Disney-tiistai: Pinocchio

Vuoden viimeisiä päiviä viedään ja järjestyksessään toisessa Disney-tiistaissa on nyt Pinocchion vuoro. Mutta vielä ennen kun päästään itse asiaan, pieni maininta tekstissä käyttämistäni nimistä: puhun alkuperäissadusta ja sen päähahmosta nimellä Pinokkio ja vastaavasti animaatioelokuvasta ja sen päähahmosta Pinocchinona, sillä Suomessa elokuvan nimeä ei jostain syystä ole haluttu kääntää.

Disney-tiistai: Pinocchio

Pinocchio
Pääohjaajat: Ben Sharpsteen ja Hamilton Luske
Jaksojen ohjaajat: Norman Ferguson, T. Hee, Wilfred Jackson, Jack Kinney ja Bill Roberts
Äänirooleissa:  Cliff Edwards, Dickie Jones, Christian Rub, Evelyn Venable, Walter Catlett, Charles Judels, Frankie Darro
Suomidubissa: Seppo Mäki, Tuomas Oksanen, Matti Ranin, Rinna Paatso, Petri Liski, Markku Riikonen, Seppo Pääkkönen, Kasimir Pennanen
Kesto: 88 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 7.2.1940, Suomessa: 31.1.1943
Lipputulot Yhdysvalloissa: 84,254,167 USD

Lumikin valtaisan menestyksen myötä Walt palkkasi studiolleen suuren määrän uusia työntekijöitä seuraavien animaatioelokuviensa tekijöiksi. Studio oli hetkessä muuttunut lyhyiden piirrettyjen tuotantopajasta kokoillan elokuvien tekijäksi, mutta studiolla ei silti ollut vielä kunnollista käytännön kokemusta pitkien animaatioiden parhaista tekotavoista. Parina Lumikin valmistumisen jälkeisenä vuotena studiolla tehtiin suuria muutoksia ja Walt alkoi myös rakennuttaa uusia studiorakennuksia Burbankiin.

Walt oli saanut jo Lumikin tuotannon aikana luettavakseen käännöksen italialaisen Carlo Collodin moraalisesta saturomaanista Pinokkio ja hankki siihen nopeasti oikeudet. Eläväksi muuttuvan puunuken seikkailuista kertovan elokuvan piti olla studion kolmas elokuva ja ilmestyä Bambin jälkeen. Näitä kahta elokuvaa valmisteltiin pitkään rinnakkain, mutta Walt ei kuitenkaan vielä tuntunut tietävän, kuinka Bambi pitäisi tehdä tai löytyisikö hänen työntekijöiltään tarvittavat taidot sen tekoon. Niinpä hän päätti lopulta lykätä Bambin tuotantoa ja kiirehtiä helpommalta vaikuttanutta Pinocchiota eteenpäin. Walt pisti tarinaosaston hommiin ja kommentoi itse ahkerasti käsikirjoituksen jokaista käännettä. Nopeasti hän kuitenkin tajusi, ettei Lumikin kaltainen hidas aikataulu olisi mahdollinen, vaan tuotantokoneisto oli saatava pyörimään paljon ripeämmin.

Oivalluksensa jälkeen Walt päätti, että kohtaukset oli lähetettävä vitsinikkareille ja animaattoreille heti, kun ne vaikuttivat vähänkään valmiilta. Hän työsti kohtauksia kronologisessa järjestyksessä ja osallistui joihinkin kohtauksiin hyvin tarkasti ja toisiin paljon suurpiirteisemmin. Samaan aikaan kun Pinocchiota työstettiin, Waltin huomio jakaantui muiden tulevien elokuvien sekä uuden studion suunnittelun suuntaan. Niinpä Pinocchion päävastuu luovutettiin yhteensä seitsemälle ohjaajalle eli kahdelle pääohjaajalle sekä viidelle ohjaajalle. Tämä järjestely ei suinkaan toiminut ongelmitta, vaan Waltin ohjaavaa kättä kaivattiin pitämään hitaasti etenevä tuotanto kasassa. Ensimmäisten animaatiotestien valmistuttua, Walt ei ollut tyytyväinen. Niinpä helmikuussa 1938 hän laittoi tuotannon tauolle ja työntekijänsä takaisin käsikirjoitusta työstämään.

