Disney-tiistai: Lumikki ja seitsemän kääpiötä

No niin, eiköhän polkaista Disney-tiistait käyntiin Lumikin ja seitsemän kääpiön parissa. Tänään pääsette tutustumaan siihen, kuinka tämä Waltin silmäterä, jonka jokaista vaihetta hän valvoi herkeämättä, oikein sai alkunsa.

Disney-tiistai: Lumikki ja seitsemän kääpiötä - Disnerd dreams

Lumikki ja seitsemän kääpiötä
Pääohjaaja: David Hand
Jaksojen ohjaajat: William Cottrell, Wilfred Jackson, Larry Morey, Perce Pearce & Ben Sharpsteen
Äänirooleissa: Adriana Caselotti, Lucille La Verne, Rot Atwell, Otis Harlan, Pinto Colvig, Billy Gilbert, Scotty Mattraw, Harry Stockwell
Suomidubissa: Riikka Väyrynen, Kukka-Maaria Ahonen, Terhi Panula, Matti Ranin, Pekka Autiovuori, Veikko Honkanen
Kesto: 83 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 21.12.1937, Suomessa: 16.10.1938
Lipputulot Yhdysvalloissa: 184,925,486 USD

Walt Disneyn elämässä oli ehtinyt sattua ja tapahtua paljon ennen kuin hän aloitti ensimmäisen kokoillan elokuvansa suunnittelun. Hän oli muun muassa animoinut kymmenittäin mustavalkoisia Alice Comedies -lyhytelokuvia, ohjannut lukemattomia Mikki Hiiri -piirrettyjä ja luonut Silly Symphonies -sarjan. Lyhytanimaatioista saatavat tulot eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi suuria studion kasvattamisen kannalta ja Walt kaipasi uusia haasteita. Ja niin keväällä 1933, vasta 32 vuoden ikäisenä hän aloitti ensimmäisen pitkän animaationsa suunnittelun.

Satu Lumikista oli tullut Waltille tutuksi jo aikapäiviä sitten, sillä hän oli nuorena nähnyt sadusta tehdyn elokuvaversion. Hänen mielestään sadussa oli elokuvalle sopivia elementtejä. Walt ryhtyi suunnittelemaan elokuvan juonta itsekseen ja hän otti vaikutteita monista eri lähteistä, sillä sadusta on olemassa useita eri versioita. Yleensä animaatioelokuvan sanotaan perustuvan Grimmin veljesten versioon, mutta Walt toi tarinaan myös paljon omia ideoitaan, hyödynsi muistikuvia aiemmin näkemästään elokuvasta ja tutustui kahteen eri näytelmäversioon. Keväällä 1934 elokuvan esituotanto aloitettiin tosissaan, kun tarinaa alettiin hioa ja käsikirjoittaa. Tämä käsikirjoitusurakka jatkui lopulta vuoteen 1937 saakka, sillä Walt halusi viimeistellä tarinaa aivan viime hetkille saakka.

Elokuvan tuotanto aloitettiin vuoden 1934 lopulla kohtauksesta, jossa Lumikki löytää kääpiöiden mökin. Tuossa vaiheessa tapahtumat ennen mökin löytöä olivat vielä melko epäselvät, kun taas sen jälkeiset tapahtumat oli melko pitkälti lyöty lukkoon. Studiolle palkattiin paljon uutta henkilökuntaa, sillä elokuvan lisäksi samaan aikaan tehtiin myös piirrettyjä ja moni Disneyn “yhdeksästä vanhasta miehestä” (Nine old men) aloitti uransa studiolla juuri Lumikin parissa. Aluksi uudet tulokkaat opetettiin Disneyn tavoille ja he opiskelivat animaation eri osa-alueita. Lopulta keväällä 1936 aloitettiin elokuvan varhainen animointi ja joidenkin kuukausien jälkeen ryhdyttiin lopulliseen animointiin. Walt oli jakanut elokuvan useisiin eri osiin ja antoi osat neljälle johtavalle animaattoreille ja eri kohtauksia ja hahmoja taas annettiin animaattoreille heidän vahvuuksiensa mukaan. Olisi luultavasti ollut selkeämpää jakaa animaattoreille joko tietyt hahmot tai kohtaukset, joten tämä sekamuotoinen systeemi oli melko monimutkainen ja aiheutti hämmennystä työntekijöiden keskuudessa.

