Raportti: Popcult Helsinki 2015, osa 2

Yhteistyössä Popcult Helsinki

Tarinointini Popcult Helsinki 2015 -tapahtumasta jatkuu nyt sunnuntain ohjelman parissa. Olethan lukenut jo myös raportin ensimmäisen osan.

popcult helsinki 2015 sunnuntai

Sunnuntai

Sunnuntaina saavuin Kulttuuritalolle ennen yhtätoista, valmiina seuraamaan uusia mielenkiitoisia ohjelmanumeroita.

Jarmo Koski Q&A

Heti aamupäivästä pääsikin nauramaan Jarmo Kosken jutuille. Q&A-ohjelmaan sai lähettää kysymyksiä Twitterin kautta ja Cilla sekä Nita esittivät niitä sitten Koskelle. Ainoa rajoitus oli, ettei siitä eräästä kumman suositusta draamasarjasta kyseltäisi, vaan keskityttäisiin muihin rooleihin.

Koski innostui taas antamaan näytteitä tutuista hahmoistaan, erityisen hupaisia olivat improvisoitu keskustelu Nalle Puhin ja Alfred J. Kvakin välillä sekä Aristokattien Waldon höpöttely (siskoni sai kuvattua niistä puhelimellaan muutaman videon, koitan selvittää saisinko ne jotenkin teidänkin katseltaviksenne). Mieluisimmiksi rooleiksi Jarmo listasi erityisesti Tiivi-Taavin sekä Nalle Puhin, sillä molemmilla hahmoilla on avoin elämänkatsomus ja he kunnioittavat muita.  Mukavia hahmoja olivat myös kapteeni Haddock (Tintin seikkailu: Yksisarvisen salaisuus) sekä agentti Salainen (Madagascarin pingviinit -elokuva) ja mies toivookin voivansa vielä palata näihin rooleihin. Oli tosi mielenkiintoista kuulla, että Koski oli toivonut pääsevänsä myös Muumipapan rooliin, mutta koska hänellä oli samanaikaisesti niin monia muitakin rooleja, vei Matti Ruohola tämän pestin.

popcult helsinki 2015 jarmo koski

Ääninäyttelystä saatiin taas kuulla paljon mielenkiintoisia juttuja. Jarmo Koski kuvasi dubbaamista hauskaksi ja vaativaksi työksi, joka on muuttunut paljon vuosien saatossa. Ensinnäkin tekniset edellytykset ovat kehittyneet, sillä äänityksiä voi nykyään helposti muokata eikä kaikkea tarvitse ottaa uusiksi. Roolit tehdään nykyään myös yksin, joten repliikkejä ei tarvitse äänittää uusiksi jonkun toisen tekemän mokan vuoksi. Arvostus ääninäyttelyä kohtaan on lisääntynyt, eikä sitä pidetä enää “yksin kopissa istumisena ja itsensä kanssa keskustelemisena”. Dubbausroolien tekemisestä kiinnostuneita hän neuvoi ottamaan rohkeasti yhteyttä äänitysstudioihin, vaikka ongelmana voikin olla se, ettei työntekijöillä meinaa olla aikaa kuunnella demo-nauhoja. Vaikka ääninäyttelyssä on puolensa, pitää Koski yleisön reaktioiden vuoksi enemmän näyttelemisestä lavalla.

Kun kysymykset loppuivat, päättyi myös tämä kyselytunti. Olin sen jälkeen ajatellut sivistää itseäni Otakun eksistentiaalinen kriisi 2.0 -luennon parissa, mutta pienehkö Henrik-sali olikin jo tupaten täynnä, joten luento jäi minulta kuulematta. En tiedä mitä otaku tarkoittaa enkä koe mangan/animen olevan ollenkaan minua varten, mutta länsimaisen ja japanilaisen populaarikulttuurin vastakkainasetteluun liittyvä aihe kuulosti mielenkiintoiselta. Toivottavasti joku muu kirjoittaa tästä vaikka blogiinsa, olisi kiva kuulla mitä ohjelmassa käsiteltiin.