Disney-triviaa: Geppetton lemmikit Figaro-kissa ja kultakala Cleo eivät ole mukana Pinokkio-kirjassa, vaan ne on lisätty tarinaan. Elokuvan tekijät nappasivat idean Figaroon näkemästään Pinokkio-näytelmästä, mutta Cleo on tekijöiden oma lisäys.

Yksi isoista haasteista Pinocchiossa oli se, ettei elokuvan nimihahmo ole kovin pidettävä. Jotta yleisö kiinnostuisi hahmosta, oli alkuperäistarinan inhottava ja ylimielinen puunukke kirjoitettava paljon naiivimmaksi ja hänen ulkonäkönsä muutettava muistuttamaan viatonta pikkupoikaa. Elokuvaan Pinocchion oppaaksi nostettiin sirkka, joka joutuu kirjassa Pinokkion liiskaamaksi. Ensimmäisissä luonnoksissa hahmo oli hyvin sirkkamainen, mutta ulkonäköä muutettiin aina vain ihmismäisempään suuntaan, kunnes siitä tuli tuntemamme Samu Sirkka. Vasta kun nämä tärkeät hahmot ja tarina oli saatu kuntoon, tuotantoa saatettiin jatkaa.

Pinocchiossa otettiin entistä laajemmin käyttöön tapa tehdä hahmoista pienoismalleja animaattoreiden avuksi. Tuotannon aikana monet 30-luvulla loistaneet animaattorit kuten Bill Tytla (Stromboli), Fred Moore (Lampunsydän) ja Art Babbit (Geppetto) siirsivät taitojaan uusille tulokkaille ja alkoivat itse vetäytyä alalta. Alun perin Mooren oli pitänyt animoida Pinocchio, mutta Walt ei ollut pitänyt hänen puisevasta animaatiostaan. Kun Milt Kahl kokeili tehdä hahmon toisella tavalla, Walt ihastui hänen piirrosjälkeensä ja nosti Kahlin Pinocchio-pojan pääanimaattoriksi. Toinen uuden polven animaattori, Ward Kimball, taas ylennettiin Samu Sirkan pääanimaattoriksi hyvityksenä siitä, että hänen tekemänsä sopansyöntikohtaus, oli jouduttu leikkaamaan pois Lumikista.

Disney-elokuvat saivat ensimmäisen laajalti tunnetun ääninäyttelijän, kun Samu Sirkan ääneksi valittiin Cliff Edwards, amerikkalainen laulaja, joka esiintyi usein nimellä Ukulele Ike. Walt halusi Pinocchion ääneksi oikean pikkupojan eikä aikuista matkimassa lasta, joten rooliin valittiin nuori näyttelijänalku Dickie Jones. Hänkin oli tosin jo 12-vuotias äänittäessään osuutensa. Geppetton ääni Christian Rub toimi ääninäyttelemisen lisäksi hahmon elävänä mallina, joten ei ole lainkaan sattumaa, että hahmo ja näyttelijä muistuttavat kovasti toisiaan. Luonnenäyttelijä Charles Judels taas antoi äänen kahdelle pahikselle: Strombolille ja Ajurille. Rehti Repoa näytteli koomisista rooleistaan tunnettu Walter Catlett. Väiski Vemmelsäären ja monien muiden tunnettujen piirroshahmojen äänen, Mel Blancin, piti antaa äänensä Kimi-kissalle, mutta Walt päätyikin lopulta tekemään hahmosta Vilkas-kääpiön tavoin mykän. Blancin äänityksistä elokuvaan päätyi vain hikottelu.