Disney-triviaa: Elokuvan prinssiin viitataan usein virheellisesti nimellä Ferdinand. Nimi on peräisin nuorelta Shirley Templeltä, joka kutsui Waltia Lumikin ja kääpiöiden, Mikki Hiiren, Ferdinandin ja monien muiden isäksi esitellessään tälle erikois-Oscarin helmikuussa 1939. Temple kuitenkin viittasi puheissaan Silly Symphonies -piirretyn Ferdinand-härkään eikä prinssiin, jolle elokuvan tekijät eivät koskaan päättäneet virallista nimeä.

Kun tarinan runko oli saatu kasaan, alkoi hahmojen tarkempi suunnittelu. Walt tahtoi nimetä kääpiöt ja mahdollisia nimiä pyöriteltiin kuukausien ajan. Vasta noin vuosi ennen ensi-iltaa nimet saatiin viimein päätettyä. Elokuvan ihmishahmojen toteutuksessa riitti haasteita, sillä aiemmin tehdyissä lyhytelokuvissa oli nähty pääasiassa vain eläimiä. Lumikin hahmosta oli aluksi kaksi vastakkaista näkemystä: hahmon suunnittelijaksi valittu Ham Luske piti Lumikkia viattomana ja lapsenomaisena, kun taas animaattori Grim Natwick piti prinsessaa aikuisena ja naisellisena. Walt kallistui lopulta Lusken näkemyksen kannalle osin siksi, että hänen suunnittelemansa hahmo oli helpompi piirtää. Ennen elokuvaa ihmisten animointia ehdittiin harjoitella muutamassa lyhytelokuvassa, mutta varsinkin prinssin liikkeet oli niin vaikea saada sujuviksi, että hänen esiintymisensä karsittiin lopulta minimiin.

Roy Atwell ja Otis Harlan olivat olleet kääpiöiden suunnittelun apuna ja olleet animaattoreiden malleina, joten heistä tehtiin esittämiensä hahmojen eli Viisaan ja Lystikkään ääninäyttelijät. Tarinamies Pinto Colvig taas päätyi esittämään Jöröä sekä Uneliasta. Vilkkaalle ei onnistuttu löytämään sopivaa ääninäyttelijää, joten hahmo sai jäädä mykäksi. Kuningattarenkin rooliin tuntui olevan vaikea löytää sopivaa näyttelijätärtä, mutta kun Lucille La Verne tuli koelukuun ja teki roolittajiin vaikutuksen, hänet palkattiin välittömästi. Myös Lumikiksi testattiin montaa nuorta naista, mutta roolin vei lopulta 18-vuotias, mutta lapsenomaiselta kuulostava Adriana Caselotti.

Monet aikalaiset suhtautuivat tähän elokuvaprojektin epäilevästi ja Waltilla itselläänkin oli aluksi monia epäilyksiä elokuvan suhteen. Hän ei ollut varma voisivatko katsojat eläytyä piirrettyjen hahmojen elämään, osattaisiinko ne nähdä muuna kuin pelkkinä piirroksina. 1930-luvun loppupuoliskolla värielokuvat eivät edes vielä olleet kovin yleisiä eivätkä tekijät olleet varmoja kestäisikö yleisö kirkkaita värejä koko elokuvan ajan. Niinpä värimaailmassa käytettiin pääasiassa hillittyjä ja murrettuja sävyjä. Lumikin teko oli myös melkoista kamppailua raha-asioiden kanssa. Walt arveli alkuvaiheessa elokuvan tulevan maksamaan neljännesmiljoonan, sitten 500–600 tuhatta dollaria, mutta lopulta rahaa meni 1,5 miljoonaa. Elokuvan valmistuttua kaikki teatterit eivät edes halunneet ottaa sitä ohjelmistoonsa, sillä ne eivät olleet tottuneet maksamaan animaatioista niin paljon.

Disney-triviaa: Elokuvan suunnitteluvaiheessa ideoitiin mitä erikoisimpia nimiä kääpiöille. Hylättyjen ehdotusten joukkoon kuuluvat muun muassa Räyhä, Hölösuu, Höpsö, Nyysky, Köhä, Pullukka ja Nyrpeä.

Lumikin musiikista vastasi neljän miehen porukka. Laulut sanoitti Larry Morey ja sävelsi Frank Churchill, joka oli jo aiemmin säveltänyt Kolme pientä porsasta -lyhytelokuvaan suositun Pahaa sutta ken pelkäisi -sävelmän. Taustamusiikin sävelsivät Leight Harline ja Paul J. Smith. Elokuvan musiikeista koostettiin levy, joka oli yksi maailman ensimmäisiä soundtrackeja ja lauluista tehtiin myös nuottivihkoja.

