Pixarin historia osa 2

On aika jatkaa siitä, mihin edellisessä Pixarin historia -sarjan osassa jäätiin eli vuoteen 1997. Tähän mennessä Pixarin perustamisesta oli ehtinyt kulua kymmenisen vuotta. Sinä aikana studiolla oli saatu valmiiksi viisi lyhytelokuvaa sekä yksi koko illan elokuvan ja se listautunut onnistuneesti pörssiin. Nyt selvitetään seuraavien kymmenen vuoden päätapahtumat. Tässä osassa selviää siis muun muassa miksi lyhytelokuvia alettiin taas tuottaa, milloin studio muutti näyttäviin tiloihinsa Emeryvilleen sekä sokerina pohjalla: miksi Disney osti Pixarin.

Pixarin historia osa 2 - Disnerd dreams

Lyhytelokuvien paluu

Vuonna 1989 valmistuneen Knick knackin jälkeen Pixarilla oli lakattu tekemästä lyhytelokuvia, sillä työntekijöiden oli keskityttävät tekemään mainoksia. Vuonna 1996 John Lasseter ja Ed Catmull päättivät elvyttää elokuvamuodon uudestaan. Lyhytelokuvat eivät suinkaan olisi studiolle mikään rahasampo, mutta niissä voitaisiin kokeilla uusia juttuja ja kehittää tekniikkaa tulevia koko illan elokuvia varten. Ensimmäinen toisen aallon lyhäri, Gerin peli, valmistui 1997 ja se voitti parhaan lyhytanimaation Oscarin.

Pixarin toinen elokuva, Ötökän elämää tehtiin suurten paineiden alla. Toy Story oli ollut suuri hitti ja pelättiin, että seuraava elokuva ei yltäisi sen tasolle. Toisen elokuvan syndroomalta kuitenkin vältyttiin, kun elokuva osoittautui menestykseksi. Pian Ötökän elämään valmistumisen jälkeen lähes koko studio keskittyi saamaan valmiiksi studion kolmannen elokuvan, Toy Story 2:n. Samaan aikaan pienet porukat kuitenkin puuhasivat jo sen seuraajien, Monsterit Oy ja Nemoa etsimässä -elokuvien parissa.

Muutto Emeryvilleen

Kun Steve Jobs osti Pixarin, studio muutti toimitilansa aivan entisten tilojen lähistölle. Pixar piti päämajaa ensin muutaman vuoden San Rafaelissa ja sitten vuokrasuhteen päätyttyä Point Richmondissa. Vuosien varrella studio kasvoi ja työntekijät alkoivat levittyä viereisiin rakennuksiin. Vaikka Point Richmondissa vallitsikin aivan erityisen yhteisöllinen ja mukava tunnelma, eivät toimitilat olleet enää käytännölliset. Kaikki työntekijät haluttiin taas saman katon alle, niinpä alettiin etsiä uutta pitkäaikaista kotia studiolle.

Sopiva paikka löytyi Emeryvillen kaupungista, noin vartin ajomatkan päästä vanhoista tiloista. Siellä sijaitsi noin 6,5 hehtaarin kokoinen tontti, jonka Pixar osti. Uusien tilojen suunnittelusta tuli niin sanotusti “Steven elokuva”, viisivuotinen projekti, johon Jobs uppoutui täysin. Uuden studiorakennuksen keskiössä on valtava lasiseinäinen aula, jossa työntekijät tapaavat toisiaan. Jobsin kuoleman jälkeen tämä päärakennus nimettiin The Steve Jobs Buildingiksi.

Uusiin tiloihin muutettiin vuoden 2000 kiitospäiväviikolla. Pixarin neljäs elokuva, Monsterit Oy oli tuolloin täydessä vauhdissa, mutta muutto onnistuttiin toteuttamaan niin, ettei sen tuotanto juuri häiriintynyt.

