Disneyn kultakausi

Viime viikkojen aikana olette saaneet lukea viiden ensimmäisen Disney-klassikon tuotannosta. Nyt onkin aika vielä hieman summata yhteen vuosien 1937–1942 tapahtumia, elokuvien yhteisiä piirteitä ja muita huomioitani.

Disneyn kultakausi - Disnerd dreams

Walt Disneyn viiden ensimmäisen kokoillan elokuvan muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan usein nimellä Disneyn kultakausi. Elokuvia Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Pinocchio, Fantasia, Dumbo ja Bambi ei tietenkään tehty mitään samaa muottia käyttäen, mutta ne loivat pohjan kaikille tuleville Disney-klassikoille ja muokkasivat yleisön ajatuksia animaatioista ylipäätään. Kaikista kultakauden elokuvista voi löytää elementtejä, jotka yhdistetään nykyään vahvasti Disneyn animaatioelokuviin.

Kultakauden aikana luotiin Disneyn klassikkoanimaatioiden perusta

Ensimmäisissä Disney-klassikoissa on mukana mieleenpainuvia hahmoja, musiikkia ja lauluja, ennennäkemättömän erinomaista animaatiota ja tietysti Disneyn taikaa. Fantasiaa lukuun ottamatta kaikki kultakauden elokuvat perustuvat enemmän tai vähemmän tunnettuihin tarinoihin, jotka Walt Disney valitsi elokuviensa pohjaksi ja sitten muokkasi työntekijöidensä kanssa visionsa mukaisiksi. Tarinoita ei missään tapauksessa haluttu noudattaa orjallisen tarkasti, vaan niihin otettiin aineksia monesta eri lähteestä. Tapa on jäänyt elämään, sillä hyvin suuri osa Disney-animaatioista perustuu satuihin tai kirjoihin.

Kansantaruja ja satuja oli tietysti käytetty jo lyhyiden piirrettyjen innoittajana, mutta Walt teki tiukan eron niiden ja kokoillan animaatioidensa välille. Lyhyet piirretyt olivat lähinnä naurattaneet yleisöä, mutta animaatioelokuvien oli tarkoitus herättää monia muitakin tunteita. Kun Lumikki oli todistanut, että yleisö pystyy ylipäätään eläytymään piirroshahmon asemaan, Walt halusi viedä elokuvansa vielä pidemmälle. Hän suhtautui studionsa elokuviin taiteena eikä pelkkänä viihteenä.

Keskeisin kultakauteen sijoittuva tekninen kehitysaskel on monitasokamera: liki nelimetrinen kamerarakennelma, jossa eri kuvatasoja pystyi liikuttamaan toisistaan riippumatta. Kameraa oli testattu studiolla The Old Mill (Vanha mylly, 1937) -lyhytelokuvassa ja Lumikki sai olla ensimmäinen täyspitkä elokuva, jossa sitä käytettiin. Monitasokameralla elokuvaan saatiin luotua aiempaa hienostuneempi syvyysefekti ja sen avulla tehdyistä zoomauksista on tullut melkeinpä liki Disneyn tavaramerkki. Kamera mahdollisti myös monet erikoistehosteet, kuten veden välkkeen tai tähtien tuikkeen. Monitasokameraa käytettiin yli 50 vuoden ajan, kunnes 80–90-lukujen taitteessa siirryttiin käyttämään digitaalista kameraa.

Kultakausi-nimityksestä huolimatta tuolloin valmistuneet elokuvat eivät olleet mitenkään poikkeuksellisen tuottoisia tai yhtä suurta voittoputkea, vaan osa niistä uhkasi jopa kaataa koko studion. Lumikki oli suuri menestys ja se nosti Walt Disneyn nimen hetkessä kaikkien tietoisuuteen, mutta toisen maailman sodan alettua osa markkinoista oli poissa pelistä eikä studiolla mennyt kovin hyvin. Vasta Dumbo onnistui tuomaan enemmän lipputuloja. Myöhemmin kaikki ovat tietysti ansainneet budjettinsa moninkertaisesti takaisin ja niitä pidetään animaatioelokuvien uranuurtajina.

Walt ja hänen työntekijänsä

Kultakauden aikana nimenomaan itse Walt oli hyvin keskeisessä roolissa mukana elokuvien teossa. Varsinkin 30-luvun lopussa ja 40-luvun alussa elokuvat Waltin tärkein prioriteetti ja hänen perheensä jäi niille kakkoseksi. Hän valvoi Lumikkia aivan erityisen tarkkaan, mutta seuraavien elokuvien myötä Waltin huomio alkoi vähä vähältä kiinnittyä toisaalle ja elokuvien ohjaajat saivat enemmän vastuuta. Tuotannon vastuunjako ei tosin ollut vielä aivan huippuunsa hiottu, sillä kullakin elokuvalla oli yleensä pääohjaaja sekä useita jaksojen ohjaajia nykyisen 1–2 ohjaajan sijaan.

