Disney-tiistai: Fantasia

On aika viettää vuoden ensimmäistä Disney-tiistaita Fantasian seurassa. Elokuva oli Walt Disneyn kunnianhimoinen ja kovatasoinen projekti, joka valmistui vain reilussa kolmessa vuodessa.

Disney-tiistai: Fantasia

Fantasia
Pääohjaaja: Ben Sharpsteen
Jaksojen ohjaajat: Samuel Armstrong, James Algar, Bill Roberts, Paul Satterfield, Hamilton Luske, Jim Handley, Ford Beebe, T. Hee ja Norman Ferguson
Rooleissa: Dees Taylor, Walt Disney & Leopold Stokowski
Suomidubissa: Jarmo Koski, Antti Pääkkönen & Rauno Ahonen
Kesto: 125 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 13.11.1940, Suomessa: 4.11.1949
Lipputulot Yhdysvalloissa: 76,408,097 USD

Ennen kokoillan animaatioitaan Walt Disney oli tullut tunnetuksi tuottamistaan Hullunkurisista sinfonioista (Silly Symphonies) ja Mikki Hiiri -lyhytanimaatioista. Kaikkien Disneyn animaatiotuotantojen keulakuvana toimiva Mikki oli kuitenkin muuttunut vuosien varrella alkuperäistä rauhallisemmaksi ja se uhkasi jäädä uuden, räiskyvämmän hahmon varjoon. Vuonna 1934 Viisas Kana Kananen -lyhytelokuvassa ensi kertaa esiintynyt kesytön Aku Ankka oli tehnyt yleisöön vaikutuksen ja vienyt osan Mikin valokeilasta. Walt ei halunnut antaa Mikin suosion laskea liikaa, joten hän pyysi Fred Moorea ja Ward Kimballia uudistamaan hahmon ulkonäköä miellyttävämpään suuntaan. Uudelleensyntyneen Mikin oli tarkoitus esiintyä pian omassa Hullunkurisessa sinfoniassaan.

Lumikin tuotannon ollessa loppuvaiheessa Walt oli sattunut samaan ravintolaan jo aiemmin tuntemansa puolalaissyntyisen kapellimestari Leopold Stokowskin kanssa. Kaksikko keskusteli tulevista projekteistaan ruoan äärellä ja sopi aloittavansa yhteistyön. Heinäkuussa 1937 Walt hankki oikeudet Paul Dukasin sävellykseen Noidan oppipoika ja yhdessä Stokowskin kanssa he työstivät siitä Mikin tähdittämää Hullunkurista sinfoniaa. Walt oli projektista erittäin innoissaan ja Stokowski kannusti tätä tarttumaan muihinkin klassisiin sävellyksiin. Tammikuussa 1938 Walt alussa ilmoitti, että Noidan oppipoika olisi sittenkin vain yksi osa suurempaa elokuvaa, The Concert Featurea. Noidan oppipoika olisi ollut liian kallis ja pitkä esitettäväksi yksinään, joten kokoelman tekeminen oli taloudellisesti kannattavampi ratkaisu.

Walt halusi saada uuden elokuvansa nopeasti tuotantoon, jotta saisi haastavaa tekemistä sekä itselleen että animaattoreilleen. Hän ei halunnut jäädä lepäämään laakereilleen tai jumittua samaan kaavaan, vaan kehittää jotain erilaista, jonka eteen piti tehdä lujasti töitä. Waltin tavoitteena oli tuoda klassinen musiikki lähemmäs amerikkalaista yleisöä. Siksi Walt valitsikin elokuvaan mukaan Bachin sävellyksen Toccata ja fuuga d-mollissa, sillä hän ajatteli monen jättävän sen kuuntelun kesken, koska ei ymmärtänyt sitä. Walt kuitenkin uskoi, että abstraktin animaationsa avulla yleisö ymmärtäisi sävellyksen ja alkaisi hänen tapaansa pitää siitä.