Lumikista tuli ensimmäinen pitkä elokuva, jossa käytetään monitasokameraa. Monitasokamera oli kehitetty studiolla vain hieman ennen Lumikin valmistumista ja sillä elokuvaan saatiin luotua syvyysefekti. Monet elokuvan kohtaukset kuvattiin oikeilla ihmisillä, jotta animaattorit voisivat katsoa filmeiltä mallia työhönsä. Filmejä ei ollut tarkoitus käyttää rotoskooppaukseen (tekniikka, jossa animaatiohahmot piirretään suoraan näytellyn materiaalin päälle), mutta kun ensi-ilta lähestyi uhkaavasti ja tehtävää oli vielä vaikka millä mitalla eikä ihmishahmojen animointia ollut vieläkään saatu toimimaan kunnolla, tästä jalosta periaatteesta luovuttiin ja käytettiin oikotietä. Walt painotti, että rotoskooppauksesta ei saisi kertoa yleisölle eikä kuvattuja nauhoja saisi näyttää, vaan sanoa, elävien mallien olleen vain inspiraationa.

Tiukan aikataulun vuoksi elokuvasta jouduttiin myös jättämään pois muutama kohtaus. Viime hetkillä leikattavaksi joutuivat kohtaukset, joissa Lumikki opettaa kääpiöille käytöstapoja sekä toinen, jossa kääpiöt rakentavat Lumikille sänkyä. Prinssin osuuksia taas oli karsittua jo aiemmin, eräiden suunnitelmien mukaan kuningattaren piti pitää prinssia vankina tyrmässään. Syksystä 1937 lähtien studiolla paiskittiin töitä yötä päivää, jotta elokuva saataisiin valmiiksi jouluun mennessä. Kaikista epäilyistä huolimatta elokuva saatiin valmiiksi 1. joulukuuta ja vaikkei Walt ollutkaan tyytyväinen kaikkiin yksityiskohtiin, lopputuloksen oli kelvattava.

Disney-triviaa: Monessa dubbauksessa kuningattaren ja noidan roolit on jaettu kahdelle eri ääninäyttelijälle, mutta alkuperäisversiossa Lucille La Verne muunsi äänensä kuningattaresta noidaksi ottamalla tekohampaat suustaan.

Walt Disneyn ensimmäinen kokoillan animaatio sai ensi-iltansa Kaliforniassa Carthay Circle Theatressa 21. joulukuuta 1937. Elokuva teki heti vaikutuksen kriitikoihin ja suureen yleisöön. Laajemmalle teatterikierrokselle se lähti seuraavan vuoden helmikuussa, kun Walt oli saanut korjattua häntä eniten häirinneen vian, tärisevän prinssin. Tämän jälkeen se on julkaistu elokuvateattereissa uudestaan seitsemän kertaa ja pelkästään Yhdysvalloissa se on kerännyt vuosien varrella liki 185 miljoonaa dollaria lipputuloja. Lippujen hinnat olivat tosin aiemmin paljon nykyistä alhaisemmat, joten nykyisiin hintoihin suhteutettuna tulot vastaavat reilua 900 miljoonaa dollaria, mikä tekee Lumikista Yhdysvaltain kaikkien aikojen 10. tuottoisimman elokuvan. Vuonna 1939 Walt kuitenkin palkittiin Oscar-kunniapalkinnolla, joka koostui yhdestä isosta ja seitsemästä pienemmästä Oscar-patsaasta. Ilmestymisvuonnaan elokuva oli myös ehdolla parhaasta musiikista.

Suomessa Lumikki saapui teattereihin vajaa vuosi Yhdysvaltojen jälkeen, lokakuussa 1938 ja vuosien varrella sen on nähnyt teattereissa vähintäänkin 262 tuhatta katsojaa. Aluksi sitä esitettiin vain suomeksi tekstitettynä englannin- tai ruotsinkielisellä ääniraidalla ja vasta vuonna 1962 elokuva äänitettiin suomeksi. Ensimmäisen dubbauksen ohjasi Ritva Laatto, tässä versiossa lauluja ei kuitenkaan käännetty, vaan ne kuultiin ruotsiksi. Toinen dubbaus tehtiin vain 20 vuotta myöhemmin, tällä kertaa ohjaajana oli Matti Ranin. On ilmeisesti pienen nimisekoilun syytä, että elokuva päädyttiin äänittämään vielä kolmannen kerran ja vuonna 1994 Pekka Lehtosaaren ohjaama dubbaus ilmestyi suoraan videolla. Kahden uudemman dubbauksen eroista on kirjoitettu tarkemmin erityisesti KenNetti-sivustolla sekä Afureko-blogissa.

