Tokyo Disney Resort 2018: Viimeinen puistopäivä

Toukokuisen Tokyo Disney Resort -reissumme matkaraportit ovat tulleet siihen pisteeseen, että on aika käydä läpi neljännen eli viimeisen puistopäivämme tapahtumia. Perjantaipäivä valkeni aurinkoisena ja heräsimme aikaisin huoneestamme Hotel MiraCostassa valmiina suuntaamaan DisneySea-puistoon.

Toy Story Mania!

Ehdimme puistoon Happy 15 -aikana ja suuntasimme lukuisten muiden puistovieraiden kanssa American Waterfront -alueella sijaitsevalle Toy Story Mania! -laitteelle. Päätimme mennä laitteen jonon jatkoksi. Vaikka puisto oli vasta auennut, laitteeseen oli ehtinyt kertyä reilun 20 minuutin jono. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna toisena päivänä näkemäämme 80 minuutin jonoon, joten olimme tyytyväisiä lyhyeen odotusaikaan.

Ei mennyt kauaakaan, kun laitteeseen alkoi kertyä lisää ja lisää väkeä ja kun puisto aukesi kaikille, oli fastpass-laitteisiin hetkessä kerääntynyt pitkäpitkä jono. Tuntui kuin kaikki puistovieraat olisivat suunnanneet Toy Story Mania! -laitteelle. Ei ole epäilystäkään siitä, että se on yksi DisneySean suosituimmista laitteista.

Pian pääsimme laitteen sisäjonotusalueelle, joka oli koristeltu todella hauskasti.

Toy Story Mania! -laitteessa liikutaan neljän hengen vaunuissa. Vierekkäin istuu aina kaksi pelaajaa, jotka kilpailevat toisiaan vastaan useissa virtuaalisissa karnevaalipeleissä. Peleissä ammutaan erilaisia maalitauluja ja koitetaan saada vastustajaa enemmän pisteitä. Laite oli ihan hirveän hauska, eikä todellakaan ole ihme, että laite on niin suosittu. Sen kyydissä olisi ollut hauska käydä toistekin, mutta siihen aika ei enää viimeisenä päivänä riittänyt. Onneksi samanlainen laite löytyy myös Walt Disney Worldista sekä Kalifornian Disneylandista, joten eiköhän sen kyytiin päästä jo ennen seuraavaa Japanin-matkaa.

Toy Story Mania! -laitteen jälkeen jatkoimme kiertelyä American Waterfront -alueella. Tower of Terror -laitteen lähistöllä satuimme näkemään Aristokattien Marien.

Pikaisen hahmotapaamisen jälkeen jatkoimme American Waterfront -alueen kiertelyä.

Kävimme myös jättämässä aiemmin kirjoittelemani postikortit yhteen monista Tokyo Disney Resortin postilaatikoista.

 

Olin itse melkein unohtanut, että meillä on vielä yksi pieni alue tutkimatta, mutta onneksi Ville muistutti, ettemme ole vielä käyneet Cape Codissa.

Cape Cod

Cape Cod on pieni American Waterfrontiin kuuluva alue, joka muistuttaa pientä rannikkokaupunkia. Cape Cod on myös Duffy-nallen koti.

Alueelta löytyy kuvauksellisia paikkoja Duffylle ja tämän kavereille.

Minäkin innostuin Tokyo DisneySeassa vähän Duffy-jutuista ja päädyin ostamaan tämän pienen Shellie May -laukun.

Kerron laukusta lisää tulevassa ostosten esittelyssä!

Ostimme Cape Codista myös popcornia, mutta ne osoittautuivat matkan pahimmiksi poppareiksi. Milk chocolate popcornissa makean ja suolaisen yhdistelmä ei vaan toiminut yhtään, joten emme edes syöneet näitä oudon makuisia popcorneja loppuun.

Näimme Cape Codisssa nopeasti myös Rumpalin, joka jatkoi pian hyppien matkaansa eteenpäin.

Cape Cod oli kyllä tosi suloinen paikka!

Jatkoimme matkaa Cape Codista kohti Discovery Portia ja huomasimme matkan varrella kojun, jossa myytiin Donald Duck Ukiwa Buneja eli pelastusrenkaan muotoisia katkaravulla täytettyjä herkkuja. Emme olleet hirveän nälkäisiä, joten ostimme yhden Ukiwa Bunin jaettavaksi. Tämä “pelastusrengaspulla” osoittautui oikein herkulliseksi.

Syödessämme paikallinen puistosorsa tuli kärkkymään herkkuja, mutta Ukiwa Bun oli liian hyvää jaettavaksi.