Siskoni päätti taas poistua paikalta ja paremman tekemisen puutteessa menin vastapäiseen tilaan seuraamaan japanilaisen Time Taxi -draamasarjan ensimmäistä jaksoa. Sarjan keskiössä olivat elämän erilaiset valintatilanteet ja aikamatkailu. Idea oli tosi mielenkiintoinen, mutta loppupuolella jakso otti aika saippuasarjamaisia piirteitä. Ohjelman loppuratkaisu jäi näkemättä, sillä halusin saada istumapaikan seuraavasta minua kiinnostaneesta ohjelmasta.

Haluatko elokuvantekijäksi eli kuinka tehdä fanielokuva tai jakso munaamatta sitä täysin?

En ole suunnittelemassa oman (fani)elokuvan tekoa, mutta elokuvien kulissien takaiset jutut kiinnostavat aina. Esityksessä oli paljon käytännöllisiä ja maalaisjärjellä mietittäviä seikkoja, joita tulee varmasti eteen nuorten ja aloittelevien tekijöiden produktioissa. Opin muutaman uuden termin, kuten “room tone”, jolla tarkoitetaan huoneessa kuuluvaa humina. Vaikka luento olikin tarkoitettu aloittelijoille, jäi aiheen käsittely minusta liian pinnalliselle käsittelylle. Varmaankin teatteritaustastani johtuen sellaiset luennolla mainitut seikat kuin käsikirjoituksen tärkeys ja produktion rahoituksen miettiminen ovat minulle ihan itsestäänselvyyksiä. Esitys olisi vaatinut vielä hiomista ja mukana olisi voinut olla vaikkapa enemmän sekä onnistuneita että epäonnistuneita esimerkkejä fanituotannoista.

Aikamatkailu populaarikulttuurissa

Yhtenä päivän viimeisistä ohjelmanumeroista suuntasin katsomaan Saara Asikaisen luentoa aikamatkailun teoriasta. Aihe on minusta todella mielenkiintoinen, mutta minun ei ole koskaan tullut sen tarkemmin tutustuttua siihen, millaisia erilaisia versioita aikamatkailusta on populaarikulttuurissa esitetty. Luennon aluksi listattiin useita eri kirjoja, elokuvia sekä sarjoja, joissa aikamatkailu on olennaisesti mukana. Seuraavana käsiteltiin erilaisia aikamatkustuksen tapoja. Usein tulee ajateltua, että aikamatkailua tehdään aina aikakoneen avulla (esim. Tardis, De Lorean, ks. myös Disneyn Riemukas Robinsonin perhe -elokuva), mutta aikamatkustus voi tapahtua myös pienen apuvälineen tai taikuuden avulla tai sitten relativististen syiden, sattuman, erikoisen kyvyn/ominaisuuden tai aikarepeämän vuoksi. Ajassa voi henkilöiden lisäksi matkustaa myös pelkkä tietoisuus tai jokin informaatio.

Seuraavaksi siirryttiinkin erilaisiin aikajanoihin, aikamatkustuksen aiheuttamiin ongelmiin sekä aina niin mielenkiintoisiin paradokseihin ja niiden mahdollisiin ratkaisuihin. Paradokseja miettimällä saa helposti aivonsa ihan solmuun, mutta luennolla aihetta oli käsitelty ihastuttavan selkeästi. Yhtenä mielenkiintoisena paradoksina jäi mieleen itseään toteuttava ennustus, jossa tulevaisuudesta saatu ennustus aiheuttaa nämä ennustetut tapahtumat. Ratkaisujen puolelta taas ajatus itsekorjaavasta aikajanasta tuntuu tosi jännältä; vaikka jokin paradoksi tapahtuisikin, universumi korjaa sen aiheuttamat virheet. Eli jos matkustaisit ajassa estääksesi vaikka kiveä rikkomasta ikkunan, palauttaisi universumi kuitenkin tilanteen sellaiseksi kuin kuuluu ja ikkuna rikkoutuisi kuitenkin vaikkapa huonosti tähdätyn pesäpallon vuoksi. Jos taas ikkuna olisi jäänyt ehjäksi, ei sinulla olisi ollut syytä palata menneisyyteen ja syntyisi paradoksi siitä, olisitko ylipäätään matkustanut ajassa ja olisiko ikkuna sitten ehjä vai ei (ja heti sain ajatukseni solmuun, kun itse lähdin soveltamaan Asikaisen oppeja).

