Disney-tiistai: Tuhkimo

Tervetuloa takaisin Disney-tiistaiden pariin! Viime joulukuusta lähtien olen julkaissut muutaman elokuvan erissä tekstejä, jotka kertovat Disney-klassikoiden tuotannon mielenkiintoisista vaiheista. Jos et ole vielä sattunut sarjan lukemaan aikaisempia osia, löydät ne kaikki helposti Disney-tiistaiden aloituspostauksesta.

Tulevien viikkojen aikana päästään taas tutustumaan neljän seuraavan elokuvan tekoon. Tänään vuorossa on Disneyn hopeakauden aloittanut prinsessatarina, joka suorastaan pelasti Disneyn animaatiostudion.

Tuhkimo

Tuhkimo
Ohjaajat: Wilfred Jackson, Hamilton Luske & Clyde Geronimi
Äänirooleissa: Ilene Woods,  Eleanor Audley, Lucille Bliss, Rhoda Williams, Verna Felton
Suomidubissa: Anna Kuoppamäki, Seela Sella, Outi Alanen, Costi Snellman, Rauha Rentola
Kesto: 74 min
Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 15.2.1950, Suomessa: 15.12.1950
Lipputulot Yhdysvalloissa: 93 141 149 USD

Kuten ehkä viimeisimmästä Disney-historiakatsauksesta muistatte, 1940-luku ei ollut Disneyn animaatiostudiolle vahvaa aikaa. Vuosikausia kestäneen kehnon menestyksen päätteeksi Disney kaipasi uutta hittiä, joka kääntäisi suosion uuteen nousuun ja auttaisi studiota maksamaan velkansa. Disneyn työntekijät olivat jo tehneet töitä neljän mahdollisen elokuvan eteen ja Walt päätti nostaa niistä yhden ensimmäisenä tuotantoon. Hänestä paras vaihtoehto oli palata onnistuneeseen kaavaan ja tehdä elokuva tutusta ja rakastetusta Tuhkimo-sadusta.

Tuhkimo on yksi vanhimpia kansansatuja ja siitä on olemassa lukemattomia versioita. Kaikissa niissä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse nuoresta neidosta, jonka toive toteutuu ja joka nousee ryysyistä rikkauksiin. Disneyllä oli jo 1930-luvulla suunniteltu Tuhkimo-animaation tekemistä Silly Symphonies -sarjan osana, mutta ideoista oli luovuttu. Tarinaan palattiin uudelleen 1940-luvun alussa ja siitä lähtien elokuvan juonenkäänteitä hiottiin liki vuosikymmenen ajan. Tarinaa työstettiin erityisesti ranskalaiskirjailija Charles Perrault’n vuonna 1697 julkaiseman sadun pohjalta. Perrault oli tuonut vanhaan tarinaan omia taianomaisia lisäyksiään, kuten haltiatarkummin, kurpitsavaunun ja lasikengät. Myös Disneyn tarinaosasto lisäsi satuun uusia juttuja, sillä juonen todettiin olevan pohjimmiltaan aivan liian lyhyt kokoillan animaatiota varten. Niinpä mukaan tuotiin viihdyttäviä eläinhahmoja sekä sivujuoni kuninkaasta ja suurherttuasta.

Kun käsikirjoitus oli saatu kutakuinkin valmiiksi, Walt päätti, että elokuva kuvattaisiin filmille näyttelijöiden esittämänä ennen animaatiovaihetta,  ja että animaattorit voisivat käyttää tätä viitemateriaalia työssään. Myös Disneyn aiemmissa animaatioissa oli käytetty tätä tapaa, mutta ei koskaan yhtä laajassa mittakaavassa kuin Tuhkimossa. Viitemateriaali auttoi animaattoreita ja antoi heille tilaisuuden keskittyä esimerkiksi ilmeiden yksityiskohtiin, mutta toisaalta se myös rajoitti heidän luovuuttaan, eivätkä kaikki tekijät nauttineet siitä, että heidän tuli seurata mallia.

Tuhkimo Lucifer
Disney-triviaa: Tekijöillä oli aluksi hankaluuksia keksiä, miltä Luficerin pitäisi näyttää. Waltin pyynnöstä hahmo suunniteltiin lopulta yhden animaattori Ward Kimballin kissan pohjalta.

