Kunnon dinosaurus arvostelu

Kävin tänään heti aamupäivällä katsomassa Pixarin uusimman elokuvan, Kunnon dinosauruksen 2D:nä ja englanninkielisillä äänillä. Omat odotukseni elokuvaa kohtaan eivät olleen mitenkään hirveän korkealla, sillä dinosaurukset eivät oikein ole minun juttuni eivätkä lukemani jutut elokuvan takeltelevasti edenneestä tuotannosta ainakaan nostaneet innostustani. Halusin kuitenkin saada tietää mistä elokuvassa on kyse, joten astuin elokuvateatteriin avoimin mielin.

HUOM: Spoilerivaara! Jos et ole vielä nähnyt elokuvaa ja haluat pysyä turvassa kaikilta juonipaljastuksilta, hyppää suoraan viimeisen kuvan alla olevaan yhteenvetoon.

kunnon dinosaurus juliste

Kunnon dinosaurus (The Good Dinosaur)
Ohjaaja: Peter Sohn
Äänirooleissa: Raymond Ochoa, Jack Bright, Jeffrey Wright, Frances McDormand
Ensi-ilta Suomessa: 6.1.2016 | Kesto: 93 min

Kunnon dinosauruksen maailmassa dinosaurukset ovat edelleen elossa ja niistä on kehittynyt älykkäitä maapallon hallitsijoita. Tarinan pääosassa on nuori apatosaurus nimeltä Arlo. Hän syntyy maanviljelijädinosaurusten perheeseen, mutta on jo pienestä pitäen kahta sisartaan pelokkaampi kaikkea outoa kohtaan. Vanhemmat kannustavat häntä voittamaan pelkonsa ja tekemään oma uroteko, mutta erinäisten sattumusten myötä Arlo joutuu yllättäen kauas kotoa. Hänen on selvittävä kotimatkan haasteista seuranaan koiramaisesti käyttäytyvä ihmispoika Puppe.

Arlon ja Pupen tuttavuus ei ala lainkaan hyvissä merkeissä, mutta yhdessä käydyn matkan aikana he ystävystyvät. Hahmot tulevat elokuvan aikana myös katsojalle tutuiksi ja heistä alkaa pitää. Varsinkin Puppe-pojan eläimellistä käytöstä on hauska seurata. Tarinassa on myös sivuhahmoina kosolti erilaisia dinosauruksia, ehkä vähän liikaakin. Nämä hahmot jäävät hyvin pintapuolisiksi, sillä useimpia ehditään nähdä vain hetken verran omassa kohtauksessaan. Esimerkiksi omituinen eläinkeräilijä Santtu Salametsä oli niin eriskummallinen hahmo, että hänestä ja hänen keräämistään otuksista olisi voinut olla mielenkiintoista kuulla hieman lisääkin.

kunnon dinosaurus arvostelu
Arlo ja Santtu Salametsä

Monien muiden Pixar-elokuvien tavoin Kunnon dinosaurus onnistuu olemaan paikoin suorastaan sydäntäriipaiseva. Varsinkin ensimmäisessä ja kolmannessa näytöksessä oli tosi surullisia kohtauksia, mutta ihan kyyneleisiin asti ne eivät onnistunut minua liikuttamaan. Jollain tavalla elokuva tuntui melkeinpä heittelehtivän huvittavista tilanteista koskettaviin kohtauksiin ja taas takaisin. Vaikka tarinaa seurasi näin ensimmäisellä katselukerralla suurella mielenkiinnolla, tuntui osa hetkistä kuitenkin hieman irrallisilta päätarinasta. Varsinkin monet hauskimmista kohdista olivat lopulta vain pieniä sivujuonteita.