Disney-triviaa: Marionettiesitys on yksi viimeisiä tarinaan lisättyjä kohtauksia. Tekijöillä oli vaikeuksia keksiä miten kohtaus tehtäisiin ja lopulta sen toteutuksessa tuli kova kiire.

Lumikin musiikkia säveltänyt Leigh Harline sävelsi suuren osan Pinocchion musiikista, mutta myös Paul Smith osallistui tehtävään. Laulut sanoitti Ned Washington. Samu Sirkan laulamasta When you wish upon a star -kappaleesta tuli nopeasti iso hitti ja vuosien varrella siitä on äänitetty lukuisia versioita. Sen ajatellaan kuvaavan Disneyn ajatusmaailmaan niin hyvin, että siitä on tullut studion tunnuskappale.

Myös Pinocchion animaatiossa käytettiin oikeilla näyttelijöillä kuvattua viitemateriaalia. Iso osa materiaalista kuvattiin vaihtelevien näyttelijöiden voimin, mutta tällä kertaa pari ääninäyttelijääkin pääsi esittämään hahmojaan kameran edessä. Kuvattua materiaalia käytettiin esimerkiksi Samu Sirkan ja Rehti-Repon kohtauksissa. Aikakauden animaatiotekniikat vietiin vielä pidemmälle Strombolin vankkureiden kohdalla, sillä niiden animointi ei ottanut onnistuakseen perinteisin menetelmin. Vankkureista rakennettiin pienoismalli, jota kuvattiin oikeista kuvakulmista ja tämä materiaali siirrettiin suurennettuna animaatiokalvoille. Lisäksi elokuvassa on valtavasti erikoistehosteita ja niiden tekoon käytettiin tavattoman paljon aikaa. Esimerkiksi merelle sijoittuvissa kohtauksissa on monia erilaisia veteen liittyviä tehosteita, jotka kaikki piirrettiin käsin ruutu ruudulta.

Tuotannon eri vaiheissa tarinasta poistettiin useita eri kohtauksia. Yhdessä niistä Geppetto kertoo Pinocchiolle tarinaa tämän isoisämännystä ja toinen on vitsikäs kuvaus siitä, kuinka nälkäisiä Geppetto ja Figaro ovat valaan vatsassa. Elokuvan lopunkin oli aluksi määrä olla paljon pelkistetympi. Lumikkia tehdessään Walt oli jatkuvasti saanut kuulla budjetin asettamista esteistä, mutta elokuvan erinomaisen taloudellisen menestyksen myötä hänellä oli nyt mahdollisuus tehdä seuraava elokuva lähes rajattomalla budjetilla. Pinocchio tulikin maksamaan liki kaksi kertaa enemmän kuin Lumikki. Ylettömästä rahankäytöstä huolimatta elokuva ei ollut Waltin suuri ylpeydenaihe, vaan tuotannon loppuvaiheessa hän oli jo täysillä tekemässä paljon tärkeämpänä pitämäänsä projektia, Fantasiaa.

Disney-triviaa: Elokuvaa varten kirjoitettiin Rehti Reposta kertova laulu, mutta se jätettiin lopulta pois elokuvasta. Laulua käytettiin kuitenkin elokuvan markkinoinnissa 1940-luvun lopulla.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan Pinocchion oli tarkoitus ilmestyä joulukuussa 1939, mutta tuotannon alkuvaiheen viivytysten vuoksi ensi-iltaa siirrettiin helmikuuhun 1940. Kriitikot pitivät elokuvaa Lumikkia paremmin animoituna ja muutamat jopa totesivat sen olevan parempi kuin yksikään aikaisempi piirretty. Katsojamäärät olivat kuitenkin suuri pettymys ja ensimmäisellä teatterikierroksella lipputulot eivät ylittäneet budjettia. Erityisesti toinen maailman sota rokotti ulkomailta saatavia tuloja eikä Pinocchiota aluksi edes dubattu kuin espanjaksi ja portugaliksi. Sittemmin elokuva on kiertänyt teattereita uudestaan seitsemään kertaan ja on kerännyt 84 miljoonan dollarin lipputulot pelkästään Yhdysvalloissa. Elokuva voitti Oscarin parhaasta musiikista ja When you wish upon a star parhaasta laulusta. Pinocchion seikkailuille suunniteltiin jatkoa 2000-luvun alun jatko-osahuumassa, mutta Lasseterin tultua DisneyToons Studiosin johtoon, ideat kuopattiin vähin äänin.

