Inside out – Mielen sopukoissa arvostelu

Jee, huomenna on se päivä, jota odotellessa ryhdyin koko Pixar-kesän viettoon. Silloin on nimittäin Inside out – Mielen sopukoissa -elokuvan ensi-ilta. Olen itse ehtinyt nähdä Inside out -elokuvan jo kahdesti, ensiksi reilu viikko sitten lehdistön ennakkonäytöksessä (!!!) englanniksi 3D:nä ja sitten viime viikonloppuna suomeksi 2D:nä Finnkinon Lasten sunnuntai -näytöksessä. En millään malttanut odottaa huomiseen, joten julkaisen tämän (pitkäksi venähtäneen) Inside out -arvostelun luettavaksenne jo tänään.

HUOM: Spoilerivaara! Jos haluat pysyä turvassa kaikilta juonipaljastuksilta, hyppää suoraan viimeisen kuvan alla olevaan osuuteen.

Inside out – Mielen sopukoissa arvostelu - Disnerd dreams

Inside out – Mielen sopukoissa
Ohjaaja: Pete Docter sekä Ronaldo Del Carmen
Äänirooleissa: Amy Poehler, Phyllis Smith, Richard Kind, Bill Hader, Lewis Black, Mindy Kaling, Kaitlyn Dias
Suomidubissa: Minka Kuustonen, Tiina Weckström, Peik Stenberg, Kari Ketonen, Turkka Mastomäki, Pamela Tola, Seera Alexander
Ensi-ilta Suomessa: 28.8.2015 | Kesto: 94 min

Riley on 11-vuotias tyttö, jonka elämä hymyilee. Hänellä on hyviä ystäviä, mukavat vanhemmat ja jääkiekkoharrastus. Hänen toimintaansa päämajasta käsin ohjaavat tunteetkin – Ilo, Suru, Inho, Kiukku ja Pelko – ovat vakiinnuttaneet toimivan työnjaon. Tutut kuviot menevät kuitenkin hetkessä uusiksi, kun Rileyn perhe muuttaa Yhdysvaltain pohjoisessa keskilännessä sijaitsevasta Minnesotan osavaltiosta maan länsirannikolle San Franciscoon. Ilo saa aluksi pidettyä hommat reilassa, mutta tilanne muuttuu kertaheitolla kriittiseksi, kun hän ja Suru joutuvat vahingossa säilömuistiin ja vievät tärkeät ydinmuistot mukanaan. Inho, Kiukku ja Pelko yrittävät epätoivoisesti pitää tilanteen kasassa sillä aikaa, kun Ilo ja Suru pyrkivät muistojen kanssa takaisin päämajaan.

Elokuva alkoi minusta aivan ihanalla tavalla; herkillä sävelillä ja Ilon ensihetkillä Rileyn kanssa. Sitten kuvioihin tulivat muutkin tunteet ja heidän tehtävänsä selitettiin. Vaikka maailma oli ennennäkemätön, sen säännöt selitettiin sujuvasti ja ymmärrettävällä tavalla. Ilon rooli joukon johtajana tehtiin heti selväksi ja tunteiden ryhmädynamiikkaa oli hauska seurata. Surun tärkeyden kyseenalaistaminen sai minutkin miettimään koko tunteen tarpeellisuutta, ja kun hahmo sai kömpelyydessään aikaan ongelmia, hahmo alkoi ärsyttää pikkiriikkisen.

Elokuvan hauskimpana antina mieleen jäi nokkelat oivallukset, joilla selitettiin ihmismielen toimintaa. Mielen sopukoihin sukellettuasi sinun ei tarvitse enää miettiä mistä korvamadot johtuvat tai mistä unet tulevat. Inside outista löytyy kyllä myös paljon syvemmälle meneviä ideoita ja se antaa ajattelemisen aihetta. Elokuvan nähtyäni olen kiinnittänyt omiin tunteisiini huomiota aivan eri tavalla ja uskon, että elokuvan katsominen voi auttaa ymmärtämään tunteita paremmin. Vaikka tarina ei tietysti kaikilta osilta ole aivan tieteellisesti todenmukainen, neurologiseen tutkimukseen käytetty taustatyö näkyy. On huippua, että animaation keinoin päästää kurkistamaan sellaiseen aihealueeseen, jonka käsittely ei välttämättä onnistuisi näytellyissä elokuvissa.