2000-luvun alussa Pixar julkaisi hitin toisensa jälkeen ja vakiinnutti paikkansa varteenotettavien animaatiostudioiden joukossa. Monsterit Oy valmistui aikataulussaan vuoden 2001 lopulla ja Nemoa etsimässä puolitoista vuotta myöhemmin. Vuonna 2000 Pixarille oli saatu ensimmäinen studion ulkopuolinen ohjaaja, Brad Bird, jonka oli sopimuksen mukaan tarkoitus ohjata useampi elokuva. Birdin ensimmäinen Pixar-elokuva, Ihmeperhe, valmistui vuoden 2004 lopulla.

Uuden elokuvakumppanin etsintä

Disneyn ja Pixarin solmiman sopimus oli sovittu päättymään seitsemännen yhteistyössä tehdyn elokuvan jälkeen. Elokuvien tuotannossa Pixar oli tukeutunut Disneyn tehokkaaseen markkinointi- ja jakelukoneistoon ja jos se ei jatkaisi Autojen jälkeen yhteistyötä Disneyn kanssa, studio tarvitsisi toisen yhtä hyvän partnerin rinnalleen. Yhteistyön jatkamisessa Disneyn kanssa oli puolensa, mutta kahdella studiolla oli erimielisyyksiäkin. Disneyn johdolla oli tuolloin menossa pahin jatko-osahuuma ja luonnollisesti heillä oli suuria suunnitelmia myös Pixar-elokuvien jatko-osien varalle. Sopimuksen mukaan se omisti elokuvien hahmot ja saattoi käyttää niitä elokuvissa ilman Pixarin suostumusta.

Erimielisyyksien vuoksi, tammikuussa 2004 Pixar ilmoitti, ettei se jatka sopimusneuvotteluja Disneyn kanssa ja, että se etsii itselleen toista kumppania tulevaisuuden elokuvia varten. Erityisesti John Lasseter suhtautui päätökseen pitkin hampain, sillä se merkitsi hahmojen oikeuksien jäämistä Disneylle ja Pixarin olisi aloitettava tulevaisuus tyhjältä pöydältä. Hän ei kuitenkaan halunnut tinkiä elokuvien laadusta, joten katseet käännettiin muita studioita kohti.

Vuoden edetessä tuli selväksi, että Disneyn johdossa tulisi pian tapahtumaan muutoksia. Vuonna 1984 aloittaneesta ns. Team Disneystä oli jäljellä enää Michael Eisner. Lähdettyään Disneyltä vuonna 2003 Roy E. Disney aloitti “Save Disney” -kampanjan, jolla hän halusi saada Eisnerin pois yhtiön johdosta. Tavoite onnistui ja lokakuun 2004 ensimmäisenä päivänä Bob Iger korvasi Eisnerin The Walt Disney Companyn toimitusjohtajana. Valmistautuessaan tehtäväänsä hän oli tajunnut kuinka tärkeä Disneyn ja Pixarin kumppanuus oli Disneyn tulevaisuuden kannalta ja hän aloitti sopimusneuvottelut uudestaan.

Disney ostaa Pixarin

24. tammikuuta 2006 Ed Catmull lähetti kaikille Pixarin lähes 800:lle työntekijälle sähköpostin, jossa hän pyysi kaikkia kerääntymään aulaan kymmenen minuutin kuluttua. Väki kerääntyi nopeasti paikalle ja Catmull, Lasseter sekä Jobs astuivat lavalle ilmoittamaan uutiset: “Disney ostaa Pixarin”. Monta kuukautta kestäneet sopimusneuvottelut oli käyty suljettujen ovien takana ja Iger oli saanut Pixarin johdon vakuuttuneeksi siitä, että hän on erilainen johtaja kuin edeltäjänsä. Hän halusi säilyttää Pixarin parhaat puolet ja oli korkean laadun ylläpitämisen kannalla.

