähän liioteltu eläinrakkaudessaan, hiirien kanssa puhuminen teki hänestä ehkä tahattoman naiivin oloisen. Prinssi oli aika särmätön kaveri, ja ärsyttää kun hänelle ei voitu antaa kunnollista nimeä, hän oli joko prinssi tai sitten se Kit.

    Taian murtuminen oli lempikohtaukseni. Juuri sopivalla tavalla jännittävä :)

    Tykkäsin myös Frozen Feveristä. Tangled-lyhäri keskittyi ihan liikaa eläin-sidekickeihin, mutta Frozen Feverissä pääsivät siskokset onneksi pääosaan :D Tuo Elsan “vaatevoima” on kyllä vähän outo, vaikka kyllähän hän Let it gossakin taikoo sen mekon tyhjästä…

    1. Joo, Disneyn taika on oikein sopiva termi kuvaamaan tätä elokuvaa. Hiirille puhuminen sai Tuhkimon tosiaan vaikuttamaan vähän höpsähtäneeltä. Eipä ihme, että sisarpuolet keskustelivat jotain sen suuntaista, ettei Tuhkimo olisi ollenkaan se penaalin terävin kynä. Tuo prinssin nimiasia sai minut miettimään sitä, tullaankohan Kaunottaren ja hirviön live action -versiossakaan mainitsemaan Hirviön oikeaa nimeä.

      Juuri tuon takia minäkin pidin Frozen feveristä enemmän. Olen ajatellut, että Elsan itselleen taikoma mekko oli oikeasti jonkin sortin taikajäätä, jolloin se sopisi hänen talvisien voimien repertuaariinsa. Mutta ehkä Elsan voimat ovatkin oikeasti monipuolisemmat kuin elokuva antoi ymmärtää. ;)

  3. Minä tykkäsin Cinderellasta TOSI paljon!!!!! Minulla taisi olla päällä ne vaaleanpunaoset silmälasit…. Mutta minusta oli aivan mahtavaa, että elokuva mukaili niin hyvin animaation juonta. Animaatiohiiret eivät ärsyttäneet minua yhtään, vaan ne sopivat mainiosti elokuvaan. Minun mielestäni Cinderella oli THE tapaus, ja tulen varmasti ostamaan sen itselleni sitten tulevaisuudessa. :)

    1. Jee, on aina ihan mahtavaa, kun tulee vastaan joku elokuva, josta pitää itse tosi paljon! Vaaleanpunaisten lasien kanssa tai ilman. :) Täytyy luultavasti itsekin ostaa Cinderella, kunhan se jossain vaiheessa julkaistaan blu-rayllä, vähintään jo Frozen feverin takia. ;P

  4. Pakko ilmaista nyt vastarannankiiski-mielipiteeni, koska kävin tänään katsomassa leffan, enkä tykännyt. Pettymys oli sitäkin suurempi, koska olin odottanut pitäväni uusintakerronnasta ja olin odottanut sen näkemistä kovasti. Jotkut asiat kyllä toimivatkin oikein hyvin, kuten täälläkin kehutut upeat puvustus ja lavastus. Prinssi ja kuningas olivat mielestäni suuri parannus animaatioklassikosta, Cate Blanchett esitti äitipuolta soveliaan hyytävästi ja Helena Bonham Carter oli hauska kummitäti.

    Tuhkimon hahmo sen sijaan tuntui ihan karmivan siirappisuloiselta möykyltä puhdasta hyvyyttä ilman mitään persoonallisuutta. Klassikossa inhoan venytettyjä hiiri-kohtauksia, mutta itse Tuhkimoon liittyvä aines toimii mielestäni usein hyvin. Tässä versiossa Tuhkimon vauvalepertelyt hiirille tuntuivat kuitenkin melkein pahemmilta kuin hiiriseikkailut animaatiossa. En löytänyt hahmosta mitään muuta kuin sokeria. Hänen tilanteensa ei myöskään vaikuta yhtä lohduttomalta kuin klassikossa, jossa Tuhkimo on elänyt palvelijan asemassa vuosia, ja prinssin juhla näyttäytyy ainoana toivon säteenä. Mekonrepimiskohtauskin tuntui lähinnä tönäisyltä esikuvaansa verrattuna, vaikka liveleffaan olisikin varmaan ollut vaikea lisätä yhtä väkivaltaista kohtausta.

    Täydellisen eri mieltä olen mekkotransformaatiosta. Ylipäänsä tykkään, kun animaatioleffassa Tuhkimo kärttää innoissaan mekkoa kummilta, ja sitten, kun hän lopulta pitkän pohjustuksen jälkeen saa uuden mekon, muutos on lyhyt, tyylitelty ja kertakaikkisen taianomainen. Tässä mekkopyöriminen tuntui omaan makuun liian venytetyltä, eikä ollenkaan yhtä voimakkaalta. Ei sinänsä huono kohtaus, mutta omalla listallani pistetilanne 10-0 menee ytimekkään ylväälle animaatioversiolle.

    Makuasioita toki, ja hyvä, että te muut olette löytäneet leffasta enemmän tykättävää, koska pettymys on kamala fiilis. ;___;

    1. Harmi, ettei Cinderella ollut sinun mieleesi. On tosi tympeää, jos jokin, josta on kovasti odottanut pitävänsä osoittautuukin pettymykseksi. :/

      Omaan mielipiteeseeni Cinderellasta vaikutti varmasti paljon se, etten vain koskaan ole innostunut kovin paljoa animaatioelokuvasta. Cinderellan mekkokohtaus oli minusta tosi näyttävä (mutta tosiaan aavistuksen verran venytetty) ja sai aikaan vau-elämyksen. Animaatio-Tuhkimo ei ole saanut minussa aikaan samanlaista reaktiota, vaikka tanssiaismekon taikominen on tyylikäs hetki. Bonham Carterin kummitäti taitaa olla aika paljon dramaattisempi tapaus kuin animoitu vastineensa.

      1. En oikeastaan itsekään ole kovin innostunut animaatio-Tuhkimosta leffana. Älysinkin juuri, että itsellä taisi mennä niin, että jos tykkäsin jostain animaatiossa, en tykännyt siitä tässä. Jos taas en tykännyt jostain animaatiossa niin tässä tykkäsinkin saman asian toteutuksesta.

        Animaation kummitäti ei koskaan säväyttänyt, mutta Bonham Carter oli uuden leffan ilahduttavimpia osuuksia. Animaation höpökuningasta en ole koskaan oikein sietänyt ja prinssi on tylsimys, mutta tässä kummatkin toimivat kivasti.

        Sen sijaan Tuhkimon tyylikkyys ja ylväys ovat sellaisia asioita, joita arvostan animaatiossa. Tykkään myös animaation yksinkertaisen mutta arvokkaan tyylitellystä taiteellisesta näkemyksestä varsinkin muodonmuutoskohtauksessa, kurpitsavaunuissa ja Tuhkimon puvustuksessa. Siksi sitten kaikki Tuhkimoa ja noita tiettyjä visuaalisia valintoja koskeva sisältö jäi itselleni aika tyhjäksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.