Äitini kommentoi elokuvan nähtyään, että se oli aika synkkä ja, että hän yllättyi siitä, kuinka vähän muiden mielen sisään kurkistavia kohtauksia olikaan. Ne olivat hänestä elokuvan parhaita osuuksia. Trailerit saattavat tosiaan antaa vähän väärän kuvan, sillä elokuvassa seikkaillaan eniten nimenomaan Rileyn mielessä ja ihmishahmot ovat sivuosassa. Minua tämä ei haitannut, sillä tunteiden seikkailua oli hauska seurata, eivätkä Ilo ja Suru jääneet niin yksiulotteisiksi hahmoiksi, kuin heidän tarkoituksensa perusteella voisi olettaa.

Inside out – Mielen sopukoissa arvostelu - Disnerd dreams

Elokuvan edetessä kaikki tarinan palaset tuntuvat loksahtelevan paikalleen ja Surullekin löytyi tarkoitus. Elokuvan suuri yllättäjä, Bing Bong haluttiin tarkoituksella pitää salassa, enkä osannut yhtään aavistaa etukäteen, mitä tykkäisin hahmosta. En halua pilata keneltäkään yllätystä, joten sanon vain, että Bing Bong oli minusta aivan ihana ja harkitsen parhaillani Bing Bong -pehmolelun hankkimista.

Toistan varmasti jo itseäni, mutta elokuvan englanninkielisen version naiskoomikot olivat minusta aivan upeita valintoja ääninäyttelijöiksi. Poehlerille Ilon rooli sopi todella hyvin ja hahmo muistutti kovasti hänen aikaisempaa hahmoaan, Parks & Recreation -sarjan Leslie Knopea. Myös Richard Kind oli oiva valinta Bing Bongiksi. Suomenkielinen dubbaus oli oikein mukavaa kuunneltavaa, mutta tuntui, ettei kaikkia vitsejä oikein oltu saatu käännettyä. Tiina Weckströmin Surusta en oikein pitänyt eikä Minka Kuustonen päässyt ihan Poehlerin tasolle, mutta esimerkiksi Kari Ketonen (Pelko), ja Turkka Mastomäki (Kiukku) jäivät mieleen onnistuneista roolisuorituksista. Myös Pekka Lehtosaari Jekku-pellenä oli oikein huvittava. (Jos kaipaat tietoja elokuvan ääninäyttelijöistä, suuntaa aiemmin tekemäni listauksen pariin.) Iso plussa myös Pixarin Localization-tiimille, joka on kääntänyt monet elokuvassa näytetyt kyltit, uutisotsikot ja muut tekstit suomeksi. Ihanaa, että Pixarilla kiinnitetään huomiota noihinkin yksityiskohtiin.

Elokuvan soundtrack oli kaunista kuultavaa. Siihen osasi kiinnittää huomiota paremmin vasta toisella katselukerralla, sillä sävelmät olivat aika hienovaraisia. Hauskana pikkuseikkana mainittakoon, että useista YouTubeen tekemistään Disney-covereista tunnettu Pixar-animaattori Nick Piterakin tekee Inside outissa elokuvadebyyttinsä. Häntä kuullaan elokuvassa vitsikkäässä mainosjinglessä. Sulosävelten lisäksi elokuva oli kaunista katseltavaa. Huomasin kiinnittäväni huomiota erityisesti Iloon, jonka ympärillä leijui pieniä hiukkasia ja joka hehkui valoa. Myös Rileyn mieli oli toteutettu mielenkiintoisella tavalla. Muidenkin päämajat näyttivät samantyyppisiltä, mutta pienistä yksityiskohdista Rileyn päämajan tunnisti lapsuuden ja aikuisuuden rajalla tasapainoilevan mieleksi.

Inside out arvostelu - Disnerd dreams

Minulla oli todella kovat odotukset elokuvaa kohtaan, enkä joutunut pettymään. Inside out – Mielen sopukoissa oli oivaltava, koskettava elokuva sopivalla ripauksella huumoria. Mukana oli parikin kohtaa, joissa sain todella taistella kyyneleitä vastaan. Elokuva antaa paljon ajateltavaa eikä sitä suinkaan ole tarkoitettu vain lapsille (mutta ei kai kukaan enää 2010-luvulla ajattele, että animaatioita tehtäisiin ainoastaan lapsikatsojille). Ihan perheen pienimmille en välttämättä suosittelisi elokuvaa, sillä se saattaa tuntua vähän synkältä, mutta kouluikäisiin ja sitä vanhempiin se uppoaa varmasti paremmin. Inside out ei ole Pixarin hassuin elokuva, mutta kuuluu tunteellisimpien joukkoon ja minusta se helposti on paras Pixar-elokuva sitten Toy Story 3:n.

