Disney-tiistai: Fantasia 2000

Kylläpä tässä kesti, mutta toivottu Disney-tiistaiden sarja jatkuu vihdoin ja viimein! Aloin kirjoittaa näitä Disney-klassikoiden tuotannosta kertovia tekstejä joulukuussa 2015 ja tähän mennessä olen ehtinyt käsitellä elokuvat Lumikista Tarzaniin. Kaikki aiemmat Disney-tiistai-kirjoitukset löydät helposti täältä.

Mutta ei sen enempää tämän postaussarjan aiemmista kirjoituksista, sillä tänään jatketaan siis Fantasia 2000 -elokuvan parissa.

Fantasia 2000
Ohjaajat: James Algar, Gaëtan Brizzi, Paul Brizzi, Hendel Butoy, Francis Glebas, Eric Goldberg, Don Hahn, Pixote Hunt
Rooleissa: James Levine, Steve Martin, Itzhak Perlman, Quincy Jones, Bette Midler, James Earl Jones, Penn & Teller, Angela Lansbury
Kesto: 1 h 15 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 1.1.2000, Suomessa: 15.9.2000
Lipputulot maailmanlaajuisesti: 90 874 570 USD

Walt Disneyn alkuperäisissä ideoissa vuonna 1940 ilmestynyt Fantasia ei olisi koskaan ollut valmis, vaan siihen olisi lisätty uusia osia, vanhoja olisi jätetty pois ja osien järjestystä olisi muutettu. Katsoja olisi voinut käydä katsomassa Fantasian useita kertoja eri vuosina ja nähnyt joka kerralla erilaisen elokuvan. Klassisesta musiikista olisi taatusti riittänyt paljon uutta ammennettavaa, mutta Waltin suunnitelmat eivät toteutuneet muun muassa siksi, että toinen maailmansota syttyi eivätkä Fantasian lipputulot olleet kovin korkeat. Lisäksi uusien osien animoiminen olisi ollut hyvin työlästä, eikä uusia osia olisi luultavasti saatu valmiiksi niin nopeasti kuin olisi haluttu. Näistä syistä Waltin idea alati muuttuvasta Fantasiasta päätettiin aikanaan hyllyttää.

Reilut 40 vuotta Fantasian ilmestymisen jälkeen tutut ideat nousivat taas pinnalle. Waltin veljenpoika Roy E. Disney oli jo jonkin aikaa elätellyt ajatusta Fantasian jatko-osasta ja hän esitteli tuumansa Michael Eisnerille melko pian tämän noustua Disneyn johtoon vuonna 1984. Elokuvaidea ei kuitenkaan edennyt kovin nopeasti eteenpäin ja ajatus jatko-osasta alkoi kuulostaa vakuuttavalta vasta Fantasian uudelleenjulkaisun myötä. Fantasia keräsi ensin paljon lipputuloja Yhdysvalloissa vuoden 1990 teatterikierroksella ja kun se tuli seuraavan vuoden lopussa myyntiin rajoitetuksi 50 päivän ajaksi, sitä ostettiin miljoonia kappaleita. Nyt kun Fantasia näytti kiinnostavan suurta yleisöä, sen jatko-osalle näytettiin vihreää valoa.

Alkuperäisissä suunnitelmissa jatko-osassa oli tarkoitus käyttää neljää jaksoa ensimmäisestä Fantasiasta ja luoda kolme tai neljä uutta jaksoa. Mukaan oli tarkoitus ottaa aiemmin tehdyt jaksot Pähkinänsärkijä, Tuntien tanssit, Yö autiolla vuorella ja Noidan oppipoika. Lopulta näistä vain Noidan oppipoika pääsi mukaan Fantasia 2000 -elokuvaan, sillä se oli tekijöiden mielestä niin mieleenpainuva. Ensimmäisen Fantasian muita jaksoja ei toki ole unohdettu, sillä niihin viitataan varsinkin elokuvan alussa.

Disney-triviaa: Rhapsody in Blue -jakson värisävyt on tarkkaan mietitty, sillä jokaisessa käytetyssä värissä on mukana ainakin häivähdys sinistä.

