Doria etsimässä arvostelu

Sivupalkin Doria etsimässä -laskuri on tikittänyt jo monta viikkoa, mutta tänään odotus on viimein ohi, kun Pixarin 17. pitkä animaatio saa Suomen ensi-iltansa! Kävin itse katsomassa elokuvan suomeksi dubatun 2D-version siskoni kanssa ennakkoon Finnkinon Lasten sunnuntaissa. Parin päivän sulattelun jälkeen sain aikaiseksi arvosteluni elokuvasta.

HUOM: Spoilerivaara! Arvostelussa on pari pientä paljastusta juonesta. Jos et ole vielä nähnyt elokuvaa ja haluat pysyä turvassa kaikilta juonipaljastuksilta, hyppää suoraan viimeisen kuvan alla olevaan yhteenvetoon.

Doria etsimässä

Doria etsimässä (Finding Dory)
Ohjaajat: Andrew Stanton & Angus MacLane
Äänirooleissa: Ellen DeGeneres, Albert Brooks, Ed O’Neill, Kaitlin Olson, Hayden Rolence, Ty Burrell
Suomidubissa:  Ona Kamu, Tom Pöysti, Pertti Sveholm, Anna-Maija Tuokko, Sampo Kovalainen, Jukka Puotila
Ensi-ilta Suomessa: 26.8.2016 | Kesto: 97 minuuttia

Nemoa etsimässä -elokuvan tapahtumista on kulunut vuosi ja Dori, Marlin ja Nemo elelevät riutalla naapuruksina. Yllättäen Dorin mieleen alkaa muistua pieniä välkähdyksiä hänen menneisyydestään ja kolmikko lähtee yhdessä etsimään Dorin vanhempia. Hatarat muistikuvat johdattavat heidät merieläinpuistoon Kalifornian rannikolle. Kalakaverit joutuvat erilleen toisistaan, mutta puiston asukkien; Hankin, Destinyn ja Baileyn avulla Dorin vanhempien mysteeri alkaa selvitä.

Elokuva alkoi mielenkiintoisesti ja erittäin suloisesti Dorin lapsuuden parissa. Oli ihana nähdä, miten kannustavia Dorin vanhemmat Jenni ja Sauli (hehheh) olivat, ja se teki Dorin eksymisestä tietysti entistä riipaisevamman. Eksymisen yksityiskohtia ei paljasteta heti, vaan ne selviävät katsojalle takaumien kautta samaa tahtia, kun Dori muistaa asioita. Jatko-osan tarina nivoutui myös kivasti yhteen Nemoa etsimässä -elokuvan tapahtumiin.

Minusta oli melko mielenkiintoista, että tarinankerronnassa päädyttiin käyttämään paljon takaumia. Valinta on tietysti hyvin tyypillinen muistinmenetyksestä kärsivistä hahmoista kertoville tarinoille, mutta erityisen kiinnostavan siitä tekee se, että Nemoa etsimässä -elokuvassa oli aluksi tarkoitus käyttää takaumia. Ohjaaja Andrew Stanton olisi halunnut kertoa Marlinin menneisyydestä vähän vähältä, mutta tuo versio sai Marlinin vaikuttamaan epämiellyttävältä hahmolta, joten Stanton taipui kertomaan hahmon tarinan heti elokuvan alussa.

Takaumista luopuminen jäi selvästi vaivaamaan Stantonia, sillä nyt niitä käytettiin oikein olan takaa. Eikä ratkaisu välttämättä ollut mikään maailman paras, sillä se teki elokuvasta minusta poukkoilevan. On vaikea saada elokuva pysymään kasassa, kun hypitään eri hahmojen sekä menneisyyden ja nykyhetken välillä. Ainakin vain yhden katselukerran jälkeen minun on hyvin vaikea muistaa, mitä kaikkea elokuvassa tapahtuikaan ja missä järjestyksessä.