Kannattaa muuten jäädä seuraamaan lopputekstejä parin minuutin ajaksi, sillä niissä on mukana vielä muutama hauska oivallus. Niin ja aiemmin kesällä iloitsemani ensimmäinen Pixar-kaimani, Unohtaja-Paulakin osoittautui hauskaksi hahmoksi (nimeä ei mainita, mutta hän ja Bobby ovat ensimmäiset Ilon tapaamat aivotyöläiset).

Arvioni:

Elokuvan edellä näytettiin James Ford Murphyn ohjaama Laava-lyhytelokuva. Lyhäri näytti oikein hienolta, pidin kovasti siitä miten kivasti pilvet ja vuorokausien vaihtelut oli saatu tehtyä. Sen tarina kuitenkin tuntui jo vähän nähdyltä. Samantyyppinen, simppeli “mies etsii rakkautta” -tarina oli pohjalla Disneyn Papermanissa (2012) ja Pixarin Sinisessä sateenvarjossa (2013), eikä Laava minusta tuonut mitään uutta tai erityistä tähän juonikuvioon. Lyhäri tosin toimi minusta paremmin suomeksi dubattuna, varmaankin siksi, että pystyin keskittymään laulun kuunteluun eikä vain tekstitysten lukemiseen. Juha Tapio ja Anna Puu sopivat laulurooleihin mainiosti.

Palaan varmasti Inside out -elokuvaan vielä myöhemmin, sillä tuntuu, etten vielä saanut kirjattua ylös kaikkia sen herättämiä ajatuksia. Ai niin, The Good Dinosaurus -elokuvan suomenkielinen nimikin selvisi teatterissa näytetystä trailerista. Ricolla oli joko jotain sisäpiirin tietoa tai hyvät ennustajanlahjat, sillä elokuvaa kutsutaan täällä tosiaan nimellä Kunnon dinosaurus.

Inside out – Mielen sopukoissa ilmestyy Suomessa DVD:llä ja Blu-rayllä 27. marraskuuta 2015.

Kuvat: The Walt Disney Company Nordic

Aiotko käydä katsomassa Inside out -elokuvan?

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:, , ,

10 kommenttia artikkelissa “Inside out – Mielen sopukoissa arvostelu

  1. Kyllä aion käydä katsomassa elokuvan, olen siitä aivan innoissani! Olen varannut liput vasta sunnuntaiksi koiranvahti-viikonlopun takia, huuuu! Miten muuten pääsit lehdistön ennakkonäytökseen? Olitko itse yhteydessä johonkin vai oltiinko sinuun yhteydessä?

    1. No eiköhän sunnuntai tule nopsaan, kun saa viettää päivät koiraa hoitaen. On se kyllä niin jännää, kun saa odottaa upouuden elokuvan näkemistä. ;)
      Olin itse yhteydessä Suomen Disneyn väkeen ja sain siten kutsun näytökseen.

      1. Kävin elokuvan katsomassa eilen ja se oli hyvä. Mutta “hyvään” se jäikin, se ei ollut mieltä mullistava kokemus tai paras leffa ikinä. Luulen sen johtuvan siitä, että minulla oli eilen tosi huono päivä, kaikki mahdollinen ärsytti, vaikkei mihinkään ollut syytä, ja niin elokuvakaan ei saanut ansaitsemaansa keskittymistä ja mielenkiintoa. Pöh! Taisi olla viha ja suru puikoissa eilisen päivän…

        Mutta siis Inside Out oli kyllä hyvä elokuva, ja todella hauska! Minua mikään elokuvassa ei liikuttanut kauheasti mielentilastani huolimatta, mutta moni kohta nauratti paljon. Olisin halunnut, että Viha, Inho ja Pelko olisivat saaneet enemmän ruutuaikaa, varsinkin Inho sai sitä yllättävän vähän. Vihasta muodostui minun lempihahmoni, hänellä oli niin ihanat julmat hymyt sun muut Aku Ankkamaiset räjähdyspisteet. Minustakin oli ihanaa, kuinka Surun tärkeyttä korostettiin. Olisin sen sijaan odottanut, että Rileyn käytös olisi muuttunut jotenkin vielä dramaattisemmin, kun Ilo putosi sinne kuiluun. Hauskinta elokuvassa oli nuo lopputekstien aikana tehdyt oivallukset eri ihmisten ja eläinten pään sisältä. :D

        1. No voi, harmi että leffapäivä sattui olemaan huono. :/ Olen itsekin huomannut, että oma mieliala vaikuttaa todella paljon elokuvakokemukseen. Huonolla tuulella ei tule mieleenkään sympatiseerata vaikkapa pulassa olevia hahmoja vaan toivoo vain elokuvan olevan ohi.

