Disney-tiistai: Prinsessa Ruusunen

Disney-tiistait eli Disney-klassikoiden tuotannon eri puolia tarkasteleva kirjoitussarja palaa taas. Tänään käsiteltävänä on Prinsessa Ruusunen, Disneyn animaatiostudion todellinen taidonnäyte, jonka teko kesti liki vuosikymmenen ja maksoi miljoonia.

Prinsessa Ruusunen

Prinsessa Ruusunen
Pääohjaaja: Clyde Geronimi
Äänirooleissa: Mary Costa, Eleanor Audley, Verna Felton, Barbara Jo Allen, Barbara Luddy, Bill Shirley
Suomidubissa: Mervi Hiltunen, Hannele Lauri, Rauha Rentola, Liisa Paatso, Ritva Oksanen, Tom Nyman
Kesto: 75 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 29.1.1959, Suomessa: 18.12.1959
Lipputulot Yhdysvalloissa: 51 600 000 USD

Koska aiemmin tehdyt satuihin perustuvat Disney-animaatiot olivat menestyneet hyvin, alettiin pian Tuhkimon valmistuttua studiolla suunnitella kolmatta prinsessasatua. Uuden prinsessaelokuvan tekeminen osoittautui kuitenkin haasteeksi, sillä moni saduille ominainen elementti oli jo käytetty Lumikissa ja Tuhkimossa, eikä studio halunnut toistaa itseään. Walt päätti, että Ruususesta saataisiin erikoistapaus tekemällä siitä visuaalisesti näyttävämpi kuin yhdestäkään aikaisemmasta Disney-animaatiosta. Walt tahtoi työntekijöidensä tekevän elokuvan, joka olisi kuin yhtä yksityiskohtientäyteistä liikkuvaa kuvitusta.

Satu unikirouksen valtaan joutuvasta prinsessasta on satoja vuosia vanha ja Disneyn Prinsessa Ruusunen perustuu erityisesti kahteen versioon tästä vanhasta kansansadusta. Animaatioon yhdisteltiin piirteitä niin saksalaisten Grimmin veljesten kuin ranskalaisen Charles Perrault’n kirjoittamista versioista. Tarinaan tosin tehtiin monia muutoksia. Kaksitoista haltiatarkummia vähennettiin kolmeksi, sadan vuoden uni lyhennettiin päivä pituiseksi ja Ruususen kironneelle ilkeälle haltiattarelle annettiin nimi, Pahatar. Lisäksi Perrault’n versiossa ollut sadun vähemmän tunnettu loppuosa, jossa ovat mukana prinsessan ja prinssin lapset, jätettiin kokonaan pois.

Prinsessa Ruususen parissa työskentely aloitettiin kunnolla vuonna 1951 ja siitä lähtien sen parissa työskenneltiin ilman sen pidempiä keskeytyksiä reilun seitsemän vuoden ajan. Muutama ensimmäinen vuosi kului käsikirjoituksen, hahmojen suunnittelun ja äänityksen parissa. Tarinan runko tosin saatiin melko tehokkaasti koottua, sillä vuoden 1952 jälkeen juoneen ei tehty enää merkittäviä muutoksia. Kun animaatiovaiheeseen lopulta päästiin, aloitettiin tuotanto jaksosta, jossa Ruusunen kävelee metsässä ja tapaa ensimmäistä kertaa prinssi Phillipin.

Prinsessa Ruusunen
Disney-triviaa: Auroran ulkonäkö pohjautuu sekä ääninäyttelijä Mary Costaan että Helene Stanleyyn, joka toimi hahmon elävänä mallina.

