Pixar-perjantai: Ötökän elämää

Toinen Pixar-perjantai sekä Ötökän elämää ovat nyt täällä! Jos sinua kiinnostaa tietää, mistä idea elokuvaan lähti, mikä on Fleabie tai mitä perinteitä elokuva käynnisti Pixarilla, olet oikeassa paikassa.

ötökän elämää juliste

Ötökän elämää
Ohjaajat: John Lasseter, Andrew Stanton
Äänirooleissa: Dave Foley, Kevin Spacey, Julia Louis-Dreyfus, Hayden Panettiere
Kesto 1 h 35 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 25.11.1998, Suomessa: 19.2.1999
Maailmanlaajuiset lipputulot: 363,798,565 USD
Arvioita: IMDb 7,2, Rotten tomatoes 92%
Alkuperäinen traileri YouTubessa

Tämän Pixarin toisen animaatioelokuvan suunnittelu aloitettiin vuonna 1994, aikana jolloin Toy Storyn tuotanto oli vielä ihan vaiheessa. Disneyn kanssa solmitussa sopimuksessa oli puhuttu kolmesta elokuvasta, mutta Disneyllä oli mahdollisuus myös lopettaa yhteistyö yhden elokuvan jälkeen. Yhteistyön tulevaisuus oli siis vielä hieman epävarma, kun Ötökän elämää -elokuvan idea nostettiin esiin Pixarin neljän tarinataiturin suorastaan eeppisessä lounaspalaverissa. Tätä John Lasseterin, Pete Docterin, Joe Ranftin sekä Andrew Stantonin välisestä ideointilounaasta tekee erityisen vaikuttavan se, että sen aikana tuli esiin ideat kolmeen muuhunkin myöhemmin toteutettavaan elokuvaan. Mutta ei niistä vielä tällä erää sen enempää, keskitytään vielä ensiksi ötököihin.

Elokuvan ensimmäisissä ideoissa lähdettiin liikkeelle muinaiskreikkalaisen satusetä Aisopoksen moraalitarinasta Heinäsirkka ja muurahainen. Tiivistetysti sanottuna tarinassa heinäsirkka laiskottelee kesän, kun taas muurahaiset ahkeroivat tulevan talven varalle. Talven tullen heinäsirkka onkin sitten nälissään, mutta muurahaiset eivät halua auttaa tätä. Elokuvan teossa lähdettiin kuitenkin liikkeelle kysymyksestä, mitäpä jos heinäsirkat vain veisivätkin ruuan ahkerilta muurahaisilta. Niinpä sirkoista tuli melkeinpä moottoripyöräjengiläisiä, jotka käskyttävät pienempiään. Ensiksi tarinan päähenkilö oli tirehtöörinä toimiva Red-muurahainen, joka etsi sirkuskavereilleen töitä. Kuvio ei kuitenkaan toiminut halutulla tavalla, joten juonta käännettiin päälaelleen ja aiemmin sivuhahmona ollut Flik nostettiin päärooliin.

Toy Storyn tuotantoryhmästä irrotettiin pieni tiimi työskentelemään tämän uuden projektin käsikirjoituksen parissa. Toy Storyn valmistuttua Disney-yhteistyön jatko varmistui ja koko studio siirtyi uuden elokuvan kimppuun. Andrew Stantonin ahkerointi tarinan parissa palkittiin, kun hänestä tehtiin ohjaajapari Lasseterille. Ötökän elämää oli lopulta viimeinen elokuva, jota lähes koko studio teki yhdessä. Sen jälkeen Pixarilla on ollut jatkuvasti työn alla useampi eri elokuva, jonka työryhmiin työntekijät ovat hajautuneet.

ötökän elämää flik dot
Pixar-triviaa: Ötökän elämää -elokuvaa työstettiin aluksi nimellä Bugs. Disneyn vaatimuksesta projektin tuotannosta haluttiin esittelyvideo, joten työryhmä kuvasi vuonna 1996 Fleabie-ötökän avustuksella humoristisen videon, jonka löytää elokuvan lisämateriaaleista sekä YouTubesta.

