Disney-tiistai: Lilo & Stitch

Päädyin hieman ex tempore pitämään pientä kesälomaa blogin päivittämisestä ja samalla Disney-tiistaihin tuli pieni tauko. Palataan tänään kuitenkin takaisin normaaliin postausrytmiin, sillä on taas Disney-tiistain vuoro. Tänään aiheena on tietysti Lilo & Stitch.

Lilo & Stitch
Ohjaajat: Chris Sanders & Dean DeBlois
Äänirooleissa: Daveigh Chase, Chris Sanders, Tia Carrere, David Ogden Stiers, Kevin McDonald, Ving Rhames
Suomidubissa: Annituuli Kasurinen, Jukka Rasila, Amira Kalifa, Veikko Honkanen, Taisto Oksanen, Pertti Koivula
Kesto: 1 h 17 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 21.6.2002, Suomessa: 6.9.2002
Lipputulot maailmanlaajuisesti: 273 144 151 USD

Lilo & Stich -elokuvan ohjasi kaksikko Chris Sanders ja Dean DeBlois. Kumpikin päätyi töihin Disneylle omaa reittiään. Sandersin matka oli melko perinteinen, sillä hän opiskeli Walt Disneyn perustamassa CalArts-koulussa ja pääsi sieltä Disneylle töihin. Kanadalaislähtöinen DeBlois taas opiskeli animaatioalaa Kanadassa ja työskenteli sitten Don Bluthin studiolla Dublinissa. Arvokasta kokemusta hankittuaan pääsi töihin Disneyn animaatiostudiolle vuonna 1994. Kumpikin päätyi työskentelemään tarinaosastolle ja he tekivät ensimmäistä kertaa yhteistyötä Mulanin tuotannon aikana. Samoihin aikoihin Disneyllä haluttiin tehdä animaatioelokuva, joka ei olisi tarinansa puolesta niin mahtipontinen kuin monet 90-luvun aikana tehdyt, vaan yksinkertaisempi tuottaa. Studion johto kääntyi Chris Sandersin puoleen ja pyysi tätä keksimään idean elokuvaa varten.

Elokuvaideaa varten Chris herätti eloon keksimänsä Stitch-hahmon, joka oli esiintynyt hänen kirjoittamassaan lastenkirjassa. Alkuperäinen idea oli melko raakile, sillä se kertoi vain Stitchistä, joka asui metsässä muiden eläinten hylkimänä. Chris Sanders sai kuitenkin tilaisuuden kehittää ideaa eteenpäin yhdessä Dean DeBloisin kanssa ja ohjeen yhdistää tarinaan ihmisten maailma. Niin tarinaan tuotiin mukaan lapsihahmo, johon Stitch tutustuu. Tapahtumapaikaksi haluttiin joku pikkupaikka, jossa saattaisi rauhassa tapahtua erikoisia juttuja ilman, että kukaan kiinnittäisi siihen liikaa huomiota. Ensin ajatuksena oli sijoittaa tarina Yhdysvaltain maaseudulle, mutta sitten Sanders keksi ehdottaa tapahtumapaikaksi pientä Kaua’in saarta Havaijilla. Saarella oli sopiva pikkupaikan tunnelma sekä lisäksi erikoinen luonto, joka toi elokuvaan eksoottista henkeä.

Sanders ja DeBlois nimettiin elokuvan ohjaajiksi ja he aloittivat vuoden mittaisen urakan elokuvan käsikirjoituksen luomisen parissa. Projekti pidettiin pitkään salassa, mutta hiljalleen projektiryhmä kasvoi. Mukaan tuli visuaalisen ilmeen kehittelijöitä sekä Andreas Deja suunnittelemaan hahmojen ulkonäköä. Osa tuotantoryhmästä kävi myös Kaua’in saarella hakemassa inspiraatiota sekä valokuvaamassa, videoimassa ja maalaamassa ympäristöjä referenssimateriaaliksi. Elokuvan tuotanto aloitettiin Disneyn Orlandon animaatiostudiolla.

Disney-triviaa: Tarinan ensimmäisessä versiossa Stitch oli galaksienvälisen rosvojengin johtaja. Jengi-idea ei kuitenkaan toiminut pidemmän päälle, joten Stitchin hahmoa päätettiin muuttaa.

Tekijät ajattelivat aluksi, ettei Stitchin pitäisi puhua ollenkaan, vaan elehtiä pantomiimin keinoin. Idea ei kuitenkaan toiminut käytännössä, sillä ilkikurisen hahmon tapoihin sopi paremmin se, että se piti myös meteliä. Ohjaaja Chris Sandersilla oli ollut toisinaan tapana ärsyttää muita puhumalla ärsyttävällä äänellä ja tuo ääni sopi lopulta niin hyvin Stitchin suuhun, että Sandersista tuli myös hahmon ääninäyttelijä. Stitchin pääanimaattorina toimi Alex Kupershmidt, joka työsti Sandersin tekemistä luonnoksista animaatiossa toimivan hahmon.