          Nyt kun sanot, niin Kiukku muistuttaa kyllä tosi paljon Aku Ankkaa. Minulle tuli hahmosta mieleen aina vaan vanha kiukkuinen ukko, varmaan siksi, että Kiukku luki aina sanomalehteä. Itseäni ei epätasaisesti tunteiden kesken jaettu ruutuaika haitannut, sillä olin niin kiinnostunut siitä, mitä Ilolle, Surulle ja Bing Bongille kuuluu. Varsinkin se lopputekstien kissaoivallus oli aivan mahtava, se selittää niin paljon ja naurattaa vieläkin välillä. :D

  2. Tämän jutun luettuani haluan kyllä ehdottomasti katsoa leffan! Leffan idea on tosi omaperäinen ja mielenkiintoinen näin vähän vanhemmallekin katsojalle. Luin muuten jostain, että psykologit ovat jo nyt alkaneet käyttää leffaa hyväkseen lapsiasiakkaiden hoidossa, aika hieno juttu :)

    1. Ihan ehdottomasti voin suositella elokuvaa, minä ainakin pidin tosiaan siitä kovasti! :) Vau, ihan huikeaa, jos mielenterveyden ammattilaiset hyödyntävät elokuvaa työssään! Inside outista voi oikein hyvin olla apua, jos tunteiden käsittely on hankalaa.

  3. Katsoin jo aika kauan sitten tämän elokuvan ja olen nähnyt jo kaksi kertaa. Piti pistää mieskin katsomaan tämä, oli sen verran hyvä ja jollain tavalla koskettava. Minusta oli hienosti tuotu miten Rileyn pään sisällä tunteet kamppailivat toisiaan vastaan, esim. kuinka kiukku otti vallan tai ilo yrittää parantaa Rileyn mieltä. Huomasin muuten ihan saman, että aloin miettiä omia tunteitani ihan eritavalla ja millaisiakohan omat ”saarekkeet” olisivat ja aloinkin niitä keksiä :D
    Minusta hauska kohta oli, kun Rileyn äiti yritti saada Rileyn isää kysymään koulusta, kun Riley oli allapäin. Heidän mielen toimintaa olisin myös katsonut mielelläni lisää. Siinä näkyi niin hyvin miten miehen ja naisen aivot toimivat eritavalla ja tietysti tunteet!
    Se oli niin koskettavaa, kun Ilo halasi niitä muistoja ja oli vain ”I just want Riley to be happy”. Suru oli minusta vähän kanssa ärsyttävä rutisija ja pilasi kaikkea, mutta sekin tuotiin hienosti esiin, että myös Suru on tärkeä ja sillä on roolinsa meidän elämässä.

    Minä ainakin tykkäsin kovasti kaiken kaikkiaan tästä elokuvasta ja todellakin oltiin hienosti ymmärrettävällä tavalla tuotu ehkä vähän vaikeaakin asiaa esiin.

    1. Tunteiden kamppailu oli kyllä hauskaa seurattavaa, mieleen jäi varsinkin se, miten Ilo käytti nokkelasti aikaisempia muistoja tehdäkseen ankeasta tilanteesta positiivisemman. Omien persoonallisuussaarien miettiminen on tosiaan mielenkiintoista, varsinkin jos koittaa vielä kuvitella mitä kaikkia saaria itsellä on lapsena ollut. Minulla olisi varmaan ollut joko pesis- tai ratsastussaari, mutta nyt ne on varmaankin korvannut iso elokuvasaari. :D Tykkäsin elokuvassa todella paljon siitä, että Suru osoittautui oikeasti hyödylliseksi ja tärkeäksi. Oli aika hauska kuulla toisella korvalla leffan jälkeen parin nuoremman tytön puhuvan keskenään hieman elokuvasta, Surusta oli noussut toisen lempparihahmoksi.