Kunnon dinosaurus näyttää luonnon raadollisuuden yllättävän suoralla tavalla. Osa tarinan dinosauruksista on häikäilemättömiä petoja ja käyttäytyy täysin sen mukaisesti. Vaikka dinosaurukset olivat tietysti sellaisia ihan oikeastikin eikä asioita pitäisi kääriä lasten vuoksi liikaa pumpuliinkaan, jäi minulle elokuvan tästä puolesta vähän paha maku suuhun.

kunnon dinosaurus
Tyrannosaurukset Nasse, Kake ja Lissu sekä Puppe ja Arlo

Ehkäpä parasta Kunnon dinosauruksessa on se, miten aidonoloisesti sen luonto on saatu toteutettua. Elokuvan vuoristoiset maisemat näyttivät todella upeilta ja erilaiset tekstuurit ovat melkein käsin kosketeltavia. Myös monet sadekohtaukset olivat tosi onnistuneita. Vielä kymmenisen vuotta sitten märät hiukset animaatioissa näyttivät erittäin kömpelöiltä (esimerkiksi Ihmeperheessä), mutta tietokonegrafiikka on kehittynyt hurjasti niistä ajoista. Vain tyylitellysti suunnitellut hahmot muistuttivat, ettei elokuvaa ole oikeasti kuvattu Yhdysvalloissa Kalliovuorten alueella.

Ainakin englanninkielisessä versiossa hahmojen ääninäyttelijöiden valinnassa oli onnistuttu. Äänet sopivat hahmoille hyvin ja varsinkin Arlon ääninäyttelijä, lapsitähti Raymond Ochoa on onnistui olemaan roolissaan hyvin sympaattinen. Suomenkielistä versiota en ole vielä kuullut, mutta olen kiinnostunut katsomaan elokuvan joskus myöhemmin suomeksikin. Jos olet kiinnostunut elokuvan ääninäyttelijöistä ja suomenkielisen version dubbaajista, kannattaa tutustua aiemmin tekemääni listaukseen.

kunnon dinosaurus arlo

Kunnon dinosaurus jätti lopulta vähän sellaisen “Enpä tiedä” -fiiliksen. Pidin sekä Arlosta että Pupesta ja joistain sivuhahmoista. Kokonaisuus ei kuitenkaan ihan pysynyt kasassa eikä tarina ollut kovin vahva vaan joiltain osin jopa hieman ennalta-arvattava. Elokuvan alku oli todella suloinen, mutta mukana oli myös monta surullista hetkeä. Visuaaliselta puolelta Kunnon dinosaurus taas oli suorastaan ällistyttävän upea.

Elokuvan lopputeksteissä tai niiden jälkeen ei muuten ole mitään extrakohtausta, joten leffateatterista voi poistua huoletta elokuvan loputtua. Ja Puppe oli lopulta oikein sopiva nimi villille ihmispojalle, vaikka sille etukäteen vähän naureskelinkin.

Arvioni:

Pixarin perinnettä seuraten myös kunnon dinosauruksen edellä näytettiin lyhytelokuva. Tällä kertaa vuorossa oli Sanjay Patelin ohjaama Sanjay’s Super Team. Siinä television supersankarit ja hindujumalat yhdistyvät Sanjay-pojan mielikuvituksessa erikoisella tavalla. Lyhäri oli kivan omakohtainen tarina sen ohjaajalta ja se esitteli kerrankin hyvin erilaista kulttuuria. Tarinassa ei juuri puhuttu, vaan tunnelma luotiin vaikuttavalla äänimaailmalla. Lyhäri oli toisaalta hyvin erilainen kuin muut studion tekemät, mutta isän ja pojan suhde toi mieleen ihastuttavan La Luna  (2011) -lyhytelokuvan.

Joko olet ehtinyt käydä katsomassa Kunnon dinosauruksen vai odotatko kunnes se ilmestyy DVD:llä?

Kunnon dinosaurus julkaistaan DVD:llä ja Blu-rayllä 27.5.2016.