Pixar Doria etsimässä

Elokuvan edetessä aloin miettiä sitä, oliko Dori tosiaan paras valinta päähahmoksi. Nemoa etsimässä -elokuvassa Dori oli mukava sivuhahmo, mutta nyt minulla oli parissa kohdassa vähän hankaluuksia pitää hahmosta. Dori on luotu melko selkeästi Ellen DeGeneresille, joten ehkä hahmon jutut olisivat huvittaneet enemmän alkuperäiskielellä kuultuna. Katsojana tuntui myös aika ikävältä, kuinka Marlin tuntui ajattelevan Dorin olevan tiellä tai taakkana, ja Dorin oma epätietoisuus tuntui hetkittäin jopa hieman ahdistavalta. Hahmon positiivinen asenne ei mielestäni jotenkin välittynyt yhtä hyvin kuin Nemoa etsimässä -elokuvassa.

Marlin ja Nemo jäivät elokuvassa vähän taka-alalle, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä he eivät enää olleet tarinan päähahmoja. Marlin tuntui kuitenkin nyt aika ikävältä hahmolta ja oli kuin osa hahmo Nemoa etsimässä -elokuvassa tapahtuneesta kehityksestä olisi pyyhitty pois. Kaikki uudet hahmotkaan eivät oikein voittaneet minua puolelleen. Hankin kärttyisyydestä pidin, mutta Bailey-valas taas tuntui vähän ärsyttävältä. Vaikka olenkin yleensä hölmöjen hahmojen ystävä, minusta olisi ollut parempi, jos elokuvassa olisi ollut vain yksi “järjetön” hahmo. Tai ainakin minusta olisi ollut mukavampi, jos merileijona Gerald olisi saanut enemmän huomiota, kun taas Becky-linnusta olisi voitu vaikka luopua kokonaan. Beckyn ainoa tarkoitus oli toimia kulkuvälineenä ja kai naurattaa. Gerald taas oli ihana ja jopa vähän ilkikurinen hahmo.

Olen ollut aika kriittinen viime vuosien suomidubbauksia kohtaan, mutta Doria etsimässä -leffan dubbaus toimi minusta hyvin. Mukana oli pari heikkoa lenkkiä, mutta muuten oli mukava kuulla vanhoja tuttuja, kuten Ona Kamua Dorina ja Tom Pöystiä Marlinina. Muista äänistä erityisesti Pikku-Dorin ääni Alissa Kovalainen jäi mieleen. Sopivan lapsinäyttelijän löytäminen ei varmasti ole aina helppoa, mutta eksyneen pikku-Dorin ääni kuulosti minusta ihan täydelliseltä! (Vinkvink: Aiemmasta postauksestani löydät tarkemmat tiedot kaikista elokuvan ääninäyttelijöistä ja dubbaajista.)

Doria etsimässä arvostelu

Elokuvan vitsit eivät minusta olleet aina Pixarin parasta tasoa ja välillä meno meni vähän överiksi. Merenelävien erikoiset tavat liikkua altaasta toiseen olivat vielä ehkä jotenkuten uskottavia, mutta autoa ajavat eläimet tuntuivat venyttävän elokuvan maailman sääntöjä jo liian pitkälle. Toistuva vitsi Paula Vesalasta merieläinpuiston kuuluttajanakaan ei minusta toiminut kovin hyvin. Kuuluttajan rooli suorastaan tehtiin alkuperäisversiossa kuultavalle sci-fi-elokuvista ja luontodokumenteista tutulle Sigourney Weaverille ja Washington Postin haastattelussa, Andrew Stanton myönsi, ettei tiedä miten vitsi toimii muissa maissa. Se, miksi Vesala valittiin rooliin, ei auennut ainakaan minulle, ja olisi mielenkiintoista kuulla, mitä dubbauksen roolittaja on oikein ajatellut.

Tuntuu, että olen keksinyt elokuvasta vain useita huonoja puolia, mutta oli siinä minusta paljon hyvääkin. Pikku-Dori oli tietysti yksi Pixarin suloisimmista hahmoista ja Dorin vanhemmat olivat tosi miellyttäviä hahmoja. Tapahtumapaikat oli suunniteltu huolella ja varsinkin elokuvan loppupuolella nähty jättimäinen akvaario oli todella huikean näköinen. Musiikki ei jäänyt erityisesti mieleeni, mutta toisaalta sehän kertoo siitä, että äänimaailma sopi todella hyvin tarinaan.