Elokuvan visuaalisen ilmeen takana on mies nimeltä Eyvind Earle. Hän oli aloittanut studiolla vuonna 1951 Peter Panin avustavana taustamaalarina. Earlen onnistui nopeasti vakuuttamaan Disneyn taidoistaan ja hän eteni nopeasti studiolla. Prinsessa Ruususeen hän haki inspiraatiota keskiajan taiteesta ja gotiikasta. Niinpä taustamaalauksissa jokainen lehti ja tiili on maalattu yksityiskohtaisen tarkasti, vaikka aina aiemmin taustalla olevat elementit pidetty suurpiirteisempinä. Walt oli aiemmin harmitellut sitä, miten konseptitaiteilijoiden visio latistui elokuvassa, mutta Ruususessa hän vaati, että Earlen kuvitustyyli saataisiin tarkasti mukaan elokuvaan. Earle ja elokuvan ohjaaja Clyde Geronimi tosin ajautuivat kiistoihin taiteellisen puolen vuoksi ja Earle päätti lähteä studiolta ennen elokuvan valmistumista ja ryhtyä tekemään omaa taidettaan. Geronimi taas käytti tilaisuuden hyväkseen ja pehmensi hieman Earlen kulmikkaita linjoja.

Elokuvan hahmot ovat tyyliltään ja animaatioltaan hyvin erityylisiä kuin aiemmissa klassikoissa, sillä ne suunniteltiin sopimaan Earlen taustamaalauksiin. Disneyn animaatioissa on alusta asti ollut paljon pyöreitä muotoja, mutta nyt taustat vaativat myös hahmoilta kulmikkuutta. Walt soi Earlelle myös viimeisen sanan hahmojen värien suhteen, mikä aiheutti jonkin verran kiistaa hänen ja animaattoreiden välillä. Esimerkiksi Frank Thomas olisi halunnut vaihtaa Ilomielen korsetin värin, mutta ei saanut tahtoaan läpi. Pahattaren väritys taas oli ensiksi puna-musta, mutta Earlen ehdotuksesta väriä muutettiin. Hahmolle lisättiin myös sarvet korostamaan paholaismaisia piirteitä.

Nuori laulajatar Mary Costa koe-esiintyi Ruususen rooliin ja hänet valittiin osaan liki välittömästi. Pahattareksi taas haluttiin Eleanor Audley, joka oli aiemmin ääninäytellyt Tuhkimon äitipuolta. Audley kieltäytyi ensiksi kunniasta sairautensa vuoksi, mutta toivuttuaan hän otti roolin vastaan. Myös kolmen haltiatarkummin joukkoon valittiin ääniä. Verna Felton (mm. Tuhkimon haltiatarkummi ja Herttakuningatar) antoi äänen Flooralle ja radioääni Barbara Luddy (Kaunotar) Ilomielelle. Faunan äänenä toimineella Barbara Jo Allenilla taas ei ollut aiempaa kokemusta ääninäyttelystä, mutta hän oli esiintynyt lukuisissa elokuvissa, televisiosarjoissa sekä radiossa.

Disney-triviaa: Walt halusi aluksi, että kolme haltiatarkummia olisivat ulkonäöltään identtiset. Frank Thomas ja Ollie Johnston halusivat kuitenkin tehdä hahmoistaan omat persoonansa ja pitkän suostuttelun jälkeen he saivat lopulta ylipuhuttua Waltin.

Elokuvan säveltäjiksi palkattiin ensiksi Sammy Fain ja Jack Lawrence. Kaksikko teki yhdessä muutaman laulun elokuvaa varten, mutta sitten Disney päättikin käyttää Tšaikovskin balettia musiikin pohjana. Fain ja Lawrence eivät pitäneet siitä, että olisivat sidottuina toisen sävellyksiin, joten he siirtyivät pian Peter Panin pariin Heidän sävellyksistään vain Once upon a Dream -laulu jäi elokuvaan. Disney palkkasi George Brunsin sovittamaan baletin elokuvaan sopivaksi ja sanoittajan rooliin astuivat Tom Adair sekä Winston Hibler ja Ted Sears. Elokuvan orkesterimusiikki äänitettiin poikkeuksellisesti Saksassa, sillä sieltä löytyi kaikkein kehittynein äänitysstudio ja koska Yhdysvalloissa muusikot lakkoilivat vuonna 1957.