Pinocchio saapui Suomessa teattereihin noin kolme vuotta Yhdysvaltojen ensi-illan jälkeen, 31.1.1943. Elokuva sai uudet teatterijulkaisunsa 50-, 60- ja 70-luvuilla, mutta useista uusinnoista huolimatta yhteenlaskettu katsojamäärä on kuitenkin Suomen elokuvasäätion tilaston mukaan jäänyt vain 33 tuhannen kieppeille. Tiettävästi Pinocchio dubattiin suomeksi ensimmäisen kerran vasta 1990-luvun puolivälissä, kun se ilmestyi VHS-videolla. Dubbauksen ohjasi Pekka Lehtosaari ja isoimmissa rooleissa kuullaan Pinocchiona Tuomas Oksasta, Samu Sirkkana Seppo Mäkeä, Geppettona Matti Raninia ja Rehti Repona Petri Liskiä.

Minun ei tule katsottua Pinocchiota kovin usein ja olen tainnut nähdä sen kokonaisuudessaan vain neljä–viisi kertaa. Katsottuani sen tätä kirjoitusta varten pidin sitä parempana kuin muistinkaan. Elokuva alku kauniine miljöineen on miellyttävää katseltavaa, mutta minusta Huvitusten saaren vertahyytävien tapahtumien jälkeen kokonaisuus vähän lässähtää. Minun on aina raskasta jaksaa seurata vielä Monstro-valaaseenkin liittyviä vaikeuksia, kun on vasta elänyt mukana Pinocchion täpärän paon Ajurin ansasta. Visuaalisesti Pinocchio on kuitenkin ehdottomasti yksi upeimpia esimerkkejä Disneyn taiteilijoiden taidoista.

Kuuluuko Pinocchio sinun suosikkeihisi?

Lähteet:
Animated Views: From Snow Queen to Pinocchio II: Robert Reece’s animated adventures in screenwriting 
Gabler, Neal: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni (2008)
Pinocchio 70-vuotisjuhlajulkaisu blu-rayn lisämateriaalit

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

8 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Pinocchio

  1. Pinocchio ei kyllä kuulu minun suosikkeihini, mutta ei myöskään inhokkeihini. Pinocchiota ei kauhean usein valitse hyllystä katsottavaksi, siihen tarvitaan tietty fiilis. Elokuvaa kyllä katsoo mielellään, kun sen vain saa aloitettua. Ehkä juuri elokuvan jaksomaisuus tekee siitä hieman vaikean katsottavan, vaikka juoni sinällään on mainio. Pidän kovasti Pinocchion musiikeista ja visuaalisesta tyylistä. Omasta mielestäni Pinocchio on myös Disneyn klassikoista pelottavin elokuva! Monstro-valas, Huvitusten saari ja Stromboli ovat liikaa tällaiselle herkälle mielelle! :)

    1. Kovin episodimaisia elokuvia, kuten Pinocchiota tai Viidakkokirjaa on minustakin monesti vähän vaikea jaksaa katsoa. Mutta onneksi elokuva on muuten upeaa katsottavaa. Muut pelottavat kohdat kyllä kestän, mutta Huvitusten saari meinaa olla liikaa minullekin. Elokuvan tekijät ovat osanneet hienosti luoda tilanteeseen tosi pelottavan tunnelman!