Luennoitsijan teorialuento loppui vähän ennen aikojaan, mutta onneksi hän ei lopettanut hommaa siihen, vaan pyysi yleisöltä kommentteja aiheeseen. Siitä syntyikin noin puoleksi tunniksi tosi mahtavaa keskustelua, jossa käsiteltiin muun muassa yleisön omia aikamatkailusuosikkeja, sitä, onko Kapteeni Amerikka aikamatkaaja sekä löytyykö Tardisista vessa.

Con-viikonlopun päätteeksi siirryin viimeisen kerran Aalto-saliin. Siellä vietettiin pieni päätöstilaisuus, jossa palkittiin tapahtuman aikana pidettyjen tietovisojen voittajat. Tapahtuman järjestäjät saivat myös ansaitsemansa aplodit. Lopuksi kerrottiin tämän vuoden aikana järjestettävistä muista Popcult-tapahtumista sekä paljastettiin, että Popcult Helsinki järjestetään myös ensi vuonna.

popcult helsinki laura heikkala

Raportin ensimmäisessä osassa mainitsinkin ostaneeni Ningyo-merenneitoprintin (5 e). Tykästyin sen tekijän, Laura Heikkalan tyyliin niin paljon, että minun oli käytävä ostamassa neitoselta vielä söpö Ink Ghosts -kangaskassikin (10 e). Lisää Heikkalan töitä löydät hänen nettisivuiltaan ja töitä voi ostaa myös verkkokaupasta.

Ottamani valokuvat eivät oikein onnistuneet, mutta esimerkiksi täältä voit katsella tapahtumassa otettuja kuvia. Oli tosi kiva nähdä osallistujen pukeutuneen joiksikin tunnistettaviksi hahmoiksi, erityisesti Disney-hahmot lämmittivät mieltäni. Bongasin ainakin Esmeraldan, tuomari Frollon, Ursulan, Hiron (x2), Honey Lemonin, Go Gon, Annan ja Kristoffin sekä mahtavan monta Gravity falls -hahmoa. Esimerkiksi tältä hauskalta videolta voit itsekin bongata tapahtumassa nähtyjä hienoja cosplay-asuja.

Minulle jäi tapahtumasta oikein hyvä fiilis. Jo lähtökohtaisesti se tuntui paljon helpommin lähestyttävältä tilaisuudelta kuin muut Suomessa järjestettävät conit. Yleisesti ottaen käytännön järjestelyt tuntuivat sujuvan oikein hyvin. Jonoihin törmäsin ainoastaan saleihin siirtyessä, muuten liikkuminen paikasta toiseen vaivatonta. Aluksi Kulttuuritalo tuntui pikkaisen sokkeloiselta, mutta melko pian tilan tajusi ja opasteita oli laitettu riittävästi. Isoin ongelma oli ehkä salien koot. Aalto sali oli aika ylimitoitettu tapahtuman väkimäärälle, kun taas pienempiin saleihin olisi kaivannut lisää istumapaikkoja. Ohjelma oli kuitenkin tosi mielenkiintoista ja laadukasta, tuntui, että sain mitä lähdinkin hakemaan. Tapahtuma täytti minusta hyvin sen markkinaraon, joka con-scenessä on ollut. Odotan jo tarkempia tietoja ensi vuoden Popcult Helsingistä!

Kommentoi toki, jos mieleen jäi joku tapahtumaan liittyvä kysymys tai haluat lisätä jotain tekemiini huomioihin.

| Kategoriassa Disney life | Avainsanat:, ,

2 kommenttia artikkelissa “Raportti: Popcult Helsinki 2015, osa 2

  1. Kiitos paljon näistä raportaaseista, luin nämä innolla! Olisi ollut mukavaa päästä itse paikalle, ehkä sitten toisella kertaa :)

    1. Mukava kuulla, että olivat kivaa luettavaa! Onneksi tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna, niin sitten on uusi tilaisuus osallistua. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.