Toy Storyn menestyksen myötä Pixarin työntekijöillä oli kova halu näyttää, että he pystyvät johonkin vielä suurempaan. Pienistä hahmoista huolimatta elokuvassa moni asia on aiempaa isompaa. Esimerkiksi kuvasuhteeksi valittiin Toy Storyä leveämpi 2,39:1 kuvasuhde (eli kuvan leveys on 2,39-kertainen sen korkeuteen verrattuna), joten jokaisessa ruudussa riitti enemmän tehtävää. Myös hahmoja ja tapahtumapaikkoja on huomattavasti enemmän ja luonnon sekä kaikkien sen yksityiskohtien toteutus osoittautui lelujen maailmaa haastavammaksi. Saadakseen hyvän käsityksen elokuvaan tarvittavasta autenttisesta muurahaisperspektiivistä, työryhmä kuvasi ulkoilmassa kasvien alapuolia pienellä “ötökkäkameralla”.

Ötökän elämää -elokuvassa otettiin isoja teknisiä harppauksia eteenpäin. Öttiäisten elinympäristöstä saatiin mielenkiintoinen liioittelemalla luonnon värikylläisyyttä sekä lisäämällä erilaisia tekstuureita ja epäsäännöllisiä pintoja. Erityisesti läpikuultavista pinnoista tuli tärkeä yksityiskohta elokuvan ilmeen kannalta. Aluksi uskottiin, että elokuvaan saataisiin tehtyä vain enimmillään 50 muurahaisen joukkokohtauksia, mutta Lasseterin rohkaisusta onnistuttiin tekemään lopulta jopa 700 muurahaisen kohtaus. Elokuvassa oli myös aiempaa vaativampia erikoistehosteita, kuten tulta ja sadetta sekä erikoisempaa valaistusta.

ötökän elämää 1998
Pixar-triviaa: Ötökkäkaupungin laatikoiden kyljissä nähtävissä logoissa on käytetty Pixarin työntekijöiden lasten nimiä. Kuvasta voi bongata myös Leijonakuninkaan Broadway-musikaalin mainosjulisteen.

Päähahmo Flikin ääneksi valittiin alunperin pienempään rooliin pyrkinyt Dave Foley. Muihin rooleihin saatiin erityisesti 90-luvun suosittujen amerikkalaiskomedioiden tähtiä, kuten David Hyde Pierce Frasierista (sauvasirkka-Slim) ja Julia Louis-Dreyfus Seinfieldistä (prinsessa Atta). Suloisen pienen Dot-muurahaisen äänenä on Hayden Panettiere. Elokuvassa kuullaan myös muutamia studion omia työntekijöitä. Joe Ranft teki Heimlichin roolin ja esiintyvätpä ohjaajatkin lyhykäisesti kahtena kärpäsenä. Suomalaisista äänistä mainittakoon Jarkko Tammisen päärooli, Seppo Pääkkösen hyytävä Hopper sekä ohjaaja Pekka Lehtosaaren pieni osa Diminä.

Ötökän elämää -elokuvan yhteydessä ei voi olla mainitsematta samoihin aikoihin ilmestynyttä Antz – Muurahaizet -leffaa. Vielä 1990-luvun puolivälissä tietokoneanimaatioiden parissa työskentelevien joukko oli pieni eikä Pixarilla ollut oikeastaan kilpailijoita. Niinpä Pixarin seuraavan elokuvan aihe näissä piireissä oli melko hyvin tiedossa. Ei mennyt aikaakaan, kun Pixarilla saatiin kuulla DreamWorksin sopineen Pacific Data Images -yrityksen kanssa muurahaisaiheisen animaatioelokuvan tuotannosta. DreamWorksilta vakuuteltiin tämän uuden elokuvan ilmestyvän vasta Pixarin elokuvan jälkeen, mutta yllättäen ensi-iltaa siirrettiinkin vuoden 1998 lokakuulle, vain pari kuukautta ennen Ötökän elämään ensi-iltaa. Tämä kuvio aiheutti aikamoista draamaa Disneyn, Pixarin ja DreamWorksin välillä.