Lumikki laittoi alulle jotain aivan uutta ja sen merkitystä animaatioelokuville tai populaarikulttuurille ylipäätään on vaikea käsittää. Ilman Lumikkia ja sen aloittamaa Disney-klassikoiden perinnettä maailma olisi varmasti melko erilainen. Arvostan Lumikkia kaikkien sen saavutusten vuoksi, mutta hehkutuksesta huolimatta se ei kuulu omiin suosikkeihini. Mutta elokuvan hyviksi puoliksi on mainittava, että se on kestänyt aikaa erittäin hyvin.

Mitä sinä olet mieltä Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä? Tuliko tekstissä vastaan jotain uutta ja yllättävää sen tuotannosta?

Lähteet:
Gabler, Neal: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni (2008)
Kaufman, J. B.: The Fairest One of All (2012)
Kennetti – The Snow White Database: The Music of Snow White
Lumikki ja seitsemän kääpiötä Diamond edition DVD:n lisämateriaalit

9 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Lumikki ja seitsemän kääpiötä

  1. Lumikki ei kuulu minunkaan suosikkeihini, vaikka onkin viihdyttävä. Lisäksi se taitaa olla ensimmäinen Disney-elokuva, jonka olen nähnyt, sillä minusta valokuva, jossa katson noin vuoden vanhana elokuvaa isäni kanssa videolta.

    Olen itsekin sen verran kiinnostunut elokuvien tekotavoista, että olen selvittänyt monet mainitsemistasi faktoista itsekin. Tosin rotoskooppauksen käytöstä en tiennyt enkä kaikkia mainittuja tuotannollisia yksityiskohtia. Tekstisi on todella mielenkiintoinen ja odotan seuraavia innolla!

    1. Onpa kiva, jos sinulta löytyy tuollaista todistusaineistoa lapsuudesta. Minulla ei ainakaan ole mitään hajua minkä Disney-elokuvan olen sattunut näkemään ensimmäiseksi.

      Mukava kuulla, että tekstissä oli uuttakin tietoa. Ja hauskaa, että innostuit kommentoimaan, se tsemppaa aina seuraavien tekstien kirjoittelussa. :)

  2. Olipas hyvä teksti! Todella yksityiskohtaisesti olit paneutunut kaikkiin taustatietoihin! Kiva, että olet keskittynyt näissä Disney-tiistaissasi nimenomaan yhteen pääasiaan: elokuvan tekemiseen. Itse yritän tunkea omiin elokuva-arvosteluihini kaiken mahdollisen, niin niistä tulee vähän sekavia ja raskaita luettavia. Voi jospa olisin alusta alkaen tehnyt ne jotenkin eri tavalla… Mutta kaikki kirjoittaa omalla tyylillään: minä sekopäisellä! :D

    Lumikki ei kuulu minunkaan lempparielokuviini, vaikka elokuvassa sinänsä ei mitään vikaa olekaan. Ja onhan se tosiaan uraauurtava elokuva, ja ansaitsee kaiken mahdollisen hehkutuksensa! Elokuvan musiikit ovat todella ihania, ja niitä jaksaa kuunnella yhä kerta toisensa jälkeen! Laulut ovatkin minusta parasta antia koko elokuvasta . Tekstistäsi ei hirveästi mitään uutta tullut vastaan (kun olen lukenut lähdekirjasi), mutta kääpiöille mietityt nimet olivat minulle uusia. Onneksi päädyttiin nykyisiin nimiin! “Pullukka” olisi ollut jo aika törkeä nimi! :D

    1. Kiitos Anna! :) Hahaha, eivät sinun tekstisi nyt niin sekopäisiä ole. :D Mutta kaikilla on kyllä yleensä tosi erilaiset tavat kirjoittaa. Nyt tuntuu, että pari ensimmäistä Pixar-perjantaita oli vähän sellaista hapuilua, mutta jostain sitä pitää aloittaa. Ja ainahan sitä voi kesken matkan vaikka muuttaa tyyliä tai muuten parantaa, jos siltä tuntuu. :)

