Raportti: Popcult Helsinki 2016, osa 1

Yhteistyössä Popcult Helsinki

Viime viikonloppu tuli tosiaan vietettyä Popcult Helsinki 2016 -tapahtumassa. Olo on edelleen vähän väsynyt tämän kaksipäiväisen tapahtuman jäljiltä, sillä onnistuin nappaamaan mukaani pienen flunssan, mutta muuten jäi hyvät fiilikset tälläkin kertaa. Kirjoittelin molempina päivinä muistiinpanoja melkeinpä kynä sauhuten, jotta saisin niiden pohjalta tehtyä teille lupaamani raportin. Toivottavasti pääsette juttujeni avulla mukaan Popcultin tunnelmiin.

Popcult Helsinki 2016, lauantai

Lauantai

Saavuin lauantaina Kulttuuritalon edustalle pian kymmenen jälkeen. Kävin hakemassa mediapassini ja tein pienen kierroksen aulassa. Myyntipöydillä oli monenlaista oheistuotetta figuureista kirjoihin ja t-paidoista pehmoleluihin, mutta niiden joukossa ei vaikuttanut olevan varsinaisesti mitään minua kiinnostavaa, joten jatkoin matkaani Aalto-salin suuntaan avajaisia seuraamaan.

Avajaiset

Avajaiset lähtivät käyntiin eeppisten Star Wars -tyylisten alkutekstien vauhdittamina. Lavalla nähtiin myös Tardis ja useampi Tohtori, joista yksi otti juontajan pestin itselleen. Tapahtumaa esiteltiin hienon videon voimin ja saimme kuulla tulevasta ohjelmasta. Yksi tämän vuoden Popcultin isoimmista yksittäisistä ohjelmanumeroista oli Pokemon-aiheinen Valitsen sinut! -musikaali, jonka maailmaan saatiin pieni vilkaus hauskan videon kautta. (Yritin etsiä tätä videota YouTubesta, mutta en onnistunut löytämään sitä, muuten se olisi ollut hauska linkata. Jätä ihmeessä kommentti, jos sinulla on jotain tarkempaa tietoa videosta tai sen tekijöistä.) Vaikka avajaiset eivät kestäneetkään kuin vartin, ne olivat hyvä fiiliksennostatus ja sen antoi innostavan alun viikonlopulle.

My Little Pop Icons – miksi poni pukeutui viittaan?

Avajaisten jälkeen suunnistin Kultsa-saliin kuuntelemaan Mari Kasurisen luentoa hänen My Little Pop Icons -teossarjastaan. Kyseinen sali ei tainnut olla viime vuonna ollenkaan käytössä, mutta oli kyllä hyvä lisä saada vähän isompi sali ohjelmakäyttöön. Luennollaan Kasurinen kertoi siitä kuinka on päätynyt taitelijaksi ja millaisten pohdintojen kautta oli päätynyt tekemään teossarjan, jossa yhdistyvät juuri My Little Ponyt ja populaarikulttuuri. Innoitusta olivat tuoneet erityisesti havainnot ja pohdinnat kustomoinnista, henkilöbrändyksestä sekä henkilöpalvonnasta.

Kasurisella oli mukanaan muutama tekemänsä poni ja kuvien kautta pääsi näkemään millaisia muita hahmoja hän on luonut poneista. Kuvia voi ihailla myös Mari Kasurisen nettisivuilla. Mieleeni jäivät erityisesti My Little Darth Vader, jonka teko oli vienyt puoli vuotta ja muutamat julkkiksille menneet ponit. Luennolla kerrottiin myös hieman tarkemmin parista erikoisemmasta projektista, kuten siitä, kun Kasurinen pääsi tapaamaan Hurts-duon ja tekemään heihin pohjautuvat ponit.

Pari luennolla mainittua asiaa jäi kyllä hieman vaivaamaan minua, sillä Kasurisen suhtautuminen tekijänoikeuksiin kummastutti minua. Minusta liikutaan aika harmaalla alueella, kun rakennetaan oma brändi muiden luomien hahmojen varaan, vaikka kuinka tehdään tilaustöitä taiteen nimissä. Erityisesti minua kummastuttivat hänen oheistuotteensa, jotka nojasivat vahvasti toisten hahmoihin ja julistedesigneihin. Mutta en tunne taidekenttää tai sen tapoja kovin hyvin, joten ei siitä sen enempää.