Joillekin animaattoreille aiempaa kulmikkaampien hahmojen animointi oli mieluista vaihtelua, mutta osa koki sen suurena haasteena. Elokuvan keskeisiä hahmoja animoi Marc Davis, joka työsti sekä Ruususta että Pahatarta. Ystävykset Frank Thomas ja Ollie Johnston saivat työskennellä yhdessä kolmen haltiattaren parissa. Milt Kahlin tehtävänä taas oli prinssi Phillipin animaatio. Kahl suorastaan inhosi hommaa, mutta hän oli studion ainoa animaattori, joka pystyi tähän vaikeaan tehtävään. Elokuvan kuninkaita animoi John Lounsbery. Nimekkäimpien animaattoreiden lisäksi mukana oli jälleen joukko tehosteanimaattoreita, jotka tekivät kaikkea hahmojen varjoista taikakipinöihin.

Prinsessa Ruususessa käytettiin samaa superlaajakuva kuin Kaunottaressa ja kulkurissa. Elokuva oli viimeinen Disney-klassikko, joka tehtiin täysin käsityönä ja tavallista leveämpi kuva tarkoitti sitä, että animaattoreilla oli rutkasti tekemistä, joten animointivaihe vei paljon aikaa. Siksi ei ole ihme, että kun Prinsessa Ruusunen lopulta valmistui, sen tekoon oli ehtinyt palaa noin 6 miljoonaa dollaria. Siitä tuli kallein elokuva, jonka Walt itse on tuottanut. Tuotannon hidas eteneminen johtui osin myös Waltista itsestään. Mies oli halunnut valvoa elokuvan tekoa, vaikka ei hän ollutkaan enää kovin kiinnostunut studionsa animaatioista eikä hänen kalenteristaan tuntunut löytävän aikaa sille.

Prinsessa Ruusunen Pahatar
Disney-triviaa: Prinsessa Ruususessa käytettiin pari ideaa, jotka oli ollut tarkoitus käyttää jo Lumikissa tai Tuhkimossa. Kohtaus, jossa Phillip on Pahattaren vankina, on uusi versio Lumikin äitipuolen ja prinssin välille suunnitellusta tilanteesta. Elokuvan lopussa nähtävä Ruususen ja Phillipin tanssahtelu pilvien päällä taas lainattiin Tuhkimosta poistetusta kohtauksesta.

Prinsessa Ruususen ensi-ilta pidettiin Yhdysvalloissa 29. tammikuuta 1959. Elokuva toi kyllä studiolle rahaa, mutta lipputulot eivät millään kattaneet uskomattoman kalliiksi nousseita liki 6 miljoonan dollarin tuotantokuluja. Animaatio-osastoa jouduttiin pienentämään ja seuraavien elokuvien teossa otettiin käyttöön kustannustehokkaampia tekniikoita. Prinsessa Ruususelle ei ole tehty animaatiojatko-osaa, mutta vuonna 2014 valmistui näytelty elokuva Pahatar, joka kertoo tarinan uudesta näkökulmasta. Elokuvalle suunnitellaan nyt jatkoa.

Prinsessa Ruusunen saapui Suomessa elokuvateattereihin joulukuussa 1959. Sitä esitettiin pitkään vain alkuperäiskielellä, kunnes vuonna 1995 se dubattiin videojulkaisua varten. Prinsessa Auroran rooli jaettiin kahdelle näyttelijättärelle, puheosuuksien takan on Mervi Hiltunen ja laulujen taas Päivi Virtanen. Muissa rooleissa kuullaan muun muassa Hannele Lauria Pahattarena, Rauha Rentolaa Floorana ja Tom Nymania prinssi Phillipinä. Dubbauksen ohjasi Pekka Lehtosaari. Eri teatterikierrosten aikana Prinsessa Ruususen on Suomessa nähnyt tilastojen mukaan 274 742 henkeä.

Animaation laadun puolesta Prinsessa Ruusunen on minusta Disneyn kärkikastia. Kaikki hahmot on toteutettu todella upeasti ja elokuvan visuaalinen ilme on mieleenpainuva. Aurora on tavattoman tyylikäs prinsessa ja Pahatar vaikuttava pahis. Tarinassa on tietysti omat heikkoutensa ja erityisesti Ruususen pieni rooli omassa elokuvassaan on minusta todella harmillinen piirre. Elokuvalla on kuitenkin minulle melkoisesti nostalgia-arvoa ja pidän siitä kovasti pienistä puutteista huolimatta.

