Viidakkokirja (2016) arvostelu

Kävin viimein viime tiistaina katsomassa Disneyn uusimman live action -elokuvan eli Viidakkokirjan 2D:nä. Elokuvahan tuli Suomessa ensi-iltaan jo keskiviikkona 13. huhtikuuta, mutta viime viikolla ei oikein löytynyt sopivaa hetkeä leffaillalle. Ja jos totta puhutaan, niin en ollut etukäteen mitenkään superkiinnostunut koko elokuvasta, joten minua ei hirveästi haitannut, etten tällä kertaa ehtinytkään ensi-iltaan.

Viidakkokirja juliste

Viidakkokirja (The Jungle Book)
Ohjaaja: Jon Favreau
Rooleissa: Neel Sethi, Bill Murray, Lupita Nyong’o, Ben Kingsley, Scarlett Johansson, Idris Elba, Christopher Walken
Ensi-ilta Suomessa: 13.4.2016 | Kesto: 105 minuuttia

Viidakkokirjassa seurataan nuorta Mowgli-poikaa, joka on varttunut susien laumassa. Tähän tulee kuitenkin muutos, sillä julma tiikeri Shere Khan palaa vanhoille metsästysmailleen eikä ole lainkaan tyytyväinen törmätessään ihmispoikaan.  Niinpä Mowglin on aloitettava matka kohti ihmiskylää. Elokuvan tarina perustuu Rubyard Kiplingin kirjoihin ja mukailee myös vuoden 1967 Disney-klassikkoa.

Elokuvan alkaessa olin innoissani, sillä animaatioklassikosta muistuttanut satukirja-alku tuntui lupaavalta. Kirjasta siirryttiin sulavasti elokuvamaailmaan ja musiikkiinkin oli saatu nokkelalla tavalla mukaan tuttuja säveliä. Mutta jotenkin tämä innostus ei vain säilynyt kovin pitkään, vaan elokuva alkoi nopeasti tuntua minusta kauhean synkeältä niin värimaailman kuin juonenkin puolesta.

Animaatio-Viidakkokirjaan verrattuna tässä näytellyssä (tai lähinnä tietokoneanimoidussa) versiossa oli huomattavasti vähemmän huumoria ja paljon enemmän toimintakohtauksia. Esimerkiksi Shere Khanista, Kaasta ja kuningas Louiesta oli viety kaikki huumorin rippeet ja varsinkin jättimäinen Louie oli minusta suorastaan pelottava. Vaikka live action -elokuvat ovatkin tyyliltään usein hyvin erilaisia kuin animaatiot, olisi tarina kaivannut jotain muuta kuin raaempia juonenkäänteitä. Ensimmäisen puolituntisenkin ajan odotin vain, että Baloo saataisiin mukaan kuvioihin ja tuomaan jotain valoa tarinaan. En ollut aiemmin huomannutkaan miten tärkeä osa tarinaa tämä karhu oikein onkaan, mutta ilman Baloota tarina olisi varmasti hirveän tylsä.

Viidakkokirja 2016

Oli elokuvassa tietysti hyviäkin puolia. Isoin niistä oli ehdottomasti Mowglia näytellyt Neel Sethi. Nuori näyttelijä tuntui ihan ensihetkistä asti hirveän sympaattiselta ja oli todella taitava näyttelijä. En voi edes kuvitella miten hankalaa on ollut olla koko elokuvan ainoa näyttelijä ja kuvata luultavasti kaikki kohtaukset studiolla taustakangasta vasten. CGMeetup-kanavan YouTube-video antaa pienen vilkauksen hieman siihen, millaista elokuvan kulisseissa on ollut.

Jälkituotannossa viidakosta on saatu tosi vaikuttavan näköinen ja kaikki eläimetkin näyttivät upeilta. Niiden animaatio vaan ei tuntunut minun silmääni aina niin uskottavalta. Varsinkin elokuvan alussa minun oli vaikea suhtautua susiin hahmoina, kun takaraivossa pyöri ajatus siitä, että ne ovat vain tietokoneella tehtyjä otuksia eivätkä mitään oikeita eläimiä.

Pidin myös siitä, että tapahtumien taustalla kuultiin muutamassa välissä tuttuja säveliä. Taustamusiikin lisäksi muutama animaatioklassikon laulu oli otettu mukaan — vaihtelevalla menestyksellä. The Bare Necessities oli Mowglin ja Baloon mukava yhteinen hetki (suomennoksen sana “peruskarhukkeet” tosin jäi tosi häiritsevästi mieleen), kun taas kuningas Louien I Wan’na Be Like You -laulun olisi minusta voinut jättää kokonaan pois elokuvasta.

Viidakkokirja 2016 Baloo Mowgli

Voi olla, että negatiivinen suhtautumiseni johtuu siitä, ettei elokuva tuntunut oikein mitenkään naisille suunnatulta. Nuoren pojan kasvutarinan kohderyhmänä ovat selvästi pojat ja koko elokuvassa taisi olla huikeat kaksi naishahmoa, joten sopivaa tarttumapintaa ei oikein ollut. Luultavasti kovin moni ikäiseni mieskään ei innostuisi prinsessasadun uudelleenfilmatisoinnista.

