Disney-tiistai: Hiidenpata

Tänään Disney-tiistaissa eli Disney-animaatioiden tuotantoa esittelevässä sarjassa on vuorossa vuonna 1985 ilmestynyt Hiidenpata. Elokuva on monella tapaa erikoinen tapaus Disney-klassikoiden sarjassa ja sen tekoon liittyy monenlaisia käänteitä.

Hiidenpata

Hiidenpata
Ohjaajat: Ted Berman ja Richard Rich
Äänirooleissa: Grant Bardsley, Susan Sheridan, Freddie Jones, John Byner, Nigel Hawthorne
Suomidubissa: Arttu Wiskari, Hanna Hietala, Esa Saario, Jukka Rasila, Seppo Mäki
Kesto: 80 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 24.7.1985, Suomessa: 13.12.1985
Lipputulot Yhdysvalloissa: 21,288,692 USD

1970-luvulla studiolla havahduttiin siihen tosiasiaan, että vanhojen Waltin aikaisten animaattoreiden jäätyä eläkkeelle, ei olisi enää ketään tekemässä uusia animaatioita. Disneyn animaatiostudio tarvitsi uusia ja innokkaita työntekijöitä, jotta elokuvien tekoa voitaisiin jatkaa. Uusia taiteilijoita houkuteltiin studiolle töihin projektilla, jonka kuvailtiin olevan kuin uuden sukupolven Lumikki ja seitsemän kääpiötä.

Tuo uusi projekti, Hiidenpata, pohjautui 1960-luvulla julkaistuun yhdysvaltalaiskirjailija Lloyd Alexanderin viisiosaiseen Prydainin kronikka -fantasiakirjasarjaan. Kirjat taas puolestaan pohjautuvat muinaiseen walesilaiseen mytologiaan. Disney hankki kirjojen elokuvaoikeudet 70-luvun alussa ja esituotantoa aloiteltiin muutamaa vuotta myöhemmin. Projekti käynnistyi kuitenkin kunnolla vasta 1980-luvulla, kun pitkään studiolla työskennellyt Joe Hale ryhtyi elokuvan tuottajaksi ja otti ohjat sen valmistumisesta. Tarinaa tiivistettiin ja elokuvan aiheeksi valittiin kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa eli kirjat Kolmen kertomus ja Hiidenpata.

Hiidenpadassa tavoiteltiin niin visuaalisesti kuin tarinan puolesta Disney-animaatioille aivan uudenlaista tyyliä. Studiolla Bambin ajoista asti työskennelleen taiteilija Mel Shaw’n pastellityöt innoittivat tekijöitä ja lisäksi elokuvassa näkyy 1980-luvun populaarikulttuurin, kuten suosittujen seikkailuelokuvien vaikutus. Elokuvaa ei myöskään tehty perheen pienimpiä silmälläpitäen, vaan sen toivottiin kiinnostavan myös teini-ikäisiä katsojia.

Hiidenpata Taran
Disney-triviaa: Noin vuosi Hiidenpadan ensi-illan jälkeen julkaistiin elokuvan tarinaa seuraava videopeli, jossa pelaaja pääsee seikkailemaan Prydainissa Taranina.

Prydainin kronikka -sarja on täynnä erilaisia hahmoja, joten tekijöiden oli valittava niistä muutama, joihin elokuvassa keskityttäisiin. Kirjojen alkuperäisessä tarinassa Hornansarvi oli vain sivuroolissa, mutta hahmo päätettiin nostaa elokuvan pääpahikseksi. Animaattori Milt Kahl houkuteltiin pois eläkkeeltä tekemään luonnoksia hahmoista. Hänen luonnostelemansa Taran muistutti kuitenkin kovasti Miekka kivessä -elokuvan Arttua, joten jokaisen hahmon ulkonäköä muokattiin vielä hänen jälkeensä.

Hiidenpadan ääninäyttelijät valittiin tuotannon varhaisessa vaiheessa ja repliikit äänitettiin jo vuonna 1981. Taranin roolissa oli äänitysten aikaan 14-vuotias englantilaisnäyttelijä Grant Bardsley. Prinsessa Elenaa ääninäytteli niin ikään englantilainen Susan Sheridan, joka oli tosin jo reilusti yli 30-vuotias äänitysten aikaan. Amerikkalaisnäyttelijä ja koomikko John Byner teki tuplaroolin Purrina ja äksyilevänä Doli-keijuna. Pitkät urat tehnyt Nigel Hawthorne lainasi ääntää harpisti Harpolle ja John Hurt taas Hornansarvelle.