Lilon hahmon lähtökohtana taas oli ajatus siitä, että hahmo oli herttainen, mutta omasi myös pimeän puolen. Olihan hahmo menettänyt vanhempansa ja on elokuvassa vaarassa menettää myös viimeisen perheenjäsenen, Nani-siskon. Daveigh Chasen löytäminen hahmon ääninäyttelijäksi auttoi tuomaan hahmoon oikeaa luonnetta. Animaattori Andreas Deja käytti paljon aikaa miettien sitä, miten Lilo liikkuisi. Hahmon liikkeiden tuli olla hienovaraisia ja Lilolle oli ominaista, että hän seisoi tuijottaen muita sen sijaan että olisi liikkunut energisesti.

Aivan varhaisimmassa ideassa Jumba ei ollut laittomia mutantteja tekevä tiedemies vaan kuului Stitchin rosvojengiin. Kun Stitchin taustatarinaa päätettiin muuttaa, Jumbasta haluttiin tehdä tämän luoja ja samalla hämäräperäinen tiedemies. Hahmon ääninäyttelijäksi valittiin David Ogden Stiers, joka oli aiemmin esittänyt Könniä sekä kuvernööri Ratcliffea ja Wigginsiä. Cobra Bubblesin alkuperäinen nimi oli taas herra Kalikini ja hahmon oli tarkoitus olla valkoinen laiha mies, josta ei ollut Lilolle juuri vastusta. Lilon vastapariksi tarvittiin kuitenkin voimakkaampi ja pelottavampi hahmo, joten hahmon ääninäyttelijäksi valittiin Ving Rhames ja hahmo suunniteltiin uudestaan hänen mukaansa. Nanin ja Davidin ääninäyttelijät Tia Carrere ja Jason Scott Lee ovat molemmat kotoisin Havaijilta ja sen lisäksi, että he lainasivat äänensä elokuvan hahmoille, he auttoivat ohjaajia muokkaamaan tekstistä aidomman kuuloisen.

Disney-triviaa: Elokuvan tekijöiden täytyi tietysti hankkia tarvittavat luvat Elviksen laulujen käyttämiseen elokuvassa, mutta lisäksi heidän oli saatava lupa Elviksen kuvan käyttöön sekä Elviksen mainitsemiseen ja imitoimiseen.

Lilosta & Stitchistä ei haluttu tehdä Disney-musikaalia, mutta elokuvassa kuullaan siitä huolimatta melko paljon musiikkia. Ohjaajien ensimmäinen toive elokuvan taustamusiikin säveltäjäksi oli Alan Silvestriä ja heidän onnekseen hän suostui tehtävään. Sävellystyössä Alan tutustui myös hulaopettaja Mark Keali’i Ho’maluun, joka toi elokuvan äänimaailmaan mukaan aitoa havaijilaista kulttuuria. Havaijilta kotoisin oleva Kamehamehan lapsikuoro taas lauloi elokuvassa kuultavan Hawaiian Roller Coaster Ride -laulun. Lisäksi elokuvassa on mukana puolen tusinaa Elviksen laulua. Chris Sanders piti Elviksen musiikista, joten hän kirjoitti myös Lilon pitämään tämän musiikista.

On Art Director Ric Sluiterin ansiota, että Lilon & Stitchin taustamaalaukset tehtiin vesivärein. Sluiter keksi idean ja puolusti sitä, vaikka monet pitivät sitä liian kalliina ja hitaana tapana toteuttaa taustat. Vesiväritaustoja tehtiin lopulta 70 viikkoa putkeen eikä tapa tullut kalliimmaksi kuin taustojen teko muilla tekniikoilla. Sen sijaan vesivärien käyttö antoi elokuvalle omalaatuisen leiman, sillä niitä ei oltu käytetty pitkiin aikoihin animaatioelokuvissa. 1900-luvun alussa vesivärien käyttö oli ollut yleisempää ja niitä oli nähty muun muassa Lumikissa ja Pinocchiossa, mutta helppouden vuoksi oli yleisesti siirrytty käyttämään peittävämpiä guassivärejä.

Tuotannon aikana elokuvan käsikirjoitukseen tehtiin lukuisia muutoksia. Elokuvassa on paljon toimintaa ja koeyleisöjen kommenttien perusteella joissain kohtauksissa oli aluksi liikaa väkivaltaa, joten niitä muutettiin humoristisempaan suuntaan. Jotkin koeyleisöt taas luulivat Nania ja Liloa äidiksi ja tyttäreksi, joten heidän sisaruussuhdettaan päätettiin korostaa enemmän. Elokuvan lopussa Stitchin oli tarkoitus pelastaa Lilo Gantun kynsistä suurella Boeing 747 -lentokoneella sekä lentää Honolulun kaupungin kerrostalojen välistä. Kohtaus oli kallis toteuttaa, joten se tehtiin valmiiksi jo aikaisessa vaiheessa tuotantoa. Syyskuun 11. päivän tapahtumat kuitenkin saivat kohtauksen tuntumaan epäsopivalta, joten lentokone mallinnettiin uudestaan avaruusalukseksi ja tapahtumapaikaksi vaihdettiin Honolulusta Kaua’in saaren kanjoneiksi.

