Liisan seikkailut Peilimaailmassa arvostelu

Viimeisen puolentoista kuukauden aikana on ilmestynyt niin monta Disney-elokuvaa, että pienoinen ensi-iltaväsymys alkoi jo vaivata minua. En ole ollut etukäteen mitenkään erityisen innoissani mistään viimeisimmästä elokuvasta, sillä animaatiot ovat kuitenkin minulle se kaikkein mieluisin puoli Disneyssä. Kävin kuitenkin torstai-iltana katsomassa Liisan seikkailut Peilimaailmassa -elokuvan 3D:nä, sillä haluan olla ajan tasalla studion uusista elokuvista ja halusin antaa elokuvalle tilaisuuden.

HUOM: Spoilerivaara! Tekstissä voi olla pieniä spoilereita elokuvasta, mutta esimerkiksi loppuratkaisua ei paljasteta. Jutun voi siis huoletta lukea ennen elokuvan katsomista, mutta huomaathan, että kommenteissa voi olla keskustelua juonipaljastuksista.

Liisan seikkailut Peilimaailmassa

Liisan seikkailut Peilimaailmassa (Alice Through the Looking Glass)
Ohjaaja: James Bobin
Rooleissa: Mia Wasikowska, Johnny Depp,  Sacha Baron Cohen, Helena Bonham Carter, Anne Hathaway
Ensi-ilta Suomessa: 25.5.2016 | Kesto: 113 minuuttia

Liisan seikkailut Peilimaailmassa on jatkoa vuonna 2010 ilmestyneelle, Tim Burtonin ohjaamalle Liisa Ihmemaassa -elokuvalle. Jatko-osan alussa Liisa Kingsleigh’n seikkailuista Ihmemaassa on kulunut useampi vuosi ja nuori nainen on elänyt seilaten maailman meriä edesmenneen isänsä laivan kapteenina. Kotisatamaan päästyään Liisa huomaa, että moni asia on muuttunut sitten viime näkemän. Taikapeilin avulla neito matkaa takaisin Ihmemaahan ja päätyy pian suureen seikkailuun pelastaakseen rakkaan ystävänsä Hullun Hatuntekijän.

Lähdin elokuvateatteriin hyvin vähäisillä pohjatiedoilla, sillä en tiennyt etukäteen juuri mitään siitä, mistä elokuva kertoisi. Muistikuvani ensimmäisestä elokuvasta olivat myös hyvin hatarat, sillä olen nähnyt elokuvan vain kerran ja siitäkin on jo kuutisen vuotta aikaa, joten juoni on ehtinyt pyyhkiytyä mielestäni erittäin tehokkaasti. Liisan seikkailut Peilimaailmassa toimi kuitenkin hyvin myös itsenäisenä tarinana ja tapahtumiin pääsi hyvin mukaan, vaikkei maailma olisi entuudestaan kovin tuttu.

Mielestäni elokuvan ehdottomasti paras puoli oli sen päähahmo. Liisasta oli tehty erittäin moderni nainen, joka on rohkeasti valinnut perinteistä poikkeavan elämäntyylin eikä anna muiden sanella käytöstään tai tulevaisuuttaan. Hän lähtee pelottomasti pelastamaan ystäväänsä, eikä lannistu edes kaikkein täpärimmissä tilanteissa.

Liisan seikkailut Peilimaailmassa

Monista muista hahmoista taas en pitänyt niin paljon. Erityisesti sidekick-hahmoja oli aivan liikaa ja ne olivat mielestäni suurimmaksi osaksi melkoisia turhakkeita. Sacha Baron Cohenin esittämä Aika oli minusta samalla sekä sopivan huvittava että vakavasti otettava lisäys hahmokaartiin. Punaista kuningatarta taas suorastaan inhosin ja hänen sisarensa Valkoinen kuningatar oli harvinaisen tylsistyttävä tapaus.

Elokuvaan sisältyi myös roima annos aikamatkailua. Jostain syystä aikamatkailusta kertovat elokuvat kiehtovat minua yleensä kovasti, mutta siltä osin tämä tarina ei minusta vain ollut keskivertoa kummoisempi. Liisa (kirjaimellisesti) sukelsi muutamien hahmojen menneisyyteen, mutta loppujen lopuksi menneestä ei löytynyt muuta kuin kuluneita tarinoita.

Visuaaliselta puolelta elokuvan maailma vaikutti todella mielenkiintoiselta ja erikoistehosteet olivat tietysti aivan huippuluokkaa. Erityisesti pari Hatuntekijän muodonmuutoksiin liittyvää hetkeä oli saatu toteutettua tosi hienon näköisiksi.