  4. Kävin itse katsomassa elokuvan tässä sunnuntaina ja tykkäsin kovasti! :) En ehkä jaksa tähän mitään suurta arviota alkaa kirjoittaa, mutta jotain fiiliksiä siinä järjestyksessä miten ne mieleen juolahtavat. :)

    Tykkäsin elokuvan ideasta, miljööstä, hahmoista ja tarinasta, sekä sen teemoista todella paljon! Suru oli kyllä ehdottomasti yksi lempihahmoistani! :D Hän oli jotenkin niin suloinen! Vaikka toisaalta ei oikeastaan tekisi mieli nostaa yhtään hahmoa toista ylemmäs, sillä kaikki hahmot toimivat erinomaisesti ja pidin loppujen lopuksi heistä kaikista.
    Kävin katsomassa leffan suomidubilla 3Dnä ja minusta dubbausroolit onnistuivat kaikilta ääninäyttelijöiltä erinomaisesti! Toisaalta en ole kuullut originaaliääniä, niin vaikea tietää olivatko ne paremmat, mutta suomidubbi oli omasta mielestäni onnistunut!

    Inside Out on kyllä myös tuonut hyvin omaperäisellä ja selkeällä tavalla esille miten ihmismieli toimii! Elokuvan loputtua ajattelin sinunkin tapaasi että miten omat tunteet siellä pääkopassa mahtaisivat puuhailla. :D Monet ovatkin tumblrissa käyttäneetkin inside out -leffaa (plääh kun osaisi taivuttaa näitä leffojen nimiä järkevästi :D) hyvänä esimerkkinä siitä, miten masennus toimii. Elokuva tosiaan antoi paljon ajateltavaa mielen toimimisesta ja erilaisten tunteiden tärkeydestä. Tietenkin hyvällä huumorilla höystettynä!

    Myös leffan totaalinen suomentaminen (kyltit, sanomalehdet, logo, lopputekstit yms…) oli minulta ehdotonta plussaa! Heti tuntui siltä, että leffan erikielisiin versioihin on todellakin panostettu! Toivottavasti tämä samainen “ominaisuus” päätyy myös blu-raylle! :)

    Inside Out on kyllä loistava elokuva vaikkei mitään suuria tunnekuohuja (hehheh…) teatterissa aiheuttanutkaan. Mutta nautin elokuvasta täysillä ja ehdottomasti katson uudelleen kunhan blu-raylle ilmestyy! :) Ai niiin, leffan teemamusiikki oli ihana!

    ps. Olisi kyllä tosi siistiä jos hallussani olisi sisäpiirin tietoja tai näkisin hienosti tulevaisuuteen, mutta tylsä totuus on se, että näin The Good Dinosaur leffan suomen kielisen nimen Disney Suomen virallisilla facebook sivuilla tuolloin aikoinaan kyseisen leffan teasertrailerin yhteydessä. :’D

    1. Aika pitkästi päädyit kumminkin kirjoittamaan, mutta kiva vaan lukea sinun ajatuksiasi elokuvasta. :)

      Dubbaukset ovat toki makuasia, minusta suomidubbi ei päässyt ihan alkuperäisraidan tasolle. Varsinkin Ilon hahmo vaan sopii niin hyvin Poehlerille, eikä Kuustonen minusta saanut puheeseen samanlaista innostuneisuutta. Mutta ei suomalainen dubbaus todellakaan huono ollut.

      Huomasin myös, että Tumblrissa on hehkutettu tuota masennusasiaa, mutta en ole itse oikein tutustunut keskusteluun. Minulle on vielä vähän epäselvää missä kohtauksessa masennus oikein selitettiin; siinäkö kun Suru koskee muistipalloja vai kun ohjauspaneeli muuttuu harmaaksi..? Olenko missasinnut jotain?

      Sain vasta jokin aika sitten tietää, että Pixarilla on oma pieni Localization-osasto, joka vastaa kylttien sun muiden kääntäisestä muille kielille. Tai käännökset kysytään kunkin maan edustajilta, mutta Localization-tiimi sijoittaa eri käännökset paikoilleen. On tosi mahtavaa, että muutkin kuin englanninkieliset huomioidaan näin. Ainakin Monsterit Oy:ssä olen kiinnittänyt huomiota tekstien suomennoksiin, joten jos ohjaajalla on asiaan sananvaltaa, luulisi, että Inside outin blu-raylläkin on suomennokset mukana. :)

      No hitsi, toivoin, että olisit voinut myöhemminkin ennustaa jotain tai paljastaa lisää salaisia tietojasi. ;D Näköjään minulta meni sitten tuo Facebook-maininta kokonaan ohi aiemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.