Taas löysin mielenkiintoista luettavaa kirjastosta! Opiskelukaupunkini pääkirjastoa kierrellessä satuin huomaamaan elokuvakirjojen osastolla Fraser MacLeanin kirjan Setting the Scene. Ties milloin olisin saanut kuulla kirjasta, jos en olisi törmännyt siihen tällä tavalla sattumalta.

Nimen perusteella ehkä arvaakin, että kirja kertoo animaatioiden tuotannosta, erityisesti kohtausten visuaalisesta suunnittelusta ja sommittelusta. Kirja ei keskity pelkästään Disneyn tai Pixarin animaatioihin, mutta koska kirjassa on runsaasti esimerkkejä molempien studioiden elokuvista ja niiden työntekijöiden haastatteluja, niin sopii se tarpeeksi hyvin blogini aihepiiriin.

Kun aloitin kirjan lukemisen, olin erittäin pihalla siitä, mitä kaikkea elokuvien layout-puoleen oikein kuuluu. Tunnistin ehkä sen, milloin jokin kohtaus näyttää hyvältä, mutta en osannut sen erityisemmin sanoa, mikä tekee siitä hyvän. Kirjan avulla oppi ainakin jonkin verran aiheesta, mutta en voi sanoa kokeneeni mitään suurta valaistumista.

Kirja alkaa layout-käsitteen määrittelyllä, mikä ei suinkaan ole mikään helppo tehtävä. Sanan määrittely on hankalaa, sillä layout kietoutuu niin monelle animaation eri osa-alueelle. Layout-suunnittelussa on otettava huomioon kerrottava tarina, jokaisen yksittäisen ruudun asettelu sekä tilanteen valaistus. Layout on myös yksi niistä animaation osa-alueista, jota voi pitää onnistuneena silloin, kun katsoja ei kiinnitä siihen huomiota. Ei kovin kiitollista hommaa siis. Animaattorit ja ohjaajat sen sijaan ovat yleensä niitä animaation superstaroja. Layoutin voisi ehkä suomentaa sanalla sommittelu tai kenties lavastus.

Kirjan alussa kerrotaan myös paljon siitä, miten animaatioita tehdään ja millaisia toimintatapoja studioilla on käytössä. Animaatioita tehdään monen ihmisen voimin ja monesti eri osastoilla työskentelevät keskittyvät vain omiin kohtauksiinsa ja tekemään oman osansa eikä heillä ole kovin hyvää käsitystä muiden osastojen osuudesta. Layout-osaston työ taas on niin kokonaisvaltaista, että heillä on oltava laaja kuva koko elokuvasta, jotta he voisivat tehdä työnsä hyvin. Heidän on oltava oikeita monitaitureita; on ymmärrettävä niin tarinankerronnan kuin animaation keinojenkin päälle, jotta kohtaukset toimisivat. Yksi layout-osaston tärkeistä tehtävistä on saada katsojan huomio kiinnittymään hahmoihin.

Kirjassa on mukana aika tarkkoja kuvauksia siitä, millaista käsityötä animaatioiden kuvaaminen on aikanaan ollut. Jokaisen ruudun animaatio oli kuvattava yksitellen ja samalla oli liikutettava taustamaalauksen eri tasoja varoen kohtauksen ohjeessa mainitun tarkan määrän verran. Ja kaikki tämä tukalassa huoneessa kuumien lamppujen paahteessa. Minun kärsivällisyyteni ei ainakaan olisi riittänyt siihen hommaan. Kirja saikin arvostamaan vanhempia Disney-klassikoita ihan uudella tavalla.

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista jutuista liittyy tuohon yllä olevaan kuvaan. Siinä on ehdotelma siitä, kuinka sommiteltaisiin tilanne, jos hahmo karkaa toisen kerroksen ikkunasta, ylittää tien ja hyppää pakoauton kyytiin. Kamera kuvaa tätä kaikkea ensimmäisen kerroksen ikkunasta. Koska animaatioissa kameraa ei voi kallistella eri suuntiin samalla tavalla kuin live actionissa, on layout-suunnittelija tehtävä taustoista sellaisia, että niissä on useampi pakopiste. Kokonaisuutena katsottuna kuvan kaupunki näyttää vääristyneeltä ja oudon kumiselta, mutta kun elokuvassa siitä nähtäisiin vain ruutu kerrallaan (suorakulmiot A-D), syntyy illuusio kameran liikkeestä. Vaikka todellisuudessa kamera on pysynyt koko ajan paikallaan ja kuva liikkunut.

Kirja ei tosiaan keskity ainoastaan Disney-elokuviin, vaan mukana on esimerkkejä myös monen muun studion elokuvista ja animaatiosarjoista. Monet sivuilla nähdyt luonnokset ovat harvinaisia ja joitain ei ole julkaistu kertaakaan aiemmin. Tämän kirjoituksen kuvitukseksi otin kuitenkin vain Disney- ja Pixar-elokuviin liittyviä esimerkkejä. Kirjassa on mukana myös runsaasti eri studioiden työntekijöiden haastatteluja. Kirjailija itse on työskennellyt Walt Disney Animation Studiosilla muun muassa Tarzanin parissa.

Teksti on välillä vähän teknistä ja esimerkiksi tuota animaation kuvaamista kuvaillaan melko tarkasti. Se oli sinänsä mielenkiintoista, mutta myös hieman raskasta luettavaa. Kirjassa oli todella paljon eri studioiden työntekijöiden haastatteluja ja sekin teki kirjasta rakenteeltaan hieman sekavan.

Kaikki layoutin salat eivät tosiaan vielä tämän kirjan jälkeen tulleet minulle ihan kristallinkirkkaiksi. Välillä tuntui, että asiat olisi voinut selittää ymmärrettävämmin esimerkiksi videolla kuin kirjallisesti. Kirja kuitenkin auttoi ymmärtämään paremmin sitä, millainen valtava projekti animaatioelokuvan tuottaminen oikein on. Animaatioissa minua kiehtoo juuri se, että kaikki — hahmot, tapahtumapaikat, esineet — on luotava tyhjästä eikä voida käyttää näyteltyjen elokuvien esimerkiksi valmista kaupunkia kuvauspaikkana. Toisaalta se tekee animaatioista todella suuren haasteen ja varmasti työlään johtaa. En voi kuin ihmetellä sitä, kuinka ohjaajat saavat pidettyä kaikki langat käsissä.

Kirja oli täynnä asiaa ja tosi yleissivistävä esitys animaatioiden teon historiasta. Kokonaisuus oli kuitenkin hieman raskas ja sivuilla vilisi minulle tuntemattomia, animaatioihin liittyviä teknisiä termejä, joille tosin löytyi selitys lopun laajasta sanastosta. Lukujen jaottelu olisi voinut olla jollain tapaa selkeämpi, sillä punainen lanka oli minulta tosiaan välillä hukassa. En myöskään aina ihan ymmärtänyt mistä kuvituksena käytettyjen piirrosten oli tarkoitus olla esimerkkinä. Ehkäpä omien animaatioiden tekemisestä kiinnostunut tai animaattorin urasta haaveileva henkilö (jolla on minua parempi keskittymiskyky ja kielipää) saisi kirjasta irti enemmän kuin minä sain.