Hullu hatuntekijä

Liisan seikkailut Peilimaailmassa oli minusta ihan mukiinmenevä, mutta unohdettava elokuva. Tarina olisi voinut olla mielenkiintoisempi, jos se olisi keskittynyt enemmän itse Liisaan. Esimerkiksi mielisairaalaan liittyvästä lyhyestä kohtauksesta olisi voinut saada paljon enemmän irti. Visuaalinen puoli oli ihan huikea, mutta en usko, että minua kiinnostaa nähdä elokuvaa toistamiseen. Se ei vain ollut minun juttuni.

Arvioni:

Mikähän ihmeen ajatushäiriö tai lukihärö minulla oikein on ollut, kun huomasin vasta julistetta tuijottaessani, että elokuvassa seikkaillaan tosiaan Peilimaailmassa ei Peilimaassa. Meinaan edelleen jatkuvasti kirjoittaa elokuvan nimen väärin, joten pahoittelut, jos puhun Peilimaasta.

Kiinnostaako Liisan seikkailut Peilimaailmassa? Jäikö minulta sinun mielestäsi huomaamatta esimerkiksi joku mahtava seikka elokuvassa?

Kuvat: Walt Disney Company Nordic

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

4 kommenttia artikkelissa “Liisan seikkailut Peilimaailmassa arvostelu

  1. Tarkoitus olisi mennä katsomaan elokuva viimeistään kesäkuussa. Pakko minun on nähdä suosikkinäyttelijäni, Alan Rickmanin, viimeinen roolityö. Pidän myös edellisestä osasta, vaikkei se ole myöskään mikään maailmaa mullistava katselukokemus – katsoinkin sen kertauksen vuoksi eilen, itselläkin edellisestä katselukerrasta vierähtänyt jokunen vuosi.

    1. Oli tosi haikeaa kuulla Alan Rickmanin ääni vielä kerran. En ole jotenkin vieläkään sisäistänyt, ettei häntä enää nähdä uusissa elokuvissa. :( Rickmanin osuus elokuvassa oli kyllä todella pieni, joten ei kannata odottaa liikoja sillä saralla. Hänelle oli tosin ihanasti laitettu omistuskirjoitus lopputekstien alkuun.

  2. Kävin itse katsomassa kyseisen elokuvan muutama päivä sitten, ja arvostelusi vastaa paljolti omaa mielipidettäni. Pidin elokuvassa eniten nimenomaan ajan olomuodon kuvauksesta ja sen mukana tulleista pienistä elämänviisauksista. Oma suosikkikohtaukseni on ehdottomasti hatuntekijän ja muiden hahmojen viettämä teehetki ajan kanssa. Vitsailu ajasta ja kohtauksen päättyminen ajan ns. “kostoon” oli mielestä hyvin kiehtova ja jollain tapaa jopa silmiä avaava :D

    Mielisairaala-kohtaus jäi jotenkin hyvin irralliseksi koko elokuvasta ja kuten tekstissä mainitsetkin, kyseisellä kohtauksella olisi voinut olla enemmän annettavaa. Itseäni mietityttää myös hieman elokuvan aloitus. Mielestäni sekin oli ehkä hieman irrallinen elokuvasta, sillä Liisan merillä olo olisi voitu kertoa muutamassa repliikissä.

    Ääh, itsekin havahduin tuohon nimeen vasta nyt, sillä olen toitottanut ympäriinsä “peilimaassa”! Kamalan hämäävä :D hyvä ja katsottava elokuva, mutta kuten sanoit myös unohdettava.

    1. Aika oli minustakin kivasti toteutettu Teekohtauksessa oli kyllä tosi hupaisia juttuja, mutta juhlien päätös selitti samalla oivaltavasti, miksi teekutsut jatkuvat aina vaan. Olin ihan ehtinyt unohtaa koko jutun ja se kertoo minusta aika paljon elokuvan unohdettavuudesta. :/

      Jollain tapaa pidin elokuvan alusta, sillä siinä päästiin näyttämään millaiseen elämään Liisa on päässyt tottumaan, joten hänen turhautumisensa kotona ymmärsi hyvin. Mutta toisaalta eräässä arvostelussa todettiin kohtauksen olevan kuin Pirates of the Caribbean -elokuvasta, mikä oli minusta aika osuvasti sanottu.

      Hehe, no hyvä etten ole ainoa, jolla on hankaluuksia elokuvan nimen kanssa. :D Peilimaa olisi hyvä pari Ihmemaalle, mutta ei. Ehkä nimessä hämäsi sekin, että kirja on joskus aikoinaan suomennettu (vähän hupsulla) nimellä Alice
      Peilintakamaassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.