Ensimmäisen katselukerran jälkeen Doria etsimässä ei kuitenkaan tehnyt minuun mitään erityistä vaikutusta. Toisaalta en ihastunut Nemoa etsimässä -elokuvaankaan ihan heti, joten ehkä myös jatko-osa vain vaatii useamman katselukerran.

Doria etsimässä Destiny

Yhteenveto

Doria etsimässä oli minusta ihan mukava elokuva, mutta ei niin hyvä kuin odotin. Paikoittain se sortui hieman sellaiseen jatko-osahölmöilyyn, josta Pixar on aikaisemmin osannut pysyä aika hyvin erossa. Musiikista, animaatiosta tai elokuvan visuaalisesta puolesta en keksi mitään pahaa sanottavaa, ja suomenkielinen dubbauskin oli mielestäni oikein hyvä. Elokuva ei missään nimessä ollut huono, mutta olisin pärjännyt ilmankin. Täytyy myöntää, että leffan nähtyäni olen entistä iloisempi siitä, että tulevaisuudessa Pixar keskittyy uusiin ideoihin ja jättää jatko-osat taka-alalle.

Arvioni:

Vinkvink: Elokuvan lopputekstien jälkeen nähdään muuten taas hupaisa pieni kohtaus, jossa on mukana vanhoja tuttuja hahmoja.

Doria etsimässä ilmestyy DVD:llä ja Blu-rayllä 2.12.2016.

Piper-lyhytelokuva

Doria etsimässä -elokuvan edellä nähtiin myös älyttömän suloinen Alan Barillaron ohjaama lyhytelokuva Piper. Lyhäri kertoo pelokkaasta linnunpoikasesta, jonka on uskaltauduttava ensimmäistä kertaa ruoanhakuun rantaviivalle. Tykkäsin lyhäristä tosi tosi paljon! Varsinaiseen elokuvaan verrattuna tarina oli todella simppeli ja toimi ehkä siksi niin hyvin. Lyhärissä ei ollut lainkaan repliikkejä, mutta sen äänimaailma oli todella lumoava. Se oli aivan upea myös visuaalisesti. Miljöö näytti niin aidolta, että tuntui kuin olisi katsonut luontodokumenttia. Ja miten kauniisti kaikki olikaan kuvattu! Piperin katsomisesta tuli tosi hyvä mieli ja voin helposti antaa sille 5 tähteä!

Nousiko Doria etsimässä mielestäsi Nemoa etsimässä -animaation rinnalle? Entä veikö Piper sinunkin sydämesi?

Kuvat: The Walt Disney Company Nordic

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:, , ,

9 kommenttia artikkelissa “Doria etsimässä arvostelu

  1. Mua vähän jänskättää mennä katsomaan tätä, kun Nemoa etsimässä on kuitenkin mun Pixar-erikoissuosikki. Hyvä kuitenkin varautua, ettei tää ehkä ole ihan samaa laatua… Yleensä en jatko-osista ole tykännyt niin paljoa, mutta jotenkin olin elätellyt toiveita, että jos vaikka tällä kertaa olis yhtä hyvä kuin ekakin. Ens viikolla olis tarkoitus yrittää ehtiä katsomaan tämä!

    1. Joo, suosittelen varautumaan siihen, ettei jatko-osa olekaan ihan yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Katsoin itse Nemoa etsimässä -elokuvan muutamaa tuntia ennen tämän jatko-osasn näkemistä, joten se oli hyvin mielessä vertailua varten eikä Doria etsimässä vaan minusta yltänyt samalle tasolle. Mutta toivotaan, että elokuva iskee sinuun paremmin. :)

  2. Minä kävin katsomassa Doria etsimässä -elokuvan eilen ensi-illassa. Täytyy sanoa, että valitettavasti olen elokuvasta samaa mieltä kanssasi. Doria etsimässä ei ollut mikään WAU-elokuva. Toisaalta se ei ollut myöskään mikään maailman huonoin elokuva, vaan sellaista “ihan ok” -tasoa. Nemoa etsimässä ei kuulu Pixar-suosikkeihini, mutta se sentään on hyvä elokuva. Doria etsimässä oli todellinen rimanalitus Pixarilta. Kyllä elokuvallakin oli hetkensä, mutta se ei päässyt lähellekään parhaimpia Pixar-elokuvia.

