Pixarin historia osa 1

En tiedä miten tarkasti teillä lukijoilla on Pixarin historian eri vaiheet hallussa, mutta eiköhän viimeistään tämän kesän jälkeen edes pääpiirteet ole jääneet mieleen. Pixar-perjantaipostauksissa tulee melko tarkasti ilmi kunkin elokuvan tuotanto, mutta halusin vielä kirjoittaa vähän tarkemmin studion tapahtumien yleisistä linjoista. Jo aloitus vain laajeni laajenemistaan, joten päätin jakaa tämän Pixar-historian oppitunnin useampaan osaan. Ensimmäiseksi aiheena ovat studion perustajat sekä Pixarin alkuajat vuoteen 1996 saakka.

pixar historia
Kuvassa Ed Catmull, Steve Jobs & John Lasseter

Pixar Animation Studiosin tarina alkaa kolmesta miehestä: Ed Catmullista, John Lasseterista ja Steve Jobsista. Heillä kaikilla on ollut oma tärkeä osansa Pixarin perustamisessa sekä menestyksessä, joten tutustutaan ensiksi heihin lyhyesti.

Ed Catmull

Ed Catmullin (s. 1945) lapsuuden ikonit olivat herrat Walt Disney ja Albert Einstein. Jo nuoresta saakka Catmull oli ollut hyvin kiinnostunut sekä taiteesta että tieteestä. Yliopistoon mennessään hänen oli tehtävä valinta näiden kahden väliltä ja hän päätyi valitsemaan tieteen. University of Utahissa hän opiskeli ensiksi fysiikkaa, mutta erikoistui myöhemmin tietokonegrafiikkaan. Ed innostui alasta heti täysin, alkoi työskennellä ahkerasti varhaisten tietokoneohjelmien parissa ja keksi useita uraauurtavia ideoita, jotka ovat edelleen käytössä peleissä ja tietokoneanimaatioissa.

Catmull pyrki kehittämään tietokonegrafiikkaa eteenpäin, sillä hän halusi vielä päästä tekemään oman tietokoneanimaationsa, mutta vielä vuonna 1974 yhtiöt eivät nähneet tietokoneiden potentiaalia. Tietotekniikan tohtoriksi valmistumisensa jälkeen Catmull työskenteli viitisen vuotta tietotekniikan parissa, kunnes vuonna 1979 hänet palkattiin Lucasfilm-studion tietokoneosastolle elokuvien erikoistehosteiden pariin.

John Lasseter

John Lasseter (s. 1957) oli ollut jo pienestä saakka kiinnostunut animaatioista sekä piirtämisestä ja hänen kuvataidetta opettava äitinsä rohkaisi häntä hakeutumaan töihin taiteen pariin. Lukion jälkeen hän pääsikin opiskelemaan maineikkaaseen, Walt Disneyn perustamaan CalArtsin yliopistoon, jossa hänen opiskelutovereitaan olivat muun muassa sellaiset heput kuin Tim Burton, Glen Keane ja John Musker. Valmistuttuaan vuonna 1979 Lasseter pääsi lapsuutensa unelmatyöpaikkaan Walt Disney Studiosille. 1970- ja 80-lukujen vaihteen Disney ei kuitenkaan ollut optimaalinen työpaikka nuorelle innokkaalle animaattorille, sillä studion johtajat eivät jakaneet Lasseterin kiinnostusta tietokoneanimaatioihin ja viiden vuoden päästä John sai potkut Disneyn leivistä. Onnekseen hän oli ehtinyt ennen työsuhteensa loppumista tutustua Ed Catmulliin, joka kutsui tämän Lucasfilmille tekemään hahmoanimaatiota tietokoneella. Lasseter otti freelance-työpaikan vastaan vuoden 1983 lopulla ja työskentelemään Andrén ja Wally B:n seikkailut -nimisen lyhytelokuvan parissa.