Musikaalikohtaukset Disneyn klassikoissa

Odotin tätä Missing Link -blogin Aranan luentoa etukäteen eniten enkä joutunut pettymään. Minun ei ole aiemmin tullutkaan sen enempää mietittyä musikaalikohtausten tarinankerronnallisia ulottuvuuksia, joten mukana oli runsaasti mukavia oivalluksia. Luento oli rajattu erityisesti sellaisiin Disneyn musiikkikohtauksiin, joissa on mukana laulua. Niistäkin keskityttiin erityisesti neljään laulutyyppiin.

Luennon ensimmäisessä osiossa Arana käsitteli musikaalikohtauksien syvintä olemusta ja alkuun otti mukaan esimerkin Buffy, vampyyrintappaja -sarjan musikaalijaksosta. En ole itse koskaan oikein päässyt sarjaan sisälle, mutta tuosta kyseisestä jaksosta olen kuullut kehuja. Aranan esityksen mukaan jaksossa oli onnistuttu hyvin pääsemään eri laulutyyppien ja niiden tavoitteiden ytimeen.

Seuraavaksi luennossa oli hyvä havainto musikaalikohtauksissa tapahtuneesta muutoksesta. Aiemmin ne ovat olleet hyvin konkreettisesti tapahtuvia, usein arkisiin tilanteisiin sijoittuvaa lauleskelua. Esimerkiksi Dumbon Baby mine on hyvin todellinen tilanne. 1980-luvulta ja erityisesti Oliver ja kumppanit -klassikosta lähtien mukaan on tullut paljon enemmän broadwaymäistä ilmaisua, koreografioita, näyttävyyttä sekä monipuolisia visuaalisia keinoja. Mukana oli myös minusta hirmu kiva kuva musikaalikohtausten tyyleistä konkreettinen–abstrakti-akselilla.

Arana otti myös esiin rajan musikaalikerronnan ja muun kerronnan välillä. Kun musiikki alkaa, alkaa myös tapahtua enemmän ja yleisöllä on erilaisia odotuksia tilannetta kohtaan. Laulun aikana luonnonlakien ja logiikan rikkominen on normaalia eikä muihin hahmoihin yleensä reagoida tavanomaisesti. Laulun loputtua palataan taas normaaliin. Musikaaleissa erot ovat laulujen ja muiden kohtausten välillä tosiaan melkoiset, joten tämän analyyttisen kuvauksen myötä on ehkä helpompi ymmärtää nyt myös niitä, jotka eivät välitä musikaaleista lainkaan.

Kolmanneksi luennolla käsiteltiin neljää laulutyyppiä: toive-, rakkaus-, pahis- ja montaasilauluja. Muutamien esimerkkilaulujen avulla Arana nosti esiin kunkin tyypin yleisiä piirteitä, kuten sen, että toivelaulut tiivistävät päähenkilön toiveet ja rakkauslaululla tehdään nopeastakin rakastumisesta uskottavampi. Rakkauslaulujen esimerkeistä Megaran laulama I won’t say I’m in love oli varsin erikoinen, sillä siinä Megara itse laulaa Herkulekseen rakastumisen miinuspuolista, kun taas muusat listaavat hyviä puolia. Tätä minun ei ainakaan ollut tullut aiemmin tajuttua. Pahislauluista taas jäi mieleen se, että niissä usein joko manipuloidaan päähenkilö mukaan huonoon diiliin tai mollataan tätä.

Näiden muutamien esimerkkien lisäksi luennolta jäi käteen paljon muutakin mielenkiintoista, mutta en ihan viitsi toistaa luentoa sanasta sanaan. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa suunnata Aranan blogiin lukemaan hänen aiemmin kirjoittamansa postaukset Disneyn musikaalikohtauksista.

Luennon jälkeen kävin kiittämässä Aranaa mielenkiintoisesta puolitoistatuntisesta. Koska meillä oli seuraavaksi sama matka, päädyin jatkamaan seuraavalle luennolle Aranan ja hänen poikaystävänsä kanssa.

