Disney-tiistai: Karhuveljeni Koda

Disneyn kokeilevan kauden elokuvien käsittely alkaakin olla jo reippaasti yli puolivälin, kun käsittelyyn pääsee tänään Disneyn 44. animaatioklassikko Karhuveljeni Koda.

Karhuveljeni Koda
Ohjaajat: Aaron Blaise & Robert Walker
Äänirooleissa: Joaquin Phoenix, Jeremy Suarez, Jason Raize, Joan Copeland
Suomidubissa: Paavo Kerosuo, Johannes Tervo, Kari Hietalahti, Seela Sella
Kesto: 1 h 25 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 1.11.2003, Suomessa: 13.2.2004
Lipputulot maailmanlaajuisesti: 250 397 798 USD

Ensimmäinen idea Karhuveljeni Koda -elokuvaan syntyi 1990-luvun alkupuolella, kun Leijonakuninkaan tuotanto oli vielä kesken. Varhaisessa vaiheessa elokuvasta ideoitiin hyvin dramaattista animaatiota, jossa olisi viittauksia Shakespearen Kuningas Lear -traagiseen näytelmään. Disneyn Orlando studiolla Floridassa työskennellyt Aaron Blaise tuli mukaan kehittelemään tätä Bears-työnimellä kutsuttua elokuvaa vuonna 1997 ja noin vuotta myöhemmin hänen seurakseen toiseksi ohjaajaksi liittyi Bob Walker. Blaise oli aiemmin toiminut muun muassa nuoren Nalan sekä Mulanin animaattorina. Walker taas oli ollut tekemässä muun muassa Aladdinin, Kaunottaren ja hirviön sekä Lilon & Stitchin layouteja.

Blaise ja Walker alkoivat luonnostella elokuvan tarinaa lukemalla runsaasti Amerikan alkuperäiskansojen myyttejä ja muodonmuutoskertomuksia. He huomasivat nopeasti, että tarinat eläimiksi muuttuvista ihmisistä olivat hyvin yleisiä ja monessa nuori mies muuttui karhuksi eräänlaisena aikuistumisriittinä. Heidän ensimmäinen ideansa oli kertoa tarina kapinallisesta pojasta, joka muuttuu karhuksi ja päästäkseen takaisin ihmismuotoon, pojan on korjattava välit isäänsä.

Elokuvan tarina muuttui vuosien varrella paljon, mutta jo ensimmäisessä ideassa loppuratkaisuna oli, että karhuksi muuttunut poika jäi lopulta karhuksi. Isästä ja pojasta kertonut versio ei tuntunut tekijöiden mielestä toimivan, joten isähahmosta luovuttiin ja tilalle tuotiin päähahmon kaksi vanhempaa veljeä. Tässä toisessa versiossa päähenkilön oli tarkoitus tutustua vanhempaan Grizz-nimiseen harmaakarhuun, joka toimi Kenain mentorina. Hahmon ääninäyttelijäksi oli jo valittu Michael Clarke Duncan, mutta lopulta elokuvan ohjaajat tajusivat, että Griz vei elokuvaa väärään suuntaan. Tarinan kannalta oli tärkeämpää, että Kenai toimisi itse vastentahtoisesti nuoremman karhun isähahmona ja oppisi sen myötä paremmaksi ihmiseksi. Ohjaajat olivat kuitenkin olleet niin tyytyväisiä Michael Clarke Duncanin äänityksiin, että mies sai elokuvasta uuden roolin Takku-karhuna.

Disney-triviaa: Elokuvan molemmilla ohjaajilla on nuoremmat veljet, joten he ammensivat omista lapsuuden ja nuoruuden kinoistaan ideoita veljesten välisiin kohtauksiin, jotta niistä tulisi mahdollisimman aidon tuntuisia.

Karhuveljeni Kodasta tuli kolmas animaatioelokuva, joka tehtiin Orlandon animaatiostudiolla. Kaksi ensimmäistä olivat olleet Mulan ja Lilo & Stitch, joten eläinhahmoihin keskittyvä elokuva toi uutta haastetta animaattoreille. Esimerkiksi karhuksi muuttuneen Kenain pääanimaattoriksi valittiin Byron Howard, joka oli aiemmin animoinut Lilo & Stich -elokuvassa Nania ja Cobra Bubblesia. Eläinhahmoja hän ei ollut animoinut koskaan aiemmin, mutta karhujen anatomiapiirroksia tutkimalla ja oikeita karhuja seuraamalla hän onnistui tehtävästä. Kenain ääninäyttelijäksi valittiin Joaquin Phoenix, joka vakuutti ohjaajat ilmaisuvoimaisella äänellään. Kodan pääanimaattori Alex Kupershmidt taas siirtyi animoimaan karhunpentua, kun oli saanut valmiiksi työnsä Stitchin animaattorina. Kupershmidt tutustui karhujen liikkeisiin muun muassa luontodokumenttien avulla ja kävipä studiolla myös oikeita karhunpentuja animaattorien malleina. Kodan ääninäyttelijäksi valittiin Jeremy Suarez, jonka ääneen ohjaajat tykästyivät, kun olivat kuulleet pojan aiemmin hakeneen Nemo-kalan rooliin.