Tästä vuonna 1984 valmistuneesta lyhytelokuvasta tuli lopulta vain parin minuutin pituinen, mutta siinä käytettiin monia tietokoneanimaatioille ennennäkemättömiä tekniikoita, kuten liikesumennusta. Jokunen kuukausi sen valmistumisen jälkeen Lasseter palkattiin vakituisesti Lucasfilmille. Tietokoneosastolla oli tehty myös sen varsinaisia projekteja, kuten Pixar Image Computer -tietokone. Tietokoneosaston teknisistä saavutuksista huolimatta sen tulevaisuus oli kuitenkin vaakalaudalla, sillä se oli alkanut kasvaa erilleen Lucasfilmin varsinaisesta toimialasta eikä sen perustaja George Lucasilla ollut aikaa tai kiinnostusta ryhtyä johtamaan myös tietokoneyhtiötä, vaan halusi keskittyä nykyiseen yhtiöönsä. Niinpä tietokoneosastolle ryhdyttiin etsimään ostajaa.

Steve Jobs

Steve Jobs (1955–2011) tunnetaan parhaiten Applen perustajana, mutta hänellä oli myös oma roolinsa yhtenä Pixarin perustajista. Jobs oli kiinnostunut ostamaan Lucasfilmin tietokoneosaston, mutta ensimmäiset neuvottelut kariutuivat, kun hänen ja Catmullin ajatusmaailma eivät ensiksi kohdanneet. Osaston ostosta olivat kiinnostuneita myös elektroniikkayhtiö Phillips sekä autonvalmistaja General Motors. Yhtiöt olisivat halunneet hyödyntää osaston asiantuntijuutta omassa teollisessa tuotannossaan, mutta onneksi diili kaatui viime hetkellä. Jobs näki tietokoneosaston potentiaalin ja toisen neuvottelukierroksen jälkeen Jobs osti tietokoneosaston ja niin Pixar perustettiin 3.2.1986.

Pixarin ensimmäiset lyhytelokuvat

Aluksi Pixarin tärkeintä tuotetta, Pixar Image Computeria käytettiin yhteistyössä Disneyn kanssa CAPS-ohjelmiston kehittämiseen. Tätä ohjelmistoa käytettiin ensimmäisen kerran Pienen merenneidon loppukohtauksessa ja sen jälkeen kaikissa muissakin perinteisesti animoiduissa Disney-klassikoissa Lehmäjengiin saakka. Sivuprojektinaan Pixarin työntekijät alkoivat pian tehdä omia lyhytelokuvia, sillä ne olivat hyvä tapa harjoitella tarinankerrontaa. Studion alkuaikoina valmistuivat lyhytelokuvat Luxo Jr. (1986), Redin uni (1987), Tin Toy (1988) sekä Knick Knack (1989).

Lyhytanimaatioilla meni hyvin ja jokainen uusi lyhäri oli edeltäjäänsä kehittyneempi ja kunnianhimoisempi. Varsinainen Pixar Image Computer ei kuitenkaan myynyt hyvin ja yritys menetti jatkuvasti rahaa sen vuoksi. Onneksi Jobsilla oli varaa sijoittaa lisää varaa Pixariin, sillä muuten se olisi jo aikapäiviä sitten. Jotta yritys saataisiin edes jotenkin kannattavaksi, ryhdyttiin animoimaan mainoksia muille yrityksille. Tuolloin Lasseter oli vielä Pixarin ainoa animaattori, mutta kun kävi selväksi, ettei työstä olisi pulaa, palkattiin parikymppiset CalArts-alumnit Andrew Stanton ja Pete Docter. Docter jopa skippasi omat valmistujaisensa päästäkseen heti aloittamaan työt Pixarilla.

Pixar Image Computer myytiin Vicomille vuoden 1990 keväällä ja samalla osa työntekijöistä siirtyi ostajan palvelukseen. Nyt kun tästä riippakivestä oli päästy, Catmullilla ja Lasseterilla tiimeineen oli viimein mahdollisuus keskittyä tietokoneanimaatioiden tekoon.