    Minä en oikeastaan pitänyt elokuvan alusta. Minusta tarina lähti vähän liian nopeasti käyntiin, olisin halunnut seurata Marlinin, Nemon ja Dorin elämää riutalla edes pari minuuttia pidempään. En myöskään pitänyt siitä, että alussa oleva takauma oli niin pitkä. Minusta sitä olisi voinut lyhentää paljon lyhyemmäksi: vähemmälläkin olisi tajunnut, että Dori on joutunut eroon vanhemmistaan ja etsii heitä. Takaumia oli muutenkin ehkä liikaa. Minusta elokuvassa oli myös aivan liian paljon viittauksia Nemoa etsimässä -elokuvaan. Tottahan toki jatko-osassa näitä viittauksia pitää olla, mutta tuntuu, että liian monessa lauseessa esimerkiksi Marlin viittasi edellisen elokuvan matkan kauheuksiin.

    Minäkin mietin elokuvan alussa, että Dori ei todellakaan ole pääosatyyppiä! Alussa minua ärsytti hirveästi Dorin muistamattomuus ja hötkyminen, mutta loppua kohti se joko väheni tai sitten siihen tottui. Hank oli ihana uusi tuttavuus, ja Gerald taas aivan mahtava! Varsinkin lopputekstien jälkeinen pätkä Geraldista oli huvittavaa katseltavaa. Hankin menneisyyteen olisin halunnut paneutua enemmän. Miten Hank oli alunperin joutunut merieläinpuistoon? Miksi hän halusi niin vimmaisesti sieltä pois? Hank halusi sinne johonkin toiseen merieläinpuistoon (vai mikä olikaan?) autolla, mutta vain lyhyen suostuttelun jälkeen muutti mielensä… miksi? Ja miksi hänen elämänasenteensa oli niin kyyninen? Kuten sanoitkin, Marlin ja Nemo saivat myös aivan liian vähän aikaa ruudulla, ja Marlin oli todellakin taantunut takaisin huolestuneeksi itsekseen.

    Doria etsimässä -elokuvan animaatio ei saanut minussa aikaan wau-efektiä, toisin kuin vaikka Kunnon dinosauruksen upeat maisemat tai Piperin aallokot (Piper oli söpö lyhäri!). Ehkä tekijät halusivat luoda elokuvaan saman tunnelman kuin Nemon etsinnässä, ja siksi eivät pröystäilleet animaationkaan tasossa…? Ehkä nämä kaksi elokuvaa pitäisi katsoa peräkkäin, niin huomaisi parannuksen animaatiossa.

    Vaikka olenkin Doria etsimässä nyt kovasti kritisoinut, niin kyllähän se oli viihdyttävä elokuva! Kun merieläinpuistoon oli kökön alun jälkeen päästy, alkoi juonikin selkenemään ja elokuvan katsomisesta nautti. Doria etsimässä oli myös ensimmäinen elokuva ikinä, jonka kävin katsomassa teatterissa ihan yksin! (En ole 24 ikävuoteen asti saanut sitä tehtyä, niin pitihän se nyt kokea!) Nautin tästä yksinkatselun kokemuksesta ja omasta ajasta, joten sekin sai elokuvakokemuksen tuntumaan mahtavalta. Jejj! Mutta kuten sanoitkin, niin onneksi Pixar aikoo tulevaisuudessa jättää jatko-osat suunnitelmista pois. :)

    1. No niinpä. Olin kuvitellut elokuvan olevan parempi, sillä sen saamat arviot ovat kuitenkin olleet hyviä ja lipputulotkin ovat olleet erittäin hyvät. Ennakko-odotukseni olivat ehkä liian korkealla.