Aivan varhaisimmissa luonnoksissa Tuhkimon hahmo oli huomattavasti nuorempi ja lapsenomaisempi. Hänellä oli jopa lemmikkikilpikonna Clarissa, jonka Haltiatarkummi muutti tanssiaisiin Tuhkimon seuraneidoksi. Lopulta puhuvat hiiret korvasivat Clarissan roolin. Eräässä vaiheessa myös monien muiden eläinten oli tarkoitus puhua, mutta Walt halusi lopulta hieman pienentää muiden kuin hiirien osaa. Prinssilläkin oli tarkoitus olla jonkin verran isompi rooli, mutta sitä päädyttiin karsimaan.

19-vuotias laulajatar Ilene Woods tuli mukaan projektiin, kun elokuvan laulujen säveltäjät pyysivät häntä laulamaan elokuvan demonauhoja. Woods ei aluksi edes tiennyt kyseisen elokuvan olevan Disney-animaatio ja yllättyi kovin, kun Walt valitsikin juuri hänen Tuhkimon rooliin satojen muiden hakijoiden joukosta. Äitipuolen eli Lady Tremainen ääneksi valittiin Eleanor Audley, joka oli tehnyt pitkän uran teatterissa ja radiossa. Myös Anastasian ja Druzellan äänet Lucille Bliss ja Rhoda Williams olivat amerikkalaisille tuttuja radioääniä. Haltiatarkummina taas on Dumbosta tuttu Verna Felton. Vaikka Prinssin rooli on hyvin pieni, hahmolla on kaksi ääninäyttelijää. Lauluroolin tekee Mike Douglas, jota ei chicagolaisen aksentin vuoksi haluttu puherooliin, joten sen sai näyttelijä William Edward Phipps.

Disneyn Tuhkimo-klassikon ilmeen ja värimaailman takana on kuvittaja Mary Blair, joka oli työskennellyt studiolla vuodesta 1941 saakka. Hän toi 40- ja 50-luvun animaatioihin vahvan väripalettinsa ja muotokielensä. Blair teki Tuhkimoa varten paljon konseptitaidetta, joiden vaikutus näkyy erityisesti Prinssin linnassa, valaistuksessa ja asetelmissa.

Tuhkimo laulu
Disney-triviaa: Aiemmin muut yhtiöt olivat kustantaneet Disney-animaatioiden albumit, mutta Tuhkimon äänilevyn julkaisua varten perustettiin oma kustannusyhtiö, Walt Disney Music Company. Yhtiön perustaminen kannatti, sillä levy pääsi parin viikon ajaksi Yhdysvaltain myydyimmäksi levyksi.

Tuhkimon musiikin sävelsivät studiolla pitkään työskennelleet Oliver Wallace ja Paul J. Smith. Elokuvassa kuultavat laulut taas sävelsi kolmikko Mack David, Jerry Livingston ja Al Hoffman. Myös muutama muu lauluntekijä työskenteli Tuhkimon parissa, mutta näitä muiden tekijöiden lauluja ei kuulla lopullisessa elokuvassa. Esimerkiksi laulussa The Cinderella Work Song Tuhkimo haaveilee, että hänellä olisi monta Tuhkimoa apunaan kotitöissä. Samantyyppistä ideaa käsitteli myös laulu I’m in the Middle of a Muddle. Rakkauslaulussa Dancing on a Cloud Tuhkimon ja Prinssin piti laulun nimen mukaisesti tanssahdella pilvien päällä, mutta tästä ideasta luovuttiin ja päädyttiin kirjoittamaan laulu So This is Love (Jos se on hän). Laulussa I Lost My Heart at the Ball Tuhkimo muistelee ihania tanssiaisia, kun taas laulussa The Face That I See in the Night Prinssi haaveilee siitä, että näkisi Tuhkimon uudelleen.

Kaikki Disneyn yhdeksän vanhaa miestä olivat tekemässä Tuhkimoa. Vaikka heidän työnsä perustuukin suurimmaksi osaksi kuvattuun viitemateriaaliin, animaattorit eivät kuitenkaan tehneet piirroksiaan suoraan filmien pohjalta, vaan niitä mukaillen. Esimerkiksi Eric Larson ja Marc Davis lainasivat Tuhkimon liikkeisiin paljon filmeistä, mutta toivat myös omia lisäyksiään. Niin teki myös hurmaavista hahmoistaan, kuten Bambista ja Pinocchiosta tunnettu Frank Thomas, joka teki tällä kertaa hyytävän Lady Tremainen. Vain kaikkein karikatyyrimäisimmät hahmot, kuten Ward Kimballin animoimat hiiret ja Lucifer-kissa tehtiin ilman näyteltyä materiaalia.