Disney-yhteistyö ja Toy Storyn tuotanto alkavat

Tällä välin Disneyn johdossa oli tapahtunut muutoksia ja uudet johtajat Jeffrey Katzemberg sekä Peter Schneider olivat kiinnittäneet huomiota Pixarin lyhytelokuviin. Molemmat tarjosivat Lasseterille useaan otteeseen ohjaajan paikkaa Disneyllä, mutta mies kieltäytyi kunniasta. Hän arvasi Pixarin olevan jonkin suuren äärellä ja ehdotti ennemmin elokuvayhteistyötä studioiden välillä. Vasta Painajainen ennen joulua, Disneyn ja Tim Burtonin yhteistyönä tehty elokuva, avasi ovet yhteistyölle myös Pixarin kanssa.

Aluksi yhteisvoimin oli tarkoitus tehdä puolituntinen TV-spesiaali Tin Toy Christmas, mutta pian puheet kääntyivät koko illan elokuvaan. Ja niin keväällä 1991 Pixar ja Disney solmivat sopimuksen kolmen animaatioelokuvan tekemisestä. Pixarin tehtävä oli tuottaa elokuvat (eli käytännössä tehdä kaikki käsikirjoituksesta lopullisiin viilauksiin) ja Disneyn osa olisi vastata niiden rahoituksesta ja levityksestä. Disney oli sopimuksessa selkeästi vahvempi osapuoli, koska sillä oli mahdollisuus päättää sopimus yhden elokuvan jälkeen sekä käyttää elokuvien hahmoja omissa jatko-osissaan myös ilman Pixaria. Leijonanosa lipputuloista meni Disneylle. Diili oli kuitenkin Pixarille tärkeä, sillä studion omat varat eivät olisi riittäneet elokuvan tekemiseen, mutta yhteistyön voimin Lasseter ja Catmull pääsisivät toteuttamaan pitkäaikaisen toiveen tietokoneella animoidun elokuvan tekemisestä.

Toy Storyn tuotanto alkoi pian sopimuksen solmimisen jälkeen, siitä voit lukea tarkemmin elokuvalle omistetusta postauksesta. Jo ennen kuin ihka oman elokuvan suunnittelu alkoi, oli Pixarilla mietitty, mikä olisi heidän oma tyylinsä elokuvien saralla. Pixarilla ei haluttu tehdä samanlaisia elokuvia, kuin muut animaatiostudiot tuohon aikaan (1990-luvulla) tekivät. Studiolla sanottiin siis ei musikaaleille, joissa on prinssin ja prinsessan rakkaustarina, hauskoja eläinapureita ja maailman valloittamisesta haaveileva pahis. Pixarin elokuvissa musiikki on osa tunnelmaa, ei niinkään tarinaa eteenpäin kuljettava elementti. Pääsääntöisesti elokuvien hahmot itse eivät laula lauluja vaan ne laulaa joku ulkopuolinen ääni.

Listautuminen pörssiin

Toy Storyn tuotannon ollessa loppuvaiheessa Steve Jobs käsitti, ettei silloinen yhteistyökuvio Disneyn kanssa olisi kannattava ratkaisu enää tulevaisuudessa. Pixarista ei haluttu pelkkää tuotantoyhtiötä, joka tekisi muiden tilaamia ja lopulta muiden omistamia elokuvia, vaan haluttiin, että sillä on oma brändinsä ja tunnettu nimi. Pixarin omat resurssit olisivat riittäneet elokuvien tekemiseen vain muutaman vuoden välein, eikä se ollut Jobsin mielestä toimiva ratkaisu. Ollakseen varteenotettava studio, Pixarin tavoitteena tulisi olla uuden elokuvan julkaisu vuosittain.