      Suomen Disney kuvailee elokuvan alkua jotenkin niin, että “Dori, Marlin ja Nemo elelevät onnellisesti yhdessä riutalla”. Mutta eivät hahmot minusta elokuvan alussa kovin onnellisilta vaikuttaneet, vaan Marlin oli vain tosi kyllästynyt Doriin. Elokuvaa katsoessa en kiinnittänyt huomiota siihen, että Nemoa etsimässä -viittauksia olisi ollut liikaa, mutta nyt kun sanot, niin jokunen niistä tuntui ehkä vähän päälleliimattuja. Oli ihan kiva nähdä esimerkiksi kilpikonnat taas, mutta ei tarina olisi yhtään kärsinyt, vaikka heidän lyhyt esiintymisensä olisi jäänyt pois. Miten todennäköistä edes on, että samat kilpparit sattuivat taas olemaan juuri samaan aikaan samassa virrassa kuin elokuvan pääkolmikko…

      Alussa Dori ei vaan tuntunut yhtään miellyttävältä hahmolta. Varsinkin kohtaus, jossa Dori oli herra Rauskun “apuna”, oli minusta tosi ärsyttävä. Se sai vaan hahmon sympatiapisteet laskemaan. Ja Hankista olisi todellakin tarvittu lisätietoja! Jotenkin tuntui, että Hank ystävystyi ihan liian nopeasti Dorin kanssa. Kaipa heidän yhteinen kokemuksensa siellä kosketusaltaassa oli se hahmojen suuri ystävystymishetki, mutta jontekin sen merkitys ei vain välittynyt niin hyvin, että Hankin myöhempää käytöstä olisi pitänyt uskottavana. Mutta Gerard oli koko elokuvan ajan ihana! ♥

      Nemoa etsimässäkin on niin upean näköinen, että eroa sen ja jatko-osan välillä ei minusta edes huomannut hirveän hyvin. Eroja huomaisi varmasti, jos vertailisi vierekkäin molempien elokuvien kuvakaappauksia, mutta erot eivät olleet niin huomattavia kuin vaikkapa Toy Story 2:n ja 3:n tai Monsterit-elokuvien välillä. Mutta kuten sanoit, se oli varmaan tarkoituskin, sillä olisi varmasti tuntunut ihan oudolta, jos Doria olisi etsitty ihan erilailla kuvatuissa maisemissa kuin Nemoa etsittiin.

      Vaikka elokuvasta löytyi paljon kritisoitavaa ja parannuskohteita, jäi minullekin loppujen lopuksi melko positiiviset fiilikset. :) Hih, taisin käydä viime vuonna ensimmäistä kertaa ihan yksin elokuvateatterissa ja jännäsin sitä silloin melko paljon, koska jotenkin elokuvia vaan “kuuluu” käydä katsomassa jonkun kanssa. Mutta ihan kivaahan se oli yksinkin eikä kukaan katsonut minua mitenkään säälien, kuten oli etukäteen pelännyt. :D

  3. En ole elokuvaa vielä itse nähnyt, mutta kuulin, että elokuvassa oleva valashai Destiny puhuu valasta. Tämä on tekijöiltä outo moka, sillä valashai on suurin hailaji ja samalla maailman suurin kala. Se ei siis ole valas, joten kaiken järjen mukaan sen ei pitäisi myöskään puhua valasta..?

    1. Ihan totta! Destiny taisi puhua vähän valasta, vaikka onkin hai. Jännä moka tosiaan!

  4. Nemoa etsimässä on ehdottomasti yksi lempielokuviani Pixarilta ja Dori yksi suosikkihahmoistani. En silti ollut erityisen innoissani ideasta tehdä hänelle oma elokuva, mutta menin katsomaan sen pari viikkoa sitten pikkuveljeni kanssa. Olen aika samoilla linjoilla arvostelusi kanssa – en loppujen lopulta tykännyt elokuvasta paljon yhtään ja olisin ihan hyvin pärjännyt ilmankin sitä. Ei se kuitenkaan huonokaan ollut. Piper-lyhäri oli aivan ihana! :3

    1. Harmi, ettei Doria etsimässä ollut oikein sinunkaan mieleesi. Suosikkielokuvan jatkon toivoisi varmasti olevan tosi hyvä, mutta tämän elokuvan suhteen Pixar meni vähän metsään ja ainakin omat odotukseni elokuvaa kohtaan eivät täyttyneet. Onneksi Piper sentään pelasti jotain! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.