Arvioni:

Minusta tuntuu tosi tylsältä antaa elokuvalle vain kolme tähteä, sillä sen eteen on tehty hirveän suuri työ. Mutta elokuva ei vaan ollut minun makuuni eikä säälipisteiden jakamisestakaan ole mitään iloa kenellekään.

Viidakkokirja julkaistaan DVD:llä ja Blu-raynä 5. syyskuuta 2016.

Kuvat: The Walt Disney Company Nordic

| Kategoriassa Elokuvat | Avainsanat:,

4 kommenttia artikkelissa “Viidakkokirja (2016) arvostelu

  1. Olenkin ajatellut että jaksaisiko tätä Viidakkokirjaa lähteä katsomaan vai ei. Minulla on ollut vähän ennakkoluuloinen olo sen suhteen ja nyt sinun ajatuksiasi luettuani totesin että luulot taisivat osoittautua oikeiksi, sillä uskon että meillä on tämän elokuvan suhteen ainakin aika samantyyppinen maku. En ole ihan varma pääsenkö ensinnäkin yli puhuvista eläimistä joiden kuitenkin on tarkoitus olla realistisia.

    Toisaalta kuvia nähtyäni elokuvan visuaalinen puoli on alkanut kiinnostaa sen verran, että kuka tietää vaikka itseni leffasta vielä löytäisin.

    1. Viidakkokirja on kyllä saanut muualla tosi hyviä arvioita, mutta minulle se oli pettymys enkä voi ainakaan omien fiilisteni pohjalta mitenkään erityisesti suositella elokuvan katsomista. Jos leffa kuitenkin kiinnostaa, niin lukaise alta myös Annan kommentit. Elokuvasta pitäminen on kuitenkin niin makuasia. :)

  2. Kävin tänään katsomassa elokuvan kaverini kanssa. Hänellä oli hyvin samantapaiset mielipiteet elokuvasta kanssasi, mutta minä pidin Viidakkokirjasta kovasti!

    Luulen tykkäämiseni johtuvan siitä, että olen lukenut Rudyard Kiplingin kirjan. Odotin elokuvan olevan enemmän kirjan kuin Disney-klassikon tyylinen, ja olin oikeassa. Elokuvan synkkyys oli minulle siis tuttua kirjasta, tosin kirjassa vellotaan ehkä vielä astetta synkemmissä vesissä. Elokuva ei kuitenkaan mukaillut täysin kirjaakaan, vaan seikkailu oli aivan uusi. Tuntui, että siihen oli otettu parhaat(?) palat niin kirjasta kuin klassikostakin.

    Pidin kovasti Viidakkokirjan alusta, se oli tosiaan todella satumainen. Minusta eläimet ja viidakko oli tehty todella taitavasti, eikä niiden tietokonemaisuus häirinnyt minua yhtään. Pidin kovasti myös elokuvaan ujutetuista lauluista, ja muutenkin oli hauskaa bongailla taustamusiikista tuttuja säveliä. Elokuvan lopussa oli myös kiva, kun tarina sulkeutui tuttuun animaatio-Viidakkokirjaan. Ja Mowglin näyttelijä teki kyllä aivan huippusuorituksen!

    En tykännyt elokuvassa siitä, että kuningas Louie oli jättiläisapina. Se oli tosiaan vähän liian pelottava. Kaa esiintyi minusta elokuvassa taas liian vähän. Olisin halunnut, että käärmeestä olisi tehty kirjamaisempi, sillä kirjassa Kaasta tulee Mowglin kaveri. Kirjassahan Baloo ei muuten juurikaan esiinny, ja esiintyessään hän on samanlainen mentorihahmo kuin Bagheera, ei hassutteleva Disney-versio. Pidän Disneyn versiosta enemmän. :)

    Kaiken kaikkiaan pidin siis tästä uudesta Viidakkokirjasta kovasti, ja olisin antanut sille 4,5 tähteä.

    1. Mietinkin elokuvaa katsoessa pari kertaa sitä, mitenköhän paljon se muistuttaa herra Kiplingin kirjaa. Animaatiosta tutut elementit tunnistin, mutta alkuperäisteosta tuntematta en tiennyt mitkä jutut olivat sieltä peräisin. Joten kiitos valaisemisesta sen asian suhteen. :)

      Minä taas yllätyin elokuvan lopusta, luulin että tarina olisi jatkunut vielä tai sitten päättynyt samantyyppisesti kuin animaatiokin. Kaan rooli olisi voinut minustakin olla isompi. Ehkäpä hypnotisoiduin itsekin niistä silmistä ja olisin halunnut kuulla vielä lisää käärmeen tarinointia. Oho, jännä tuo Baloo-juttu! On tosi hankala kuvitella karhua vakavana mentorityyppinä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.