Roy E. Disneystä tuli Fantasia 2000:n vastaava tuottaja ja hän pääsi vaikuttamaan elokuvan musiikkivalintoihin. Esimerkkisi Rooman pinjat oli Roylle tuttu jo yliopistoajoista ja siitä oli ehtinyt tulla hänelle vuosien varrella rakas. Rooman pinjoista tulikin ensimmäinen jakso, joka elokuvaa varten animoitiin. Sininen rapsodia -sävellyksestä taas piti alun perin tulla aivan oma lyhytelokuvansa, jonka tekemisestä animaattori Eric Goldberg oli haaveillut pitkään. Kun Roy E. Disney kuuli tämän karikatyristi Al Hirschfeldin tyylisen lyhytelokuvan olevan tekeillä, hän tiesi nopeasti sen sopivan mukaan Fantasia 2000:een.

Jokaisessa elokuvassa nähtävässä jaksossa on hieman erilainen animaatiotyyli ja toteutustapa. Esimerkiksi Flamingojen tähdittämän Eläinten karnevaali, finaali -jakson kaikki taustat on maalattu käsin vesiväreillä. Jaksossa Pianokonsertto nro 2, Allegro sen sijaan yhdistettiin käsin maalatut taustat tietokoneella luotoihin CGI-hahmoihin (computer generated imagery). 90-luvun lopulla tietokoneanimaatio oli vielä melko kehittymätöntä, joten CGI-animaation ajateltiin soveltuman parhaiten nimenomaan jakson leluhahmoihin. Muut hahmot taas ovat perinteisesti animoituja. Pomp and Circumstance -jaksossa taas perinteistä animaatiota on ehostettu tietokoneen avulla tehdyillä varjostuksilla.

Animaatiojaksojen välillä käytettiin näyteltyjä välijaksoja, jotta animoidut osat eivät olisi vain yhtä tiivistä pötköä. Välijaksojen tarkoitus on myös auttaa katsojia valmistautumaan seuraavaan jaksoon ja antaa hieman lisätietoa siitä, mitä on tulossa. Elokuvaa tehdessä mietittiin tarkasti, ketkä olisivat oikeita henkilöitä esittelemään eri osiot. Esimerkiksi Steve Martin sai kunnian esitellä Rooman pinjat -jakson, sillä hänen ajateltiin tuovan mukaan sopivan annoksen huumorintajua ja antavan katsojille tunteen siitä, ettei elokuva ota itseään liian vakavasti.

Disney-triviaa: Igor Stravinskyn Tulilintu-sävellystä oli suunniteltu käytettäväksi jo alkuperäisessä Fantasiassa, mutta se ei tuolloin inspiroinut taiteilijoita.

Fantasia 2000 sai näyttävän ensiesityksen New Yorkissa sijaitsevassa musiikkitalo Carnagie Hallissa 17. joulukuuta 1999. Varsinainen elokuvateatterikierros alkoi heti vuosituhannen vaihduttua eli 1. tammikuuta 2000. Elokuvasta haluttiin tehdä suuri tapaus, joten ensimmäisten neljän kuukauden ajan sitä esitettiin vain IMAX-teattereissa. Fantasia 2000:sta tuli samalla ensimmäinen kokoillan animaatioelokuva, jota on esitetty IMAX-teattereissa. Elokuva ei kuitenkaan saavuttanut suurta suosiota. Kriitikot antoivat moitteita muun muassa siitä, ettei Fantasia 2000 ollut kovin yhtenäinen. Elokuva ei kiinnostanut suurta yleisöäkään ja lipputuloja kertyi vain juuri ja juuri tuotantobudjetin verran.

Suomeen Fantasia 2000 saapui monta kuukautta alkuperäisen julkaisun jälkeen, syyskuussa 2000. Katsojien määrä taitaa olla Disney-klassikoiden surkein, sillä elokuvalla oli tilastojen mukaan 3 283 katsojaa. Suomen julkaisua varten Fantasia 2000 -elokuvaa ei päädytty dubbaamaan ollenkaan suomeksi. Elokuvassa onkin vain muutamia puhekohtia ja suomenkielisessä versiossa ne on vain tekstitetty.