Pidätkö sinä Prinsessa Ruususen kulmikkaasta tyylistä? Onko sinulla suosikkia kolmen ensimmäisen Disney-prinsessan joukosta?

Näin kesästä nauttiessa kirjoitusinspiraatio on ollut hieman hukassa, joten loput hopeakauden elokuvista kertovat Disney-tiistait ilmestyvät kahden viikon välein.

Lähteet:
Gabler, Neal: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni (2008)
Michael Barrier: Interview with Gerry Geronimi
Prinsessa Ruusunen blu-rayn lisämateriaalit

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

9 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Prinsessa Ruusunen

  1. Näistä vanhoista prinsessa-elokuvista Prinsessa Ruusunen on suosikkini – pitäisi hankkia se elokuvakirjastooni ja katsoa se, sillä viime kerrasta on vuosikausia. :) Muistan, miten Pahatar teki visuaalisesti vaikutuksen ja Hannele Laurin ääni sopii hahmolle erinomaisesti.

    Olen ollut klassisen musiikin ystävä jo pienestä pitäen ja minua huvittaa muistella jälkikäteen, miten tokaisin ensimmäisellä katselukerralla pikkutyttönä, kun Once Upon a Dream alkoi: “Tämähän on Tšaikovskia!” :D Olin asiasta kuitenkin innoissani, sillä hän on yksi suosikkisäveltäjistäni. :)

    1. Minullakin oli pitkään Prinsessa Ruususen kokoinen aukko elokuvakokoelmassa, kun vanhalle VHS:lle ei löydy soitinta, mutta onneksi sen puutteen sai lopulta korjattua. Nyt kesällä Disney-klassikot tuntuvat olevan tarjouksessa tosi monessa paikassa, joten nyt on hyvä aika hankkia elokuva katsottavaksi. ;)

      Vau, hienosti tunnistettu! :) Prinsessa Ruususessa laulut on minusta yhdistetty onnistuneesti klassiseen musiikkin. Tšaikovskin sävellykset ovat minulle tuttuja vain tästä elokuvasta ja oli kiva koittaa tunnistaa mistä elokuvan kohtauksesta mikäkin kohta on, kun näin pari vuotta sitten Prinsessa Ruususen balettina.

      1. Olen soittanut viulua 6-vuotiaasta ja klassinen musiikki on kiinnostanut sitäkin ennen, joten monien tekijöiden sävelet ovat olleet tuttuja. :P Balettiversio Ruususesta on vielä valitettavasti näkemättä, toivon voivani korjata tilanteen jossain vaiheessa.

        Ja pitää selkeästi käydä elokuvaostoksilla! :D

  2. Prinsessa Ruusunen on minusta aivan ihana elokuva ja on Waltin aikaisesta tuotannosta ehdoton suosikkini. Pidän elokuvan poikkeuksellisesta tyylistä, se tuo mukavan satumaisen tunnelman. Minuakin harmittaa Auroran pieni rooli, hän vaikuttaa hurmaavalta tapaukselta. Lisäksi minua häiritsee vähän, miten Ruususen uni on elokuvassa niin lyhyt. Prinsessa-sketseissä Aurora esitetään koko ajan nukkuvana, vaikkei hän elokuvassa edes nuku normaalia enempää.

    Kolmesta ensimmäisestä prinsessasta suosikkini on Tuhkimo, jolla on minusta heistä eniten luonnetta. Yleisesti ottaen tämä kolmikko jää minulla kyllä aika vähälle huomiolle.

    Lopuksi haluan vielä sanoa, että blogisi on ihana! :) Olen jo jonkin aikaa satunnaisesti sitä seuraillut, mutta lisäsin sen viimein virallisesti lukulistalleni. Erityisesti mieleeni ovat nämä Disney-tiistait, analyyttiset tekstit ja Disney-uutiset.