Ääninäyttelijät äänittävät roolisuorituksensa yleensä yksin, mutta humorististen hirviveljesten Taukin ja Tsoukin kohdalla oli tehtävä poikkeus. Kanadalaiskoomikot Rick Moranis ja Dave Thomas äänittivät suurimman osan repliikeistään yhdessä, jotta hirvien sanailuun saatiin oikeanlainen energia. Taukin ja Tsoukin animaattoreilla Broose Johnsonilla ja Tony Stanleylla oli aluksi haasteita erityisesti hirvien sarvien animoinnin kanssa, sillä ne oli hankala saada näyttämään samalta eri kuvakulmista. Ratkaisuna he keksivät tehdä sarvista tietokoneella kolmiulotteiset mallit, joiden kääntely auttoi heitä piirtämään sarvet oikein. Myös elokuvan ihmishahmoissa riitti haastetta animaattoreille. Denahin ääninäyttelijänä toimi Jason Raize, mutta koska hahmo ei puhu kaikissa kohtauksissa lainkaan, oli pääanimaattori Ruben Aquinon saatava hahmon tunnetilat esitettyä ilmeiden ja eleiden kautta. Vanhimman veljeksen Sitkan äänenä taas toimi D. B. Sweeney, joka oli aiemmin lainannut äänensä Aladarille Disneyn Dinosauruksessa. Hahmon pääanimaattoriksi taas valittiin Anthony Michaels, joka oli aiemmin ollut yksi päällikkö Powhatanin sekä Mulanin animaattoreista.

Elokuvan ohjaajat Aaron Blaise ja Bob Walker olivat molemmat innostuneita luonnossa liikkumisesta, joten he pitivät tärkeänä, että elokuvan maailma näyttäisi mahdollisimman uskottavalta ja aidolta. Saavuttaakseen halutun ilmeen, osa elokuvan tuotantoryhmästä teki matkoja Kaliforniaan, Alaskaan sekä Wyomingiin. Matkoilla tuotantotiimiin kuuluneet taitelijat maalasivat luontoa ja ottivat paljon valokuvia esimerkiksi pilvistä ja kasveista. Matkoilta saatiin paljon ideoita ja esimerkiksi Alaskassa sijaitsevan Katmain kansallispuiston Kymmenentuhannen savun laakso antoi tekijöille inspiraatiota elokuvan tulilaaksokohtaukseen. Elokuvan taiteeseen otettiin vaikutteita myös 1800-luvulla eläneen Albert Bierstadtin romantisoiduista maisemamaalauksista sekä studiolla työskennelleen Xiangyuan Jien hienoista luontomaalauksista. Elokuvan taustamaalausten haluttiin muistuttavan öljyvärimaalauksia sekä Bambin tyyliä.

Disney-triviaa: Taukki ei ollut pääanimaattori Broose Johnsonin ensimmäinen hahmo, sillä hän oli aiemmin animoinut myös Pocahontasissa pikaisesti nähtävän hirvihahmon.

Elokuvan ohjaajat halusivat esittää Kenain näkökulman muutoksen visuaalisin keinoin. Elokuvan alkupuolella, kun Kenai on vielä ihminen, elokuvassa käytetään yleisesti käytettyä 1,85:1 kuvasuhdetta. Kun Kenai tajuaa muuttuneensa karhuksi, tämän maailma avautuu laajemmaksi ja loppuelokuvan ajan käytetään 2,35:1 kuvasuhdetta. Samalla värimaailmasta tulee kylläisempiä ja äänimaailmakin on rikkaampi. Tekijöiden mielestä komeat luontokohtaukset myös suorastaan vaativat laajempaa kuvasuhdetta.

Tarzanin menestyksen myötä Phil Collinsia pyydettiin kirjoittamaan laulut myös Karhuveljeni Kodaan. Kappaleita syntyi yhteensä kuusi, mutta Tarzanista poiketen Collins ei tällä kertaa esittänyt niitä yksin. Elokuvan alussa Great Sprits -laulun esittää Tina Turner, joka saatiin palaamaan eläkkeeltä levyttämään kappale. Welcome -laulussa Phil Collinsin lisäksi laulavat gospel-ryhmä The Blind Boys of Alabaman jäsenet sekä Oren Waters. Transformation-laulun Collinsin kirjoittamat sanat taas käännettiin inuiittikielelle ja laulun esitti 20-jäseninen The Bulgarian Women’s Choir. Phil Collins ja Mark Mancina kirjoittivat elokuvan score-musiikin yhdessä.  

Disney-triviaa: Elokuvan ohjaajat toivoivat aluksi, että elokuvan musiikissa käytettäisiin lähinnä etnistä musiikkia ja alkuperäisiä inuiittien käyttämiä soittimia. Äänimaailmasta olisi kuitenkin tullut liian rajoittunut, joten elokuvassa päädyttiin käyttämään myös nykyaikaisia rumpuja ja muita soittimia.

