Olipa kerran kausi 2

Olipa kerran -sarjan uusintakatselukierros etenee ja fantasiasarjan toinenkin kausi on nyt tullut katsottua läpi. Muistot tämän kauden tapahtumista olivatkin ehtineet mennä minulta jo vähän hämärän peittoon ja pari jaksoa tuntui niin oudolta, että ne olivat tainneet jäädä aiemmin kokonaan näkemättä. Nyt tapahtumat on kuitenkin palautettu muistiin ja on aika kirjoittaa jonkinlaista yhteenvetoa ja arviota kakkoskaudesta. Huomaathan, että tekstissä on mukana spoilereita kauden tapahtumista sekä pieniä viittauksia tulevien kausien juonikuvioihin.

olipa kerran kausi 2 emma ja lumikki

Olipa kerran kausi 2 | Once Upon a Time season 2
22 jaksoa | 2012-2013
Rooleissa: Jennifer Morrison, Ginnifer Goodwin, Lana Parrilla, Josh Dallas, Jared Gilmore, Robert Carlyle

Toisen tuotantokauden tapahtumat jatkuvat suoraan siitä mihin edellisellä kaudella jäätiin: Ilkeän kuningattaren kirous on särkynyt, kaupunkilaiset ovat saaneet entiset muistonsa takaisin ja Tittelintuure on tuonut taikuuden Storybrookeen. Kauden ensimmäisissä jaksoissa Emma ja Lumikki joutuvat portaalin kautta satumaailmaan ja yrittävät palata takaisin Storybrookeen. Satumaailmassa ollessaan heidän suurimmat vastuksensa ovat Reginan äiti Cora sekä tämän vastahakoinen apuri kapteeni Koukku. Lopulta sekä Emma ja äitinsä että nämä kaksi pahista onnistuvat löytämään omat keinonsa päästä Storybrookeen. Kauden loppupuolella taas salaperäiset Greg ja Tamara toteuttavat salaperäistä juonta satuhahmojen pään menoksi.

Kauden tapahtumat tuntuivat paljon pirstaleisemmilta kuin ensimmäisellä kaudella. Muutama jakso varsinkin tuntui olevan ihan tupaten täynnä toimintaa. Ensimmäisellä kaudella pysyteltiin pääosin Storybrooken nykyisyydessä sekä satumaailmassa ennen lumousta. Nyt taas eri tapahtumapaikkoja ja -aikoja oli useampia. Jaksoja katsoessa pysyi sentään aika hyvin pysyi kärryillä tapahtumista, mutta kauden loppupuolella alkoi mennä jo vähän sekaisin kaikkien aikaisempien juonenkäänteiden kanssa.

Juonenkäänteet eivät suinkaan ole ainoa kakkoskauden aikana monimutkaistuva asia. Sarjan henkilöhahmojen välille paljastuvat sukulaisuussuhteet alkavat nimittäin saada jo hieman saippuasarjamaisia piirteitä. Esimerkiksi Regina on sekä Henryn adoptioäiti että iso-isoäitipuoli. Ensimmäisen jakson hetki, jolloin Henry sanoo Mary Margaretille: “Grandma?”, tuntui minusta jotenkin juuri siltä kohdalta, jonka jälkeen sarjan sukulaisuussuhteiden monimutkaisuus pomppasi uudelle tasolle. Mutta ei siinä mitään, pidän sarjan omalaatuisesta sukupuusta.

olipa kerran kausi 2 red ja lumikki

Kaudella esitellään taas useita uusia satuhahmoja. Muistan ensimmäisellä katselukerran pitäneeni Auroraa ärsyttävänä hahmona, mutta jotenkin tällä kerralla mielipiteeni muuttui. Aurora ja Phillip olivat tosi suloisia yhdessä, joten Phillipin jouduttua Wraithin uhriksi, Auroran kiukkuinen asenne tuntui ymmärrettävämmältä. Coraa taas inhosin aikalailla yhtä paljon kuin aiemminkin,

Kakkoskaudella ehkä kaikkein viihdyttävintä oli Koukun häpeilemätön flirttailu. Minulla kesti sarjan ensimmäisellä katselukierroksella aika pitkään lämmetä Koukulle, mutta nyt, kun miekkonen on voittanut minut puolelleen, oli ihan mahtava seurata hänen ja Emman välistä juttua. Heti oli veitsi toisen kurkulla. Toinen mahtava viihdytyksen aihe oli Emman reaktioiden seuraaminen. Hänellä tuntui olevan melko vaikeaa tottua satumaailman outouksiin. Kääpiölläkin oli välillä hauskoja juttuja, muun muassa Jörön repla: “Just because it’s called Happy Hour, Happy, doesn’t mean you have to be there.” oli vaan niin huvittava!