Fantasia Pähkinänsärkijä
Disney-triviaa: Fantasiaa työstettiin pitkään työnimellä The Concert Feature ja vasta noin vuosi ennen ensi-iltaa sen lopullinen nimi päätettiin. Työntekijöiltä saatiin reilusti yli tuhat nimiehdotusta, mutta voiton vei Fantasia, jolla tarkoitetaan improvisaatiopohjaista sävellystä.

Syyskuussa 1938 Walt, Stokowski ja kriitikko Deems Taylor, jolta Walt oli pyytänyt neuvoja musiikkielokuvaansa, kuuntelivat kymmenittäin sävellyksiä elokuvaan. Kuun lopulla he olivat päätyneet yhdeksään sävellykseen ja elokuvan visuaalisen puolen suunnittelu voitiin aloittaa. Jokaista jaksoa päätettiin lähestyä eri tavoin. Esimerkiksi Toccatan ja fuuga kuvaa sitä, kuinka konsertti ja mielikuvitus sekoittuvat puoliunisen kuulijan mielessä, Kevätuhri heittää dokumenttien tyyliin katsojan miljoonien vuosien matkalle menneisyyteen ja Pähkinänsärkijässä on kyse luonnosta ja vuodenaikojen vaihtelusta. Musiikin valintojen lisäksi radioäänenä ja säveltäjänä tunnettu Deems Taylor toimii myös Fantasian seremoniamestarina, joka esittelee jokaisen jakson. Kapellimestarin roolissa taas on itse Leopold Stokowski ja Mikin pari repliikkiä puhuu hahmon alkuperäinen ääninäyttelijä eli Walt Disney.

Elokuvan jokaisen jaksoon suunniteltiin omat hahmonsa, joista osa viipyy ruudussa vain hetken. Bill Tytla keksi antaa Noidan oppipojan velholle Yen Sid -nimen Disneyn mukaan ja miehen kulmakarvatkin lainattiin Waltilta. Yö autiolla vuorella -osuuden Chernabog suunniteltiin erittäin pelottavaksi, suorastaan demoniseksi olennoksi. Tuntien tanssit -osuuteen valittiin tanssivia eläimiä kuvaamaan eri vuorokaudenaikoja. Vaikka tanssissa on mukana huumoria, Walt painotti, että eläinten piti olla vakavissaan eikä pelleillä. Elokuvaan suunnitellut hahmot kävivät läpi myös monia muutoksia. Pähkinänsärkijässä piti aluksi esiintyä hyönteisorkesteri ja Kiinalaisessa tanssissa piti olla sienien sijaan sammakon edessä esiintyviä liskoja. Sienet kuitenkin korvasivat liskot, sillä ne näyttivät sopivan itämaisilta. Hyönteisorkesteristakin luovuttiin ja jakso päätettiin aloittaa alkusoiton sijaan Makeishaltijattaren tanssista.

Walt tahtoi elokuvaan mukaan jakson jossa voitaisiin kuvata maapallon menneisyyttä ja Deems Taylor ehdotti venäläissäveltäjä Igor Stravinskyn Kevätuhria. Jakso on ainoa, jonka säveltäjä oli vielä tuotannon aikaan elossa ja Stravinsky oli siten ainoa joka saattoi kommentoida sävellyksestään tehtyä tulkintaa. Miehen kommentit olivat jokseenkin kriittisiä, mutta hän antoi silti Disneylle oikeudet käyttää paria muuta sävellystään myöhemmissä elokuvissa.

fantasia noidan oppipoika
Disney-triviaa: Noidan oppipojaksi ehdotettiin yhdessä vaiheessa Vilkasta tai jopa jotain aivan uutta hahmoa. Walt Disney oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että Mikki sopi rooliin parhaiten, sillä tämä oli jo aiemmin esittänyt monia kuvitteellisia hahmoja piirretyissä.