Disney-triviaa: Elokuvan ohjaajat keksivät mainostaa elokuvaa varsin erikoisella tavalla: tekemällä trailereita, joissa Stitch terrorisoi 90-luvun suosikkiklassikoita. Yhdessä Stitch laittaa Leijonakuninkaan alkukohtauksen uusiksi ja toisessa taas pilaa Arielin lauluhetken.

Lilo & Stitch sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 21. kesäkuuta 2002. Elokuva otettiin vastaan melko positiivisesti ja lipputuloja kertyi pelkästään Yhdysvalloissa reilut 145 miljoonaa, mikä oli paras tulos sitten Tarzanin. Menestys poiki elokuvalle jatkoa ja tähän mennessä Lilon ja Stitchin seikkailut ovat jatkuneet kolmen elokuvan sekä kolmen animaatiosarjan myötä. Stitchistä on tullut yksi 2000-luvun ikonisimmista Disney-hahmoista ja hahmon voi tavata monissa Disney-puistoissa.

Suomeen Lilo & Stitch saapui pari kuukautta Yhdysvaltoja myöhemmin, 6. syyskuuta 2002. Elokuvateattereissa sen kävi katsomassa liki 140 tuhatta katsojaa, joten se oli vuoden 14. katsotuin elokuva. Suomenkieliseen dubbaukseen Lilon ääneksi valittiin Annituuli Kasurinen, joka on dubannut myös Ilona Vaaraa Ihmeperhe-elokuvissa. Stichiä taas dubbaa Jukka Rasila, joka on myös Aku Ankan virallinen suomalainen ääni. Sivurooleissa kuullaan muun muassa Veikko Honkasta Jumbana, Taisto Oksasta Pleakleyna ja Markus Bäckmania kapteeni Gantuna.

Pidän Lilo & Stitch -elokuvasta kovasti ja se taitaa olla suosikkini näistä 2000-luvun alun Disney-klassikoista. Elokuvassa on teemojen puolesta tartuttu aika vaikeisiin aiheisiin eikä muissa Disney-klassikoissa ole mielestäni käsitelty esimerkiksi orpoutta tai rikkinäistä perhettä yhtä hyvin. Lilo on myös tosi herttainen hahmo kaikessa outoudessaan ja tuntuu edelleen tosi virkistävältä, että elokuvassa nähdään naishahmoja, jotka ovat vartaloltaan vaihteeksi muuta kuin langanlaihoja. Minusta oli myös hyvä päätös toteuttaa elokuvan taustamaalaukset vesiväritekniikalla, sillä ne saavat elokuvan näyttämään todella kauniilta.

Mikä on sinun lempiasiasi Lilo & Stitch -elokuvassa?

Lähteet:
Lilo & Stitch DVD:n lisämateriaalit

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

4 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Lilo & Stitch

  1. Pakko tunnustaa että luulin pienenä elokuvan kertovan siitä kuinka Stitch terrorisoi Disneyn taikavaltakunnan asukkien rauhaa xD Sen verran harhaanjohtavia kaikki näkemäni trailerit ja julisteet olivat. Totuus paljastu vasta leffateatterissa ja olin pettynyt kun kaikki noi kaunottaret ja hirviöt ei esiintynytkään elokuvassa:D

    1. Vaikka nuo trailerit ovat hauskoja, niin on kyllä ihan totta, että niiden perusteella voi helposti saada aivan vääränlaisen käsityksen elokuvan ideasta. Olisi kyllä hauskaa, jos Disney tekisi vaikka joskus animaatiosarjan tai edes lyhäreitä, jossa Stitch tekisi jekkuja muillekin tutuille Disney-hahmoille :D

  2. En lapsena tainnut kuin kerran katsoa Lilo & Stitchin ja lähinnä tuli sitten katsottua sitä televisiosarjaa ennen kouluun menoa. Olin aika skeptinen koko elokuvalle, kun mielikuva oli että elokuva olisi vain turhaa kohellusta. Nyt kun katsoin elokuvan niin olin yllättynyt miten surullinen se onkaan! Itkin useasti. :D

    1. Jännää, en muista itse nähneeni koskaan Lilon & Stitchin sarjaa millään kanavalla. Voisi olla kiinnostavaa katsoa sitä joskus, toivottavasti se tulee sitten aikanaan Disney+-palveluun. Onneksi mielikuvasi elokuvasta osoittautui vääräksi. :) Tarinan surullisuus yllättää minutkin usein, vaikka elokuva on tullut katsottua useamman kerran.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.