Kuvat: Walt Disney Company Nordic ja Disney.com

14 kommenttia artikkelissa “Kunnon dinosaurus arvostelu

  1. Itse menen katsomaan Kunnon dinosauruksen “vasta” huomenna, joten en tekstiäsi halunnut vielä lukea. :(

    1. No hyvä sitten, että jätit arvosteluni vielä lukematta. En haluaisi pilata mitään elokuvan yllätyksiä etukäteen. :)

  2. Kävin itsekin tämän katsomassa ja vaikka tarina onkin perinteinen ja koostuu varsin toisistaan irrallisista osista, niin minun täytyy silti kehua elokuvan kerrontatapaa. Ensinnäkin täytyy nostaa hattua Pixarin rohkeudelle näyttää raakuuksia ylipäätään perheanimaatiossa, etenkin kun sitä ei kuitenkaan ole vedetty överiksi vaan siinä on pidetty mukana realistinen ote niin ettei ruutu täyty veriroiskeilla, mutta Arlo kuitenkin vuotaa verta ja on ruhjeinen silloin kun kolhujen jälkeen odottaisikin hänen vuotavan verta ja olevan ruhjeinen. Elokuvan sisältämä raakuus ei ole sliipattua eikä myöskään överiä vaan se oli pidetty realistisena ja maanläheisenä, mikä kyllä sopii ainakin minulle, sillä hahmojen riski loukkaantua niin että se myös näkyy heissä fyysisesti lisää huomattavasti elokuvaan jännitettä ja mukaansatempaavuutta. Tämän suhteen useimmat amerikkalaiset perheanimaatiot saisivat mielestäni ottaa mallia Kunnon dinosauruksesta, ainakin mikäli elokuvissa on tarkoitus olla mukana kunnon jännitettä.

    Elokuvan kerrontaa täytyy kehua myös siitä, kuinka hyvin se osaa kuljettaa tarinaa silloinkin kun kaikissa kohtauksissa ei ole kunnon dialogia käytännössä lainkaan vaan hahmojen toiminta itsessään vie tarinaa eteenpäin. Tällaiset puhumattomat mutta paljon kertovat kohtaukset lisäävät ainakin hyvin toteutettuina elokuvaan sympaattisuutta, tunnelmaa ja jopa emootiota, minkä ansiosta elokuva tuntuu myös globaalimmalta kun kaikenkieliset ihmiset voivat ymmärtää dialogittomien ja vähädialogisten kohtausten sanoman. Toki elokuvan tarina on itsessään varsin yksinkertainen, minkä ansiosta kuvakerronta ei välttämättä ole kovin ihmeellistä ja omaperäistä. Mutta toisaalta yksinkertainen on kaunista, ja sen Kunnon dinosauruskin mielestäni osoittaa varsin selvästi ja mallikkaasti.

    Joten vaikka itsekin myönnän ettei elokuvan käsikirjoitus ole kovin eheä eikä omaperäinen, niin nämä kerronnalliset ratkaisut ja toteutustavat kohottavat elokuvan ainakin omissa silmissäni keskitason yläpuolelle. Kirsikkana kakun päällä elokuva on grafiikoiltaan luonnollisesti erittäin upean näköinen, kuten Pixarilta voi odottaakin. Elokuva siis jakaa selvästi mielipiteitä kun itse pidin elokuvasta kovastikin vaikkei se muuten ole kovin mairittelevaa vastaanottoa saanut. Ei ehkä Pixarin parhaimmistoa, mutta muuten oikein hyvä elokuva omasta mielestäni.

    1. Kiitos pitkästä kommentista, sinulla on oikein hyviä pointteja.

      Minua itseäni eivät niinkään ne haavat tai ruhjeet häirinneet (ne oli toteutettu tyylillä), vaan se, kun enemmän tai vähemmän söpöt otukset hävisivät toisten suihin. Vaikka niinhän se luonto toimii. Ehkä oma negatiivinen reaktioni sitä kohtaan johtui osittain myös siitä, etten etukäteen osannut odottaa sitä. Olet ihan oikeassa tuossa, että monessa kohtauksessa oli mukana oikeaa vaaran tuntua.

      Elokuvassa oli tosiaankin monta kohtaa, jossa dialogia ei juuri ollut. Tunteet välittyivät silloinkin hyvin katsojalle, joten pointsit ehdottomasti Pixarille siitä. Jollain tapaa kaikkien sellaiset tilanteet eivät vaan tuntuneet minusta ihan aidoilta. Pidin esimerkiksi kohtauksesta, jossa Arlo ja Puppe selittävät vähin sanoin omat perhetilanteensa. Mutta kun Puppe löysi uuden perheen, en voinut olla miettimättä ottaisiko luolaihmisperhe todella tuosta noin vain yhden suun lisää ruokittavakseen. Jotenkin se tuntui olevan vähän ristiriidassa elokuvan raadollisen maailman kanssa. Vai haluttiinko ihmiset vain siten esittää monia muita dinosauruksia moraalisesti parempina olentoina?

