Disneyn hopeakausi

Toukokuun alusta lähtien on käsitelty taas kahdeksan Disney-klassikon tekoa. Ennen kuin siirrytään seuraavien elokuvien pariin, otetaan vielä kunnon yleiskatsaus vuosien 1950–1967 tapahtumiin studiolla.

Disney hopeakausi

Disneyn kultakautta ja pakettikautta seuranneita kahta vuosikymmentä kutsutaan usein nimityksellä hopeakausi (engl. The Silver Age). Sotavuosien jälkeen Disney-animaatiot kokivat uuden nousun, kun studio ryhtyi jälleen tekemään kokopitkiä elokuvia. Elokuvat Tuhkimo, Liisa Ihmemaassa, Peter Pan, Kaunotar ja kulkuri, Prinsessa Ruusunen, 101 dalmatialaista, Miekka kivessä ja Viidakkokirja kuuluvat studion rakastetuimpiin animaatioihin.

Hopeakautta pidetään paluuna takaisin Disneyn parhaisiin vuosiin

Hopeakauden elokuvat jatkavat Disneylle tuttua linjaa, sillä Kaunotarta ja kulkuria lukuun ottamatta ne perustuvat tunnettuihin satuihin tai kirjoihin. Kaunotarta ja kulkuriakaan ei tosin keksitty pelkästään studion työntekijöiden voimin ja tarina julkaistiin kirjana pari vuotta ennen elokuvan ilmestymistä.

Hopeakauden myötä Disney-animaatioiden musiikki muuttui. Kultakaudella laulut muistuttivat iskelmiä, mutta 1950-luvulla musiikki alkoi muuttua hieman modernimpaan suuntaan. Taustamusiikin saralla Kaunotar ja kulkuri oli yhden aikakauden päätös, sillä se oli viimeinen Disney-klassikko, jonka teossa säveltäjä Oliver Wallace oli mukana. Seuraavana ilmestyneen Prinsessa Ruususen musiikki pohjautui balettiin, mutta 101 dalmatialaista toi mukanaan aivan uusia sävelmiä, sillä George Bruns toi musiikkiin voimakkaan jazz-vivahteen. Shermanin veljekset taas kirjoittivat animaatioihin lauluja omalla rennolla ja vitsikkäällä otteellaan.

Elokuvien visuaalinen puolikin oli kunnianhimoisempi kuin sota-aikana. Hopeakauden elokuvat voi myös niputtaa sen perusteella kolmeen eri ryhmään. Kauden ensimmäisissä elokuvissa; Tuhkimossa, Liisa Ihmemaassa ja Peter Panissa näkyy selvästi Mary Blairin kädenjälki. Blair vaikutti näiden kolmen elokuvan lavastukseen ja toi niihin rohkean värienkäyttönsä. Mary Blairin päätti kuitenkin lähteä studiolta vuonna 1953 ja tehdä tilaa seuraaville taiteilijoille.

Seuraavaksi ilmestyneille elokuville, Kaunottarelle ja kulkurille sekä Prinsessa Ruususelle yhteistä taas on se, että ne tehtiin kunnianhimoisessa laajakuvaformaatissa. Aiempaa leveämpi kuva vaati sekä taustamaalareilta sekä animaattoreilta enemmän työtä kuin aiemmin käytetty 1,37:1-kuvasuhde. Taiteilija Eyvind Earlen osuus oli vielä pieni Kaunottaressa ja kulkurissa, mutta Prinsessa Ruususessa hänen tyylinsä näkyy hyvin voimakkaasti.  Prinsessa Ruususta voidaankin pitää hopeakauden huipentumana, sillä sen teko vaati studiolta tavattoman paljon aikaa ja resursseja.

Ruususen valmistumisen jälkeen Disney-klassikoiden teossa tapahtui muutoksia niin tekniikan, tyylin ja tarinoiden osalta. Toisen samanlaisen elokuvan tekeminen olisi tullut kestämättömän kalliiksi talousvaikeuksissa olleelle studiolle, joten tekijöiden oli keksittävä halvempi tapa tehdä elokuvia, mikäli he halusivat jatkaa. Niinpä Ub Iwerks keksi valjastaa uuden tekniikan tekijöiden avuksi ja 101 dalmatialaisesta eteenpäin animaatioita ei enää tehty kokonaan käsityönä.