    1. Prinsessa Ruusunen nousee helposti minunkin suosikkeihini Waltin aikaisista elokuvista. Ja juuri tuo sama asia on ärsyttänyt minua aika paljon viime aikoina!! Minun on jo jonkin aikaa pitänyt kirjoittaa siitä, ehkä saisin viimein puettua ajatukseni sanoiksi. :)

      Minulla kesti aika pitkään tajuta, että Tuhkimollakin on luonnetta. Ajattelen kauan hahmon olevan tiivistetysti sanottuna vain kiltti kotipiika, mutta osaahan Tuhkimo olla myös mm. vähän piikikäs sisarpuoliaan kohtaan. Onneksi uudemmat prinsessat ovat kuitenkin tätä prinsessakolmikkoa mielenkiintoisempia tapauksia. :)

      Kiitos kovasti Eleanor! :) On aina tosi hyödyllistä kuulla millaisista jutuista pidetään, sillä yritän aina mahdollisuuksien mukaan julkaista lisää samantyyppisiä kirjoituksia. :) Minun onkin pitänyt tutustua tarkemmin myös sinun blogiisi. :)

  3. Itselle Prinsessa Ruusunen aiheuttaa nostalgia ryöpyn, sillä elokuva kuuluu lapsuuteni lempielokuviin. Pidin sitä vielä nykyäänkin parhaimpina Disneyn prinsessaelokuvana, vaikka Ruususen rool jääkin harmillisen pieneksi omassa elokuvassaan. Ruususen taide on myös mielestäni yksi parhaimmista, sillä sillä on aivan oma uniikki leimansa, eikä se ole orjallisesti samanlainen kuin muut elokuvat. Rakastan myös elokuvan suomalaista ääninäyttelyä varsinkin Ruususen ja Pahattaren. Pidän myös Päivi Virtasen lauluäänestä, sillä se on samalla herkän sointuva mutta myös tosi voimakas ja selkeä.

    1. Ruususta katsoessa nostalgiselta fiilikseltä ei voi välttyä. Hyvin muistojen lisäksi elokuvan vanhahtava tyyli ilahduttaa minua aina. :) Suomenkielinen dubbaus on minustakin tosi onnistunut, ja Virtasen ääni on hirveän kaunis. En lapsena ikinä todellakaan tajunnut, että Ruususen puhe- ja lauluäänen takana on kaksi eri henkilöä.

  4. Ruusunen on ehdottomasti prinsessaelokuvista yksi lemppareistani! Nostalgiaryöpyn takia meinaa tulla tippa linssiin, kun Ruususta katsoo. Sain vihdoinkin tänä kesänä ostettua kyseisen klassikon, kun kauan se oli puuttunut omasta disney-kokoelmastani!

    Musiikit ovat aivan mahtavia, ja Pahatar on tottakai yksi parhaita pahiksia kautta aikojen. Elokuvassa itseäni häiritsee Phillipin ja Auroran puhumattomuus about viimeisen puolen tunnin aikana :D syntyy osittain sellainen vaivaantunut tunnelma loppuelokuvaan.

    Muistan meidän vhs-kasetin pätkäisevän Pahattaren kuolema -kohtauksessa ja kasetti alkoi toimimaan vasta Kuninkaiden herätessä unestaan. Sen takia nykyään tuntuukin kuin katsoisi poistettuja kohtauksia, kun pystyy näkemään koko elokuvan ilman pätkimisiä.

    Kiitos hyvin taidokkaasti kirjoitetusta postauksesta! :)

    1. Aws, mukava kuulla, että Prinsessa Ruusunen nostaa tunteet pintaan. Pahatar on todellakin ansainnut paikkansa parhaiden pahisten joukossa.

      Hehe, on ihan totta, että Auroran ja Phillipin hiljaisuus on vähän hassu piirre elokuvassa. Toisaalta tykkään myös siitä, miten heidän rauhallinen olemuksensa saa myös Phillipsin höpöttelevän isän hiljaiseksi ja hyväksymään uuden tilanteen. :)

      Voi vitsi, VHS-nauhoissa on oma nostalgiansa, mutta onneksi DVD:t ja Blu-rayt ovat paljon kestävämpiä kuin ne. Minäkin huomasin paljon uutta kun hankin viimein Ruususen Blu-rayllä, sillä VHS-versiosta oli taidettu leikata palaset pois kuvan molemmista reunoista, kun taas bd:llä on mukana koko laajakuva.

      Kiitos sinulle tosi mukavasta kommenteista! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.