Hylättyjen laulujen lisäksi Tuhkimossa oli muitakin poistettuja kohtauksia, kuten humoristinen montaasi, jossa palvelijat jakavat kutsuja kylän joka kotiin. Toisessa kohtauksessa taas nähdään Tuhkimo salakuuntelemassa sisarpuolia, kun he puhuvat tanssiaisissa nähdystä salaperäisestä prinsessasta. Nämä kohtaukset poistettiin kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa, joten niitä ei ehditty edes filmata osana näyteltyä viitemateriaalia. Erityisesti juuri viitemateriaalin ansiosta elokuva saatiin valmiiksi hyvin nopeasti ja loppusyksystä 1949 elokuva oli valmistunut julkaistavaksi.

Tuhkimon mekko
Disney-triviaa: Tuhkimon taianomaisen muutoshetken sanotaan usein olevan Walt Disneyn suosikkikohtaus.

Tuhkimo sai ensi-iltansa 15. helmikuuta 1950. Elokuva oli menestys niin yleisön kuin kriitikoiden silmissä. Se tuotti studiolle noin 8 miljoonaa dollaria ensimmäisellä teatterikierroksellaan ja monet oheistuotteet menivät hyvin kaupaksi. Monista lauluista tuli isoja hittejä ja Bibbidi-Bobbidi-Boo oli jopa ehdolla parhaan laulun Oscar-kategoriassa. Elokuva oli ehdolla myös parhaan musiikin ja äänityksen kategorioissa, mutta voittoja ei tällä kertaa tullut. Myöhemmin Tuhkimo on saanut kaksi animaatiojatko-osaa, jotka ilmestyivät vuosina 2002 ja 2007. Vuonna 2015 tehtiin myös live-action-versio Cinderella — Tuhkimon tarina.

Suomessa Tuhkimo ilmestyi vain kymmenen kuukautta Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen, joulukuussa 1950. Ensiksi elokuvaa esitettiin vain englanniksi, mutta myöhemmin se on ehditty dubbaamaan suomeksi kaksi kertaa. Reino Bäckmanin ohjaama dubbaus ilmestyi vuonna 1967. Tätä versiota esitettiin elokuvateattereissa 25 vuoden ajan, kunnes Pekka Lehtosaari ohjasi toisen dubbauksen elokuvan VHS-julkaisua varten vuonna 1992. Tässä myöhemmässä versiossa ovat mukana muun muassa laulaja-lauluntekijä Anna Kuoppamäki Tuhkimona, Seela Sella Lady Tremainena sekä Rauha Rentola Haltiatarkummina.

Minusta Tuhkimo on ihan hyvä elokuva; ei mikään oma supersuosikki, muttei suinkaan inhokkienkaan joukossa. Eniten Tuhkimossa tökkii se, että Luciferin ja hiirten kissa- ja hiirileikki saa mielestäni liikaa ruutuaikaa. Kohtausten huumori muistuttaa minusta liikaa piirrettyjä eikä siksi oikein ihastuta. Muuten elokuva on minusta visuaalisesti todella kaunis ja laulut jäävät hyvin mieleen. Myös Lady Tremaine on minusta onnistunut pahis, saan kylmiä väreitä kohtauksesta, jossa hän lukitsee Tuhkimon tornihuoneeseen.

Millainen on sinun mielipiteesi Tuhkimosta?

Lähteet:
Gabler, Neal: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni (2008)
Solomon, Charles: A Wish Your Heart Makes (2015)
Tuhkimo Diamond Edition blu-rayn lisämateriaalit

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

6 kommenttia artikkelissa “Disney-tiistai: Tuhkimo

  1. Cinderella ei ole oikein lukeutunut omiinkaan suosikkeihin, pidän itseasiassa enemmän Cinderellan jatko-osista, jotka on taidettu tehdä 2000-luvulla, tämän ajan animaatio tekniikka mielyttääkin enemmän silmää ja niitä on tultukin katsottua näin aikuisiälläkin muutamia kertoja. Cinderellaan sain kuitenkin vähän uuden sysäyksen liveaction leffan myötä. Live versio toi syvällisyyttä tarinaan ja eihän sitä tekniikkaa voinut kuin ihailla, varsinkin se mekko kohtaus! Cinderella taitaa olla enemmän äitini ikäisten suosikkeja (äitini on synt. -61), koska Cinderella oli taas sitten heidän lapsuudessaan enemmän esillä.
    Ja pitää sitä Cinderella elokuvaa kiittää siitä, että Disneyllä alkoi mennä paremmin, ehkäpä ilman Cinderellan menestystä koko studiota olisi enää ollenkaa

