You heard him. Captain’s orders!

Kävin reilu viikko sitten katsomassa Marvelin uusimman elokuvan eli Captain America: The Winter Soldierin. Suomessa ja joissain muissa Euroopan maissa elokuva tosin julkaistiin nimellä Captain America: Return of the First Avenger, mutta samasta elokuvasta on siis kyse. Käytän blogissa tuota amerikkalaista nimeä, koska se on lyhyempi ja olen jo ehtinyt aiemmin käyttää blogissa sitä nimeä.

Captain America: The Winter Soldier jatkaa siitä mihin Captain America: The First Avenger (2011) ja The Avengers (2012) jäivät. 1940-luvulla supersotilasseerumia saanut ja sittemmin syväjäädytetty Steve Rogers eli Kapteeni Amerikka palaa taas puolustamaan maataan. Elokuva alkaakin aika patrioottisissa maisemissa, missäs muualla kuin Washington DC:ssä. Siellä Rogers tapaa pikaisesti entisen sotilaan, mutta pian pelastustyöt jo kutsuvat. Kapteeni auttaa yhdessä Mustan lesken (Scarlet Johansson) pelastamaan laivan piraattien kynsistä. Mutta kaikki ei olekaan sitä miltä näyttää..Tästä elokuvasta on aika hankala kirjoittaa ilman, että paljastaisi kovasti juonta. Joten, jos et halua spoilaantua pahasti, suosittelen, että jätät jutun kokonaan lukematta tai siirryt suoraan viimeisen kuvan jälkeiseen yhteenvetoon.

Elokuva vetäisi ainakin minut heti mukaansa ja piti otteessaan koko parin tunnun ajan. Ensimmäinen Captain America -elokuva ei kuulu suosikkeihini, mutta tämä oli jo selvästi parempi elokuva.

Jo kaapatussa laivassa tapahtuneen “lämmittelytehtävän” aikana kauhistelin mielessäni elokuvan väkivaltaisuutta. Mutta vähänpä tiesin, sehän oli vasta alkua ja mäiskettä riitti ihan loppuun saakka. Väkivaltaisuus vähän järkytti minua, ainakin isolta valkokankaalta ja kolmedeenä se tuntui tulevan aika lähelle. Myös huumori oli jätetty paljon vähemmälle, esimerkiksi Thor: The Dark World tuntuu lähes komedialta tähän verrattuna. Oli elokuvassa kuitenkin pientä pilkettä silmäkulmassa, se ei ollut samanlaista synkeää ryppyotsailua kuin esimerkiksi Nolanin Batman-elokuvat.

Elokuvan teemat ja aiheet tuntuivat aika nykyaikaisilta; keneen voit luottaa? Mitä kaikkia tietoja meistä rekisteröidäänkään eri tietokantoihin ja kuinka niitä käytetään. Elokuvassa oli useampi kohtaus, joka oli hyvällä tavalla ahdistava ja se antoi ainakin minulle ajattelemisen aihetta. Esimerkiksi kohtaus, jossa pahikset hyökkäsivät Nick Furyn (Samuel L. Jackson) kimppuun oli jotenkin todella hätkähdyttävä. Mietin vain kuinka helppoa loppujen lopuksi voisikaan olla tekeytyä poliisiksi ja käyttäytyä ihan mielivaltaisesti. Samoin ajatus vanhan tietokoneen muistiin tallennetusta ihmismielestä tai muistista tuntui hyvin karmivalta.

Oli hienoa nähdä Musta Leski isommassa roolissa, tässä naisessa on kyllä poweria! Mutta mitä hän niin kovasti peittelee menneisyydessään? Kapteenin uusi wingman oli myös aika yllättävä tapaus. Olin ihan maissa, kun vaikutti siltä, että Fury on kuollut. Onneksi kehenkään ei voinutkaan luottaa. Mahtaakohan Fury kuitenkaan enää palata tuleviin elokuviin, hänen asemansa jäi vielä vähän epäselväksi minulle. Elokuvan roolitus oli minusta oikein onnistunut. Myös hupaisa Stan Lee -cameo oli tietenkin mukana.

Elokuvan erikoistehosteet olivat taas ihan omaa luokkaansa eli tosi onnistuneet. Niiden budjetti on varmaan ollut melkoinen. Mukana oli myös vaikka mitä erikoisia vempeleitä, varsinkin Mustan Lesken käyttämä kasvomaski ja hologrammivideopuhelulaite olivat aika mainioita. Muutenkin elokuva oli monin paikoin kaunista katsottavaa, työryhmä on löytänyt hienoja kuvauspaikkoja.

Marvel-elokuvan loppuessa käyn aina sisäistä kamppailua siitä, kehtaanko jäädä katsomaan lopputekstien aikana tai niiden jälkeen näytettävät videopätkät. Koen sen vähän kuumottavana, kun teatterin työntekijä käy vilkuilemassa, vieläkö siellä joku tapittaa tekstejä vai voiko oven jo sulkea. Onneksi tällä kertaa saliin jäi muitakin, joten jäimme siskoni kanssa myös odottamaan. Lopputekstien puolivaiheilla näytettävä pätkä, joka taas tuttuun tapaan paljasti hieman tulevien elokuvien juttuja, oli aika jännä. Missähän elokuvassa nämä mysteeriset kaksoset tullaan näkemään. Sen sijaan lopputekstien jälkeinen pätkä ei ollut niin erikoinen.

Captain America: The Winter Soldier oli minusta huomattavasti väkivaltaisempi kuin aiemmat Marvel Cinematic Universen elokuvat, mutta se tuntui myös varteenotettavammalta ja kunnianhimoisemmalta elokuvalta. Lisäksi se oli astetta vakavampi ja melko trillerimäinen. Kyseessä on mielestäni onnistunut elokuva ja voin suositella katsomaan sen, vaikka supersankarit eivät muuten kiinnostaisikaan.

Kuvat: http://marvel.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.