Valittuja sävellyksiä ei käytetty aivan sellaisenaan, vaan esimerkiksi Pähkinänsärkijän osien järjestystä muutettiin ja pari niistä jätettiin kokonaan pois. Fantasiassa nähtävän musiikin esitti pääasiassa Philadelphian orkesteri. Aikaisemmin äänitetty Noidan oppipoika on kuitenkin poikkeus, sillä se äänitettiin sadan Stokowskin henkilökohtaisesti valitseman muusikon voimin. Jaksoon, jossa nähdään fauneja ja kentaureja, oli alun perin suunniteltu ranskalaissäveltäjä Gabriel Piernén sävellystä Cydalise et le Chèvre-pied, mutta vuoden 1939 alussa Walt ja Stokowski päättivät vaihtaa sen tilalle Beethovenin kuudennen sinfonian eli Pastoraalisinfonian. Muuten Fantasian tuotanto eteni ilman sen suurempia ongelmia tai viivytyksiä.

Fantasia sisältää monia erilaisia efektejä ja sen tuotannon aikana studion taiturit hioivat erikoistehosteitaan huippuunsa. Walt halusi kokeilla tässä kunnianhimoisessa projektissaan monia uusia asioita. Hän pohti vakavissaan hajuveden suihkuttamista elokuvateatteriin tietyissä kohtauksissa sekä kolmiulotteisen tehosteiden käyttämistä. Tärkeimmäksi toteutuneeksi uudistukseksi tuli uudenlaisen äänentoistojärjestelmän kehittäminen. Fantasoundiksi nimetty järjestelmä oli yksi monikanavaisen äänentoiston pioneereista ja Fantasia ensimmäinen kaupallinen elokuva, jossa käytettiin moniraitaista äänijärjestelmää. Fantasoundin hyödyntämiseksi elokuvateatterissa oli oltava 30–80 eri puolille salia sijoitettu kaiutinta, mikä ei suinkaan kuulunut 40-luvulla jokaisen teatterin varustukseen.

Fantasia valmistui erittäin viime tingassa, sillä viimeiset Ave Maria -jakson kohtaukset saatiin kuvattua vasta ensi-illan aattona. Lopullisessa elokuvassa on kahdeksan eri sävellystä seitsemässä jaksossa sekä väliaika ja sen yhteydessä jammailusessio. Vuonna 1969 Fantasian Pastoraalisinfonia-jaksoa sensuroitiin rajaamalla ja poistamalla siitä pieniä pätkiä. Syynä olivat Sunflower ja Otika-nimiset tummaihoiset kentaurittaret, jotka toimivat toisten palvelijoina. Nämä kentaurittaret oli kuvattu samaan tyyliin kuin muutkin aikakauden afrikkalaisamerikkalaiset hahmot, mutta myöhemmin niitä pidettiin luonnollisesti rasistisina.

fantasia pastoraalisinfonia
Disney-triviaa: Pastoraalisinfonian pegasokset olivat ensimmäinen kerta, kun elokuvassa nähtiin lentäviä hevosia, joten animaattoreiden oli keksittävä miten hevoset oikein liikkuisivat lentäessään ja miten ne laskeutuisivat. Osiosta on otettu mallia moniin myöhemmin tehtyihin elokuviin.

Fantasia sai ensi-iltansa New Yorkissa 13. marraskuuta 1940 ja sen teatterikierros kesti lopulta yli vuoden. Osa kriitikoista ylisti elokuvaa, mutta osa moitti sitä sekasotkuksi. Elokuvan musiikilliset ja äänitekniset saavutukset palkittiin kahdella Oscar-kunniapalkinnolla. Walt suunnitteli Fantasialle jatko-osaa jo ennen koko elokuvan valmistumista ja hän harkitsi sellaistakin vaihtoehtoa, että Fantasiaan tehtäisiin lisää jaksoja ja niistä voitaisiin koostaa eri teattereita varten erilaisia kokoonpanoja. Eräs ideoiduista uusista jaksoista oli Sibeliuksen Tuonelan joutsen. Suunnitelmista jouduttiin kuitenkin luopumaan, sillä Fantasian tuotot eivät yltäneet niin korkeiksi kuin oli odotettu. Elokuvaa jopa lyhennettiin yli puolella tunnilla, jotta se vetoaisi suurempaan yleisöön, mutta silläkään ei ollut toivottuja vaikutuksia. Myöhempinä vuosina se julkaistiin uudelleen elokuvateattereissa huikeat yhdeksän kertaa ja pelkästään Yhdysvalloista lipputuloja kertyi yhteensä reilut 76 miljoonaa dollaria. Jatko-osa Fantasia 2000 valmistui 60 vuotta myöhemmin.

