Disneyland Paris 2018: Kolmas päivä

Tänään on vuorossa viime syksyn Disneyland Paris -matkaraporttien viimeinen osa. Päivämme oli aika rauhallinen

Compass Club Loungen aamupala

Kolmantena ja viimeisenä päivänämme olimme oikein reippaita ja heräsimme jo vähän ennen seitsemää ja jo varttia yli seitsemän olimme Compass Club Loungessa aamupalalla. Edellisenä päivänä olimme saapuneet aamupalalle vasta vähän ennen yhdeksää ja ero aikaisempaan aamupala-aikaan oli melkoinen. Jos vain jaksaa, kannattaa ehdottomasti mennä heti aikaisin aamupalalle, sillä silloin saa nauttia aamiaista huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa.

Aamupalan jälkeen käväisimme vielä huoneessamme pakkaamassa loppuja tavaroita matkalaukkuihin ja suuntasimme sitten kohti Studios-puistoa.

Crush’s Coaster

Päivän ensimmäinen laite oli Walt Disney Studios Parkista löytyv’ Crush’s Coaster -sisävuoristorata. Laitteeseen tuntuu aina olevan pitkä jono, joten paras vinkki lienee suunnata sinne heti puiston avauduttua. Olimme jonossa heti yhdeksältä ja jonotettuamme puolisen tuntia, pääsimme laitteen kyytiin. Tykkään Crush’s Coasterista, sillä se ei ole liian hurja ja koska sen teemoitus on hauska.

Rock ‘n’ Roller Coaster starring Aerosmith

Crush’s Coasterin jälkeen jatkoimme matkaa puiston toiselle puolelle ja kävimme kokeilemassa ensimmäistä kertaa Rock ‘n’ Roller Coasteria. En oikein tiennyt mitä odottaa laitteelta, mutta aika hurjaa sen kyydissä oli. Olen aina vuoristoradoissa tosi epävarma siitä, uskaltaako silmälasit pitää päässä, joten otin ne pois ja muistikuvani vuoristoradasta ovat kirjaimellisesti aika sumeat (heh heh). Melkoista höykytystä meno kuitenkin oli.

Rock ‘n’ Roller Coaster ei siis päässyt suosikkilaitteideni listalle, mutta ehkä se pitää käydä kokeilemassa uudestaan, kun se on teemoitettu uudestaan Avengers ja Iron Man -tyyliin. Uudistuksen on määrä alkaa tulevana syksynä.

Toy Soldier Parachute Drop

Viimeinen laitteemme Studios-puolella oli Toy Soldier Parachute Drop. Pidimme laitteesta edellisellä reissulla, joten halusimme päästä vielä käymään sen kyydissä. Valitettavasti teimme kyllä pahan virheen, sillä menimme tällä kertaa normaaliin jonoon single rider -jonon sijaan. Tavallinen jono oli kamalan hidas, sillä laitteen lastaaminen vie pitkään. Hitaus ärsytti ihan extrapaljon, sillä meidän oli vielä ehdittävä käymään kirjautumassa ulos hotellista ennen kello yhtätoista.

Single rider -jonosta taas otetaan ihmisiä koko ajan muutoin tyhjiksi jääville paikoille ja odotus tuskin on koskaan kovin pitkä. Jos siis ei ole ihan välttämätöntä päästä istumaan vierekkäin kaverin kanssa, kannattaa ehdottomasti mennä single rider -jonoon. Emme itse varmasti tee enää toiste sitä virhettä, että menisimme tavalliseen jonoon.

Toy Soldier Parachute Dropin jälkeen kiirehdimme siis pikaisesti hotellille ja kirjauduimme ulos. Laukut jätimme hotellille säilytykseen vielä muutamaksi tunniksi. Uloskirjautumisen olisi voinut tehdä toki heti aamulla ja se olisikin luultavasti ollut järkevämpää, sillä hotellilla käyntiin meni kuitenkin jonkin verran aikaa.

Muutamat viimeiset puistotunnit päätimme viettää Disneyland Parkissa. Vietimmekin tosiaan varmaan 90 % ajastamme Disneylandin puolella, sillä Studios-puisto nyt vaan on aika plääh. Walt Disney Studios Parkissa on tällä hetkellä vain pari laitetta, joista tykkään erityisesti ja olimmekin jo ehtineet käydä niissä aamulla. Onneksi Studiosin puolelle on tulossa lähivuosien aikana vähän jotain uutta kivaa, kun sinne rakennetaan Marvel, Star Wars ja Frozen-alueet. Näitä uudistuksia saa kuitenkin odottaa vielä useamman vuoden ajan.

Big Thunder Mountain

Disneyland-puiston puolelle päästyämme kävimme ostamassa muutamat postikortit ja vähän Hessu-karkkia. Jäimme hetkeksi istuskelemaan linnan edustalle ja kirjoitin postikortit valmiiksi.

