Bibbidi Bobbidi Boo

Viime viikko oli aika kiva Disney-viikko. Ostin pari Pixarin elokuvaa blu-rayllä, katsoin Lehmäjengin ensimmäistä kertaa kokonaan, taidekirjojen kokoelmani kasvoi kahdella ja sunnuntaina kävin katsomassa Tuhkimon vanhalla, Reino Bäckmanin ohjaamalla suomidubilla muutaman muun Disney-fanin kanssa. Ostoksistani kerron lisää myöhemmin, nyt puidaan Tuhkimoa, kun se on vielä tuoreessa muistissa.

Eilinen näytös oli osa KAVIn Walt Disney -esityssarjaa, jossa elokuvateatteri Orionissa näytetään alkuvuoden mittaan kymmenen Disney-klassikkoa. Tammikuun puolella kävin katsomassa Lumikin Matti Raninin dubbauksella. En enää muista sen dubin yksityiskohtia niin hyvin, mutta kokonaisuutena pidin siitä. Pidän kovasti Pienen merenneidon ensimmäisestä suomidubista ja minusta olikin mukavaa kuulla Johanna Nurmimaa laulamassa Lumikin laulut, vaikka eron laulu- ja puheääneen (Jaana Oravisto) välillä kuulikin aika selvästi. Tuhkimon vanhemmasta dubbauksesta taas en pitänyt ihan niin paljon.

Lähtötiedoiksi kerrottakoon, että Tuhkimo ei ole kovin tuttu klassikko minulle. Sadun olen kyllä kuullut monta kertaa lapsuudessa ja olen saattanut elokuvankin lapsena jossain nähdä. Muistan katsoneeni Tuhkimon varmasti ehkä noin 15-vuotiaana ja sitä seuraavan kerran vasta reilu vuosi sitten, kun olin saanut elokuvan DE blu-rayn joululahjaksi. En ole vielä katsonut Tuhkimoa alkuperäisäänillä, mutta englanninkielistä soundtrackia olen kuunnellut. Minun oli tarkoitus katsoa elokuva suomeksi ennen sunnuntain näytöstä, mutta se ajatus kuului taas sarjaan “piti, mutten saanut aikaiseksi”..

Tämä Reino Bäckmanin vuoden 1967 dubbaus on aika poikkeuksellinen verrattuna dubbauksiin, joita tänä päivänä tehdään. Kaikki roolit oli nimittäin tehty vain kolmen henkilön voimin, mukana oli Bäckman itse sekä Ritva Lehtelä ja Irina Milan. Versiossa kuultiin siis aikamoisia tupla- ja triplarooleja, mutta toisaalta ääninäyttelijät olivat väliin myös muuntautumiskykyisiä. Ilmeisesti sekä Tuhkimon että Äitipuolen roolin teki Ritva Lahtelä, itse en olisi tunnistanut rooleja saman näyttelijän ääniksi. Tuhkimon ääni ei tosin tehnyt minuun kovinkaan suurta vaikutusta, minulle ei nimittäin jäänyt äänestä oikein mitään muistikuvaa. Ääni kuulosti ehkä vähän vanhahtavalta, mutta se ei minua pahemmin haitannut. Äitipuolen puheessa taas oli paikoin hyvin samanlainen äänenpaino kuin myöhemmässäkin dubbauksessa. Tällä kertaa Anastasia ja Drizella lauloivat nimenomaan satakielestä ja laulu oli juuri niin kammottavaa kuultavaa, kuin ilkeiden siskosten laulun kuuluikin olla. Bäckman onnistui muuntelemaan ääntään eri miesrooleissa, mutta se taas ei aina ollut kovin miellyttävää kuultavaa ja eläytyminenkin unohtui välillä. Varsinkin Prinssin roolista minulle jäi mieleen se, kuinka haluttomasti Prinssi oli lähdössä Tuhkimon perään, tyyliin: “Voi, hän meni.”

Entäs sitten Tuhkimon vekkulit hiiriystävät. Dubbauksen aikaan ei Suomesta tainnut löytyä laitteita, joilla ääni olisi muutettu nopeuttamalla kimeäksi. Tässä versiossa ääninäyttelijät joutuivat oikeasti kimittämään ja se herätti kyllä huvitusta sekä minussa että elokuvaseurassani. Olinkin aika iloinen, että hiirten Työlaulua ei oltu dubattu lainkaan, vaan se kuultiin alkuperäiskielellä. Toisaalta sen dubattu versio olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista kuultavaa. Hiirien nimet olivat myös vähän erilaiset, kuin mihin itse olen tottunut. Uudelle hiiritulokkaalle (Pekka Lehtosaaren dubissa Vili, englanniksi Gus) Tuhkimo nimittäin antoi nimen Naksuli eli lyhyemmin Naks. Jos oikein kuulin, niin Huli (engl. Jaq) taas taisi sitten olla Niks.

Ääniraita ei ollut kovin selkeää kuunneltavaa, siinä oli vähän vanhojen Suomi-filmien fiilistä. Välillä äänet olivat kovin hiljaisia ja monet repliikit menivät minulta totaalisen, kun en saanut puheesta selvää. Monta kertaa tuli mieleen Megaran repliikki: “Artikuloit sä aina noin selvästi?”. Alun ja lopun kuorolauluja ei oltu muuten dubattu lainkaan vaan ne kuultiin instrumentaalisina. Muutama repliikki jäi myös kokonaan sanomatta eikä huulisynkasta oikein ollut tietoakaan. Minua ainakin häiritsi se, kuinka hahmojen puhe ei todellakaan vastannut suunliikkeitä yhtä hyvin kuin nykyään. Dubbauksesta näkee, tai pikemminkin kuulee, että se on tehty kauan sitten eikä ehkä ihan asianmukaisilla äänitystarvikkeilla. Oli mukavaa kuulla tämä dubbaus, mutta olen kyllä onnellinen siitä, että Tuhkimosta on tehty uusi dubbaus. Se ei ehkä ole yhtä (tahattoman) hauska, mutta on se vaan niin paljon selkeämpää kuunneltavaa. Onneksi nyt dubbauksia tehdään kunnianhimoisemmin.

Kuva: http://princess.disney.com/cinderella-photo-gallery

2 kommenttia artikkelissa “Bibbidi Bobbidi Boo

  1. Tosi kiinnostava postaus! Leffojen vanhemmat dubbaukset kiehtoo itseäni etäisesti, ja oli kiva lukea ajatuksiasi tuosta Tuhkimon vanhemmasta dubista. Laatu ja tyyli varmaan heijastelee paljolti aikaansa, Suomi-filmivertaus tuo ainakin itselleni mielikuvan siitä miltä tuo versio olisi voinut kuullostaa. Niks ja Naks! Jotenkin todella häiritsevää ajatella että hahmoilla saattaa eri suomidubeissa olla ihan eri nimet :D

    1. Minäkään en ole aiemmin ollut erityisen kiinnostunut vanhemmista dubeista, mutta nyt niitä kuultuani ne ovat osoittautuneet yllättävän mielenkiintoisiksi. Harmi vaan, että ne ovat niin harvoin kuunneltavissa. Itse ainakin kaipaisin useamman katselukerran, jotta huomaisin saati muistaisin kaikki erot sun muut. Niks ja Naks ovat jotenkin kaikessa höpsöydessään alkaneet tuntua ihan herttaisilta nimiltä. :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.