Disney – Parasta mitä Star Warsille saattoi tapahtua

Disney ja Star Wars olivat selvästi kaksi houkuttelevaa sanaa, sillä Kultsa-sali taisi tulla täyteen tätä luentoa varten. Tietoa pursuavalla luennollaan Mikko Lammi esitteli laajasti Star Wars -elokuvien tuotantoa. Lammin käsittelytapa oli varsin perusteellinen, sillä esityksessä lähdettiin liikkeelle ihan Hollywoodin perustamisesta ja elokuvienteon alkuajoista. Jutut olivat mielenkiintoisia, sillä minun ei ollut tullut aiemmin tutustuttua siihen, miksi elokuvateollisuus on keskittynyt juuri Yhdysvaltain länsirannikolle.

Muutaman dian jälkeen pian päästiin itse asiaan ja George Lucasin uran alkuvaiheisiin. Lammi kertoi muun muassa siitä, millaisista aiemmista tuotannoista alkuperäinen Star Wars -elokuva sai aikanaan vaikutteita ja millaista draamaa jatko-osien tekoon oikein liittyi. Luennolla kuultiin useita huumorilla kuorrutettuja kuvailuja tapahtumien kulusta ja siitä miksi esiosatrilogiasta tuli sellainen kuin se on.

Vasta esityksen loppuhetkillä päästiin Disneyn ja Star Warsin yhteiseen historiaan. Disneyn historia ja nykytilanne alkaa olla tietyin osin melko hyvin hallussa, joten tässä osuudessa ei varsinaisesti ollut mitään uutta minulle. Luento toimi erittäin oivallisena historiakatsauksena, mutta Disneyyn liittyvään osuuteen olisin kaivannut vielä jotain lisää. Tähän mennessä on tietysti ehtinyt ilmestyä vasta yksi Disneyn kanssa tehty SW-elokuva, joten kenties Disney-kauppojen vaikutuksia päästään kunnolla puimaan vasta vähän myöhemmin tulevaisuudessa.

Star Wars -luennon jälkeen pääkoppa alkoi olla jo melkoisen täynnä uutta tietoa, mutta onneksi seuraavana oli sopivasti luvassa tunnin verran luppoaikaa. Päätimme käydä syömässä tarjolla ollutta ihan jees -tasoista makaronilaatikkoa ja siinä samalla jutustelimme yhteisistä kiinnostuksenkohteista. Arana esitti minulle muun muassa hyvän kysymyksen siitä, miksi olen päättänyt keskittyä blogissani juuri Disneyyn. Tätä minun on tullut mietittyä hieman jo aiemmin ja luulenpa, että palaan asiaan vielä jossain vaiheessa pohdiskelevan blogikirjoituksen muodossa.

W.I.T.C.H. tyttöjen sarjakuvan edelläkävijänä

Kellon lähestyessä neljää suuntasin taas kohti Alvar-salia. Tykkäsin lukea W.I.T.C.H. -sarjakuvaa nuorempana, joten minua kiinnosti kovasti kuulla, mitä sanottavaa luennon pitäjällä eli Janica Daukschilla olisi siitä. Täysin sivuhuomiona on muuten pakko mainita, että Janica oli pukeutunut tosi ihanaan Nelli Karamelli -asuun.

Heti luennon alussa sain kuulla jotain, mitä en ollut aiemmin tajunnutkaan: W.I.T.C.H. on Disneyn Italian osaston luoma sarjakuva. Jes, sehän tarkoittaa sitä, että voin tarvittaessa höpötellä tästä sarjakuvasta enemmänkin! Seuraavaksi siirryttiin vähän yllätyksettömämpään osuuteen, eli päähahmojen esittelyyn. Pieni kertaus oli toki paikallaan, kun edellisestä lukukerrasta oli ehtinyt vierähtää useampi vuosi, mutta aiheen olisi voinut minusta käydä läpi vähän ripeämminkin.

Hahmojen jälkeen siirryttiin käsittelemään W.I.T.C.H. -saagoja. Suurin osa saagojen tapahtumista tuli minulle yllätyksenä, sillä olen tainnut lukea tarinaa vain kolmannen saagan loppuun. Saagoja tehtiin aikanaan kokonaiset yksitoista ja mitä omituisimpia juonenkäänteitä kuunnellessa tuli hyvin selväksi, että käsikirjoittajilta oli loppunut ideat jo muutaman vuoden jälkeen.