Suomessa Fantasia esitettiin ensimmäisen kerran vasta 4.11.1949 eli huikeat yhdeksän vuotta valmistumisen jälkeen. Elokuva palasi teattereihin vielä kolmesti ja ilmeisesti 60-luvulla sen kertojaosuudet dubattiin ensi kertaa. Elokuvaa näytettiin aluksi myös lyhyennettynä versiona, jossa kertojaosuuksia oli supistettu ja vasta blu-ray-julkaisussa elokuva nähtiin kokonaisuudessaan ja täysin dubattuna. Tuon uusimman dubbauksen ohjasi Markus Bäckman ja siinä Deems Taylorin osuudet dubbasi Jarmo Koski, Mikin Antti Pääkkönen ja Stokowskin Rauno Ahonen.

Fantasia on kestoltaan ylivoimaisesti pisin Disney-klassikko ja makuni ei taida olla kovin hienostunut, sillä minun on jotenkin aina kauhean vaikea jaksaa keskittyä katsomaan sitä putkeen. Pidän erityisesti jaksoista Noidan oppipoika ja Pastoraalisinfonia, mutta Kevätuhria pidän vähän ahdistavana ja haluaisin aina skipata sen yli.

Onko sinulla jokin suosikki tai useampia Fantasian jaksoista?

Lähteet:
Fantasia Juhlajulkaisun kommenttiraita
Gabler, Neal: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni (2008)

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

10 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Fantasia

  1. Pienenä Fantasia oli yksi suosikeistani ja siitä on varmaan syntynyt rakkauteni klassiseen musiikkiin. Pitkään aikaan en ole sitä kokonaan katsonut, mutta yksittäisiä pätkiä katson silloin tällöin. Pastoraalisinfonia on suosikkini, lisäksi pidän paljon Tuntien tanssista. Kevätuhri on todella kauniisti ja hienosti animoitu ja se sopii musiikkiin kuin nakutettu, mutta kuten sanoit se on ahdistavaa katottavaa.

    Kävin pari vuotta sitten katsomassa Musiikkitalossa konsertin jossa soitettiin ja näytettiin Fantasian pätkiä ja tuntui, että elokuva pääsi oikeuksiinsa isolta screeniltä ja oikean orkesterin kanssa. Lisäksi siellä soitettiin tuo Tuonelan joutsen ja samalla näyttettiin luonnoksia kohtauksesta. Siitä olisi tullut hieno jos se vain olisi toteutunut. :)

    1. Vau, sinulla on sitten selvästi ollut ainakin minua parempi musiikkimaku jo pienestä asti. :) Minulla menee jotenkin aina sekaisin kaikki klassisen musiikin sävelmät ja kaikki kuulostavat pikkaisen samalta. Fantasian jaksoista Tuntien tanssikin on tosi kiva ja mukava kuulla, etten ole ainoa, joka pitää Kevätuhria ahdistavana.

      Muistan kuulleeni tuosta Fantasia-konsertista, mutta syystä tai toisesta en päässyt sitä katsomaan/kuuntelemaan. Harmi, sillä se olisi varmasti ollut mahtava kokemus!

  2. En ole ikinä nähnyt Fantasiaa kokonaisuudessaan, mutta tarkoitus kyllä olisi. Monet Disney-fanit moittivat Fantasiaa tylsäksi eikä se varmaan olekaan kaikista “helpoin” elokuva juonivetoisiin elokuviin tottuneille. Itsellänikin saattaa keskittymisen harhailla vaikka klassisesta musiikista pidänkin…

    Todella informatiivinen postaus taas kerran, kiitos siitä :) Erityisen mukavaa oli kuull tuo juttu Kevätuhrista, sillä kyseinen kappale on suosikkini klassisen musiikin saralta. Olen nähnyt pätkiä kyseisestä osuudesta ja ei ihmekään että ahdistaa.