ötökän elämää
Pixar-triviaa: Yksi Ötökän elämään ensimmäisistä näytöksistä pidettiin Yhdysvaltain silloiselle presidenttiparille, Bill Clintonille sekä Hillary Clintonille Camp Davidissa eli presidentin maaseutuhuvilassa. Mukana näytöksessä olivat ainakin elokuvan ohjaajat sekä tuottajat Darla K. Anderson ja Kevin Reher.

Kun Ötökän elämää oli saatu valmiiksi, työryhmä käytti vielä muutaman viikon tehdäkseen elokuvaan viimeisen loppusilauksen. Lasseterin ideasta animoitiin vielä pilalle menneitä otoksia viihdyttämään lopputekstejä seuraamaan jäänyttä yleisöä. Osa mokaotosten vitseistä oli ääninäyttelijöiden improvisoimia.  Otokset olivat niin suosittuja, että niitä tehtiin lopulta lisää elokuvan pidennettyä versiota varten. Lisäksi elokuvan edellä nähtiin Gerin peli -niminen lyhytanimaatio, joka käynnisti Pixarin lyhäreiden uuden aikakauden. Lisäksi sen jälkeen jokaisen klassikon edellä on esitetty jokin lyhytelokuva.

Ötökän elämää saapui Yhdysvalloissa elokuvateattereihin vuoden 1998 kiitospäivän tienoilla, reilut neljä vuotta ensimmäisen tarinakokouksen jälkeen. Vaikka elokuva keräsi ilmestyttyään paljon katsojia ja se sai yhden Oscar-ehdokkuuden (paras musiikki), se ei ole Pixar-elokuvien mittapuulla suinkaan mikään kaikkein menestynein elokuva. Yhdysvalloissa kerätyt lipputulot ovat Pixarin alhaisimmat. Suomessa sillä oli katsojia yli 157 700 ja se oli vuoden 13. katsotuin elokuva. Elokuva kuitenkin todisti kaikille, ettei Pixar jää vain yhden hitin ihmeeksi vaan sillä on edessään loistava tulevaisuus. Pixarilla on huomattu elokuvan jääneen muiden studion elokuvien jalkoihin ja kun sitä ei mainittu Ihmeperheen trailerissa, työntekijät päättivät viettää Ötökän elämää -arvostusviikkoa. Siitä tuli myöhemmin yksi Pixarin perinteistä.

Minulle Ötökän elämää on ainoa Pixar-elokuva, jota olen katsonut lapsena. Sen tarina ei ole lemppareitani, mutta se oli paljon hauskempi mitä muistinkaan. Juoni on minusta liian monipolvinen ja hahmoja on aivan hirveästi, mutta elokuvaa katsoessani en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen tekniseen kehitykseen mikä sen ja Toy Storyn välillä on tapahtunut. Liki joka kohtauksessa on vaikkapa tuulessa huojuvia ruohonkorsia tai väpättäviä tuntosarvia. Hahmot ovat ulkonäöltään vielä jokseenkin alkeellisia, mutta esimerkiksi heinäsirkat ovat jo melko monimutkaisen muotoisia. Ötökät vaikuttavat kumminkin olleen sopiva välietappi matkalla entistä realistisempien hahmojen tekoon.

Iskeekö Ötökän elämään huumori sinuun? Tai onko sinulla suosikkiötökkää elokuvassa?