Jaksoja katsellessa mietin moneen otteeseen sitä, kuinka Belle on aivan liian kiltti Goldia kohtaan. Bellen muistojen menetys toi vähän muutosta tähän asetelmaan, mutta muuten en oikeastaan pitänyt Lacey-juonikuviosta lainkaan. Myös Tamaran ja Gregin juonittelu tuntui minusta aika irralliselta kaikkiin satumaailman juttuihin verrattuna. Hahmojen näyttelijätkään eivät vaan jotenkin sopineet yhtään sarjan maailmaan.

olipa kerran kausi 2 regina ja cora

Toisen kauden aikana tuli vielä voimakkaammin mieleen yksi seikka, josta pidän Olipa kerran -sarjassa erityisen paljon: naiset ovat oikeasti pääosissa. Heistä on myös saatu mielenkiintoisia ja moniulotteisia hahmoja. Saduissa prinssit ovat monesti niitä rohkeita seikkailijoita, mutta sarjan naiset tuntuvat olevan vähintäänkin yhtä rohkeita kuin miehet.

Tällä kaudella kommenttiraitojen katselu ei ollut ollenkaan niin kivaa kuin ykköskaudella, sillä kommenttiraitoihin ei ollut minkään kielisiä tekstityksiä. Ilman tekstejä ainakaan minun keskittymiskykyni ei riittänyt samalla kommenttiraidan kuunteluun ja jakson tapahtumien tarkkailuun, joten katselin jaksot ilman kommentteja. Kommenttiraidat löytyivät kuitenkin jaksoista 1, 9, 14, 16, 17 & 22. Tekstityksissä minua huvitti se, että Bellen Tittelintuuresta käyttämä lempinimi Rumple oli käännetty muotoon Tuure. Käännös oli vaan jotenkin toisaalta niin osuva, mutta myös ihan höpsö.

Nyt kun olen katsonut Olipa kerran -sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta aikalailla putkeen, uskaltaa niitä verrata vähän keskenään. Ensimmäisen kauden vahvuuksia oli ehdottomasti yhtenäinen, koko kauden kattava pääjuoni. Toinen kausi taas tuntuu huomattavasti sekalaisemmalta. Molemmissa kausissa on omat heikot jaksonsa, joiden tarina tuntuu muita irrallisemmalta. Kuitenkin jokaisessa jaksossa oli jotain uutta mielenkiintoista ja jatkon kannalta merkittävää tietoa.  Ensimmäisen kauden suosikkijaksoni listasinkin jo aiemmassa kirjoituksessani. Toisella kaudella mieleen jäi Nealin ja Emma taustatarinan vuoksi jakso Tallahassee (eli jakso 6), vaikka sen erikoistehosteet olivatkin suurimmaksi osaksi hyvin kökköiset.

Kakkoskaudella oli paljon hauskoja kohtauksia, mutta pidin kuitenkin ensimmäisestä kaudesta enemmän. Seuraavaksi taidan pitää pienen tauon tästä sarjasta ja katsella paria muuta suosikkisarjaani. Kolmannen kauden pariin taidan palata vasta vähän myöhemmin. Seuraavista kausista puheen ollen, viime viikolla me Olipa kerran -fanit saimme mukavia uutisia. Sarja uusittiin nimittäin viidennelle kaudelle! Onko sinulla mielessä jokin satuhahmo, joka olisi jo korkea aika nähdä sarjassa? Entä mitä mieltä olit kakkoskaudesta?

Kuvat: ABC.com

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:, , ,

2 kommenttia artikkelissa “Olipa kerran kausi 2

  1. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi siitä, että kakkoskaudesta eteenpäin kausien juonet ovat hyvin pirstaleiset. Kolmannella kaudella tämä efekti vähän laimenee, mutta neljännen kauden jälkimmäinen puolisko tuntuu ihan sekasillisalaatilta.

    Mietin neljännen kauden finaalia katsoessani, että mitä ihmettä viidennelle kaudelle oikein keksitään, mutta ohjaajien ideat vaikuttavat mainioilta! Toivottavasti tekevät parhaansa sarjan eteen. :)

    1. Kolmoskausi ja nelosen alku olivat minustakin kakkosta yhtenäisempiä. 4. kauden loppupuolelta en ole vielä itse ehtinyt katsomaan kuin muutaman jakson, mutta somen perusteella tapahtumat ovat vaikuttaneet aika monimutkaisilta. En ole vielä perehtynyt 5. kaudelle suunniteltuihin juttuihin, mutta hyvä kuulla, että sinusta suunnitelmat vaikuttavat hyviltä! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.