  2. Pinoccio ei kuulu minunkaan suosikkeihin, en ole katsonutkaan sitä sitten lapsuuden eikä ole oikein ollutkaan koskaan semmoista fiilistä edes, että palaisin uudestaan Pinoccion pariin. Muistan, että Pinoccio oli minusta aika outo ja varsinkin ne aasi jutut olivat aika erikoisia. En osaa oikein sanoa sinällään Pinocciosta mitään ihmeellistä, parhaiten varmaankin muistaa Samu Sirkan, koska häntä on nähnyt myöhemminkin piirretyissä. Pinoccio kuuluu vähän minun omissa kategorioissa niihin mitäänsanomattomiin.
    Pitäisikin varmaan katsoa uudestaan, kuten sanoit itsekin, että oli parempi kuin muistitkaan. Ehkä kävisi itselle samoin :)

    1. Pinocchiosta tulee kyllä vähän sellainen fiilis, että tälläista elokuvaa tuskin enää tehtäisiin tänä päivänä. Samu Sirkka tosin on varmasti jäänyt tosi hyvin kaikkien mieleen.
      Jos vaan yhtään siltä alkaa tuntua, niin kokeile toki katsoa Pinocchio uudestaan. Ei sitä tiedä vaikka löytäisit siitä jotain uusia kivoja puolia. :)

  3. Pinokkio ei kuulu minunkaan suosikkeihini. Katsoin sen toukokuussa uudelleen ja täytyy sanoa, että arvostus nousi silmissäni varsinkin animaatiotaidon takia. Elokuvan episodimaisuus kyllä välillä häiritsee. Huvitusten saari on yksinkertaisesti karmiva ja muksuna sain traumoja kohtauksesta, jossa lampunsydän muuttuu aasiksi. Pinokkiossa on aika synkkä animaatio, mutta näin aikuisiällä sitä on oppinut ymmärtämään Pinokkion tarinaa enemmän. Kirjoitin blogiini myös arvostelun, jos haluat käydä lukaisemassa. http://keijukammari.blogspot.co.uk/2016/05/elavaa-kuvaa-pinokkio.html

    1. Pinokkion upeaa animaatiota tai erikoistehosteita ei voi kyllä kehua liikaa. En koskaan nähnyt Pinokkiota lapsena, mutta tuo Aasinsydämen muodonmuutos olisi varmasti aiheuttanut vähintäänkin painajaisia. Täytyypä käydä lukaisemassa, millaisia muita mietteitä sinulla on elokuvasta. :)

  4. Kiitos mainiosta artikkelista!

    Geppetton talossa on kieltämättä jotain maagista. Ihan surettaa kun elokuva siirtyy pois sieltä. Niitä kelloja ja soittopelejä voisi tutkailla ikuisuuksia ja tunnelma on muutenkin todella jouluisa.

    Itse en ole koskaan piitannut elokuvien musiikkikohtauksista, mutta Pinokkion laulama “I’ve got no strings” on englanniksi hauskaa katseltavaa.

    Pidän myös siitä ettei olekuvassa moralisoida liikaa. Kaikki ovat kuin Figaro ja Cleo eli omien viettiensä viemiä. Jopa Samu Sirkka on vaipumassa itsesääliin. Ainoa puhtaasti epäitsekäs teko on Pinokkiolta kun hän uhrautuu perheensä puolesta. Oiva elokuva harrastaa keittiöpsykologiaa! :D

    Minuun elokuva iski :)

    1. Mukavaa, että tykkäsit Guf! :)

      Disneyn työntekijöillä on varmasti ollut hauskaa keksiessä niitä kaikkia vempeleitä!

      Mielenkiintoista pohdintaa. :) Tuolla saralla Pinocchio tuntuu melko erilaiselta kuin nykyklassikot. Tai ehkä se on elokuvan tunnelma yleensä, joka saa sen tuntumaan niin erityyliseltä kuin viime vuosikymmenten Disneyanimaatiot.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.