Ukiwa Bunin syötyämme oli aika palata takaisin hotellille ja pakata loput tavaramme. Koska emme olleet ottaneet huoneemme minibaarista mitään, kirjauduimme ulos Hotel MiraCostasta TV:n avulla. Prosessi oli tosi helppo; kaukosäätimestä tarvitsi painaa vain paria nappia eikä tosiaan tarvinnut mennä ollenkaan tiskille jonottamaan. Kävimme tosin viemässä laukkumme hotellin aulaan säilytettäväksi, sillä meillä oli vielä reilusti aikaa ennen kuin meidän täytyi lähteä takaisin Tokioon.

Päätimme käyttää vielä muutaman tunnin Disneylandin puolella, joten suuntasimme hotellilta suoraan monorailillle ja jo muutaman minuutin päästä olimme jälleen Disneylandissa.

World Bazaarilla kävellessämme hoksasimme myös ekslusiivisen Club 33:n oven.

Camp Woodchuck Kitchen

Olimme jo nälkäisiä, joten suunnistimme suoraan Westernlandissa sijaitsevaan Camp Woodchuck Kitcheniin. Olimme jo ensimmäisenä puistopäivänä käyneet ihailemassa tätä partioteemaista aluetta ja viimein tuli sopiva hetki käydä syömässä siellä.

Camp Woodchuck Kitchenissä tilataan ulkona tiskiltä ja ruuat voi halutessaan nauttia ulkona tai suunnata sisätiloihin. Ulkona oli aika kuuma, joten ilmastoidut sisätilat houkuttelivat meitä puoleensa.

Otimme kumpikin tällaiset vohvelisandwichit, joiden välissä oli paistettua kanaa. Ateriaan kuului myös juoma ja pieni kupillinen ranskalaisia. Annos ei ehkä ollut kovin kuvauksellinen, mutta hyvältä se maistui ja piti nälän loitolla pitkään. Yksi ateria maksoi 1 080 jeniä eli noin 8,50 euroa.

Jälkiruuaksi otimme S’mores-tyyppisen brownie-annoksen. Jälkiruoka oli ihan hyvää, mutta ei erityisesti jäänyt mieleen. Hintaa sillä oli 400 jeniä eli vähän päälle 3 euroa.

Camp Woodchuck Kitchenin sisätilat oli koristeltu tosi hauskasti ja ravintolassa riitti paljon katseltavaa. Olisi houkuttanut ottaa enemmän kuvia, mutta paikassa oli tosi täyttä ja hälyisää, joten jatkoimme aika nopeasti eteenpäin.

Kiertelyä Disneylandissa

Lounaan syötyämme meillä ei ollut enää erityisiä suunnitelmia. Pilvisestä taivaasta huolimatta päivä oli kuuma ja puistossa oli paljon porukkaa, joten päätimme ottaa rauhallisesti. Moniin laitteisiin oli pitkät jonot, joten emme innostuneet käyttämään viimeisiä tuntejamme jonottamiseen. Niinpä kiertelimme hetken ja istuimme sitten varjoisalle penkille juttelemaan ja vilkuilemaan muita puistokävijöitä.

Haahuilimme jonkin aikaa, kunnes makeannälkä iski ja päätimme käydä kokeilemassa World Bazaarilta löytyvää Ice Cream Cones -kuppilaa. Monen muunkin jäätelöhammasta kolotti, joten saimme jonottaa jäätelöitä puolisen tuntia. Mutta onneksi molemmat annokset olivat herkullisia. Valitsin itse 35-juhlavuoden spesiaaliannoksen, jossa oli pähkinä-suklaa-vaniljajäätelöä sekä chocolate crunch -tikku. Villen annos taas koostui pallosta persikkasorbettia sekä mansikkajäätelöstä. Olin tosi tyytyväinen omaan valintaani ja Villen mielestä persikkasorbetti oli puiston parasta sorbettia siihen mennessä. Äärimmäisen hyvää siis!

En olisi tietysti millään halunnut lähteä, mutta kello alkoi olla niin paljon, että meidän oli aika siirtyä takaisin DisneySea-puistoon ja valmistautua hakemaan laukkumme säilytyksestä. Ennen lähtöä kävin vielä bongaamassa viimeisen Mikki-patsaan ja ottamassa pari kuvaa linnasta.

Ensimmäisessä Disneyland-matkaraportissa valittelin, ettei Tokion linna ollut mielestäni yhtä kaunis kuin Pariisin, mutta kyllähän tuo Cinderella Castle onnistui vähän voittamaan minua puolelleen.

Lopulta oli aika lähteä. Kun kävelimme kohti monorail-asemaa, satuimme huomaamaan muutaman hahmon World Bazaarin ja Disneylandin sisäänkäynnin välisellä aukiolla. Muun muassa Pinocchio moikkaili fanejaan.

