Maija Poppasen paluu arvostelu

Blogi on päässyt vallan hiljentymään joulukuuksi, mutta ei huolta, en ole kadonnut iäksi. En ole ollut viime viikkoina kovin aktiivinen Disney-juttujen suhteen, mutta kävimme kuitenkin katsomassa torstai-iltana Maija Poppasen paluu -elokuvan. Elokuvaa esitetään suomeksi dubattuna, mutta me valitsimme tällä kertaa englanninkielisen näytöksen. Samalla meidän tuli testattua Finnkinon uusi IMAX-sali Itiksessä.

HUOM: Spoilereista! Arvostelussa kerrotaan elokuvan alkuasetelmasta, mutta mukana ei ole sen isompia paljastuksia juonesta. Jos kuitenkin haluat pysyä turvassa kaikilta mahdollisilta juonipaljastuksilta, hyppää suoraan viimeisen kuvan alla olevaan yhteenvetoon.

Maija Poppasen paluu (Mary Poppins returns)
Ohjaaja: Rob Marshall
Rooleissa: Emily Blunt, Lin Manuel Miranda, Emily Mortimer, Ben Whishaw, Julie Walters, Meryl Streep
Ensi-ilta Suomessa: 25.12.2018 | Kesto: 2 h 10 min

On kulunut kaksi vuosikymmentä siitä, kun Maija Poppanen viimeksi vieraili Kirsikkatie 17:ssä. Pankin perheellä riittää kuitenkin uusia huolia 1930-luvun laman myllerryksessä, joten perheen isommat ja pienemmän lapset ovat kipeästi taianomaisen lastenhoitajan tarpeessa. Niinpä Poppanen palaa tuttuun taloon keväisen puhurin mukana.

Alkuperäinen Maija Poppanen on minulle tuttu elokuva lapsuudesta ja se on tullut katsottua moneen kertaan. Elokuvan ikimuistoiset laulut ovat syöpyneet muistiini varmasti ikuisiksi ajoiksi, vaikka en ole elokuvaa viime vuosina hirveästi katsonutkaan. Minusta tuntui etukäteen aika uskaliaalta yritykseltä tehdä jatko-osa liki 55 vuotta vanhalle elokuvalle, joka on takuulla saavuttanut monien mielessä todellisen klassikon aseman. Lähdin kuitenkin teatteriin avoimin mielin ja sain todeta, että haastavassa tehtävässä on onnistuttu oikeastaan aika hyvin.

Julie Andrews oli aikanaan mitä erinomaisin valinta Maija Poppaseksi eikä hänen saappaisiinsa astuminen ole varmasti ollut helppoa. Emily Blunt onnistuu kuitenkin todella hyvin roolissaan ja on aivan ihana Maija Poppasena. Lin-Manuel Miranda, joka esittää lampunsytyttäjä Jaakkoa, pääsee taas näyttämään esiintymistaitonsa ja riimittelemään huikeasti esimerkiksi laulussa Kansi vain kuorta on (A Cover Is Not the Book).

Elokuvan lapsinäyttelijöiksikin oli valittu oikein hurmaavat tapaukset. Elokuvaa katsoessa ilahdutti myös se, että Disney-legendoiksi nimitetyt Dick Van Dyke (joka esitti Perttua ensimmäisessä Maija Poppanen -elokuvassa) sekä Angela Lansbury (mm. Rouva Pannun alkuperäisääni) olivat saaneet pienet roolit tarinassa.

Elokuvaa katsoessa ei voinut olla kiinnittämättä huomiota siihem, että siinä oli paljon ensimmäisestä elokuvasta tuttuja elementtejä. Kummassakin elokuvassa hypätään eräänlaiseen maalaukseen ja Jaakko ikään kuin tuuraa Perttua Poppasen apurina. Kohtaus, jossa Meryl Streep esittää Malla Mullinmallikaista, muistutti mielestäni kovasti ensimmäisen elokuvan vierailua Albert-sedän luona ja lampunsytyttäjillä on esitys, joka on suoranainen toisinto nokikolarien tanssista.

Tutulta tuntuvien kohtausten katselu sai miettimään, ovatko tekijät halunneet pysyä tutussa ja turvallisessa sekä eikö elokuvaan ole keksitty mitään uutta. Mutta toisaalta, tuntuu, että jos tarina olisi ollut tosi uudenlainen, ei se olisi ehkä tuntunut oikealta Poppas-elokuvalta.

Elokuvassa kuullaan kokonaiset yhdeksän uutta laulua sekä muutamia repriisejä. Kappaleet toimivat elokuvaa kuunnellessa, mutta ei oikein voi sanoa, että ne jäisivät soimaan päähän. Mutta on ehkä epäreilua verrata niitä Shermanin veljesten upeisiin sävellyksiin. Kenties joku jatko-osankin lauluista nousee vielä klassikoksi. Ensimmäisellä katselukerralla ehkä eniten iloa toivat kuitenkin muutamien kohtausten taustalla vaivihkaa soineet tutut melodiat.

Yhteenveto

Maija Poppasen paluu on oikein onnistunut koko perheen elokuva, joka saa hyvälle tuulelle. Näyttelijävalinnoissa on onnistuttu hyvin ja varsinkin Emily Blunt ihastuttaa Maija Poppasen roolissa. Elokuva oli tosi kaunista katsottavaa ja animaatiokohtauksia oli ilo katsella. Elokuvan englanninkielinen versio oli tietysti erinomainen, mutta kyllä minua vähän kutkuttaisi nähdä suomalainenkin versio.

Arvioni:

Pitääpä vielä loppuun mainita, että Finnkino Itis oli oikein tyylikäs uusi elokuvateatteri. IMAX-sali oli kiva käydä kokeilemassa ja parissa kohtauksessa tuntui tosiaan vähän siltä, kuin olisi ollut elokuvan sisällä. Mutta toisaalta hyvään elokuvaan uppoutuu parhaimmillaan muutenkin niin hyvin, ettei koko ajan muistakaan olevansa elokuvateatterissa. Takarivin sohvamaiset kahden hengen penkit olivat myös kiva valinta treffi-illalle.

Oletko sinä jo käynyt katsomassa Maija Poppasen paluu -elokuvan? Mitä pidit siitä?

Kuvat: The Walt Disney Company Nordic

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

2 kommenttia artikkelissa “Maija Poppasen paluu arvostelu

  1. Kävin katsomassa heti jouluna tämän ja pistän blogipostauksen julkaisuun ihan just seuraavaksi. Olin tosi samoilla linjoilla sun kanssa sisällöstä. Kävin katsomassa dubatun version ja pakko käydä vielä uusiksi originaaliversiossa tsekkaamassa miten musiikit toimii alkuperäisinä.

    1. Täytyykin sitten käydä lukemassa arvostelusi. :) Olen lapsena niin tottunut katsomaan Maija Poppasen suomeksi, että enkkuversion katsominen ei ole juuri houkutellut, mutta voi olla että tämän jatko-osan kohdalla sitä tottuu enemmän alkuperäisversioon, kun sen on nähnyt ensimmäisenä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.