    1. Erityisesti kolmas Tuhkimo-animaatio oli minustakin hyvä ja live action Cinderella sai myös minut innostumaan vähän enemmän Tuhkimosta. Vuoden 1950 Tuhkimo taas henkii minusta vähän enemmän jotain menneen maailman henkeä, vaikka on toisaalta myös melko ajaton. Voi hyvin olla, että Tuhkimo on rakkaampi hahmo eri ikäluokkaan kuuluvien keskuudessa. Varsinkin kun esimerkiksi 60-lukuun mennessä Disneyllä ei ollut kuin vasta kolme prinsessaelokuvaa. Äitini on melko samanikäinen kuin sinun äitisi, joten täytyypä kysäistä häneltä, sattuuko hän muistamaan lapsuudestaan mitään Tuhkimoon liittyvää. Ainakin mummolastani löytyy edelleen muutama vanha Tuhkimo-kiekko View-Masteriin. Ne ovat aika siistejä! :)

  2. Minunkin mielestä Lady Tremaine on onnistunut pahis. Lisäksi taidan olla koko planeetan ainoa ihminen, joka hieman sympatiseeraa kyseistä hahmoa, koska Tuhkimon kolmososa antoi minulle pienen vainun hänen menneisyydestään ja siitä miksi hän on niin paha.

    Kyseisessä elokuvassa hän suhtautuu yllättävän tylysti sanaan ”rakkaus”, mutta hänenkin on täytynyt joskus olla onnellinen ja rakastunut, jos hän kerran on vaivautunut tekemään peräti kaksi lasta. Epäilen vahvasti, että kun hänen ensimmäinen aviomiehensä (eli Anastasian ja Drusellan biologinen isä) kuoli, hänestä alkoi tuntua samalta, kuin kuningattaresta siinä Noidan peili -kirjassa, josta on juttua tässä blogissa. Teoriani siis on, että Lady Tremaine vihaa rakkautta traagisen menneisyytensä takia, ja se on kovettanut hänen sydämensä.

    Halusin tämän teoriani julkisuuteen erityisesti siksi, koska luen ja kuulen usein negatiivisia mielipiteitä Lady Tremainesta, jota jotkut sanovat jopa vihaavansa. Meidän kaikkien on muistettava, ettei kukaan ole paha syntyessään.

    1. No enpä ole tosiaan aiemmin kuullut kenenkään puolustelevan Lady Tremainea. :) Pelkän ensimmäisen elokuvan perusteella hahmo vaikuttaa vain tosi ilkeältä Tuhkimoa kohtaan, mutta jostainhan sen vihan ja kateellisuuden on kummuttava. Jokin traaginen tarina siinä varmasti on taustalla ja on hyvin mahdollista, että se liittyy Anastasian ja Druzellan isään.

      En itse muista kolmannen elokuvan tapahtumia kovin hyvin ja voi olla, ettei elokuva edes ole kovin tuttu kaikille Disney-faneille, joten nuo sinun tekemäsi havainnot ovat voineet jäädä monilta tekemättä. Oli mukavaa, että päätit jakaa teoriasi. Täytyy pitää se mielessä, kun katson Tuhkimon 3:n seuraavan kerran. :)

  3. Olen jo jonkin aikaa seurannut blogiasi ja täytyy kyllä sanoa, että on aivan mahtavaa luettavaa! Jokainen postaus on kiinnostava ja taidokkaasti kirjoitettu. Omia suosikkeja ovat ehdottomasti nämä Disney-tiistait :) Tuhkimosta olen aina tykännyt. Johtunee varmaan siitä, että lapsena tuli kulutettua kyseinen VHS-kasetti melkein puhki. Omiin suosikkikohtauksiini kuuluu erityisesti kuninkaan ja suurherttuaan sähläykset.

    1. Kiitos kovasti Essi! :) On tosi mahtavaa kuulla, että Disney-tiistaihin ja muihinkin kirjoituksiin käyttämäni vaivannäkö on kannattanut ja toivottavasti tykkäät lueskella blogiani myös jatkossa! Mukavaa, että kommentoit! :)

      Kuninkaan ja suurherttuattaren kommelluksia on kyllä hauska seurata! Hiirten osuutta elokuvassa olisi ehkä saanut jopa vähän vähentää ja näyttää noita hovin juttuja enemmän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.