Mestarietsivä Basil Hiiri oli tuotannossa samaan aikaa kuin Hiidenpata ja kun Joe Hale sai kuulla Basil Hiirtä varten tehtävistä tietokonetehosteista, hän innostui uuden teknologian tuomista mahdollisuuksista. Hiidenpadassa tietokoneita käytettiin esimerkiksi kuplien, soutuveneen ja itse hiidenpadan luomiseen. Vaikka Mestarietsivä Basil Hiiren tehosteet tehtiin ennen Hiidentapaa, oli Hiidenpata kuitenkin ensimmäinen Disney-elokuva, jossa yleisö näki tietokoneella tehdyt erikoistehosteet.

disney hiidenpata
Disney-triviaa: Jakso, jossa Taran ja muut päätyvät keijujen luo jouduttiin animoimaan lähes kokonaan uudestaan, kun tarinaan tehtiin muutoksia tuotannon loppumetreillä.

Hiidenpata on ensimmäinen Disney-klassikko, jossa ei ole lainkaan lauluja. Score-musiikkia siitä ei kuitenkaan puutu. Elokuvan musiikin sävelsi monista elokuvasävellyksistään, kuten Ghostbustersista tunnettu Elmer Bernstein.

Vain muutamia kuukausia ennen Hiidenpadan ensi-iltaa Disneyn johdossa tapahtui suuria muutoksia ja uudenlainen ilmapiiri alkoi levitä hiljalleen animaatio-osastollekin. Hiidenpata oli jo lähes valmis, kun The Walt Disney Studiosin uusi johtaja Jeffrey Katzenberg näki elokuvan ja antoi kommenttinsa. Hän vaati, että elokuvasta on leikattava pois 10 minuutin verran materiaalia ennen sen julkaisua. Elokuva oli hänestä liian pitkä ja osa sen kohtauksista oli liian pelottavia lapsiyleisölle.

Tuottaja Joe Hale yritti kertoa, ettei valmista animaatioita voi leikata samalla tavalla kuin näyteltyjä elokuvia, sillä jokainen sekunti vaatii useiden tuntien työn. Katzenberg kuitenkin pysyi kannassaan ja uhkasi, että leikkaa elokuvan vaikka itse, joten Halen oli pakko taipua johdon vaatimusten alla. Hiidenpata julkaista jouluna 1984, mutta muokkausten takia ensi-iltaa lykättiin seuraavaan kesään. Elokuvasta leikattiin lopulta 12 minuutin verran materiaalia, kuten kokonainen keijuväkeä käsittelevä jakso sekä useita lyhyempiä kohtauksia elokuvan loppukohtauksesta.

Disney-triviaa: Hiidenpata oli ensimmäinen Disney-animaatio, joka sai ikärajan PG eli sitä ei suositella alle 10-vuotiaille. Kaikki aikaisemmat animaatiot olivat saaneet ikärajan G eli ne sopivat kaikille. Suomessa elokuva oli ensiksi sallittu kaikille, nykyisin ikäraja on 7.

Hiidenpata julkaistiin Yhdysvalloissa 24. heinäkuuta 1985. Elokuva ei saanut hyviä arvioita ja se oli valtava taloudellinen pettymys. Nykyisten arvioiden mukaan sen tekeminen maksoi yli 40 miljoonaa dollaria, mutta Yhdysvalloissa lipputuloja kertyi vain hieman yli 21 miljoonan verran. Elokuva julkaistiin ensimmäistä kertaa videolla vasta 12 vuotta ensi-illan jälkeen eikä studio nykyäänkään juuri satsaa elokuvan uusii julkaisuihin.

Suomessa Hiidenpataa esitettiin ensiksi vain englanninkielisenä, kunnes Pekka Lehtosaari ohjasi suomenkielisen dubbauksen vuoden 1998 videojulkaisua varten. Dubbauksessa kuullaan pääroolissa Taranina nuorta Arttu Wiskaria. Muissa rooleissa ovat muun muassa Hanna Hietalaa prinsessa Elenana, Samu Sirkan äänenä tunnettu Seppo Mäki harpisti Harpona, Jukka Rasila Purrina sekä Heikki Sankari Hornansarvena.

Hiidenpata on kyllä hyvin epätyypillinen Disney-klassikko, mutta en voi valitettavasti kehua pitäväni siitä. Elokuva on paikoittain tosi jännä ja olen iloinen, etten tiennyt siitä mitään lapsena, sillä olisin varmasti saanut siitä jonkinlaisia traumoja. Tarinassa on muutama kohtaus, joista pidän, kuten aivan elokuvan alku sekä muutamat Taranin ja Elenan yhteiset kohtaukset. Mutta muuten voin vain iloita siitä, että Disney ei ole enää Hiidenpadan jälkeen tehnyt yhtä synkkiä elokuvia.

Kuuluuko Hiidenpata mielestäsi Disneyn suurimpien hutien joukkoon vai löytyykö lukijoista elokuvan fanejakin?