    1. Mistähän ihmeestä minulle oli jäänyt sellainen kuva, että pitäisit Fantasiasta. Olet tainnut jokin kerta kommentoida jotain elokuvan soundtrackin hankkimisesta, joten olen siitä vain päätellyt, että elokuva on suosikkejasi tai jotain. :’D Kyllähän sinun on nyt edes yritettävä katsoa Fantasia kokonaisuudessaan, jos klassisesta musiikista niin pidät. ;) Vaikka eihän se helppoa ole, jos ei onnistu keskittymään vain ja ainoastaan elokuvaan.

      Mukavaa nähdä sinut kommentoimassa pitkästä aikaa. :)

  3. Itsekin kuulun niihin jotka eivät välttämättä jaksa ahmia Fantasiaa kokonaisuudessaan, ja tuskin olen koskaan katsonutkaan koko klassikkoa yhteen putkeen.

    Omat suosikkini ovat Noidan oppipoika, Kevätuhri sekä Yö autiolla vuorella. Kevätuhri kolahtaa minuun erityisesti koska olen hulluna aiheeseen.

    1. Jes, hyvä, etten tosiaankaan ole ainoa, jolla on keskittymisvaikeuksia tämän elokuvan suhteen. :)

      Meillä on selvästi melko erilaiset mielipiteet suosikkijaksoista, mutta se taitaa vain kertoa Fantasian monipuolisuudesta. Siinä on jokaiselle jotakin. :)

  4. En ole vielä katsonut Fantasiaa, enkä ole oikeastaan koskaan kiinnostunut siitä, mutta luettuani tekstisi, mielenkiintoni heräsi. :) Pitääpä yrittää hankkia se kokoelmiini.

    1. Mukavaa, että teksti onnistui herättämään mielenkiintosi. Kirjoitahan vaikka blogiisi mitä pidit elokuvasta, kunhan olet saanut sen katsottua. ;)

  5. Olen samoilla linjoilla kanssasi, minunkin mielestäni Fantasia on hieman tylsä. Fantasiassa on sama kuin Pinocchiossa: sen katsominen vaatii tietyn mielen tilan. Fantasia tosin vaatii paljon kulttuurilentoisempaa mieltä kuin Pinocchio. :) Pidän kyllä tosi paljon klassisesta musiikista, mutta ehkä se on näin suurina annoksina minulle liikaa. Reetan mainitsema Musiikkitalon konsertti olisi varmasti ollut todella hieno kokemus, ja osaisin siitä varmasti nauttia Fantasian ansaitsemin tavoin.

    Muistan pienenä käyneeni elokuvateatterissa katsomassa tämän tai uudemman Fantasian. Elokuvateatterissa pidettiin tauko puolessavälissä elokuvaa, ja tarjolla oli meille lapsille jotain pientä herkkua. Elokuvateatteri oli joku pieni ja paikallinen. Tämä kokemus on jäänyt positiivisena mieleen. Niinpä voisin sanoa, että uskon nauttivani Fantasiasta enemmän juuri jossain teatterissa tai konserttisalissa kuin kotisohvalla. :)

    Ja täytyy sanoa, että minusta Fantasia 2000 on parempi kuin tämä alkuperäinen Fantasia. Mielestäni animaatiojaksoista parhaimpia on ne, joissa on joku juonellinen tarina, kuten juuri tuo Noidan oppipoika. Fantasia 2000:sta näitä juonellisia animaatiopätkiä löytyy enemmän, joten siksi liputan sen puolesta. :)

    1. Tuo on niin totta! Pinocchiossa on sentään joku tarina, johon syventyä, mutta Fantasia vaatii vähän kultturellimman fiiliksen.

      Kuulostaapa tuo lapsena kokemasi näytös kivalta. Moniin elokuviin on kyllä niin paljon helpompi keskittyä elokuvateatterin hämärässä. Kotona on monesti liikaa häiriötekijöitä ja elokuva on liian helppo laittaa vain pauselle tai alkaa räplätä puhelinta.

      Minun ei ole tullut katsottua Fantasia 2000 -elokuvaa pitkiin aikoihin, mutta jotenkin siitä on jäänyt vähän parempi muistikuva kuin Fantasiasta. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.