      Omalta osaltani elokuvan pisteitä laski vähän myös se, ettei se jättänyt oikein minkäänlaista vaikutusta. Ainakin minulle jää yleensä hyvän elokuvan jälkeen jää fiilis, että haluaa nähdä sen taas hetken päästä uudelleen. Tällä kertaa en sellaista fiilistä oikein saanut.

  3. Kävin itsekin tämän tänään katsomassa ja täytyy kyllä myöntää että petyin. Odotukset eivät olleet kovin korkealla valmiiksikaan, mutta viimeistään leffassa ne lyttääntyivät täysin. Suurin osa omasta närästäni johtunee hahmojen designeista, jotka todella hyppäävät silmille kauniista, realistisista maisemista. Etenkin Arlo perheineen oli ehkä tylsin dinosaurus, jonka olisi päähenkilöksi voinut valita. Mutta jokaisella on omat mielipiteensä. Eihän se vahvin Pixar-elokuva ole, mutta ei todennäköisesti huonoinkaan, vaikka lähellä pohjaa käy.

    Saatan ostaa DVD:n vain taustojen takia, koska niitä tosiaan oli ilo katsella ja rakastin Tyrannosauruksia. Suomenkielinen dubbaus on muuten tosi hyvin tehty, kuten Disney-tuotannolta saattaa odottaa! Kyseenalaistin joskus vähän Arlon lapsitunteita, jotka eivät ihan välittyneet katsojille, mutta overall erittäin hyvin tehty. Lisäksi mielestäni oli mahtavaa, kun kerrankin lastenelokuvassa oli ronskia huumoria, samanlaista mitä Disneyn elokuvissa on ollut jo vuosien ajan.

    1. Harmi, että elokuva osoittautui noin suureksi pettymykseksi sinulle. Muistan muidenkin valitelleen dinosaurusten, erityisesti Arlon, ulkonäköä. Ymmärrän kritiikin, mutta minua hahmodesignit eivät häirinneet, vaan saivat varsinkin Arlon näyttämään sympaattisemmalta. Enpä tullutkaan aiemmin ajatelleeksi, että Arlo olisi tylsä hahmo, mutta taidat kyllä olla oikeassa. Eihän hahmossa tainnut oikein muita luonteenpiirteitä olla, kuin se, että hän pelkää monia asioita.

      Kiva kuulla, että dubbauksessa oli onnistuttu! Täytyy ehdottomasti blu-rayltä se sitten joskus tulevaisuudessa kuunnella.

  4. Kävin myös tänään katsomassa Kunnon dinosauruksen (miksi sillä on noin urpo nimi suomeksi?) 2d:nä ja alkuperäisillä äänillä. Odotukseni olivat melko maltilliset enkä tiennyt leffasta juurikaan mitään etukäteen, ainoastaan odotin upeita maisemia. Ja upeitahan ne olivatkin, animaatio oli mieletöntä. Erityisesti nautin luonnosta elokuvan alku- ja loppupuolella, jolloin se oli ihanan tutun oloista. Oli ihana nähdä animoituja koivuja!

    Tarinan kaari oli jotenkin mielestäni sirpaleinen ja jos elokuva ei olisi loppunut niin selkeästi, olisi minulle ainakin jäänyt vähän “häh?”-fiilis. Juoni alkoi hyvin, mutta siitä lähtien kun Arlo tapasi tuon Santtu Salametsän (miten hämmentävä kohtaus), alkoi selkeys rakoilla. Omasta mielestäni silti yllättävän hyvin kaikesta rikkinäisyydestä ja kummallisuuksista huolimatta paketti pysyi kasassa.

    Puppea oli mahtava seurata vaikka aluksi minua ärsytti hahmon koiramaisuus. Minusta oli mahtavaa, miten juurikin dialogittomat kohtaukset tuntuivat helpoimmin ymmärrettäviltä ja koskettavimmilta ja minusta oli ehdottoman hyvä, että dinosaurukset ja ihmiset ja muut eläimet eivät osanneet puhua keskenään (asia joka on Pixarin kohdalla ollut aina hyvin, mutta Disneyllä raja on joskus turhan häilyväinen minun makuuni).