Iger ei halunnut ainoastaan pitää Pixaria Pixarin — hän halusi palauttaa Disneyn entiseen loistoonsa. Ja siihen hän tarvitsi Pixarin apua. Niinpä John Lasseter sai johtoaseman Disneyn ja Pixarin animaatiostudioilla sekä puistoista vastaavassa Walt Disney Imagineering -yhtiössä. Jobs taas sai paikan Disneyn johtoryhmästä.

Pixar olisi voinut myös jatkaa itsenäisenä yhtiönä ja perustaa itse osastot markkinointia, oheistuotteita ja jakelua varten, mutta siinä olisi ollut omat riskinsä. Catmullin mielestä nopea laajentuminen näille urille olisi voinut vaarantaa yhtiön luoman avoimen ja luovan kulttuurin, joka oli tehnyt Pixarista menestyneen. Lisäksi elokuvien tekemisen taloudellinen riski tuntui liian suurelta studion tulevaisuuden kannalta. Iger lupasi pitää Pixarin erillään Disneystä ja antoi sille autonomian. Palaset tuntuivat loksahtaneen paikoilleen, joten tulevaisuus Disneyllä vaikutti parhaalta vaihtoehdolta Pixarin kannalta. Sopimus vahvistettiin osakkeenomistajien kokouksessa 5.5.2006 ja niin Disney osti Pixarin 7,4 miljardilla dollarilla.

Lähteinä erityisesti: Karen Paik: To Infinity and Beyond (2007) & Ed Catmull: Creativity Inc. (2014).

Kuva: www.pixar.com/about/Life-at-Pixar

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:, , , , ,

4 kommenttia artikkelissa “Pixarin historia osa 2

  1. Tätä Pixarin historia -sarjaa on kyllä todella mielenkiintoista lukea, tulee opittua taas paljon uutta mielenkiintoista. Kai vielä on tulossa kolmaskin osa vuodesta 2007 tähän päivään?
    Ja jeee! Wall-E voitti lemppari Pixar-elokuva äänestyksen! :)

    1. Kiva kuulla! :) Aika paljon olen itsekin oppinut näitä kirjoittaessa. Kirjoitan varmasti kolmannenkin osan jossain vaiheessa, mutta en ole vielä aivan varma tapahtuuko se tämän kesän aikana vai vasta myöhemmin. Houkuttelisi saada siihenkin mukaan kymmenen vuotta eli 2007-2016, mutta katsotaan mihin päädyn.

      Jep, äänestys päättyi Wall-en voittoon! Ensi viikolla on sitten luvassa ainakin kaksi siihen liittyvää kirjoitusta. ;)

  2. On kyllä mielenkiintoista lukea Pixarin vaiheista. Olisipa jännää ajatella, että mitä Pixarille olisi tapahtunut, jos Disney ei olisi ostanut sitä. Jos Pixar olisi mennyt jonkun toisen studion alaisuuteen, niin olisikohan siltä tullut ulos yhtä upeita elokuvia, kuin nyt on tullut…? Hmmm….

    Ja iloitsen Sanlen kanssa siitä, että Wall-E voitti äänestyksen! Jee jee! :D Innolla odotan aiheeseen liittyviä tekstejä!

    1. Niinpä, en tiedä minkä muiden yhtiöiden kanssa Pixarilla käytiin neuvotteluja, mutta olisi vaikea kuvitella sitä yhteistyössä jonkin muun tahon kuin Disneyn kanssa. Jos taas Pixar olisi pysynyt itsenäisenä studiona, voi olla että elokuvien kanssa olisi pitänyt pelata vielä enemmän varman päälle, ettei yhden-kahden elokuvan epäonnistuminen olisi vienyt studiota vararikkoon. Tuossa riittää jossittelemista myös Disneyn kannalta. Se voisi nimittäin olla hyvin erilainen studio eikä eläisi uutta nousukauttaan, jos Lasseterista ei olisi tehnyt muutoksia Disneyn elokuvasuunnitelmiin. Hmm, hmm tosiaan! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.