Minulle Fantasia 2000 on jäänyt aika vieraaksi elokuvaksi, katselukerrat voi laskea yhden käden sormilla. Ei elokuvassa varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta pidän paljon enemmän juonellisten elokuvien katsomisesta. Elokuvan jaksoista Eläinten karnevaali, finaali sekä Tulilintu ovat minusta mukavimmat katsoa. Ensiksi mainitussa flamingojen jojoilua on hauska seurata ja Tulilintu-jakson hengetärtä taas olen aina pitänyt tosi ihastuttavana.


Fantasia 2000 ei enää oikein sovi Disneyn renesanssielokuvien joukkoon, vaan sen voi nähdä aloittaneen uuden Disney-animaatioiden aikakauden. Englanniksi tästä aikakaudesta käytetään usein joko nimeä “Post-Renaissance Era” tai “Experimental Era”. Minusta jälkimmäinen kuvaa aikakautta paremmin, joten tulen jatkossa käyttämään tästä Fantasia 2000 -elokuvan aloittaneesta aikakaudesta nimitystä: “Kokeileva kausi”.

Minulla on ollut tapana seurata blogissa Disney-klassikkojen amerikkalaista listausta, joten seuraavan Disney-tiistain aiheena on Dinosaurus. Suomessa Dinosaurusta tai Nalle Puhin elokuvaa ei lasketa klassikoksi ollenkaan, kun taas Aivan villit -elokuva on syystä tai toisesta saanut klassikon statuksen. Jos aivan välttämättä haluatte, voin kirjoittaa myös Aivan villit -elokuvasta, mutta jos totta puhutaan, mieluummin unohtaisin koko elokuvan olemassaolon.

Olen tällä kertaa päättänyt julkaista näitä tekstejä hieman hitaammassa tahdissa, joten seuraavaa Disney-tiistaita vietetään kahden viikon päästä. Sitä ennen olisi hauska kuulla, onko teillä lukijoilla jotain suosikkijaksoa tai -kohtaa Fantasia 2000 -elokuvassa?

Lähteet:
Fantasia 2000 blu-rayn lisämateriaalit
Gabler, Neal: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni (2008)
Stewart, James: DisneyWar (2005)

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

2 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Fantasia 2000

  1. Jee, kiva että Disney-tiistait alkavat taas!

    Olen tainnut itse nähdä Dinosaurus-elokuvan vain kerran enkä muista siitä paljoa, joten odotan seuraavaa postausta innolla. Muistan kyllä pitäneeni elokuvasta. Olen samaa mieltä kanssasi Aivan villit- elokuvasta, enkä ymmärrä miksi se lasketaan klassikoksi, sillä ymmärtääkseni se ei ole edes oikeasti Disneyn. Minusta on ainakin täysin ok unohtaa se :D

    Hassua, että klassikot vaihtelevat maittain. Keräsin klassikot dvd:nä suomen listauksen mukaan, ennen kuin ymmärsin että listaukset vaihtelevat. Espanjassa asuessani huomasin, että heilläkin numerointi eroaa aiemmin oppimastani. Heillä esimerkiksi Nasun suuri elokuva lukeutuu klassikoksi, kuten myös Aivan villit ja Dinosaurus. Lista voisi olla mielestäni universaali.

    1. Jee, kiva, että tykkäät! Jäin jotenkin jumiin tämän Fantasia 2000 -tekstin kirjoittamisessa, mutta nyt kun pääsin siitä eteenpäin, seuraavia Disney-tiistaita onkin ollut kiva alkaa kirjoittaa. :)

      Dinosaurus ei ole elokuvana mikään lempparini, mutta sen tuotanto oli niin erilainen kuin aiempien klassikoiden, joten siitä oli kyllä jännä etsiä tietoa.

      Oho, onpa outoa, että Nasun suuri elokuva lasketaan on Espanjassa Disney-klassikoksi. Eihän elokuvaa ole edes tehty Disneyn pääanimaatiostudiolla, vaan DisneyToon Studiosilla. Mutta eihän tuo Aivan villitkään tosiaan ole Disneyn omaa tuotantoa. Ehkä pitää toivoa, että Disney vielä jonain päivänä päättää yhtenäistää kaikkien maiden klassikkolistauksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.