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:, ,

6 kommenttia artikkelissa “Pixar-perjantai: Ötökän elämää

  1. En ole tainnut itseasiassa ikinä edes nähdä tätä elokuvaa kokonaan, voisi korjata tilanteen :D

    En ole kyllä mikään erityisen suuri tietokoneanimaatioiden fani… Ensimmäinen Toy Story ja Monsterit Oy olivat kyllä hyviä, mutta en erityisemmin pidä ihmishahmoista tällä tekniikalla :( En varmaan olisi pitänyt esimerkiksi Frozenista ollenkaan niin kamalasti, ellei musiikki olisi ollut huisia.

    1. No siinä tapauksessa kannattaa katsastaa elokuva, eihän sitä tiedä vaikka pitäisit siitä. :)

      Se on vähän harmi kuulla, kun suurin osa tänä päivänä tehtävistä animaatioista on tietokoneella tehtyjä. Olisi kyllä kiva, jos vaikka Papermanin tai The Blue Umbrellan tyylisiä elokuvia tehtäisiin jatkossa enemmän, niin genreen tulisi vähän vaihtelua. :)

  2. Jee jee, hyvä info-isku! :) Muistan lapsuudestani, kuinka paras kaverini omisti Ötökän elämää -VHS:n, ja olin hänelle siitä niin kateellinen. Minäkin olisin halunnut kyseisen elokuvan, sillä se oli mielestäni niin hyvä! Kaverini mielestä se oli vähän liian “poikien elokuva” (ilmeisesti hänen isoveljensä tykkäsi siitä), eikä hän oikein välittänyt siitä. Minulla taas oli Ötökän elämää -Playstation-peli, joka oli minun ja pikkuveljeni ensimmäinen Playstation-peli ikinä, jonka olimme saaneet pelikonsolin ohella joululahjaksi (muistaakseni). Peli oli todella hankala, enkä varmaan koskaan päässyt siinä loppuun asti. Muistan, kuinka pelissä Flik hyppäsi takapuolelleen maahan vahingoittaen näin vihollisötököitä, ja tämä takapuolihyppy oli minusta ja veljestäni tosi metka juttu! :D Ötökän elämään liittyy minulla(kin) siis hyviä lapsuusmuistoja, ja se on yksi syy, miksi fanitan elokuvaa. Elokuvan huumori taitaa siis iskeä minuun. :) Ja lemppariötökkäni oli pienenä kaunis prinsessa Atta, ja ehkäpä hän on vieläkin lempparini.

    1. Kiitos! :) Hehe, lapsena iski kyllä aina silloin tällöin kateus kavereiden kivoja leffoja kohtaan. Enpä tiennytkään, että tästäkin elokuvasta on tehty konsolipeli, kuulostaa hauskalta! :D Lapsena pidin Prinsessa Attaa tosi nättinä, jotenkin simppelin tyylikkäänä. Vähän outoa sanoa näin muurahaisesta, mutta minusta hahmo on edelleen kaunis. :)

  3. Ötökän elämää taisi olla ensimmäinen leffa jonka katsoin teatterissa! Tai ainakin ensimmäinen jonka muistan käyneeni teatterissa katsomassa. Sain sitten synttäri-tai joululahjaksi sekä VHS:n ja pelin jota Anna jo kuvailikin! Leffaa tuli katsottua ahkerasti ja peliäkin tahkottua tuntitolkulla. Saattaa hyvinkin olla 10 vuotta siitä kun viimeksi katsoin Ötökän elämää -leffan ja taitaa olla jo korkea aika katsoa elokuva uudelleen.

    1. Heh, minun ensimmäinen teatterissa näkemä elokuva ei ollut ollenkaan yhtä cool. :D Minullakin edellisestä Ötökän elämää -katselukerrasta oli ehtinyt kulua varmasti ainakin yli viisi vuotta ja oli hauska kuulla joitain vitsejä, jotka olivat ehtineet vuosien aikana painua unohduksiin. Nostalgiafiilis: check! ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.