Täytyy todeta, että luento ei ihan ollut sitä mitä olisin toivonut. Aikaa meni hirveästi hahmojen käsittelyyn ja faktojen kertomiseen, eikä niinkään analysointiin, kuten kuvauksessa oli lupailtu. Suuri osa luennosta oli ainakin minulle vain tapahtumien pintapuolista käsittelyä eikä koko salistakaan löytynyt kuin kaksi kuulijaa, jotka olivat lukeneet koko sarjan läpi. Varsinainen analysointi jäi vain pariin sanaan siitä, miten poikkeuksellinen sarjakuva W.I.T.C.H. oikein oli. Onneksi luennolla tuli sentään vähän nostalginen fiilis ja pieni kipinä lukea sarjikset uudestaan läpi.

Another Castle + Polygon Black

Conipäivän lähestyessä loppuaan lähdin etsimään Aalto-salista mukavaa istumapaikkaa itselleni. Ensimmäisenä kuultiin muutama laulu Another Castle -naiskuorolta, joka olikin minulle jo tuttu viime vuoden Popcultista. Kuullut laulut taisivat tosin olla sellaisia, joita ei oltu vielä edellisvuonna kuultu. Esityksestä jäi mieleen erityisesti AC-kuoron a cappella -versiot kolmannen Nälkäpeli-elokuvan The Hanging Tree -kappaleesta sekä hyväntuulisesta Totoro-kappaleesta. Jos et ole vielä kuullut Another Castlea livenä, käy katsomassa muutama video kuoron YouTube-kanavalta.

Toisena esiintynyt videopelimetallia soittanut Polygon Black taas oli minulle ihan uusi tuttavuus. Yllätyksekseni pidin bändin esityksestä tosi paljon. Esiintyjillä oli niin hyvä meininki, että heidän soittoaan oli mukava seurata ja kuunnella vaikka en olekaan metallimusiikin fani tai tuntenut kyseisiä pelejä. Varsinkin Tiariia oli uskomattoman energinen kosketinsoittaja. Esityksen kruunasivat taustalla pyörivät videot peleistä. Myös Polygon Black -bändillä on YouTube-kanava, jonne on ladattu muutama video esiintymisistä.

Popcultin ohjelman loputtua jatkoimme vielä hetkeksi viettämään iltaa Aranan, hänen poikaystävänsä sekä Afureko-blogin Nitan ja Cillan kanssa. Pitkän päivän päätteeksi syntyi hauskaa keskustelua erityisesti Zootropoliksen poliisivoimista, talousrikoksia tekevistä päästäisistä ja elokuvan suomidubista. Terkkuja ja kiitokset mukavasta illasta, saman voisi ottaa uusiksikin!

Tällaiset olivat siis tunnelmat lauantaina, sunnuntain tapahtumista kirjoitin oman jutun.  Kommentoi toki, jos haluaisit lisätietoja jostain luennosta. Tai jos satuit olemaan jollain samalla luennolla kanssani, jäikö sinulle yhtään samanlaisia fiiliksiä? Vai sattuiko jollain toisella luennolla olemaan mielestäsi vielä mielenkiintoisempaa asiaa?

| Kategoriassa Disney life | Avainsanat:, ,

4 kommenttia artikkelissa “Raportti: Popcult Helsinki 2016, osa 1

  1. Kuulostaapa luennot mielenkiintoisille ja kivoille! Itse olin lauantain kuumeessa sängyn pohjalla, että ehkä ihan hyvä, etten ollut ostanut lippua tapahtumaan. Eipähän tullut harmiteltua, ettei päässyt sairastumisen takia (tai tullut tultua paikalle puolikuntoisena). Toivottavasti flunssasi menee pian ohi! (Minun ainakin oli pikatauti.)

    1. Sitä ne suurimmaksi osaksi olivatkin. :)
      Harmi, että jokin pöpö iski sinuunkin, mutta hyvä jos se meni kuitenkin nopsaan ohi. Minulla olo on vielä kuin Nuhanenällä, mutta sentään parempi kuin pari päivää sitten. :)

  2. Olin lukenut täältä sun blogista viimevuotisesta tapahtumasta ja päättänyt tänä vuonna paikalle, mutta hupsis vaan: se näköjään meni ohi, kun enhän mä ollut tarkistanut edes päivämäärää. No, onneksi on edes sinun raporttisi luettavana. Näistä esittelemistäsi jutuista olisi livenä kiinnostaneet eniten My Little Pony ja Star Wars.

    1. No voi harmi, että tämän vuoden Popcult meni sinulta ohi. Ehkä ensi vuonna sitten. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.