Aiemmin animaattorit olivat ensin piirtäneet elokuvan jokaisen ruudun käsin ja sitten ink & paint -osasto oli jäljentänyt sen kalvolle ja maalannut kuvan. Xerox-kopiokonetta käyttämällä työläs jäljennysvaihe jäi kokonaan välistä, sillä animaattoreiden tekemät piirrokset voitiin kopioida suoraan kalvoille. Menetelmää testattiin ensimmäisen kerran Prinsessa Ruususen lohikäärmekohtauksessa sekä Goliath II -lyhytelokuvassa, jonka jälkeen sitä käytettiin kaikissa studion tulevissa animaatioklassikoissa. Xerox-menetelmä oli vallalla seuraavat 50 vuotta.

Waltin huomio siirtyy toisaalle

Vaikka hopeakauden elokuvissa on paljon samaa kultakauden kanssa, oli kulissien takana hyvin erilaista. Mitä pidemmälle hopeakausi eteni, sitä vähemmän Walt Disney itse oli enää mukana studionsa animaatioiden teossa. Hänen mielenkiintonsa animaatioita kohtaan hiipui ja sen sijaan hän kiinnostui rautateistä, näytellyistä elokuvista, televisio-ohjelmista ja huvipuistoista. 1950-luvun alusta lähtien hän keskitti energiaansa yhä enemmän Disneylandin suunnitteluun, rakentamiseen ja markkinointiin ja vuonna 1952 pidettyjen Kaunottaren ja kulkurin käsikirjoituskokousten jälkeen Walt ei enää juuri osallistunut animaatioelokuvien tekoon. Prinsessa Ruususen ilmestyessä taas Disneylandin laajennus ja tv-työt veivät aikaa.

Walt valvoi animaatiostudiotaan 101 dalmatialaista -elokuvaan asti ja oli jonkin verran mukana myös Viidakkokirjan teossa. Hänellä alkoi kuitenkin olla jo ikää ja jo vuoden 1954 jälkeen Walt oli jo alkanut suunnitella sukupolvenvaihdosta yhtiössä. Hän kaavaili seuraajakseen vävyään eli Ron Milleriä. Vastuun animaatioelokuvien teon jatkumisesta hän taas asetti Wolfgang Reithermanin harteille. Waltin kuolema tuli kuitenkin jokseenkin yllätyksenä eikä muuttuneeseen tilanteeseen oltu varauduttu kovin hyvin. Studion pari seuraavaa vuosikymmentä kuluikin uuden suunnan etsinnässä.

Lähteet:
Gabler, Neal: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni (2008)
Nicole, Jade: The History of Disney Music
Walt Disney -dokumenttisarja (2015)


Hopeakauden aikana en ihan pysynyt aiemmin asettamissani aikatauluissa, mutta ajattelin, että on parempi antaa teksteille aikaa kuin kirjoittaa niitä hirveässä kiireessä. Hopeakauden klassikoista oli taas paljon mielenkiintoisempi kirjoittaa, kuin pakettikauden animaatioista ja elokuvatkin katsoi mielellään. Täytyy myöntää, että aikakauden elokuvista suosikeikseni nousevat ne, joilla on eniten nostalgia-arvoa eli Prinsessa Ruusunen, Kaunotar ja kulkuri sekä 101 dalmatialaista.

Disney-tiistait siirtyvät taas tauolle vähintään kuukauden ajaksi. Tauon jälkeen jatketaan pronssikauden ja Aristokattien kanssa. Pronssikausi on minulle vähän oudompi ajanjakso Disneyn historiassa, joten tarkempi tutustuminen aikakauteen on paikallaan, vaikka elokuvat eivät niin huippuja olekaan. Ja aikakausista mielenkiintoisin, eli Disney-renessanssi häämöttää aina vaan lähempänä.

Onko sinulla jokin suosikki tai inhokki Disneyn hopeakauden elokuvista? Entä minkä pronssikauden elokuvan (klassikot 20–27) Disney-tiistaita odotat eniten?

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:

10 kommenttia artikkelissa “Disneyn hopeakausi

  1. Suosikkejani tältä aikakaudelta ovat Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen ja Peter Pan, niitä jaksaa katsoa aina uudestaan ja uudestaan. Pronssikauden elokuvista odotan eniten Aristokatteja ja Basil Hiirtä. :)

    1. Disney-klassikot ovat varmasti siksi suuria suosikkejani, että ne kestävät helposti monta, monta katselukertaa. Omiin lemppareihin ei varmasti koskaan kyllästy! :) Odotan myös itse noista elokuvista kirjoittamista, sillä Aristokatit kuuluu lapsuuden suosikkeihini ja Basil Hiirestä tiedän niin vähän, että siitä selviää varmasti paljon mielenkiintoista. :)

  2. Minun ehdoton suosikki Disneyn hopeakaudelta on Prinsessa Ruusunen. Pronssikaudelta odotan minäkin eniten Aristokatteja (onneksi odotus ei ole hirveän pitkä, sillä se on seuraavana vuorossa) sekä Robin Hoodia. Jejjj! :)

    1. Prinsessa Ruusunen on kyllä niin upea elokuva että! Ja Robin Hood taas on niin jännä tapaus, että odotan suurella mielenkiinnolla siitä kirjoittamista. :)

  3. Hopeakausi oli kaikenkaikkiaan täynnä mahtavia klassikoita, ja onkin helpompi sanoa näin päin että vain Liisa Ihmemaassa ja Miekka kivessä olivat sellaiset klassikot, jotka eivät olleet niitä kovin mieluisia!