Kun kortit oli kirjoitettu ja karkit olivat kadonneet parempiin suihin, suuntasimme yhden lempilaitteemme luo. Meidän oli ollut tarkoitus käydä Big Thunder Mountainissa jo aiemmin, mutta sille ei ollut sattunut sopivaa hetkeä. Nyt kuitenkin käytimme Hotel fastpassimme ja riensimme laitteeseen pitkän jonon ohi.

Big Thunder Mountain on kyllä kiva vuoristorata. Se on vauhdikas, mutta ei kuitenkaan liian hurja kaltaiselleni jännittäjälle. Ja Pariisin versio on todellakin parempi kuin Tokiosta löytyvä.

BTM:n jälkeen kävimme hakemassa fastpassit Buzz Lightyear Laser Blastiin ja kävelimme sitten Adventurelandiin.

Hakuna Matata

Kello oli jo yksi, joten meillä alkoi olla jo vähän nälkä. Päätimme tällä kertaa kokeilla Adventurelandista löytyvää afrikkalaistyylisesti sisustettua Restaurant Hakuna Matataa.

Tilasimme jaettavaksi kanasalaatin, vettä sekä annoksen, johon kuului paistettua kanaa, ranskalaisia, mehu sekä jogurtti jälkkäriksi. Ruuat maksoivat yhteensä noin 25 euroa. Ruoka oli ihan hyvää, vaikkakin ei mitenkään mieleenpainuvaa. Nälkä lähti kyllä hyvin. Edellisellä reissulla kokeilemamme Fuente del Oro Restaurante oli kyllä ehkä näistä kahdesta pikaruokapaikasta kivempi.

Ruokailun jälkeen meillä oli aikaa käydä vielä parissa laitteessa. Aiemmin hakemiemme fast passien käyttöaika ei ollut ihan vielä, joten kävimme ensin Small worldissa. Se olikin sopivan rauhallinen laite meille, kun mahat olivat ihan täynnä.

Reissun viimeinen laite olikin sitten Buzz Lightyear Laser Blast. Voitin tällä kertaa, sillä laite pysähtyi juuri sopivan maalitaulun kohdalle.

Buzzin jälkeen olikin aika käväistä vielä viimeisen kerran hotellilla hakemassa laukkumme säilytyksestä. Emme luottaneet siihen, että busseja kulkisi, joten kävelimme laukkujen kanssa Disney Villagen läpi juna-asemalle. Sieltä matkasimme TGV-junalla Charles de Gaullen lentokentälle ja lopulta Helsinki-Vantaalle.

Yhteenveto

Viime syksyn reissu oli tähän mennessä ristiriitaisin Disney-matkamme ja eikä mikään kaikkein paras. Matkan jälkeen olen ajatellut, että kaksi puistokäyntiä vuodessa on ehkä meille liikaa. Japanin-matkamme vaati aika paljon suunnittelua ja uusiin puistoihin tutustumista, joten en jaksanut suunnitella Disneyland Parisin reissua hirveästi etukäteen. Tokyo Disney Resort oli vaan myös upeampi paikka kuin Disneyland Paris ja vertailua näiden kahden paikan välillä oli mahdotonta välttää.

Tokion puistoissa jäi ehkä eniten harmittamaan vain se, että moni asia oli vain japaniksi. Siitä pääsi kuitenkin yli, kun puistojen ilmapiiri oli muuten niin mukava ja cast memberit (eli puistojen työntekijät) olivat todella, todella ystävällisiä. Pariisissa ehkä suurin ärsytyksen aihe oli se, miten ranskalaisen välinpitämättömiä cast memberit olivat. On tietysti myös mahdollista, että kaikki olivat jo aika väsyneitä pitkän ja varmasti kiireisen kesäsesongin lopulla.

Näiden ajatusten myötä ja viime vuodesta oppineena koitamme jatkossa suunnitella puistojuttuja laatu korvaa määrän -ajatusta silmällä pitäen. Olemme suunnitelleet tälle loppuvuodeksi yhtä matkaa uuteen puistoon ja vuonna 2020 on ajatuksissa käydä tutustumassa toiseen meille uuteen puistoon. En vielä halua paljastaa suunnitelmistamme sen enempää, sillä ne ovat vielä aika karkealla tasolla ja muutoksia voi vielä tulla.

Ennen seuraavia matkaraportteja ajattelin kirjoitella muutaman informatiivisemman jutun sekä Disneyland Parisista että Tokyo Disney Resortista. Aihelistalla ovat muun muassa parhaat vinkkini matkan varaamiseen tai muita käytännön vinkkejä. Jos sinulla on jotain kysymyksiä kumpaan tahansa puistoon liittyen, niin laita kommenttia tai vaikka viesti Instagramissa @disnerddreams.

Disneyland Paris 2018 -postaukset:
Disneyland Paris 2018: Bucket list
Disneyland Paris 2018: Ostosten esittely
Disneyland Paris 2018: Ensimmäinen päivä
Disneyland Paris 2018: Disney’s Newport Bay Club
Disneyland Paris 2018: Toinen päivä

| Kategoriassa Disney life | Avainsanat:, ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.