    Pysäyttävin oli kuitenkin ehkä kohtaus jossa joki ensimmäisen kerran tulvii. Liian usein tuon kaltaiset kohtaukset loppuvat siihen että vesi losahtaa yli ja pahimmassa tapauksessa päähenkilö jää huutamaan rannalle “Eeeeeeeiiiii”, mutta tällä kertaa kohtaus oli hoidettu ihanan hienovaraisesti ja mieleeni piirtyi pitkäksi aikaa Arlon isän tyynet silmät kun hän katsoi Arloon – vaikka ne näkyivät ehkä vain puoli sekuntia.
    –> tosin minua hämmensi miksi Arlolle ja Pupelle ei käynyt juuri kuinkaan joen tulviessa uudelleen. Vai ketkä sinne nyt joutuivatkaan… Veden varaan taidettiin joka tapauksessa joutua vähän turhan usein. Ja no, vesiputouksen annan anteeksi koska se nyt vain on klassikko.

    En osaa sanoa miksi lopulta pidin koko elokuvasta, sillä tekisi mieli osoitella sormella montaa asiaa jotka hämmensivät tai joista en pitänyt, mutta joka tapauksessa mielestäni elokuva oli hyvä.

    1. Hehe, olen jotenkin jo tottunut tuohon Kunnon dinosaurukseen, mutta olisi kai elokuvalle voitu vähän vetävämpi suomennos keksiä. Maisemista ei todellakaan voi keksiä valitettavaa ja minusta myös elokuvan havupuut näyttivät hirveän kivoilta! :)

      Hyvä pointti! Elokuvan ensimmäinen näytös toimi minustakin hyvin, mutta myöhemmin juoni oli toisinaan melkein yhtä eksyksissä kuin Arlo. Pidän sellaisesta hämmentävästä ja vähän irrallisesta huumorista, jota Santtu Salametsä eläinkokoelmineen toi elokuvaan, mutta ehkä se ei lopulta oikein sopinut juuri tähän elokuvaan.

      Arlon isän rauhallinen katse jäi minullekin tosi hyvin mieleen! Sen tilanteen voin vieläkin nähdä mielessäni. Aloin itsekin ihmetellä miten Arlo ja Puppe oikein selviytyivätkään siitä kiipelistä?? Muistin ensin, että Arlo onnistui uimalla saamaan itsensä ja Pupen turvaan, mutta sehän tapahtui ennen sitä vesiputousta. Vai tapahtuiko, en pysy enää laskuissa niistä jokikohtauksista pelkän yhden katsomiskerran perusteella.

      Mukavaa, jos elokuva oli kuitenkin sinun mieleesi. :) Minuun se ei ainakaan toistaiseksi onnistunut jättämään kovan vahvaa vaikutusta.

  5. Ai joo, havupuut olivat ihania myös!

    Ja se meni kai jotakuinkin niin että Arlo ui Pupen kiinni ja kun putous tuli, Arlo teki kai Baymaxit ja pudotessa suojasi Puppea. Mutta kuinka he pääsivät takaisin pinnalle, sitä ei näytetty. Näkyi vain tyhjä vesiputous kaukaa, kunnes lopulta Arlo nousi pinnalle aivan etualalla. (Minä säikähdin. :D) Aika nokkelasti toteutettu kohtaus oikeastaan, en olisikaan jaksanut katsoa enää vedenalaista selviytymistä.

    1. Ah, niinhän siinä kohtauksessa kävikin, kiitos! Kaipa Pixarilla haluttiin nyt Kunnon dinosauruksessa käyttää vesielementtejä ihan olan takaa, kun ne on vihdoin saatu näyttämään niin aidoilta. :D

    1. Taidamme olla siis aika samoilla linjoilla tästä elokuvasta.

      Kiva, että sait ideasi toteutettua! Täytyy käydä pian tutustumassa uunituoreeseen blogiisi. :)

  6. Kävin itse katsomassa tämän tänään. Odotukseni eivät olleet mitenkään erityisen korkealla, mutta odotin leffan näkemistä silti tosi innolla. Olen kauhea dinosaurusfani, joten halusin innokkaasti nähdä miten Pixar osasi käsitellä dinoja. :D Harmi kyllä, elokuva oli aikamoinen pettymys.