    Ja tulevista, pronssikauden klassikoista odotan minäkin erityisesti Aristokatteja sekä tietysti Basil Hiirtä ja Topia & Tessua!

    1. Nuo kaksi mainitsemaasi elokuvaa eivät oikein lukeudu minunkaan suosikkeihini, varsinkaan Miekka kivessä ei vaan yhtään iske. Onneksi muut ovat paljon mieluisampia.

      Aristokatithan vaikuttaakin yllättävän suositulta, mutta hyvä elokuvahan se onkin. :)

  4. On ollut niin kiiruisa kesäaikataulu, että hopeakauden leffakäsittelyjä on jäänyt monta rästiin, pitääpä ottaa kiinni kun kohta pääsee lomalle.

    Hopeakaudelta tutuimmat klassikot ovat minulle Tuhkimo, Kaunotar ja Kulkuri sekä Prinsessa Ruusunen, ja niitä on tullut katsottua eniten varmasti juuri siksi, että pidän niistä eniten. En tuntenut pienempänäkään juuri vetoa kauden poikaseikkailuihin, kun ne tuntuivat aina jotenkin haahuilevammilta kuin rakkaustarinat. Pääpoika puuhaa sitä ja tätä Peter Panissa, Miekka kivessä ja Viidakkokirjassa hassujen ystävien kanssa, mutta leffat ovat vähän selkärangattomia episodimaisen rakenteensa ja varsinkin vähän heikkojen keskuskonfliktiensa puolesta puolesta. Sama pätee toki Kaunottareen ja Kulkuriin, mutta ehkä sitten naisnäkökulma ja romanssi saavat minut enemmän mukaan. Prinsessaleffoissa taas on vikansa, mutta niissä on myös voimakas emotionaalinen konflikti kantaa leffoja mielestäni paremmin. 101 dalmatialaista on tullut nähtyä vain pari kertaa. Se on mielestäni näistä kaikista tarinallisesti tiivein, mutta siinä en oikein osaa välittää hahmoista, kun ne tuntuvat enemmän tarinan välikappaleilta kuin itsessään mielenkiintoisilta henkilöiltä.

    Liisa Ihmemaassa taas on yksi parista suuresta klassikko-inhokistani, koska en voi sietää sen mistäänkertomattomuutta ja hekumoivaa narratiivin puutetta. Mielestäni on kyllä tosi hauskaa ja jopa näkökulmaa avartavaa, että yleensä kun ihmiset tykkäävät leffasta, he tykkäävät juuri samoista syistä joiden takia itse inhoan.

    1. Tämä kesä on ollut minullakin niin kiireinen, että muiden blogien lukeminen on jäänyt harmittavan vähälle.

      On ihan totta, että useampi hopeakauden elokuva tuntuu aika haahuilulta. Niistä ei oikein koskaan muista, missä järjestyksessä kaikki tapahtumat oikein tulivatkaan, kun juonen eteneminen ei ole yhtään niin selkeä kuin vaikka Prinsessa Ruususessa tai Tuhkimossa.

      Liisa Ihmemaassa on kyllä ihan omaa luokkaansa ja melko erikoinen tapaus Disney-klassikoiden joukossa. Sen “tarinattomuus” ei ole minunkaan makuuni, mutta elokuvan visuaalinen ilme on sentään tosi kiva.

  5. Kaunotar&Kulkuri on ehdoton suosikkini näistä. Varmaan kertoo jotain sekin, että yhden meidän perheen koiran nimeksi tuli Tupsu :)
    Ne ovat vaan niin suloisia, ne koirat.
    Ja kiva blogi, en ole aiemmin törmännyt tähän :)

    1. Kaunotar ja kulkuri on kyllä ihana elokuva! Ja Tupsu on ihan huippu nimi koiralle! Jos hankin itse joskus koiran, niin Disney-aiheinen nimi on ihan must! :)

      Kiitos Outi! Toivottavasti tykkäät lukea juttujani jatkossakin! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.