Ja ihan muutaman metrin päässä itse M. Hiiri jakeli high fiveja.

Viimeiset kiertelyt DisneySeassa

Kun pääsimme DisneySea-puiston puolelle, oli sielläkin vastassa useita hahmoja.

Näimme myös ihanan Claricen, Tikun ja Takun ihastuksen.

Villen oli tarkoitus ottaa minusta ja Claricesta kuva, mutta paikalla ollut cast member tarjoutuikin ottamaan meistä kolmesta yhteiskuvan (tuo kuva jääköön kuitenkin vain omaan albumiimme). Olin iloinen, kun pääsin tapaamaan Claricea, sillä lapsena Tikun ja Takun kurrekimara oli yksi VHS-suosikkejani ja olen nähnyt Two Chips and a Miss -piirretyn (Claricen ainoa animaatioesiintyminen) kymmeniä kertoja.

 

Kiertelimme vielä viimeisen kerran DisneySea-puistossa ja kävimme kokeilemassa matkan viidettä popcorn-makua. Nappasimme nimittäin Arabian Coast -alueelta curryn makuiset popparit. Maku ei ollut huono, mutta en välittänyt siitä ihan hirveästi. Currypopcornit tuoksuivat paremmilta kuin miltä ne maistuivat.

Kävimme vielä viimeisellä ajelulla Transit Steamer Linella, joka oli Mediterranean Harborilla olevan esityksen vuoksi poikkeusreitillä. Pääsimme laivalla Lost Rivel Deltasta American Waterfrontiin.

Kiertelimme vielä muutamissa kaupoissa, mutta kun kello alkoi lähestyä viittä, päätimme käydä hakemassa matkalaukkumme ja lähteä jatkamaan matkaa.

En ole tainnutkaan aiemmin näyttää, miltä neljän päivän monorail-lippumme näyttivätkään. Se oli helposti suloisin lippu, joka minulla on koskaan ollut!

Monoraililla viiletimme Resort Gateway Stationille ja kävelimme Ikspiarin läpi vieressä sijaitsevalle Maihama Stationille. Ikspiari vaikutti mielenkiintoiselta ja harmitti hieman, että emme olleet yhtään ehtineet viettää aikaa siellä. Ikspiarista löytyy useita kauppoja ja ravintoloita, joissa täytyy sitten joskus seuraavalla Japanin-matkalla päästä käymään.

Maihama Stationilla otimme käyttöömme Japan Rail Passit ja matkasimme ensin Keiyo Linen junalla vartin matkan Tokyo Stationille. Sieltä matkamme jatkui huippunopealla Shinkansen-junalla kohti Osakaa. Shinkansen viiletti noin 500 kilometrin matkan hieman alle kolmessa tunnissa ja olimme perillä Shin-Osaka-asemalla puoli kymmenen aikaan.

Tähän tosiaan päättyvät, Tokyo Disney Resortin matkaraportit. Toivottavasti olette tykänneet lukea niitä! Esittelen seuraavaksi ostokseni ja sen jälkeen kerron muutamia kohokohtia loppuajastamme Japanissa. Sen jälkeen siirrytään jo seuraavien matkajuttujen pariin!


Tokyo Disney Resort 2018 -matkasta kertovat jutut:

Tokyo Disney Resort 2018: 100 päivää matkaan!
Tokyo Disney Resort 2018: Bucket list
Japani 2018: Tutustumista Tokioon
Japani 2018: Ginza, Pokémon Cafe ja muuta kivaa Tokiossa
Tokyo Disney Resort 2018: Saapuminen Disneyland-puistoon
Tokyo Disney Resort 2018: Dreaming Up! -paraati ja kiertelyä puistossa
Tokyo Disney Resort 2018: Disneyland Hotel
Tokyo Disney Resort 2018: Ilta Disneylandissa
Tokyo Disney Resort 2018: DisneySea-puisto
Tokyo Disney Resort 2018: Ilta DisneySea-puistossa
Tokyo Disney Resort 2018: It’s a Small World ja muuta söpöä Disneylandissa
Tokyo Disney Resort 2018: Hotel MiraCosta
Tokyo Disney Resort 2018: Magellan’s ja Fantasmic!
Tokyo Disney Resort 2018: Viimeinen puistopäivä
Tokyo Disney Resort 2018: Ostosten esittely

2 kommenttia artikkelissa “Tokyo Disney Resort 2018: Viimeinen puistopäivä

  1. Aivan ihanan kuuloinen Japanin matka! Näitä on ollut mukava lukea :) Olet todella hyvä kuvaaja, joten kuviasi on todella kiva katsoa. Innolla odottaen seuraavaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.