Jobs ehdotti, että Pixarista tehtäisiin pörssiyhtiö. Muut epäilivät ideaa aluksi, mutta suunnitelmalle oli hyvät perustelut. Steve uskoi Toy Storyn menestyvän ja Disneyn haluavan jatkaa elokuvasopimusta. Silloisella sopimuksella Pixar ei pitkälle pötkisi ja tulevaisuudessa studio haluaisi kunkin elokuvan voitoista 50 prosenttia 15 sijaan. Tällainen parempi diili onnistuisi kuitenkin vain, jos Pixarilla olisi pistää rahaa elokuvien tuotantoon. Ja näitä varoja saataisiin pörssiin listautumisesta. Lasseter epäili sijoittajien pääsevän vaikuttamaan liikaa elokuvien luovaan puoleen, mutta Jobs sai Lasseterin vakuuttuneeksi siitä, ettei niin tulisi käymään. Pixar listautui NASDAQ-pörssiin viikko Toy Storyn ensi-illan jälkeen ja keräsi onnistuneessa listautumisannissa rahoitusta noin 140 miljoonaa dollaria.

Jobsin aavistukset kävivät toteen, kun Disney ehdotti Toy Storyn ensi-illan jälkeen jatkoa studioiden väliselle yhteistyölle. Sopimusta neuvoteltiin uudelleen ja uusi 50/50-sopimus kattoi viisi seuraavaa elokuvaa Ötökän elämäästä alkaen. Uusitussa sopimuksessa myös vahvistettiin Pixarin imagoa. Aiemmin monet olivat luulleet Toy Storyn olevan Disneyn valmistama, mutta tulevaisuudessa roolijako tehtiin selkeämmäksi. Uuden elokuvatahdin edellytyksenä oli, että usean elokuvan pitäisi olla samaan aikaan tuotannossa. Jos Lasseter ohjaisi kaiken, tahti ei voisi millään onnistua eikä Pixarista haluttu samanlaista yhden miehen show’ta kuin Disney oli ollut vielä Waltin eläessä. Tavoitteen onnistumiseksi oli saatava uusia ohjaajakykyjä taloon, joten seuravaksi valmistuvissa elokuvissa Lasseter jakoi ohjaajan tehtävät.

Vuonna 1996 Pixarilla vietettiin 10-vuotisjuhlaa. Toy Story oli osoittautunut valtavaksi menestykseksi niin kriitikoiden kuin suuren yleisön silmissä. Studiolla työskenteli tuolloin noin 300 henkilö ja kaksi seuraavaa elokuvaa, Ötökän elämää sekä Toy Story 2 olivat jo työn alla.

Lähteinä erityisesti: Karen Paik: To Infinity and Beyond (2007) & Ed Catmull: Creativity Inc. (2014).

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:, , , , ,

4 kommenttia artikkelissa “Pixarin historia osa 1

  1. Enpäs ole kyllä Pixarin historiaan perehtynyt, Disneyn studioihin sitten sitäkin enemmän. Mielenkiintoista on lukea Pixaristakin, erityisesti sinun kirjoittamana, sillä kirjoitat niin sujuvasti ja selkeästi ja lauseesi sointuvat kivasti päässäni. :) Ei siis muuta kuin lisää vaan! :)

    1. Voi kiitos Anna!! :) Tajusin tässä vähän aikaa sitten, että taisi gradunkin kirjoittaminen mennä niin sujuvasti siksi, että on tullut blogissa treenattua kirjoittamista oikein kunnolla. :)

      1. Hihii, olepa hyvä! :) Näinhän se on, että blogin kirjoittaminen kannattaa! Kiva, että se on auttanut sinua gradussa. :)

  2. On aika hyvä blogi. Pixar on mun lapsuus. Ja Toy Story on yks mun lempi Pixar, animaatio ja lempi leffa.

    Oon jo lukenut sulta Toy Story ja Monsterit OY blogin ja ne ovat todella hyvää tekstiä :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.