Kultakauden alkaessa studiolle oli palkattu useita uusia työntekijöitä, heidän joukossaan myös “Disneyn yhdeksän vanhaa miestä” eli Les Clark, Marc Davis, Ollie Johnston, Milt Kahl, Ward Kimball, Eric Larson, John Lounsbery, Wolfgang Reitherman ja Frank Thomas. Tuolloin he tosin olivat pikemminkin yhdeksän nuorta miestä, joista kouluitui kokemuksen kautta joukko taitavia animaattoreita. Myöhemmin he vastasivat tärkeimpien hahmojen aninoinnista, listasivat animaation 12 periaatetta ja kouluttivat seuraavan polven animaattoreita.

Studiolle palkattiin tietysti myös monta, monta muuta työntekijää, jotka työskentelivät muun muassa välianimaattoreina ja tussaajina. Studio kasvoi todella nopeasti ja aluksi rakennusta oli laajennettu lisäsiivillä, mutta kun kävi selväksi, etteivät ne toisi kunnollista ratkaisua tilanpuutteeseen, Walt päätti veljensä Royn vastustusteluista rakennuttaa upouuden studion. Studio aloitti muuton Hyperion Avenuelta uusiin tiloihin Burbankiin vuoden 1939 lopussa ja listautui Royn ehdotuksesta pörssiin seuraavana keväänä. Vuoden 1941 alussa työntekijöitä oli jo noin 1200.

Kultakausi lähenee loppuaan

Nopean kasvun ja muuton myötä studion ilmapiiri oli myös muuttunut kireämmäksi. Uusi studio tuntui liiankin hienolta paikalta ja oli kuin tehdas, jossa eri osastot pidettiin erillään. Kaikki työntekijät eivät enää tunteneetkaan Waltia henkilökohtaisesti eikä Walt pitänyt pienempien roolien työntekijöitä taiteilijoina. Työntekijöiden välillä alkoi muodostua eräänlainen luokkajako ja esimerkikisi taitavimmat animaattorit pääsivät mukaan tekemään koko illan elokuvia, kun taas muut saivat näyttää taitojaan vain lyhytelokuvissa.

Monien muiden animaatiostudioiden työntekijät olivat jo järjestäytyneet, mutta Walt ei uskonut ammattiyhdistysten heiluttavan hänen studiotaan. Työntekijöiden välit kuitenkin kiristyivät entisestään ja kun Walt erotti toukokuun 1941 lopulla Art Babbitin, yhden suorasukaisen arvostelijansa, ryhtyi moni ammattiyhdistykseen liittyneistä työntekijöistä lakkoon. Lakon myötä muuttui heti sekä studion ilmapiiri että Walt itse. Hän oli uskonut voivansa luottaa “poikiinsa”, mutta ei ollutkaan itse tajunnut studion oikeaa tilannetta. Lakon päätyttyä moni tyytymätön työntekijä päätti lähteä studiolta, mutta Waltille lojaalit jäivät. Tapahtumien jälkeen Walt muuttui kiukkuisemmaksi eikä enää välittänyt yhtä paljon animaatioiden tekemisestä.

Kultakausi sattui tietysti myös samoihin aikoihin toinen maailmansodan kanssa ja pian Yhdysvaltojen liityttyä sotaan, armeija otti studion haltuunsa. Studiolla ryhdyttiin tekemään propagandafilmejä, joten resurssit eivät riittäneet uusiin Pinocchion tai Bambin kaltaisiin suurtuotantoihin. Niille ei saatu myöskään rahoitusta, joten studiolla siirryttiin tekemään kustannustehokkaampia tuotantoja.

Lähteet:
Gabler, Neal: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni (2008)
Walt Disney -dokumenttisarja (2015)
Walt Disney Family Museum: Multiplane Educator Guide


Disney-tiistait ovat nyt muutaman viikon ajan tauolla ja palaavat taas helmikuun loppupuolella.

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:

2 kommenttia artikkelissa “Disneyn kultakausi

  1. Hieno idea tämä Kultakauden elokuvien yhteinäisten piirteiden listaaminen! Itsekin olen vastaavanlaisia postausaiheita miettinyt eri Disneyn “kausista”, mutta saa nähdä, toteutanko… Disneyn kultakauden elokuvat todellakin asettivat animaatiolle ne perustat, joihin oikeastaan kaikki tulevat animaatioelokuvat nojautuvat. Hyvä, Walt!

    Disney-tiistaisi ovat olleet mukavaa ja informaatiopitoista luettavaa. Mitenkähän tässä jaksaa odottaa helmikuun loppuun asti Saludos Amigossia? … No, ehkä kyseistä elokuvaa jaksaisi odottaa pidempäänkin… :D

    1. Mukavaa, että tykkäsit! :) Disneyn kultakaudessa riittää vielä varmasti paljon käsiteltävää asiaa, jos vaan innostut kirjoittelemaan siitä.

      Hahaha! :D Saludos amigos ja sitä seuranneet elokuvat eivät ole oikein Disney-klassikoiden aatelia, mutta toivottavasti saan teksteihin jotain mielenkiintoista uutta tietoa. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.