Karhuveljeni Koda sai Yhdysvaltain ensi-iltansa 1. marraskuuta 2003. Elokuva sai kriitikoilta vain kohtalaisen hyviä arvioita, mutta lippuluukuilla se menestyi hyvin. Elokuvan tuotantobudjetti oli ollut noin 46 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mutta lipputuloja kertyi reilut 250 miljoonaa dollaria. Hyvän menestyksen myötä elokuva sai nopeasti myös jatko-osan, kun Karhuveljeni Koda 2 ilmestyi suoraan DVD:llä elokuussa 2006.

Suomeen Karhuveljeni Koda saapui reilut kolme kuukautta Yhdysvaltoja myöhemmin, 13. helmikuuta 2004. Elokuva kiinnosti suomalaisyleisöä ja teatterikierroksella katsojia oli hieman päälle 270 000, joten tilastojen mukaan se oli vuoden toiseksi katsotuin elokuva. Elokuvan suomenkieliseen versioon valittiin Paavo Kerosuo päähahmo Kenain ääneksi ja Johannes Tervo dubbaamaan Kodaa. Kenain veljiä Denahia ja Sitkaa taas dubbasivat Kari Hietalahti ja Martti Mäkelä. Mukana on myös dubbaajakonkarit Seela Sella esittämässä Tananaa sekä Ossi Ahlapuro kertojana. Dubbaukseen tuotiin myös suomalaisväriä antamalla alun perin kanadalaisille hirviveljeksille turkulaismurre. Taukkia ja Tsoukkia dubbasivat Jukka Rasila ja Petteri Summanen. Phil Collinsin osuudet lauloi Timo Kotipelto sekä Matkaa teen -laulussa myös Pekka Kuorikoski.

Tämän tekstin kirjoittamiseen valmistautuessa katsoin Karhuveljeni Kodan monen vuoden tauon jälkeen ja yllätyin siitä, miten kiva elokuva olikaan. Vitsien määrän olisi ehkä voinut pitää vähän vähäisempänä, mutta toisaalta elokuvassa käsitellään kyllä niin raskaita aiheita, että huumorikin on paikallaan. Kenain kasvutarina ja sisäiset ristiriidat ovat kuitenkin mielenkiintoista seurattavaa. Sain myös kylmiä väreitä parista kohtauksesta, jossa henget ottavat osaa tarinaan. Elokuvan laulut eivät ole kaikkein tarttuvimpia tai ainakaan niiden sanat eivät ole onnistuneet jäämään minun päähäni, joten elokuvaa katsoessa osasin laulaa mukana vain kertosäkeissä

Milloin sinä olet viimeksi katsonut Karhuveljeni Kodan?

P.S. Satuin muuten juttua kirjoittaessa huomaamaan, että Karhuveljeni Kodan suomenkielinen soundtrack löytyy nykyään Spotifysta. Nyt onkin hyvä ottaa laulut mukaan omille soittolistoille, niin ehkä osaan seuraavalla katselukerralla osaan laulujen sanatkin paremmin.

Lähteet:
Brother Bear: Production Information
Karhuveljeni Koda blu-rayn lisämateriaalit
Jimhillmedia.com: Why For was Michael Clarke Duncan’s Grizz character cut out of Disney’s “Brother Bear”?

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

4 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Karhuveljeni Koda

  1. Oi, Karhuveljeni Koda on yksi suosikki elokuvistani! Se on ensimmäinen disney-klassikko, jonka näin elokuvateatterissa 5-vuotiaana. :-) Elokuvasta tulee mielee paljon Suomi luonnon ja eläinten vuoksi. Tippa nousee linssiin aina niissä henkien ilmestymis -kohtauksissa.

    1. On aina niin kivaa, jos johonkin nuorella iällä nähtyyn elokuvaan jää joku erityinen muisto, kuten vaikka tuo, että elokuva on ollut ensimmäinen elokuvateatterissa nähty. :) Totta, varsinkin elokuvan luonto muistuttaa kyllä kovasti myös Suomen luontoa. Ja varmasti myös Turun murretta puhuvat hirvet saavat elokuvan tuntumaan kotoisammalta. Tuollaiset hauskoista ratkaisuista tulee aina hyvä mieli, kun tulee tunne, että suomenkielisen version eteen on nähty vaivaa. Elokuvat eivät juuri koskaan saa minua itkemään, mutta saan vaikuttavissa kohdissa kylmiä väreitä ja juuri noita henkien kohtauksia katsoessa olin ihan kananlihalla. Upeita hetkiä!

  2. Suosikkeja! Tän suomi-dubbaus on vaan niin onnistunut, että pitkään aikaan en erottanut Hietalahtea ja myönnän, tätä katsoessa on tullut tältä aikuiselta itku :’D

    1. Hietalahden äänessä on ainakin yleensä jotain todella tunnistettavaa, joten hieno juttu, jos tässä hän on onnistunut olemaan vähän tunnistamattomampi. Harmi, ettei Karhuveljeni Koda ole niin suosittu, sillä se on kuitenkin aika vaikuttava elokuva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.