Lähteet:
Ink and Paint Club: Cauldron of Chaos 1, 2 & 3
Jim Hil Media: Why For did Disney’s “The Black Cauldron” fail to connect with audiences back in 1985?
Slate.com: The Black Cauldron – Is the movie that almost killed Disney animation really that bad?
Stewart, James: DisneyWar (2005)
Waking Sleeping Beauty -dokumentti (2009)

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

14 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Hiidenpata

  1. Minä ainakin kuulun niihin, jotka oikeasti fanittavat Hiidenpataa. Itse asiassa suosikkilistallani on aika paljon aliarvostettuja Disney-klassikoita. Hiidenpadan lisäksi listallani ovat ainakin Basil Hiiri, Atlantis, Aarreplaneetta, Lehmäjengi, Pikku Kananen sekä erityisesti Prinsessa ja sammakko, jonka vähäinen suosio surettaa minua hyvinkin paljon.

    Joskus kun niin sanotulla ”enemmistöllä” on jostakin asiasta (kuten juurikin näistä leffa-asioista) erilainen mielipide kuin minulla itselläni, alan pohdiskella että olenko kummallinen. Mutta toisaalta, jos olen, niin aion olla ylpeä siitä.

    1. On tosi kiva, että löydät noista aliarvostetummistakin klassikoista hyviä puolia. Mikä juuri Hiidenpadassa on sellaista, josta pidät? :)

      Noista mainitsemistasi varsinkin Aarreplaneetta ja Prinsessa ja sammakko ovat sellaisia, joiden vähäistä suosiota en itsekään ihan ymmärrä. Molemmat ovat tosi kivoja elokuvia, mutta kai se vaan on ikävä tosiasia, että kun klassikoita on jo pitkälle yli 50, niin kaikki eivät voi olla suuren enemmistön suosikkeja.

      1. Hiidenpadassa se, mistä pidän, taitaa olla juuri se, että se niin erilainen Disneyn elokuva. Sitä voisi periaatteessa luonnehtia kauhuanimaatioksi, ja minä pidän kauhuanimaatioista.

        Kauhuanimaatioiden ystävänä satun myös pitämään Hornansarven kaltaisista synkistä pahiksista. No, onko tämä riittävä vastaus kysymykseesi?

        1. Juu, oli hyvä vastaus. Jäi vaan kiinnostamaan, että mikä eri ihmisiä Hiidenpadassa kiinnostaa ja tuo selkeytti hyvin. :)

  2. Olen nähnyt elokuvan viimeksi vuosikausia sitten – ensimmäisellä kerralla olin 8-vuotias. Hiidenpata ei ole suurin suosikkini, mutta kyllä minä silti katsoin sitä monia kertoja videolta lapsena. Pitäisi varmaan yrittää etsiä se dvd:llä, jotta voisin katsoa sen uudestaan ja muodostaa nykyisen mielipiteeni.

    Olen Akin kanssa samaa mieltä siitä, miten moni Disneyn elokuva on aliarvostettu laatuunsa nähden, esimerkkeinä Basil Hiiri, Atlantis sekä Prinsessa ja sammakko. Taidan minäkin siis kuulua näiden ns. “kummallisten” kerhoon, muttei se minua haittaa. :D

    1. On niin jännää palata lapsuudesta tuttuihin elokuviin vuosien jälkeen. :) On vähän harmi, ettei Disney ole vielä saanut Hiidenpataa julkaistua blu-rayllä. En ole vielä ostanut elokuvaa itselleni, koska en haluaisi kokoelmaani enää DVD-levyjä.

      Ei kai siinä mitään kummallista ole, kaikilla on vaan erilaiset maut elokuvien suhteen. Minusta ainakin on vaan kiva, että noille vähän epäsuositummillekin klassikoille löytyy faneja. :)

  3. Hiidenpata on yksi ehdottomia suosikkejani, pienenä en kyllä tainnut edes tajuta, että on Disneyn tekemä, koska poikkeaa hyvin paljon muista Disney elokuvista. Olen aina tykännyt näistä pelottavimmista animaatioista ja tämä on kyllä aika pelottava pienen lapsen silmillä katsottuna.

    Minulla itseasiassa tulee Taranista mieleen todella paljon Arthur, joten kyllä tähän hahmoon on jotain samankaltaisuutta jäänyt, pidän paljon myös Miekka Kivessä elokuvasta, joten minua ei sinänsä haittaa samankaltaisuus :)

    Hornansarvi on muuten yksi pelottavimpia pahiksia, koska hän ei ole mitenkään huvittava hahmo, vähänkuin Paha Kuningatar ja Maleficent, kylmänväreitä :S

    1. En taas itse ollut lapsena ollenkaan pelottavien elokuvien fani (enkä oikein ole vieläkään), joten en varmasti olisi ollut kovin innoissani Hiidenpadasta. Jo jotkin Muumien jaksot pelottivat minua lapsena, joten olisin varmasti pelästynyt kuoliaaksi Hiidenpataa katsoessa.