    Luin kaikki yläpuolella olevat kommentit, joissa sanottiin paljon hyviä pointteja, joiden kanssa olen ihan samaa mieltä. Arlo oli loppujen lopuksi aika tylsä hahmo, varsinkin kun tällaisia nössöstä-urheaksi luonteenkaraistumistarinoita on nähty jo ihan hirveästi. Ihan söpöhän hän oli ja varsin sympaattinen, mutta muuten aika mitäänsanomaton.

    Aluksi kun näin Arlon ja muidenkin dinojen designit, olin aika järkyttynyt. Ne sopivat todella huonosti valokuvamaisen reaalista (ja tosi upeannäköistä) taustaa vasten. Myöhemmin kuitenkin luin, että Arlon haluttiin tarkoituksella näyttävän siltä, ettei se sovi elokuvan aitoon taustaan. Ja siinähän oltiin onnistuttu ihan täydellisesti. Mutta näytti se silti vähän oudolta. Varsinkin kun mielestäni KAIKKI dinosaurukset näyttivät tosi kumisilta ja piirretyiltä. Ei tämä kuitenkaan haitannut minua lopulta yhtään, vaan totuttuani piirrosmaisiin hahmoihin en enää edes välittänyt koko asiasta.

    Elokuvassa parasta olivat ehdottomasti sen upeat taustat ja hieno animaatiojälki, mutta itse tarina oli harmi kyllä tosi tylsä. Nössö ja arka perheen pienimmäinen ajautuu kauas kotoa ja voittaa pelkonsa matkalla kotiin. Tämä on nähty ihan liian usein. Elokuva oli mielestäni todella ennalta-arvattava, eikä se sisältänyt juuri minkäänlaisia yllätyksiä. Lisäksi tarinassa ei loppujen lopuksi tapahtunut paljon mitään. Odotin niiden tyrannosaurusten ilmestymistä tosi paljon, koska ne vaikuttivat trailerien perusteella elokuvan mielenkiintoisimmilta hahmoilta. Harmi vain että niiden rooli jäi todella pieneksi, ja tavallaan vähän turhaksikin tarinan kannalta.

    Vaikka elokuva olikin ihan hauska, ei se mikään hirveän hyvä ollut. Tämä on varmasti yksi Pixarin huonoimpia tuotoksia. Tästä huolimatta nautin elokuvan katsomisesta, ja tulen varmasti katsomaan sen vielä monesti joskus uudestaankin. Musta kuitenkin tuntuu että Kunnon dinosaurus on vähän sellainen tylsänrauhallinen filmi, jota saatan katsoa esimerkiksi vain silloin, jos olen flunssassa kotona.

    1. Ikävää, että elokuva oli sinustakin pettymys. Pixar käsitteli dinosauruksia (tai no leludinoja) paljon minusta kivemmin Toy Story That Time Forgot -spesiaalissa, mutta ikävä kyllä sitä ei ole julkaistu Suomessa.

      Tavallaan jännää kyllä, miten paljon Kunnon dinosauruksen hahmodesignit herättävät negatiivisia tunteita. En ainakaan itse tiedä, että muiden Pixar-elokuvien kohdalla olisi ollut vastaavaa. Dinosauruksia enemmän minua häiritsi niiden luolaihmisten ulkonäkö. Puppe näytti normaalilta, mutta muiden nenät olivat minusta jotenkin todella oudot. :D

      Itse päätarinassa ei tosiaan sen suurempia yllätyksiä ollut, mutta jotkin pienemmät jutut onnistuivat yllättämään ainakin minut. Oli aika odottamatonta, että lentoliskot esiteltiin aluksi melkein kuin joinain lahkolaisina tai himouskovaisina. Tai ainakin sellainen mielikuva minulle heti tuli. Tyrannosaurusten seurastakin olisi mielellään nauttinut vähän pidempään.

      Oli Kunno dinosauruksessa jotain hyvääkin, mutta toivottavasti Pixar onnistuu paljon paremmin taas seuraavissa elokuvissa! Ja hei, mukavaa kun kommentoit! On aina kivaa lukea muiden mielipiteitä uusista elokuvista. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.