      Lumikin lauluista elokuvan iän huomaa minusta ehkä parhaiten. Nykykuulijalle niissä tuntuu olevan nyt sellaista vanhan ajan charmia. Hylättyihin nimiin tutustuminen tuntui tavallaan tosi oudolta, eihän kääpiöiden voisi kuvitella enää olevan minkään muun nimisiä. Vaikka olisi kyllä aika hassua kuvitella jonkin kääpiön olevan vaikka juuri Pullukka tai Hölösuu. :D

  3. Olet tehnyt kyllä ison taustatyön! Katselen juuri tätä kommenttia kirjottaessa Disney dokumenttia Waking Sleeping Beauty ihan mielenkiinnosta, haluan oppia kyllä lisää näistä, joten sinun tekstisi tulevat olevaan hyödyllisiä :)

    Waltia taisi vähän hävettää, että piti piirtää ihmisten päälle, että saatiin elokuva toimimaan :D
    Lumikki ei kuulu kyllä minunkaan suosikkeihin, lähinnä se oli pelottava lapsena, mutta esim. äitini suosikki prinsessa on Lumikki ja onhan Lumikki ihan nätti ja muistan hyvin, kun Lumikki laulaa ”Someday my prince will come” :) Ainakin englannin kielisellä ääninäyttelijälle on todella upea ääni, että hänen valinnassaan kyllä onnistuttiin!
    Yllättysin muuten siitä, että oli niin vaikea löytää ääninäyttelijöitä hahmoille ja siitä syystä Dopey jäi mykäksi.
    Huomaa kyllä, että ollaan tultu todella pitkälle animaatiossa, nykyäänhän ihmishahmotkin ovat suht arkipäivää Disney ja Pixar elokuvissa.

    1. Ainiin, siitä piti vielä sanoa, että minusta on aina ollut hassua, että Prinssille ei ole keksitty nimeä! Once Upon a Time ohjelman myötä hänestä on tullut minulle ainakin suht virallisesti David :D onko muuten Lumikin prinssi ainoa kenellä ei ole nimeä?

    2. Juu, tulihan tätä aihetta muutama hetki tutkittua. :) Eihän näissä teksteissä mitenkään saa kaikkea mainittua, mutta toivottavasti niistä saa edes jonkinlaisen kuvan kunkin leffan teosta. Mukavaa, jos näistä on iloa ja hyötyä! :)

      Niin voi hyvin olla! Sain lukemistani teksteistä sellaisen kuvan, että Walt halusi hioa Lumikista täydellisen, joten en usko hänen olleen tyytyväinen siihen, että animaattoreiden oli oikaistava mutkia rotoskooppauksella.

      Näin itse Lumikin vasta aikuisena, mutta voin hyvin kuvitella, että elokuva voi pelottaa lapsikatsojia. Toisaalta olisin kyllä varmaan pitänyt lapsena kääpiöitä melko huvittavina. Lumikin englanninkielistä ääntä kritisoidaan toisinaan, mutta minusta ääni sopii hyvin hahmolle ja se erottuu ainakin tosi hyvin monista muista elokuvien hahmoista.

      En kyllä itsekään voi ihan ymmärtää sitä, miten elokuvan kohtuullisen keskeiselle hahmolle ei muka muistettu keksiä nimeä. Lumikin prinssin lisäksi Tuhkimon prinssi on nimetön (tai englanniksi hahmo taitaa olla Prince Charming, mutta ei kai se varsinainen nimi ole) ja Kaunottaren ja hirviön prinssikin tunnetaan vain Hirviönä.

  4. Kyllä oli mielenkiintoinen teksti. Tein vasta YouTube kanavalleni arvostelun Lumikista. En hirveästi käsittele nippelitietoa ja triviaa Disney-arvosteluissani, kun sitä tietoa löytyy niin monesta paikasta, vaikka animaatioprosessina on kyllä itseä kiinnostava, keskityn enemmän hahmojen psykologiaan ja kehitykseen. Ihan mukava, kun sinä olet perehtynyt tekniseen puoleen. Olen tuosta rotoskooppauksesta kuullut. Sitä käytetään nykyäänkin animaation teossa varsinkin jos deadline painaa päälle.

    1. Mukava kuulla. :) Täytyykin käydä katsomassa videosi, kunhan tulee sopiva vapaa hetki. On kyllä mahtavaa, että Disney-elokuvia voi käsitellä niin monelta eri kannalta juuri sen mukaan, mikä itseä kiinnostaa tai mistä tietää itse parhaiten. Oma vahvuuteni taitaa olla näissä tietopohjaisissa teksteissä, mutta on virkistävää lukea/kuulla tutuista elokuvista myös toisista näkökulmista. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.