      Taran tuntui minusta erityisesti Hiidenpadan alussa melko tyypillisestä Disney-hahmolta, joka kaipaa elämältään seikkailuja. Mutta kuten sanoit, muuten Hiidenpata ei tunnu oikein yhtään disneymäiseltä.

      Pelkkä Hornansarven ulkonäkö on niin hirveä, etten edes “uskaltanut” ottaa hänen kuvaansa mukaan tekstiin. :’D

  4. Minustakin klassikko on hyvin ‘epä-Disneymäinen’, ja mieleen siitä tulevatkin lähinnä “Don Bluth”-piirretyt. Ja täytynee vielä mainita etten ole niidenkään elokuvien fani. Niissä tunnutaan ihan mässäilevän synkkyydellä, ja se kyllä pistää ikävästi silmään. Lapsenakaan niitä ei kovin montaa katselukertaa jaksanut, ja suurimman osan olenkin lähinnä unohtanut vuosien varrella!

    1. Olen ihan samaa mieltä, Hiidenpadassa näkyy sellainen donbluthmaisuus, vaikka mies ei edes tainnut olla tekemässä koko elokuvaa. Bluthin studio kuitenkin ehti saada ensimmäisen animaationsa tehtyä ennen Hiidenpadan julkaisua, joten ehkä siitä ammennettin vähän inspiraatiota siihen, millaisilta 1980-luvun animaatioiden oikein tulee näyttää. En itsekään oikein välitä mistään synkistelyelokuvista, joten Bluthin elokuvat ovat jääneet aika vieraiksi. Onneksi Disneyn tyyli taas muuttui vähän valoisampaan suuntaa Hiidenpadan jälkeen. :)

  5. Hiidenpata oli meillä VHS:nä, joten sitä tuli ihan kiitettävästi katsottua. En muistaakseni siitä kuitenkaan traumatisoitunut, vaikka elokuva hyvin synkkä onkin ja Hornansarvi on ulkonäöltään ja olemukseltaan yksi pelottavimmista Disney-pahiksista. Hiidenpataan liittyy paljon nostalgisia muistoja, mutta silti tuntuu että siitä puuttuu jotain, ehkä ne laulut? Lempparihahmoja on erityisesti Purri ja Rääppä! Elokuvan lopetus on minusta myös hyvin onnistunut ja tykkään erityisesti lopputekstien kuvituksesta ja musiikista :)

    Harmittaa kyllä itseäni, että Hiidenpata on aliarvostettu ja tuntuu, ettei kovin moni ole edes kuullut kyseisestä elokuvasta. Toisaalta ymmärrän myös, että sen epädisneymäisyyden takia moni ei olekaan elokuvaan koskaan tutustunut. DVD-versiota katsoessani huomasin, että jotain mm. äännähdyksiä ja kiljahduksia oli poistettu elokuvasta, vaikka VHS:llä ne kuuluvat selvästi, hyvin häiritsevää :D Entä tiedä, että onko kukaan muu huomannut kyseistä asiaa. Ihania postauksia, jatka samaan malliin! :)

    1. Tavallaan lauluttomuus sopii Hiidenpadan synkkään tunnelmaan, mutta se on ihan varmasti yksi tekijä, jonka vuoksi se tuntuu niin erilaiselta moniin muihin Disney-animaatioihin verrattuna. Hiidenpadan loppu on kyllä hauskalla tavalla vähän erilainen, tykkään siitä myös. :)

      Oho, aika jännä, jos jotain ääniä on jätetty pois elokuvan DVD-julkaisulta. En ole aikaisemmin ainakaan kuullut tuosta enkä kyllä keksi mitään järkevää syytä tuollaiselle “sensuroinnille”. Tosi erikoista! Kiitos Essi! :)

  6. Itseäni jotkut kohdat kyseisessä elokuvassa ahdistivat, mutta kokonaisuudessaan taisin jopa vähän pitää siitä. No ei ole Disney elokuvaa, josta en pitäisi. Oli siinä kyllä vähän huumoriakin, jos ottaa huomioon sen suomidubilla Tehdyn trubaduuri avunhuudon. En voi olla nauramatta. Katsoin sen tosin aika pienenä, joten pitäisi varmaan katsoa se nyt kolmetoistavuotiaana uudestaan.

    1. En ihmettele, jos Hiidenpata on tuntunut ahdistavalta, sillä vähän samanlaisia fiiliksiä minullekin on tullut joistain elokuvan kohtauksista. Suosittelen ehdottomasti katsomaan elokuvan uudestaan tai ainakin minusta on aina mielenkiintoista palata elokuviin, joista on aikaisemmin tykännyt ja hoksata niistä uusia puolia tai sellaisia, jotka oli jo ehtinyt unohtaa. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.